Susannan

Pitkästä aikaa.....

2011-09-08T11:55:00.002+03:00

Heippa!

Mun piti ja piti kirjoittaa tänne jonkinlainen kooste menneistä vuosista. Ja sitten se jäi ja jäi. Ja jäi. En ehkä halua katsoa taaksepäin? Tämän blogin kanssa tuli vietettyä monta ihanaa vuotta, kiitos niistä kuuluu etenkin teille lukijoille, jotka ahkerasti kommentoitte, ja osaltanne vaikutitte kovinkin paljon siihen, että olen nyt oikeasti ompelija ja yrittäjä.

Elämä jatkuu ja niin jatkuu bloggaaminenkin. Aloitin firman blogin wordpress-alustalla mutten koskaan oikein tottunut siihen enkä saanut blogiin oikein mitään otetta. Nyt siirsin sen bloggeriin. Jatkossa osoite on www.headoverheels.fi, mutta ennen kuin siirto on tehty, minut löytää täältä:

http://susannanpuoti.blogspot.com

Korseteilla on oma bloginsa, mikä on englanniksi. Toivon saavani sinne myös täytettä säännöllisesti, mutta korsetit on kuitenkin vielä enemmän sitä harrastuspuolta, joten teen niitä aina kun ehdin.

Elämä- ja minäkeskeistä höpöttelyä löytyy aika-ajoin täältä.

KIITOS!

Päärynämekko ja tutoriaali

2010-03-25T10:19:00.003+02:00

Tällainen syntyi eilen. Eiks oo söpö!!! Monet teistä ovat kyselleet apua vuoritusongelmiin, nyt sain tehtyä kattavan tutoriaalin että miten homma kannattaa hoitaa. Tutoriaali on Head Over Heelsin sivuilla. Laita sivu muistiin! Ja tulethan seuraamaan myös Facebook-sivuani! Kaikki myyntiin tulevat yksittäiskappaleet tulee ensin FB-sivulle ja vasta sitten muualle. Kuvan päärynämekko myytiin alle minuutti julkaisemisen jälkeen :).

Sweetheart kuvia

2010-03-15T20:06:00.003+02:00

SweetHeart giftbagissä matkusti hattu ja pehmosydän uuden omistajan luo. Tykkään pakata lahjoja näin :). Giftbagit on muutenkin ihania, ekologisia, käytännöllisiä, kestäviä ja monikäyttöisiä. Muun tilauksen yhteydessä giftbag maksaa 2e. Siihen voi laittaa myös nepparit tai rusettinauhan niin että paketin saa kiinni.

Tällainen aikas neutraalin värinen hattu. Ihana! Hatut siis 18e sisältäen postarit.

Seuraavat hatut on pakko mennä ulos kuvaamaan, siellä on nyt niin kaunista kun kevätaurinko alkaa paistaa!

Ihanaa viikkoa!

Sweetheart

2010-03-09T21:26:00.003+02:00

Pakkaset alkaa hellittämään ainakin täällä etelässä, on aika kaivaa kaapista kevyemmät välikausivermeet! Täällä on syntynyt viime aikoina hirmusti kaikenlaista söpöä - kevään neulavihkoissa seikkailee kukkia ja perhosia (ei sentään mehiläisiä!) ja välikauden hatuissa sydämiä ja kukkia, välillä tuntuu että teen töitä hattarapilven sisällä! Mutta ei huolta, murrettujakin värejä ja poikien juttujakin tulee ihan kohta!
Hattu tulee kunnolla korville, päällinen microfleeceä tai puuvillavelouria, vuori puuvillatrikoota. Suojaa hyvin tuulelta ja kylmältä muttei ole liian kuuma! Sydän on ommeltu kiinni piilo-ompeleella, ei ala repsottamaan pesun jälkeen :). Kankaat on pesupähkinöillä pestyjä!

Hattu 18e (sisältää postarit ja alv 22%) värit: vaaleanpunainen, pinkki, luonnonvalkoinen, suklaanruskea, lime, kunnon punainen ja lisää tulossa! Tiedustelut ja tilaukset meilillä susanna(a)headoverheels.fi

Minun rinsessa. Niin ihana ja niin raks.

Taas maanantai

2010-02-22T12:45:00.003+02:00

Aloitin aamun ihanasti aamukahvilla Sometu-miitin suunnittelupalaverissa. Kivaa vaihtelua :). Nyt pitäisi saada taas työvaihde päälle, se on hankalaa kun lapset on hiihtolomalla..
Kuvassa leikkelyvaiheessa oleva vyötärökorsetti, kohta se on jo valmis!
Kampaamotuotteiden suhteen mulla on hyvin pullat uunissa. Sain pussillisen KC:n hiustuotteita, eikös ole herkkuja! Jokaisessa purkissa on eri tekstit, kaikki laulunsanoja ja sanontoja muokattuna, kuten: Hairway to heaven, spice up your hair, hair we go again! dirty mind but clean hair, sweet dreams are made of hair jne.Hiusten pesu ei ole koskaan ollut näin kivaa! Ja tämä ei ollut maksettu mainos, en ole vielä kokeillut, ei aavistustakaan tuotteiden toimivuudesta :). Mutta purkit on ihkut ja sehän on jo puolet voitosta! Ainakin KC:n color mask -tuotteet on ihania ja tuoksuu niiiiin hyvälle. Vain hyvinvarustetuista kampaamoista.

Pohjaton ilon aihe on uusi keittiönpöytä!!! Kamalan kätevää kun mahtuu syömään vaikka olisikin työt vähän levällään :).

Eilen valmistui ihan puolihuomaamattomasti tyttärelle kesämekko siinä samalla kun lyhensin uudet verhot. Siitä lisää myöhemmin. Nyt duuniin. Pus.

Practising appliques

2010-02-15T10:44:00.003+02:00

Made a dress and leggings for my daughter while learning to use the new darling machine. Making appliques is SO different now! Last of the five pedals turned out nicely, was so hard not to feed the fabric and just let the machine do the work! With my previous machine I had to basically force the fabrics to go to the right direction.

I drew the dress pattern myself, leggings are from newest Ottobre (and trust me, the biggest size 128cm is nowhere near that small, fits Melinda perfectly altough she´s more like D134. I only added 2cm lenght.). With the flower I used Wonder under and stitch n´tear underneath, stitched it with embroidery thread.

Now back to work, I´m planning on having my Etsy-shop running by tomorrow!

My new mistress

2010-02-12T15:27:00.005+02:00

A few posts filled with writing (in Finnish! I know I bore you to death, sorry), so I thought I´d go with pics this time. I´ve been waiting for several years to finally be able to buy new sewing machine. I would´ve liked to buy the coverlock first, but you can´t have everything at once so I had to get the more important one first.

Go!

Now I have 8 (!!!) different kinds of presser foots, including this, my new favorite, see-trough foot for appliques etc. It has a hole in the middle, so you can attach strings or thread while sewing. I LOVE IT! Also fell in love with the buttonhole maker - it memorizes the first hole and makes the rest exactly the same size. How cool!

It´s a bit overwhelming with all the buttons, but in general the machine is very easy to use.

Is there any kind of stitch it doesn´t have??

I´ve drooled over Activa for years, even test drove it several times. The only thing against it was that it´s electronic instead of mechanic. I like mechanic machines - if there´s trouble, you can throw it against the wall and it works again, if this breaks, you need computer analyst skills.. But I desperately needed several features this one has, AND it can actually sew thicker fabrics than Bernina 1008 (which I still yearn for and which was the alternative). So let´s see how it goes..

It even has its own little closet for all the supplies. I bought several extra presser foots but forgot to ask for another shelf.. So it´s a bit crowded when they´re all there :).

Best thing ever is the knee lift. I´ve missed it so much since school ended. Actually this was the final thing that concluded my desicion between Activa and 1008 :). The machine also has a needle threader, which is quite handy when you´re sewing late at night :).

Survived this far? Seems it´s impossible for me not to babble endlessly... Well here´s a treat for you, a glimpse of our mother-daughter day ;).

Miksi suomalaiset yritykset ei...

2010-02-11T14:02:00.003+02:00

Viime aikoina olen kovasti miettinyt kotimaisuutta, pieniä kauppoja, niiden tukemista, pehmeitä arvoja ja sen sellaista. On kerta kaikkiaan kestämätöntä, että minun ei ole mitään järkeä asioida paikallisissa liikkeissä, kun nettikaupat tarjoavat sekä paremman valikoiman että edullisemman hinnan - ja usein myös ystävällisemmän palvelun. Se vielä menisi että kannatan sitten kotimaista nettikauppiasta, yrittäjähän hänkin on, eikä suinkaan ole hänen vikansa että on ajassa mukana ja pitää valikoimansa ja hintansa kilpailukykyisinä.

Nyt olen taas ajautumassa ulkomailta tilailemaan. Ensinnäkin asioiminen ulkolaisten (tukku)myyjien kanssa on nopeampaa ja helpompaa. Hinnat ovat alhaisemmat. Toimituskulut pienemmät. Toimitusajat nopeammat. On siis tasan yksi syy olla tilaamatta, se kotimaisten yrittäjien kannattaminen. Mutta jos kuukausitasolla puhutaan satojen eurojen hintaeroista, ja toisaalta saan myös nopeammin tarvitsemani tuotteet (mitkä ovat siis usein myös samanmerkkisiä kuin mitä olisin tilannut kotimaasta), kotimaisuuden painoarvo on aika vähäinen.

Haluan herätellä suomalaisia yrittäjiä tai sellaisiksi aikovia. Markkina-alueesi ei ole pakko olla se 50km rinkula yrityksen ympärillä! Nettikauppa tai edes postimyynti ON mahdollisuus laajentaa asiakaskuntaa. Tuotemaailmaan on kenties tullut jotain uutuuksia ihan viimeisen vuodenkin aikana, edellisestä kymmenestä puhumattakaan. Pyydä se myyntiedustaja kahville. Nyt! Vielä en ole kuullut yhdenkään yrittäjän sanovan että myyntiä on just sopivasti tai että uusia asiakkaita ei tarvittaisi, päinvastoin. Joten, tee jotain, tai lopeta valittaminen, jooko?

***
Eniveis, tämä posti sai alkunsa siitä kun tarvitsisin uusia riippulappuja ja nametageja vaatteisiin. Etsystä löytyy montakin tällaista yritystä, niistä yksikään ei käsittääkseni ole suomalainen. Miksi??? Lempparikauppani on kiinni tällä hetkellä, mutta tässä pari linkkiä; Paperkingdom (riippulappuja, tarroja ym)ja Worldwidelabels (nimikointinauhoja). Kuten voi nähdä, hinnat ovat verrattain edullisia. Pystyykö Suomessa tarjoamaan tällaista palvelua kilpailukykyisellä hinnalla? Paperkingdomista saa 50 riippulappua postitettuna 20 dollarilla. Ja tässäkin ennenkaikkea se helppous; mä en todellakaan tahdo itse toimittaa painovalmista korttia millaisen tahdon. Värivaihtoehdot, fonttivaihtoehdot, suunnilleen ja sinne päin, helposti ja nopeasti. Anyone?

Tarvitsen riippulappuja (n. 5x12cm ja 4x8) parilla printillä kolmelle eriväriselle pohjalle, sekä tarroille tulostettuna yhdenlaista. Ja samaan syssyyn firman logoa tarroina.

Kudottuja nimikointinauhoja tarvitsen ainakin kolmea erilaista, sekä painettuja nimikointinauhoja parilla tekstillä.

Yhteyttä saa ottaa susanna (a) headoverheels.fi.

***
ps. Ihan pian tulossa uuden ihanan ompelukoneen esittelykierros <3

Elämänhallintaa

2010-02-04T12:55:00.003+02:00

"Elämänhallinta on jo sanana naurettava. Ei elämää voi hallita" Kari T, ystävä vuosien takaa.

Voipas. Elämä sinällään toki heittää eteen yllätyksiä niin hyvässä kuin pahassa. Mutta sitä mitä teet nyt, millä tavalla ja millä tyytyväisyysasteella elät, sitä voit hallita, ihan itse.

Sain mahtavan mahdollisuuden osallistua elämänhallinnan valmennukseen ns. harjoitusvalmennettavana. Vaikka tapaamisia oli vain neljä, ne muuttivat ihan koko elämäni tai lähinnä kai suhtautumisen siihen.

Ensimmäisellä kerralla täytin onnenpyörän, missä arvioitiin 1-10 asteikolla elämän eri osa-alueita, millä tolalla mielestäni asiat on. Alueita oli esim työ, ura, perhe, parisuhde, raha/talous, ajanhallinta, kiireettömyys, henkinen hyvinvointi, liikunta, minäkuva jne. Tunsin olevani kovin tyytymätön ihan kaikkeen tämän täytettyäni :). Tuntui että ihan jokaisessa jutussa koin olevan pahoja ongelmia tai paljon parannettavaa.

Käytiin nämä sitten läpi alue kerrallaan. Valmentajan ei ole tarkoitus tarjota ratkaisuja vaan niitä pitäisi itse löytää tai sitten niitä etsitään yhdessä. Olin jo etukäteen päättänyt että haluan keskittyä valmennuksissa ajanhallintaan/kiireettömyyteen, koska mielestäni se on suurin yksittäinen asia mikä tekee mun elämästä ajoittain vaikeaa/helvetillistä. Ja tosiaan, kun ratkottiin noita juttuja, huomasin että lähes jokaiseen solmukohtaan ratkaisun toi jokin mikä liittyi ajanhallintaan. Tyyliin tyytymättömyys liikunta-ajan vähyyteen ->jos haahuilisin vähän vähemmän ehtisin ihan mitä vaan (johan se on nähty; kuka olisi arvannut että perjantai-iltaisin klo 21 ehtii ihan hyvin pelata ringetteä).

Pohdittiin mikä pitäisi olla toisin että tyytyväisyys vaikkapa raha-asioihin nousisi, ja voiko se ylipäänsä ikinä olla kymppi? Olisiko kymppi vasta lottovoitto? Jos näin, niin riittäisikö esim kasi siihen että raha-asiat ei rassaa? Suosittelen kaikille pohtimaan näitä asioita! Oli aikas avartavaa tajuta, miten pienillä toimilla saakin numerot paljon paremmiksi.

Puhuin paljon ystävästäni, jolta ei tunnu liikenevän kiinnostusta muiden kuin omien asioidensa puimiseen. Sain ajattelemisen aihetta, kun Jenny kysyi, että tarvitsenko oikeasti sellaista ystävää? Kun jatkuvasti ahdistuin ystävyyden pinnallisuudesta, niin kuinka järkevää sellaista on ylläpitää? Tajusin, että mua ahdisti koska odotan ja oletan että oikea ystävyys on sitä että molempien asiat on tärkeitä, ja jos toisella on ongelma tai murheita, niitä ei vaieta hiljaiseksi, ja jotenkin on mun mielestä aiheellista myös palata joskus aiheeseen, että no mites se ratkesi tms. Kuitenkin tiesin etten tältä ystävältä näemmä voi saada tuollaista suhtautumista, silti sitä odotin. No. Ystävä tipahti kaveriksi ja mua ei enää ahdista. Hänen menetys, ei mun.

Mun ongelmat ajanhallinnan suhteen liittyy pitkälti siihen, että mun päivä on älyttömän rikkonainen, esimerkiksi tällainen:
6.30-8 aamun oma hetki, työhuone valmiiksi, lähes poikkeuksetta osallistun myös lasten aamutoimiin vaikka mun pitäs olla töissä :)
8-12/13 töitä
12/13-14.30 lapset koulusta, läksyjen tekoa, välipalat
14.30-17 tytär tarhasta, yleistä leikkimistä/valvomista/luistinten sitomista jne. Vois tehdä töitäkin mut usein tulee surffailtua...
17-19 periaatteessa työaikaa. Tarvittaessa hoidan firman tavaranhankinnat ym tällöin.
19-21 lapset nukkumaan, nyrkkeily/ringette tms, käytännössä usein olen niin poikki etten tee mitään järkevää.

Kuten tuosta huomaa, mun on äärimmäisen tärkeää tehdä aamuisin vain töitä, tai muuten en ehdi yhtään mitään. Ongelmia löytyi myös omasta suhtautumisesta "kiireeseen"; ahdistun jos kalenterissa on liian pitkä lista tekemättömiä hommia, ja tungen itse siihen listaan vielä lisää asioita, kuten esim "siivoa vaatekaapit" -> hermoromahdus. Rakastan kuitenkin listojen ja suunnitelmien tekoa, joten päädyttiin kahden listan ratkaisuun.

Toinen lista on se pidempi, ja sieltä poimin kerran viikossa seuraavan viikon tehtävät, ensin ne mille on deadline ja sitten realistisesti arvioiden ne mitkä ehtii kans tehdä. Koska koskaan ei tiedä paljonko asiakkaita on, päädyin poimimaan aina iltaisin seuraavalle päivälle lisähommia tarvittaessa. Näin sitä isoa listaa ei tarvi katsella kamalan usein ja kalenteri pysyy suht siistinä.

Jokaisella kerralla sain kotitehtäviä, ekan viikon harjoittelin tuota listojen tekoa, sitten pidin palaverin itseni kanssa yritykseni asioista ja hioin liiketoimintasuunnitelmaa vastaamaan tämän hetken suunnitelmia. Yhdellä viikolla pohdin millaisia uskomuksia minulla on, ja löysin ainakin sen, että ajattelen että elämä on kuin vuoristorata, ylämäen jälkeen tulee aina alamäki. Eli en osaa kunnolla nauttia siitä ylämäestä, kun jo mietin koska rysähtää. Uskomukset elää meidän alitajunnassa, eli tavallaan teet itsellesi sellaista elämää mihin uskot. Konkreettisesti näen sen siinä, että vaikka vastoinkäyminen olisi pienikin, tulee usein reagoitua liian raskaasti. Ja koska uskomukset vaikuttaa suoraan siihen miten asioita kokee, uskomusten olisi hyvä olla positiivisia, kuten "sateen jälkeen tulee aurinko".

Suurimmaksi osaksi käsiteltiin mun yrittäjyyteen tavalla tai toisella liittyviä asioita, koska se nyt on tällä hetkellä suurin juttu mun elämässä. Viimeiset kaksi kertaa suunniteltiin tavoitteita ja motivaattoreita. Asetettiin tavoitteelle määräaika, kesäkuun alku. Pohdin millaiseksi haluan yritykseni/elämäni muuttuvan, ja mikä olisi mahdollista tässä ajassa. Pudotin heti muutamia juttuja pois matkasta, yksi ihminen ei vain ehdi tehdä tuhatta asiaa pienessä ajassa.

Jenny pisti mut maalailemaan kuvaa siitä, millainen mun elämä on kun kesäkuun 1.pvä herään. Sitten mietittiin mitä pitää tehdä jotta sinne pääsee. Tavoitteista osa on niin henkilökohtaisia tai ns. firman salaisuuksia, etten halua niitä tässä julkaista. Kerron kuitenkin, että yhtenä motivaattorina toimi yrityksen uudet koneet, ja uskomatonta mutta totta, yksi niistä tulee jo tällä viikolla!

Kaikenkaikkiaan näiden asioiden pohtiminen sai aikaan valtaisan flown. Oon ihan liekeissä mennyt vikasta kerrasta asti, ja se näkyy. Yhtäkkiä palaset alkoi loksahdella paikoilleen; mulla oli jo niin selvät sävelet että tarvittiin vain pieni push, niin alkoi tapahtua. Tiedän että tämä ehkä kuulostaa kornilta. Nuo asiat ja oivallukset on kuitenkin sellaisia mitkä kaikki tavallaan tietää. Mutta koskas itse olet viimeksi miettinyt, mitä voisit tehdä niille asioille mitkä mättää? Ratkaisu voi olla ihan pienen pieni, ja lähempänä kuin uskotkaan. Kokeile!

ps. Viimeisellä kerralla tein onnenpyörän uudelleen. Jokaisella osa-alueella sain paremman numeron, vaikka kaikkia juttuja ei tietenkään vielä ollut korjattu, mutta se että aikaa on raivattu tärkeille asioille jne, vaikutti niin että asiat tuntui olevan jo paremmalla tolalla.

Tilauksia

2010-01-21T18:38:00.003+02:00

Kun kerran yrityksen budjetissa on erikseen määritelty summa ammattikirjallisuudelle, niin täytyyhän sitä yrittää kovasti myös käyttää budjetoidut varat, eikös vaan :).
Oli vaan pakko.

Englannista tilasin sovitusnuken. Laitoin tilauksen 4.12, ja sain meiliin kyselyn, että voisinko lähettää kopion passista ja pankin tiliotteesta.. Ihmettelin hieman, koskaan ennen en ole tällaiseen törmännyt, ja jos electron ei mene läpi niin mitä siinä mitkään passit enää auttaa? Lähetin viestin etten oikein ole comfortable tämän asian kanssa, koskaan en saanut vastausta. Seuraavana päivänä rahat oli kuitenkin mennyt tililtä, joten ajattelin asian olevan hoidossa.
Nukkea ei kuitenkaan kuulunut, ja varsin kärsivällisesti odotin, kunnes 13.1 lähetin meiliä heille, että mit vit. Vastauksena sain seurantakoodin ja ilmoituksen että tuote on matkalla. Lähettifirmasta löytyi sitten tiedot, nukke oli lähetetty vasta tämän kyselyni jälkeen, elikkäs tilaus oli vain unohtunut jonnekin minne lie. Tytsy tuli kuriirilla kotiin asti, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Lähetin firmalle vielä viestin, että jatkossa olisi kiva jos ilmoitettaisiin jos tilauksessa jotain viivästystä, olen heidän yritysasiakas enkä tosiaankaan ala odottelemaan viikkokausia yhtään mitään. En saanut siihenkään vastausta... Loppuyhteenvetona en oikein voi firmaa suositella, voisin kuvitella että jos jotain ongelmia tulisi, niin heidän kanssa neuvottelu ainakin on aika toivotonta.. Nuken kuitenkin sai sieltä todella edullisesti (hinta suomessa yli 80e kalliimpi) ja rahti maksoi vain pari kymppiä, kun taas toinen brittifirma olisi ottanut 60e kuljetuksesta Suomeen... Firma löytyy täältä.

Seuraavaksi tilauksessa on peitetikki, muukin konekanta pitäis (ainaki haluis) vaihtaa uuteen, mutta kattoo ny missä järjestyksessä mitäkin.

Ai niin. Melinda katseli sovitusnukkea pää kallellaan ja totes: "äiti tolla on isommat tissit ku sulla". No EIKÄ OO!

Uni

2010-01-05T21:00:00.002+02:00

Viime yönä näin unta. Ovikello soi, olin yövaatteissa, menin avaamaan ja siellä oli Verano.

V: Onko sulla sitä sinistä Marie Clairea vielä? Mä tarttisin kerän. (heiluttelee vaaleansinistä hapsulankakerää)
S: tota...ei, mulla ei ole oikeastaan mitään lankoja. En mä oikeastaan myy lankoja, ja siis ainakaan mitään hapsulankoja.
V: äläs nyt, kai sulla nyt yks kerä, eikä mua haittaa jos et oo siivonnu työhuonetta, tässä itsekin oon just lenkiltä tulossa. (kävelee rappusiin ja selvästi tietää missä mun työhuone on)
S: niin mutta kun ihan oikeasti mulla ei ole MITÄÄN lankoja!!!!

Verano tulee työhuoneesta, heiluttelee sitä omaa lankakeräänsä ja on vähän pöyristynyt.
V: siis sulla todellakaan ei ole enää ollenkaan lankoja, löysin vaan neljä kerää jotain ihmeellistä!
S: niinhän mä tässä yritin sanoa....
V: ihan oikeasti eihän noista sun bisneksistä ikinä tule mitään jos et pidä myynnissä sitä mitä ihmiset haluaa! Hanki nyt jostain mulle sitä!

Soitan Tilkkupuotiin, siellä on joku sijainen, joka ei ole koskaan kuullutkaan mistään Marie Claire -langasta. Tähän loppui unen "järkevä" osuus, seuraavassa hetkessä oltiinkin jo grillaamassa takapihalla, en tiedä jäikö Verano syömään :DDD.

Koko päivän tämä uni pyöri mielessä. Hassua. Jarin mielestä mun unet on vertaansa vailla. Niinkuin kerran hän heräsi yöllä ja mä hengitin ensin tosi syvään ja sitten pidätin hengitystä toooosi pitkään. Lopulta heräsin vähän paniikissa. Olin nähnyt unta missä piti sukeltaa jäänmurtajan tms ison laivan alitse, enkä millään saanut riittävästi vedettyä happea että olisin päässyt ali. Harva on hyperventiloinut unissaan :)).

***
Uusi vuosi uudet kujeet. Mulla onkin niitä kujeita takataskussa vaikka kuin, mutta voimat on rajalliset niin otetaan asia kerrallaan, ehkä ensi viikolla jo näkyvissä jotain uutta. Ensin pitää hieman vanhentua, huomenna olis 32 lasissa. Leivoin ihanaa jauhotonta suklaakakkua ja terveellistä juustokakkua :). Nams!

Jos vaan...

2009-12-29T18:56:00.002+02:00

... olis terve. Niin tekisin sitä tätä ja tota. Mutkun en oo niin en sit tee. Alkaa vaan ahdistamaan.
Monta monituista viikkoa sitten valmistui yksi mekkonen tyttärelle, ja sain vihdoin kuvattuakin sen. Mekko on ihana, aivan loistava talvimekko! Kangasta vaan oli hieman hintsusti joten tuossa on saumoja enemmän ku laki sallii, mutta mitä siitä. Hihoihin kangasta ei olisi edes riittänyt, mutta mielestäni punaiset hihat sopiikin paremmin, tasapainottaa muuten aika vilkasta kangasta. Mekon malli samainen ei-miltään-näyttävä mekko Ottobresta 6/08, näitä on viime aikoina moni bloggaaja tehnyt. Lehdessä näyttää ehkä maailman tylsimmältä mekolta vaan ei oo. Helma on siis vuoritettu palloksi, keskellä edessä kuminauharypytystä ja muuta ihkuu. Tyttö tykkää.

Neidillä puuttuu muutama hammas...
Tänä jouluna paketoitiin simppelisti voimapaperiin. Koristeeksi käytettiin aiemmin askarteluista ylijääneitä paperisoiroja mitä rei'ittelin uudella ihanalla lävistimelläni. Sain sellaisen Sinellistä kun siellä piipahdin (älkää kertoko Jiille ettei ne niitä ihan noin vaan yleensä jakele :D). Ihana.
Takapihalla on lohduton, mutta silti niin ihana näky :).

***
Siivosin tänään eteisen, siis tuulikaapin, kokoa ehkä puoltoista neliötä, ja käytiin lasten kanssa kaupassa (20min). Siihen meni voimat. Loppupäivän olen hengaillut, todennut että pyykkikone ei linkoa, tiskipöydälle ei enää mahdu astioita, ja että 7v uhmaikäinen on ihan pirun ärsyttävä. Odotan teini-ikää innolla, ainakin toivon että siihen mennessä on jo mennyt tajuntaan että potkiminen ja lyöminen ei ratkaise mitään. Tai jos vielä sittenkin lyö niin vedän kyllä takas, samperi :))). Hermoja koetellaan siis.

Ja yksi pieni valituksen aihe. Kun mä monta vuotta päämäärätietoisesti pyrin siihen, että en enää yksin joudu hoitamaan lapsia kipeinä/kipeänä, lomilla jne, niin miten helvetissä olen taas tässä tilanteessa????? Mikä pirun älynväläys oli pitää työhuone kotona??? J ei saa jäädä hoitamaan lapsia ja kaikki lomat on taas mun rasti. Eihän siinä muuta, kivahan se on lomailla, mutta kun sillä ei maksella laskuja. Ensi vuoden tavoitteeksi liiketila. Siellä voi sitten sairastaakin rauhassa :).

Ugh. Vajoan takaisin sohvalle.

Jouluvalmisteluja

2009-12-21T13:28:00.002+02:00

Kerroinkos jo että olen TAAAAS kipeä. Olen viimeksi ollut täysin terve lokakuun lopussa. Ja sitten tässä välissä muutamia päiviä niin terve että olen uskaltautunut kerran nyrkkeilyyn ja kerran ringetteen. Ja kerran baariin, kaikista seurauksena välitön uudelleen sairastuminen + kahden päivän krapula. Pirteetä. Ja kun lapsetkin ovat sairastaneet ihan kiitettävästi ja joulumyynti+sunnuntai-aukiolot tekee musta käytännössä yh:n, niin on lienee sanomattakin selvää että jouluvalmistelut on hieman vaiheessa.

Välillä käyn ihan vähän kierroksilla, lähinnä siksi kun jostain syystä J ei vielä kahdeksan vuoden jälkeenkään osaa lukea mun ajatuksia. Tarvitseeko sitä nyt oikeasti kysyä millaiset jouluvalot haluan tai pitääkö ostaa konvehteja. Käsittämätöntä. (sillä on vaan hyvä itsesuojeluvaisto,en mäkään haluaisi ostaa itselleni vahingossa vääriä valoja) :). Suurimman osan aikaa kieltäydyn ottamasta stressiä. Kunhan on riittävästi suklaata.

Katjan blogissa oli postaus joulun muistilistasta. Itse olen ehdottomasti tuon Katjan oman listan kannalla, katsotaan nyt kuitenkin mitä sitä ihmisen pitäisi marttojen mielestä tehdä ja mitä minä sitten teen.

*******
Suunnitelmallisuus auttaa valmisteluissa. Tee lista joulun töistä. Mitä vähemmän on aikaa, sen paremmin kannattaa suunnitella työt etukäteen. Tässä on esimerkki muistilistasta, jota voit käyttää apuna jouluvalmisteluissa. Tee oma lista, tai täydennä tätä.
Okei. Aikaa muutama päivä. Verhot vaihdettu, pihalla lyhdyt. Suurin osa lahjoista jossain vaiheessa melkein pakattuina.

Miten ja missä vietetään

Pikkujoulu - meni jo
Adventit - EVVK
Itsenäisyyspäivä - meni krapulassa, mut oli hyvää ruokaa
Lucian päivä - viettääkö sitä vielä joku?
Päiväkodin ja koulun joulujuhlat - tsiisus. onneks nää on jo ohi.
Jouluaatto - pikkumummilaan aina ja ikuisesti. Jos äiti päättää joku vuos ettei enää jaksa järjestää, lopetan joulun vieton. Aion maata sohvalla ja juoda portviiniä ja glögiä tasaisena virtana niin kauan että olen terve.
Joulupäivä - ha, onnistuin sujuttamaan koko perheen mummilaan myös yöksi. Ei yöllistä taksishowta, ei tyhjää fiilistä kun yhtäkkiä on kotona ja miettii mitäs nyt, ja parasta kaikessa, aamiainen ei vaan missään ole kivampi ku äitillä.
Tapaninpäivä - suklaansyönti stop, kahvakuulatreenit Vuosaaressa. Sinne saa muuten tulla kuka vaan tahtoo, vaikka vaan kokeilemaan kuulaa! Tarkemmat tiedot voin antaa meilillä!
Uudenvuodenaatto ja -päivä - kuka ny tonne asti miettii? Päivänä ainaki brunssi ja uudenvuoden konsertti ja kuohuvaa.
Loppiainen - eli synttärit! Kakkua!

Hoida nämä

Hanki joulukortit ja postimerkit. Kirjoita ja postita ne ajoissa. Muista myös sähköiset kortit. - Äh.
Tee lahjalista. jep jep.
Tarkista lasten ja aikuisten kokonumerot pehmeitä paketteja varten. - haloo...
Hanki ja paketoi joululahjat. Piilota hyvin. "äiti mikä peli tää on saako tätä pelata?"
Sovi joulupukin vierailu. - Juuei. Poika on niin tarkkanäköinen ja niin inhorealistinen, et ei mene enää läpi. On eri asia uskoa satuihin kuin uskoa että ne sadut mukamas kerran vuodessa tulee totena eteen.
Joulumyyjäisistä voit löytää hyviä joululahjoja ja -ruokia. - niin kai sitä vois.
Toimita joulupaketit perille. (.....)
Käy joulutervehdyksillä lähimmäistesi luona. - tai sitten lähimmäiset voisi tulla meille
Tarkista joulukoristeiden ja sähkökynttilöiden kunto. - kunnon joulufiilis syntyy kun aattona hyökkäät kauppaan etsimään puuttuvia lamppuja
Hanki kynttilät ja hautakynttilät, muista tulitikut. - eikö nää nyt ole peruselintarvikkeita mitä tarvitaan koko pimeän ajan yli??

Joulutunnelmaa

Askartele lasten ja ystävien kanssa joulukoristeita.
Laula kauneimmat joululaulut.
Ota esille joululaululevyt ja -sanat sekä joulukirjat
askartelevat varmasti ihan riittävästi koulussa/tarhassa. Spotify hoitaa joulumusiikin kunnialla, melkein ilmaiseksi eikä tule samaa biisiä kahteen kertaan ellet tahdo.

Kokille pohdittavaa

Mieti pyhien ruokalista. - äiti hoitaa. minä leivon leipää, porkkanalaatikkoa ja juustokakkua. tärkein mitä omaan kotiin pitää ostaa on mäti+smetana+sipuli, kaikki muu on vain plussaa.
Tilaa kinkku. - viimeaikojen sikatilauutisoinneista saa hyvän syyn olla tilaamatta. todellisuudessa ajattelen, että joulupöydässä kaikki muu on vaan niin paljon parempaa.
Tee ruokia ja leivonnaisia pakastimeen. - enkä. viime hetken paniikkileipominen tunti ennen vieraiden tuloa on paljon kivampaa.
Osta säilyviä jouluruokia ajoissa. - Pitää sinne kauppaan joka tapauksessa mennä hakemaan ne ei-niin-säilyvät, joten miksei samantien kaikkea kerralla?
Muista puuromantelit. - hätätapauksessa mantelin voi korvata vaikka legopalikalla.
Hanki jouluservetit. - tee ekoteko, satsaa kangasservetteihin. Alkaa kotona syöminenkin tuntumaan niinku ravintolassa kävis.

Koti joulukuntoon

Puhdista tai kiillota joulukattauksen astiat ja aterimet. - toivottavasti kellään oikeasti ei ole haarukoita mitkä ehtii kaapissa mennä likaisiksi käyttökertojen välillä....
Puhdista jääkaappi. ? - ai vain siksi et on joulu??
Puhdista sauna. - no tästä olen samaa mieltä. Joulusauna puhtaassa saunassa on parhautta.
Puhdista kynttilänjalat.
Tarkista joululiinojen kunto.
Tuuleta vuodevaatteet ja vaihda puhtaat lakanat.
Tee tilaa joulukoristeille ja joulukuuselle.
Vie lehdet keräykseen.
Imuroi, pyyhi pölyt, pese vessat ja kylpyhuone.
Vaihda pyyhkeet.
Pese uuni kinkun paiston jälkeen.

Kynttilänjaloista eteenpäin meni jotenkin nyt hermo. Eikö noi nyt ole sellaisia asioita mitkä tehdään muutenkin, ei lehtiroskien vieminen tee joulua!!!!

Mun lista:

- siivoa minkä jaksat. kiillota vetimet, peilit, vesihanat ja tv-ruutu. Pese näkyvät lattiapinnat Maison Bellen joulupesuaineella
- paista pipareita edes pellillinen tuoksun vuoksi :)
- varmista suklaan ja portviinin riittävyys
- jouluna laita lapsille aamuksi juomista, hedelmiä, pipareita, rusinoita tms valmiiksi lautasille lastenhuoneeseen, jotta lasten ei tarvi lähteä haahuilemaan kukonlaulun aikaan minnekään vaan saa ite nukkua rauhassa :))) toimii riittävän hyvin, hetki menee syömisessä ja siinä ajassa ovat jo innostuneet jostain leikistä.

***
Sellaista ja tällaista. Vielä miljoona tuntia pitäis pysyä hereillä.

Väsymyksen keskeltä

2009-12-17T13:54:00.002+02:00

Melindalle bling bling tonttulakki :)

Takapihan jää valmistui tänä aamuna. Ihanaa, ihanaa! Negatiivista ainoastaan se, että mulla on täällä neljä muksua iltapäivisin, ja kun ne kaikki saa jäälle alkaa olla veto veks itseltä. Mutta tuon miinuksen kumoaa se positiivinen seikka, että kaikki neljä ovat jo niin isoja ja reippaita että pääsevät omin avuin jäälle ja sieltä pois, saavat suojat jalkaan eivätkä kamalan usein yritä hakata toisiaan mailoilla. Pari vuotta sitten oli ihan kamalaa kun Melinda ei osannut kävellä kentälle luistimet jalassa, piti aina joko kantaa tai pukea jään reunalla, kumpikaan ei hyvä vaihtoehto.

Näinkin voi käydä.

Itse aloitin viime viikolla ringeten, ja siinäkin mielessä on hyvä että harjoittelukenttä on lähellä. Oli meinaan toi hokkareilla luisteleminen hieman...haastavaa.

Nyrkkeily meni tauolle muutamaksi viikoksi, joten innostuin taas kahvakuulasta. Murphyn laki tietty et heti kun saan taas järjestettyä itselleni aktiivisen elämän, sairastun. Mut eipä voi mitään, tässä on 31 vuoden aikana jo tottunut tavallaan siihen, että kun saa mukamas jotain järjestymään niin kohta jo vedetään matto alta. Yritän ajatella nyt positiivisesti, että saanpahan ainakin nukkua ja lueskella kynttilänvalossa ilman mitään velvoitetta jaksaa yhtään mitään. :)

Ihanaa joulunalusaikaa!

Väliaikahöpötys

2009-12-07T07:08:00.005+02:00

Ikasyrillä on kilpailu missä voi voittaa salaisen kangaspaketin. Mene ja osallistu :)

***
Mikä loistava tapa saada ilmaista mainostusta ympäri nettiä; linkkaamalla kilpailuun saa ylimääräisen arvan kisaan, no tottakai kaikki sitten linkittivät. Ja kun Ikasyrillä on niiiiiin ihania kankaita niin uusilta asiakkailta ei voi välttyä :).
***
Kävin lievittämässä elämäntuskaa rakkaan ystävän kanssa. Jaettu tuska on pienempi kai, tai ainakin oli kivaa :). Tosin täytyy taas kirjoittaa muistiin, että tässä iässä ei voi enää vetää kaksin käsin aamuun asti ilman mittavia seurauksia. Ainakin jatkot olisi voineet jäädä väliin... Nyt edessä karu paluu arkeen ja kovasti töitä :). Mukavaa viikkoa kaikille!

Whining

2009-12-04T16:40:00.002+02:00

Things that make me click (NOT in the positive way):

people who don´t answer their phones, or don´t return the call, ever
people who are so busy living on their own little island, that they don´t bother to answer sms or email
people who are only concerned of themselves, and don´t see other peoples (yes, mine!) problems or life worth to talk about
friends who stalk your blog/twitter/FB and think they know everything about your life, so naturally no need to contact or answer msgs or whatever.

Things that make me happy at the moment:

Ravelry - somehow I feel safe there, like there are walls around me
the amazing friends and connections I´ve made trough Twitter
mom´s coming for coffee
starting ringette next week
have found the joy of sewing again
candles
christmas
cats - who bite me in the ankle in the morning if I don´t get up when alarm´s ringing
children - who give me so much joy in so many different ways

your comment would just make my day. How do you cope when life isn´t going so smoothly, what makes you happy?

Muodin huipulle osa 9

2009-12-04T09:18:00.003+02:00

On ollut vähän alavireinen ja erittäin epäsosiaalinen viikko, eikä mulla ollut kertakaikkiaan mitään sanottavaa viime viikon jaksosta. Koitetaas nyt uudelleen. Saatte nyt ensin tän viime viikon recapin ja sitten päiväunien jälkeen seuraavan.

Kilpailijat kaipailivat kovasti AnttiA:ta, selvästi Antti oli porukan ilopilleri. Jarnoa ei kyllä Antin tippuminen tainnut paljoa häiritä :).

Tehtävä: Suunnittele asu urbaanille cityliikkujalle. Tulee kyllä väkisin mieleen citykanit :)).

Kilpailijat menivät vierailulle Haltille ja saivat sieltä kankaat ja materiaalit. Nyt toista kertaa katsoessa mua vähän häirii se, että vaatteelta odotettiin sellaisia perusurheiluvaatteen ominaisuuksia kuten suojaavuutta ja huppua jne. Silti sanottiin että takki päällä pitäisi voida pistäytyä kahvilassa, kaupassa tai vaikka taidemuseossa Helsingin keskustassa. Kyllä ne lenkillemenovaatteet kuitenkin on erikseen, ja jos sporttisen näköisenä haluaa kaupungilla liikkua, niin ei sen vaatteen tarvitse niin tiukasti olla urheiluvaate. Ja toisaalta miksi kukaan haluaisi mennä lenkkivaatteissa Kiasmaan?

Haasteen voittajalle palkintona oli kutsu Haltille ja mahdollisuus yhteistyöhön. Kilpailijoita ei tämä vaan mitenkään hirveästi tuntunut kiinnostavan....

Jarno sai sekopäisiä kikatuskohtauksia, taitaa olla vähän unenpuutetta kehissä.

Kilpailijoilla alkaa olemaan pinna vähän kireällä ja nyt kilpailu on selvästi alkanut kunnolla. Enää ei auteta toisia eikä olla kauheen ystävällisiäkään. Mert jäi vähän yksinäiseksi kun yritti kovasti pörrätä muiden ympärillä huomiota hakemassa.

Anteeksi maailma, mutta toi Jaakon tekopirteys ja ihmeelliset selitykset (joo ei, kyllä tässä ihan selvä idea näkyy, sulla on tässä nää terenauhat, joo näyttää niinku suunnitellulta jne) TEKEE MUT HULLUKSI.

Jälleen hetki ennen ajan loppua tuli lisätehtäväksi valmistaa vanhoista hupuista pieni pussukka kännykälle ja rahoille. Jotenkin niin raivostuttavaa, antaisivat nyt toisten keskittyä hommiinsa.

Tuomaristossa MinnajAnssi, Karita Tykkä ja Haltin pääsuunnittelija Martti Kellokumpu.

Tykkäsin jotenkin Katrin takista, vaikkakin niitä vetskareita oli melkoisesti..Takin alla ollut mekko oli jotenkii ihana tikkauksia lukuunottamatta. Jarnon takki oli tylsä ja siitä roikkui ihan liikaa nyörejä joka suunnasta. Mirkan verkkovuoritakki vaikutti siltä että on vain sattumanvaraisesti taiteltu kangasta jotenkin päin. Marian turkoosi takki oli kivan simppeli ja nätti. Mertin kääntötakki oli kiva ja melkoisen työn hän on ehtinyt tuossa ajassa tehdä.

Marialla siis oli koskemattomuus. Muilla suunnittelijoilla vähän alahuuli väpätti tuomaroinnin aikana. Loppukaksikkoon jäi Mert ja Jarno, ja Mert voitti haasteen. Yllätys oli suuri kun Jarno ei tippunutkaan vaan hänelle sanottiin että asunsa oli toiseksi paras. Tylsäää...

Extraan ei nyt mennä. Se oli tylsä.

Paussin paikka, jos vaikka töitä tekis :). Sitten jatketaan!

Spiderhat

2009-11-24T09:42:00.002+02:00

Jocsu tarvitsi kevyemmän hatun - vielä on liian lämmintä käyttää talvisia fleecehattuja, poika valittaa koko ajan että on niin kuuma. Tein kuitenkin sitten tällaisen mikä menee korville kunnolla, kun välillä tuulee niiiin kylmästi. Hämähäkkipainatus oli vähän sarjassamme kokeellinen keittiö, ihan liikaa pieniä lärpäkkeitä joiden alle väri sujahtaa vahingossa niin helposti. Sprayliimaa ei ollut, käytin teippiä ja hiuslakkaa mikä toimikin yllättävän hyvin. Kaava on oma ja hämis jostain ottobresta todennäköisesti.
Kuva on lopputulos siitä kun innostuu fotarin kanssa vähän liikaa. Tiedättehän sen vaiheen kun huomaa että pikselit vaan vilisee silmissä eikä enää ole ihan varma kuinka fiksuja säätöjä sitä onkaan tehnyt muttei oikein tiedä mitä peruakaan :D.

***
Olen joskus vuonna -97 tai sinnepäin kirjoittanut Sarasvuon Sisäisestä sankarista pätkiä ylös. Tämä lappu tuli jostain vastaan ja on nyt keikkunut työhuoneen ilmoitustaululla monta kuukautta. Tuijottelen sitä aina välillä, ja viime päivinä olen tosissani pohtinut että missä se mun sisäinen sankari luuraa.

1) Jotta sinä voit saada parempaa, sinun täytyy tehdä paremmin
2) Jotta voit tehdä paremmin, sinun täytyy olla parempi
3) Jotta voisit olla parempi, sinun täytyy uskoa olevasi parempi

* hyväksy että elämäsi ei voi muuttua, ellet sinä muutu. Hyväksy, ettet sinä muutu, ennenkuin käyttäytymisesi muuttuu. Hyväksy, että käyttäytymisesi muttuu vasta kun sinä haluat muuttaa sitä.
* Pidä päiväkirjaa tavoitteista, tekemisistä ja tuloksista. Jos elämäsi on elämisen arvoista, se on dokumentoinnin arvoista.
* Toisto on taidon äiti, taito on toivon äiti, toivo on tarkoituksen äiti.
* elämä on lyhyt, pelaa kovaa.

I) Päätä mitä todella haluat, ja ota selvää mikä estää sinua saamasta sitä nyt

II) hanki itsellesi riittävän hyvä syy muuttua

III) opettele keskeyttämään lennosta sellainen toiminta tai tunnetila, josta haluat päästä eroon

IV) kehitä itsellesi uusi innostava ja rakentava vaihtoehto

V) ehdollista uutta käyttäytymistä, kunnes se on automaattista

VI) testaa uusi ehdollistuma

(todennäköisesti kaikki lainaukset Jari Sarasvuon Sisäinen sankari kirjasta)
***
Peiliin katsominen on ärsyttävää, pelottavaa ja herättävää. Mutta positiivista toki on, että kaikkeen löytyy vastaus sieltä peilistä, ei kenestäkään muusta.

Mä lähden nyt ehdollistumaan sohvalle ja ratkomaan vetskareita irti takeista....

Voi hyvänen aika

2009-11-22T21:57:00.004+02:00

Illan ratoksi luin uusinta Gloriaa (ei se lehti mut ne mainokset) ja melkein salpautu hengitys kun pääsin joulunviettosivuille.
a) korsetti
b) skottiruutu
c) tylliä, paljon tylliä
d) punaista

Oliko muuten ehkä ensimmäinen kerta kun tyttö ei ollut ykkösenä??

Tyllimekkosista on tällä viikolla haaveillut myös Kamicha. Muodin huipulla girl!

Ensi viikolla yritän rajoittaa netissä roikkumistani. Että jos en vastaakaan meilillä/twitterissä/facessa/ravelryssä tai blogissa niin odottele. Tai ole rebel ja soita. Mutta en nyt sentään mitään ihan hullua nettirajoitteisuutta suunnittele, jos vaikka vain aamuin illoin avais koneen?

tsirp.

Skateboard girl

2009-11-21T15:28:00.001+02:00

Muodin huipulle osa 8

2009-11-20T16:15:00.002+02:00

Terveisiä hullunmyllystä. Kaikki enimmäkseen terveinä vihdoin, mutta lapset ovat olleet koko viikon kotona. Hermot alkaa olemaan vähän finaalissa :).

Taiteilija Ulla Kihlman opasti suunnittelijoita inspiraation alkulähteille. Täytyy kyllä sanoa että mä en tykkää ainakaan tästä alusta ollenkaan. Eikä tuntuneet suunnittelijatkaan tykkäävän, Katria lukuunottamatta. Ensin piirrettiin maalaus pienoiskoossa ja sitten mentiin pihalle maalaamaan suurille papereille.

Varmaan ollut suunnittelijoilla ihan hauska päivä. Antti vastusti koko juttua ja teki vain tekstiä yhdellä värillä.

Tehtävä: "suunnittele asu, jossa yhdistyvät suuruus ja pienuus sekä maskuliinisuus ja feminiinisyys". hmph. Lisäjujuna asun värit pitää löytää juuri piirretystä työstä. Ja hoplaa eurokankaaseen satasen budjetilla. Mun mielestä niillä on aika isot budjetit, ainakin siihen nähden mitä saavat rahalla aikaiseksi...

Antti ei halunnut tehdä toista punaista työtä ja valitsi kankaakseen ruskean nahan. Jotenkin mä vaistoan ongelmia :).

Lisätarvikkeista löytyi kuplamuovia, uimarenkaita ym muovista juttua. Jotenkin tää ohjelma on nyt enemmän sellainen sirkusshow ku Project Runway. Ainakin mun tän hetkinen mielentila vastustaa kaikin tavoin tätä jaksoa :).

Antti ei käyttänyt asunsa tekemisessä varmaan kertaakaan ompelukonetta. Mun mielestä se on ehdottoman huono asia, ja jos kerran puututaan siihen että on huonosti viimeistelty niin toivottavasti puututaan siihenkin että on vain liimattu kasaan. En tykkää.

Tuomaristossa Anssi Tuupainen, kenkäsuunnittelija Aki Choklat sekä yksi karismaattisimmista naisista ever, Merja Larivaara (tank top!).

Mun mielestä Jarnon asussa ei näkynyt maskuliinisuus eikä pienuus mitenkään. Mä en tiedä mitä sanoisin Antin viulusta. Se oli magee mut. Joo en tiedä mitä sanoa. Oikeastaan kaikki työt jätti mut aika kylmäksi. Jotenkin niissä ei ollut ollenkaan sellaista vibaa mitä olisin kuvitellut tästä tehtävästä tulevan. Etenkin kun ajattelee että leikkisi maskuliinisuudella ja feminiinisyydellä, siitähän saisi vaikka mitä aikaan. Mut ei.

Tuomaristo teilasi Antin (yllätys) ja ihan syystä, tykkäsi Marian asusta, kehui Mirkan asua mitä en oikein ymmärrä koska sen yläosa ei mun mielestä ollut mitenkään hyvin tehty. Olivat otettuja siitä miten Jarno oli ehtinyt niin hulppean asun tekemään. Ja blaa blaa, ei niistä irronnut taas oikein mitään.

Maria voitti haastetehtävän. Antti tippui viimeinkin! Johan sitä odoteltiinkin!!! Musta tuntuu että se ehkä haluskin jo kotiin.

Olipas tylsä jakso! Tai väärä mielentila mut mä en kyllä saanut tosta mitään irti.

Antti sanoi kritiikistä että "onhan se ihan hyvä jo kokeneenakin saada jonkinlaista kritiikkiä". Hei 28v, pari mallistoa sinne tänne, ei sitä ny vielä olla kovin kokeneita! Ja jos jo 28 veenä lopettaa palautteen vastaanottamisen niin urasta ei ehkä tule kovin pitkä.

Tykkään siitä että Extrassa nostetaan pieniä kotimaisia yrityksiä esiin. Tällä kertaa piipahdettiin ihanan Jenni Ahtiaisen luona gTiessa. Tutustuttiin myös Aki Choklatin uraan ja mallistoon.

Ja taas käytiin Greendressissä. Tarviiko siellä ihan joka viikko käydä jotain tuunailemassa?? Mut okei, skottiruutua, saatte anteeksi. Paitsi että. He tuunasivat paitaan uudet kaulukset skottiruudusta, ja aplikoivat tekstin "jyrkkä ei" paidan selkään. Pitäs olla laitonta tehdä noin huonoja aplikointeja. tais mennä paita roskiin?

Tällainen jakso tällä kertaa sitten. Seuraavaa osaa odotellessa jatkan kolmenkympin kriiseilyä.

Sneek a peek

2009-11-18T19:06:00.002+02:00

I have finally found my passion for sewing again. Kinda. Now things are happening almost as fast as they used to, and life doesn´t feel so gray anymore. Well at least not on a daily basis :).

These are just waiting for the finishing touch of Scotchguard and some pearls. Then more pics :).

Couple of days ago I got inspiration to do some fabric printing. Snowflakes!

I´m going to make small gift bags with this fabric. Or something like that :)).

***
Joachimilla ei ollutkaan possu vaan angiina... Nyt ollaan jo kaikki terveiden kirjoissa, paitsi mä olen pohjattoman väsynyt ja aivan kurkkuani myöten täynnä noita kakaroita :) se on jotenkin niin ristiriitaista, ensin valvot kolme vuorokautta huolissasi ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin taas hyvin ja sama uhmasirkus jatkuu.... No ens viikolla pääsevät takas kouluun ja tarhaan.

Päiväunia

2009-11-17T00:23:00.004+02:00

Jocsu on tositosi kipeä. Todennäköisesti SE influenssa, mikä on huippuikävää siinäkin mielessä että juuri viime viikolla jonotimme 2,5h jotta lapset saivat rokotteet.... No ei siis ole tullut hirveästi nukuttua kun pojan kuumetilannetta ja hengitystä pitää valvoa. Tänään menin iltasella nukkumaan pariksi tunniksi, kuulokkeet korville ja P!nkin live@Wembley.

Ajatukset harhaili, tosin sain ne pidettyä vähän paremmin aisoissa kuin edellisellä kerralla, jolloin vahingossa aloin ajattelemaan liian syvällisiä, kuten kuolemaa ja muuta hirmu fiksua.

Yhtäkkiä sain idean korsetista millaisen tahtoisin itselleni, tai ainakin tehdä jollekin toiselle. Minähän en ole mikään suunnittelija enkä saa tällaisia visioita, mutta niitä on alkanut tulla jostain, tällä tavoilla syntyi esimerkiksi firman nimi ja logo, kerron niistä joskus lisää.

Sovitaan vaikka että piirsin nämä kuvat unissani. Minähän siis en osaa myöskään piirtää, mikä on raivostuttavaa silloin kun haluaisi saada ideansa paperille. Anyway, syntyi siis ajatus korsetista, mikä näyttäisi paitapuserolta ja jatkuisi korsetin yläreunan jälkeen paitapuserona. Visioin myös hihatonta vaihtoehtoa, niin että yläosassa olisi vain kaulus mikä menisi niskan taakse ikään kuin halterneck. Ja sitten korsetin kanssa hame, niin että korsetin alareuna menee hameen alle, ja henkselit - joihin olen nykyään kovin viehtynyt - sitten siihen päälle. Jotenkin näin. Pakko saada toteuttaa. Ja hameessa on laskoksia mitä en myöskään osaa piirtää, mutta kuitenkin.

Sitten uni keskeytyy, kesken P!nkin Fingersin.

- (näyttää yhtä siementä nyrkissään) Äiti, voiko klementiinin siemenestä kasvattaa klementiiniä?
- joo, kyllä voi, mutta vähän vaikeaa talvella eikä välttämättä tule klementiinejä kun asutaan vähän väärässä maassa
- (surkeaa itkua) isi väitti ettei voi
- isi ei tiedä näistä. sulla on se siemen siinä?
- (vielä surkeampaa itkua) joo mut isi pakotti mut heittään ne muut ROSKIIN
- kulta ei se haittaa, yksi siemen riittää. Äiti tulee ihan kohta
- katsotko sä vielä yhden unen?
- joo, sitten mä tuun

Dear mr Presidentin ja Leave me alonen aikana ehdin pohdiskella millaisen mekon haluaisin tehdä, idea lähti Kamichan tästä postauksesta. Mielessä kävi myös millainen paska Bush oli, ja suunnittelin myös valmiiksi mitä tarvitaan mukaan jos pitää lähteä sairaalaan. Ja sitten näin vähän unia mutta ne ei ehkä sovellu tänne. Kops, taas keskeytys.

- (mukana kourallinen siemeniä) äiti, mä kävin etsimässä nämä
- ai mitkä??? ai ne siemenet. ai no hyvä. nyt ne pitää kuivata, hae paperia ja taittele se ja laita ne kuivumaan sinne ponien taakse hyllylle. mä tulen kohta
- näetkö sä kauniita unia?
- (puren kieleen etten vastaa kovin terävästi) en mä oikeastaan nuku, mä vaan haaveilen
- okei. mut tule kohta niin tehdään klementiinejä.

Näin. Neiti kävi jossain vaiheessa kolmannenkin kerran ja Jocsukin kerran, mutten kertakaikkiaan pysty muistamaan mitä asiaa niillä oli. Varmasti jotain tuiki tärkeää. Perjantaina Melinda oli vielä kipeä eikä voinut tulla mukaan kun menin hakemaan Jocsun koulusta. Opetin tytön soittamaan mulle mun työpuhelimella. Olin pois 14 minuuttia, tyttö soitti kolme kertaa:

1)
- äiti missä kohtaa olet?
- justhan mä lähdin. sä varmaan vielä näet mut ikkunasta. onko joku hätä?
- no ei. halusin vaan kertoa et korvaan sattuu yhä
- joo, varmasti. mä tulen ihan kohta.

2)
- äitii, mä, tota, niin mä halusin vaan kysyä että voiko koululaislapsi saada vauvan?
- ei kulta, ei koululaislapsi voi saada vauvaa
- okei. mä vaan ajattelin.

3)
- äitii, sitten ku te tuutte nii pelataaks jotai?
- pelataan vaan. me ollaan ihan kohta kotona
- ai olettepa te nopeita!
Minä kun luulin että hän koki aikansa pitkäksi!

Hilma on mun oma unilelu.

Vielä loppukevennys (tästä ei postaukset kyllä enää kevene): eilen Melinda otti nuken mukaansa pelaamaan DS:ää: kas näin tätä pelataan, istupa siihen. muista nyt: LEIKI, ILOITSE, KEHITY!
En enää ikinä anna sen kattoa mainoksia. (äiti arvaa mikä vahvistaa luustoa? No tietty maito ja danonino. Tytär on täynnä näitä capseja, se muistaa kaiken ja soveltaa niitä käytäntöön sujuvasti).

Että näin, suuret on murheet mutta ilon aiheet on kyllä pienet ja niitä on paljon. Henkisestä tilasta kertoo ehkä kattavimmin se, että nauroin hysteerisesti 5 minuuttia ja itkin kymmenen kun luin 3xikuisuuden kuopuksen sairausmuistelot.

Muodin huipulle osa 7

2009-11-13T16:05:00.005+02:00

Terveisiä vaan sairastuvalta edelleen. Jos ensi viikonkin recap alkaa näillä sanoilla mä tuun hulluks. Piristääkseni ainakin omaa päivääni päätin poikkeuksellisesti laittaa pari kuvaakin tähän postaukseen.

Jakson aluksi jaettiin jälleen mallit. Juuri kun olin ehtinyt miettiä, miksi kukaan ei vie AnttiAlta mallia, niin Katri vei Inkan :). Siis mitenkään vahingoniloinen ei ole tarkoitus olla, mutta Antin ripustautuminen malliin on älytöntä ja halusin kovasti nähdä meneekö sillä pasmat ihan sekaisin mallinvaihdoksen vuoksi.

Tehtävänanto tuli tv-ruudulta, poikien ilmeet oli näkemisen arvoiset kun ruutuun räpsähti Suomen kauneimman naisen kasvot :). Tehtävä: suunnittele Jenni Vartiaiselle naisellinen ja luonnollinen esiintymisasu joka näyttää hyvältä sekä lavalla että televisiossa.

Sitten taas hip hei Neurokankaaseen. Sääliksi käy. Pääsiskö ne pliiiis edes kerran jonnekin oikeaan kangaskauppaan?

Tykkään Katrin tavasta tehdä töitä. Hän vaan ryhtyy hommiin ja muotoilee ja hänellä on aika selvät sävelet silloinkin kun ei vielä ole ihan päättänyt mitä tekee. Katrin työ ei vaikuta koskaan sellaiselta ees taas haahuilulta. Mert kritisoi sitä että Katrin kaikki vaatteet on aina kokonaan muotoiltuja. No so what?? Miksi vaatteen pitäisi olla normaali/ei muotoiltu? Sama kai se on pääsetkö lopputulokseen kaavapaperia leikkelemällä vai kangasta taittelemalla? Okei mä aina puhun sen kaavoittamisen osaamisen tärkeydestä, ja se onkin tärkeää, mutta ei ne muotoilemalla tehdyt sen huonompia ole.

Antti sen sijaan. Tuota. Mä oon vakavasti alkanut miettiä että pitäsköhän sen sittenkin tehdä jotain muuta? Siis suunnittelua toki mutta ei ehkä käyttövaatteiden? Sillä niitä ideoita vaan lentelee ja toteutus on vähän niin ja näin, mut jotenkin mä mietin et se vois suunnitella vaikka veistoksia tai jotain ja ne ois varmasti ihan upeita. Tai vaikka Iittalalle kahvikuppeja, ostaisin samantien. Sen kyyhkystarhaidea oli ihan hauska ja näin, mut hei ne on kuitenkin vaatteita, ja jos et osaa toteuttaa niin sitten pitäs vaan ehkä karsia siitä suunnitelmasta jotain. Vaatteen tärkein ominaisuus ei ole siihen liittyvä tarina vaan se miltä se näyttää ja tuntuu päällä.

Sekä Antti että Mert kritisoi Katria, väkisinkin sitä miettii että kokevatko he hänet vain niin isoksi uhkaksi?

Kiinnitin huomiota siihen että työhuoneen pöydät ja tuolit ovat kiinteällä korkeudella, tosi ergonomista ommella pitkää päivää väärän korkuisella kovalla tuolilla....Ei tullu kellekään mieleen pyytää sponssia vaikkapa joltain nimeltä mainitsemattomalta satulatuolifirmalta?

Jenni on ihku!

Sori, takaisin raiteelle.
Jaakko oli kerrankin hiljaa ja Jenni hoiti väliarvioinnin. Antin kohdalla hän oli kyllä ihan sanaton, osittain positiivisessakin mielessä mutta eniten kai kuitenkin hän oli vähän ihmeissään. Eikä syyttä. Ne hiivatin kyyhkyset näytti ihan paperilta. Mut puvun yläosa oli kyllä magea idealtaan, tulis hieno korsetti. En mä oikein tiedä mitä mieltä siitä asusta oikein olisin.

Olga: "mä en ainakaan näe Jenniä legginseissä" ai mitä miten niin et näe??

Mä tarttisin ehkä jonku laitteen mikä antaa säkärin aina kun eksyn aiheesta.

Viime jaksossa Mirkka oli jatkuvasti psykoosissa, tällä kertaa psykoosiin viittasi Maria. Ja Antti.

Tuomaristossa istui tällä kertaa ainoastaan vakiot ja Jenni. Ja erityisesti tällä kertaa olisin kaivannut niitä ylimääräisiä tuomareita. Musta on alkanut tuntua että tässä on nyt niin paljon kyse henkilökemioista, joistain tykätään ja toisista ei, eikä suunnitellulla työllä ole niin paljoa väliä.

Tosi monet suunnittelijat eivät olleet kiinnittäneet ollenkaan huomiota Jennin toiveeseen kontrasteista ja väreistä. Ja okei aikataulu oli tiukka, mutta mä olen kyllä aika pettynyt lopputulokseen, suunnittelijat eivät mun mielestä onnistuneet kovinkaan hyvin luomaan a) Jennin näköisiä b) esiintymisasuksi kelpaavia asuja.

Mä haluaisin nähdä tuomareiden arvosteluista kunnon pätkiä, miten he tuloksiinsa päätyvät. Nythän näytetään vain hyvin kliinisiä klippejä.

Tuomarit teilasivat Olgan asun täysin ja Olga tippui kisasta. Myöhemmin maikkarin sivuilla oli Jennin haastattelu missä hän kertoi että olisi pudottanut ennemmin Marian kuin Olgan. Tämäkin vain tukee fiilistä, että kaksi vakiotuomaria runnoo mielipiteensä läpi ja tietävät varmaan jo ennen catwalkia kuka saa lähteä.

"Suunnittelijalta ei sais tulla tollasta floppia" sanoi Mert Katrin asusta, ja myös Antti kritisoi kovin sanoin Katrin työtä. Mutta kas, Katri voitti jälleen. Mun mielestä hänen asunsa täytti tehtävänannon hyvin ja ainoana hän oli oivaltanut tehtävänannon "miksi ei" -osion.

Antin mekko oli ainoa mikä selvästi näytti viimeistelemättömältä, langanpätkiä roikkui siellä täällä eikä helmaa oltu huoliteltu ollenkaan. Ihan vinkkinä, saumurissa on sellainen kätevä toiminto kuin kapea huolittelu, sillä saa pikana helman siistin näköiseksi. Toki edellyttää sitä että osaa käyttää konetta... Mä tykkäsin Antin puvun yläosasta, mut hihat pois ja simppelimpi kapea helma. Mutta kun Antti osaa suunnitella vain tiukasti istuvia tai reippaasti poimutettuja juttuja, niin ihan perushameen tekeminen on varmasti kovin vaikeaa. Aakeen laakeen poimutetun helman kun saa niin helposti, otat vaan kankaan ja rypytät niin paljon että on vyötärölle sopiva. Aaaargh. Mua ihastuttaa ja vihastuttaa koko tyyppi. Tykkään siitä että sillä on niin selkeä oma tyyli omassa pukeutumisessaan, paljon ideoita, tykkään noista tarinoista mitä se kehittää ihan nanosekunneissa. Mutta sen VAATEsuunnittelu perustuu pitkälti yhteen malliin ja asusteiden käyttöön, missä sinänsä ei ole mitään vikaa mutta vähän väärässä kisassa on hän.

Persoonansa takia Antti ei tippunut vieläkään. Juuri siksi että minäkin siitä jaksan jauhaa ja jengi kokoontuu tv:n ääreen ihan vain nähdäkseen eikö se jo voisi pudota, juuri siksi sitä ei tiputeta. Siellä on edelleen suunnittelijoita joiden nimiä en edes kunnolla muista, joiden yksikään työ ei ole jäänyt mieleen, joilla ei ole mitään julkisuusarvoa. Ne tippuu ensin, saas nähdä onko Antti vielä finaalissakin. Mutta siellä viimeistään se tippuu. Harmillista on että Minna ja Anssi päätyivät nyt tällä kertaa tiputtamaan Olgan, hän olisi kyllä ansainnut paikan jatkossa. Ja okei, suunnittelemansa asun värit oli tylsät eikä ollenkaan Jenniä, ja asu näytti säkiltä ilman vyötä. Mutta kyllä mä silti voisin nähdä Jennin juurikin tuollaisessa hörsyhelmassa.

Joopa joo. Mä oon kyllä aika pettynyt tähän Suomen versioon. Ja kyllästynyt Minnan ja Anssin tympeyteen, Jaakon höpönlöpön puheisiin, ja etenkin siihen että ohjelmasta on leikattu kaikki mielenkiintoinen pois. Tietysti siinä on sellainenkin juttu, että kun ohjelma tungetaan täyteen tuotesijoittelua, ei voida hirveästi näyttää mitään missä jotain tuotetta ehkä kritisoidaan. Ehkä se on se juttu mikä saa ohjelman välillä vaikuttamaan teennäiseltä ja tekemällä tehdyltä. Mutta näillä mennään ja onhan se nyt loppuun saakka katsottava!

Extra oli tylsä. Paitsi Minna Parikan kengät.

Muodin huipulle osa 6

2009-11-06T09:03:00.002+02:00

Terveisiä sairastuvalta. Ei varmaankaan possutauti kun kuumetta ei niin älyttömästi ole ollut, mutta noin muuten olen ollut jo viikon poissa pelistä :(. Superkurjaa, etenkin kun olisi ollut todella todella tärkeitä työjuttuja tällä viikolla. Nyt jo henki vähän kulkee niin on mukava makoilla sohvalla, syödä suklaata ja katsella kaikki rästiin jääneet saippuasarjat. Greyn anatomian uusi kausi alkoi, ja sai taas tunnin itkeä :))). Mutta nyt vuorossa Muodin huipulle.

Kävin muuten katsomassa Antti Asplundin mallistoa, ja tuli vaan mieleen, että ehkä sillä ne teknisten taitojen puutteet aiheuttaa tän yhden mekon syndrooman? Osaa suunnitella muttei osaa toteuttaa, paha siinä on sitten luoda mitään kisassa missä pitää itse myös hoitaa toteutus. Mene ja tiedä.

Heti jakson alkuun AnttiA haukkui Minna Cheungin olevan "makeileva sokerikuorrutettu ämmä" ja sanoi Anssi Tuupaisesta että "Anssista ei koskaan tule mun asiakasta". Vähän särähti, vaikka mitä mieltä olisi, kannattaako nyt oikeasti tämän kokoisessa maassa suututtaa niitä ihmisiä joista joskus voisi sinulle olla apua?

Kuudes tehtävä oli suunnitella avokaulainen, hihaton, elegantti, värimaailmaltaan harmoninen asu Olivia-naiselle. Tarkoitettiin siis Olivia-lehden kohderyhmän naista. Aikaa tehtävään annettiin 10 tuntia. Ja taas tuli tällainen pieni tyhmä klik tähänkin tehtävään: materiaalina oli vanhoja Olivia-lehden numeroita. Eikö ne saatana saa niitä lehtiä kaupaksi edes sillä neljän euron hinnalla???? Vaikka onkin ihan hauskaa nähdä kun luodaan vaatetta mahdottomasta materiaalista, ei sillä mun mielestä ole mitään tekemistä sen kanssa osaatko ommella ja suunnitella VAATTEITA. Mun mielestä tässä ohjelmassa on jo riittävästi tehty vaatteita muusta kuin kankaasta, ja olisi mukavampi nähdä mitä suunnittelijat saavat aikaan kunnollisista materiaaleista.

Monet suunnittelijat ovat kiinnittäneet huomiota ja ärsyyntyneet Mertin tavasta vakoilla ja seurata muiden työskentelyä. Jotenkin ruudun tällekin puolelle välittyy sellainen fiilis, että Mert ei oikein itse keksi mitä tekisi ja ammentaa ideoita ja toimintatapoja muilta. Ja tekee sen vielä niin läpinäkyvästi!

Olin kyllä positiivisesti yllättynyt miten kauniita yksityiskohtia suunnittelijat tekivät paperista taittelemalla. Vaik hei tietysti, paperistahan niitä koristeitä väännellään... Mut mä olisin tällaisessa tehtävässä niiiiiin paniikissa.

Sivuhuomautuksena, Mirkka sanoi ehkä noin kakskyt kertaa jakson aikana olevansa ihan psykoosissa. Hmm.

Tuomaristossa oli jälleen neljä jäsentä, yay! Anssi Tuupainen, jonka ilme on koko ajan niin ... gay..., Olivia-lehden muotitoimittaja Sanna Sierilä sekä Nina Herala. Ja siis Minna itse.

Mertin asu oli kyllä aivan mieletön. Ehkä hän vaklailee muita vain uteliaisuudesta, selvästi niitä paukkuja löytyy omasta takaakin. Olga joutui tekemään työnsä todella pikana kun ensimmäinen suunnitelma meni mönkään, ja lopputulos oli jotenkin tosi jännä. Siitä tuli mieleen Gaultier. Mutta ei se kyllä Olivia-naisen vaate ollut, eikä tehtävänannon mukainen, mutta jännä.

Mun mielestä AnttiA meni kyllä taas sieltä missä aita on matalin. Sen mekko oli kiva ja ihan Oliviaan sopiva, mutta hei. Jo kolmevuotiaat osaa liisteröidä paperia kulhon pinnalle. Että teknisesti se ei kyllä ollut kovin vaativa, eikä siinä ollut sellaista kantavaa ideaa, ja muoto oli haettu tasan mallinukesta, että siinä mielessä, pettymys taas.

Jarno voitti haasteen. Mekko oli kyllä oikein hieno, mutta olisin halunnut avaramman pääntien. Ja mun mielestä Mertin asu oli kyllä hienompi ja jotenkin enemmän Olivian tyyppinen.

Laura tipahti ja Olga sai täpärästi jatkaa. Ihan oikein meni mun mielestä tällä kertaa. Olga on ihana ja suloinen, onneksi sai jatkaa. Taas näitä sarjassamme tosi hyviä perusteluja, luovuudesta viis :)).

Kuvia olis taas täällä, tosin ainakaan nyt siellä ei vielä näkynyt tämän jakson kuvat..

Tähän mennessä olen kaksi tuntia tätä kirjoittanut ja samalla katsonut ohjelmaa. Ja puhunut puolen tusinan puhelinmyyjän kanssa, tänään on taas näköjään soitetaan Susannalle -päivä. Hmph. Sitten ekstran pariin, pieni hetki kelaan mainokset....

Janne jututti malleja, blah-de-blah, suunnittelijoita vihreistä arvoista, blaa blaa. Vähän tällaista pikajutustelua. Mutta olen kyllä tismalleen samaa mieltä monien haastateltujen kanssa siitä, että kierrätystuotteen tai ekologisen tuotteen ei tarttis välttämättä olla sellainen mikä julistaa sitä kierrätyksen ilosanomaa joka suuntaan. Mä oon niin pohjattoman kyllästynyt siihen että väkerretään vanhasta takista mekko ja sitten se on sen näkönen niinku tokaluokkalainen olisi sen ommellut, ja hintalappuun laitetaan nolla perään, kun onhan tää nyt niin hieno. Argh. Onneksi niitä muitakin firmoja nykyään jo on, mutta edelleen usein haetaan sitä että kierrätetyn pitää olla myös sitten sen näköinen että monessa liemessä on uitettu. Ai kamala ku mä rönsyilen taas. Blame the fever.

Janne värväsi itselleen ompelijan ja sehän on ihku-Jenna murunen, mun koulukaveri :DDD. Voi mä en malta odottaa lopputulosta.

Extra oli tällä kertaa aika tylsä vaikka näkyikin tuttuja. Tai sitten mä oon niin sokerihumalassa joulusuklaasta, ettei enää aivot rekisteröi. Nyt maistuis päiväunet, mut harmillisesti ekaluokkalainen pääsee jo kohta koulusta. Heippaa....

Muodin huipulle osa 5

2009-10-31T21:54:00.002+02:00

Aiheen vierestä, AnttiA osaa ajaa autoa! Apua! Pelottavaa! Jotenkin se vaan on niin impulsiivinen :).

Viidennen jakson haasteena oli suunnitella elegantti punainen cocktail-mekko Fazerin uuden konseptin Pohjolan teemaan sopivaksi. Tehtävänanto tehtiin Fazerin tehtailla, voi ihanaa, suklaata joka puolella!!!! (joutuuko siellä nykyään koululaisetkin pukeutumaan takkeihin ja hiussuojiin?).

Rahaa asuun sai kulua 200e ja taas jälleen Neurokankaaseen... Pääseekö ne ollenkaan mihinkään missä on jotain järkeviä kankaita? Mun käy niin sääliks. Ja Neuron koriste/lisätarvikevalikoima on aivan olematon. Aaaargh! Ja mikä loistava tilaisuus tässä olisi nostaa pieniä yrittäjiä ja kangaskauppojen aatelia esiin, mut ei kun kyllähän ne mainoseurot on tärkeämpiä ku mikään muu.

Mert ihaili Katrin tehokasta, rauhallista työtapaa ja hienoa jälkeä, ja niin ihailen kyllä minäkin. Toivottavasti hän pääsee pitkälle. Suunnittelijat jakautuu jotenkin kolmeen ryhmään, on niitä jotka suunnittelee lähinnä sellaista haute couture -henkistä epäkäytännöllistä höttöä, niitä jotka ajattelevat myös käytännöllisyyttä ja käytettävyyttä, ja sitten on AnttiA jolla on se ihan oma maailmansa :). Mä niin tykkään Antista, vaikka se leijuukin siellä jossain korkealla.

Ärsytti kyllä se, että suunnittelijoille ei kerrottu kuinka paljon aikaa työn tekemiseen on. Ja sitten vain yhtäkkiä ilmoitetaan että kohta on lähtö cocktailtilaisuuteen. Jotenkin se ei tuntunut reilulta, monet joutuivat kursimaan mekon suoraan mallin päällä ja teippailemaan helmaa ym. No, sitten kun oli bileet biletetty oli seuraavana päivänä pari tuntia aikaa viimeistellä asut runwaylle.

Kolmantena tuomarina toimi iki-ihana Minna Parikka (joka kyllä tipahti askeleen alemmas mun arvostusasteikolla viimeisimmän Olivian haastattelun myötä). Ja kas! Mukana oli neljäskin tuomari, Fazerin brand manager Päivi Svens.

Nyt kun katson tätä näytöstä, niin olen aika pettynyt. Suurin osa vaatteista ei mun mielestä näytä siltä että niissä kukaan minnekään kekkereihin menisi. Katrin asu oli kiva, varsinkin sen yläosa. Ja siinä oli ehkä eniten sellaista osaamisen näyttöä. AnttiAn suhteen mä alan vähän luovuttamaan. Eikö se oikeasti osaa tehdä kuin sen yhden mekon eri tavoin? Ja hei kulkusia???

Maria voitti tehtävän. Mun mielestä oli outoa että hänelle ei työnjäljestä sanottu mitään, helmassa oli edessä ja takana vinoon kulkeva sauma, mikä oli ommeltu ja silitetty huonosti, ja se näytti lähinnä epämääräiseltä rypyltä kankaassa. Mekko sinällään oli turvallisen tavallisen cocktailmekon näköinen, ja varmastikin täytti Fazerin toiveet parhaiten.

AnttiA ja AnttiP jäivät pudotusuhan alle, ja AnttiP putosi. En ole kyllä ihan varma oliko se sitten oikea ratkaisu. Pidettiinkö yhdenmekonAntti kisassa vain huomioarvon takia?? Huomaatteko, mä oon oppinu olemaan melkein objektiivinen mun tykkäämisissä :DD.

Kuvia tuttuun tapaan täällä.

Extrassa käytiin Vaatturiliike Saumassa, katseltiin cocktail-tilaisuudesta pätkiä, ja käytiin tutustumassa mun toisen all time favorite suunnittelijan, Tiia Vanhatapion liikeeseen ja mallistoon.

Kisasta pudonneelle AnttiP:lle annettiin haaste tehdä pipo kuudessa minuutissa ja sitä oli kyllä hauska katsoa. Onnistuis muuten multakin, mutta mieluummin käyttäisin vähän silitysrautaa myös :).

Jep jep, että sellaista tällä kertaa. Ensi viikolla uudet tuulet :).

Leather Flower

2009-10-30T17:15:00.002+02:00

Finished!

Too dark to take decent pics... I´m arranging a photoshoot in a while, so maybe then I´ll have perfect pictures.
I bought satin trimming, but I hesitated until the last moment with it. It just didn´t seem to fit with the leather. So I tried and ended up making the trimming from the same fabric, and it turned out really nice.
Quite a lot of work to make the pattern look nice with all the pieces sewn together. I think it looks just perfect.

Why corsets are so expensive

2009-10-29T10:13:00.004+02:00

Instead of sewing the corset that needs to be ready tomorrow, I thought I´ll answer one frequently asked question.

First you draw the pattern. Well actually you first draw the basic pattern and then modify it to fit as a corset. Can take anything from 15min to couple of hours.
Then you cut it, and have zillion small pieces of paper which never stay in any order.
Then you need lining, 1m. Interfacing, 2m. Main fabric, depending on the shape and size, lets say 1m. Preferably you should use interfacing with that too, so another 1-2m.
Spiral wire, bone ends, metal bones for centerfront and on the both sides of eyelets. If you want the corset to open from the front, you need split busk which can cost over 20€.
Different types of ribbon: something to sew the edges with (a lot!), ribbon for lacing (several metres, this one has about 5m), tubular bone casing to keep the bones (and the corset and your skin!) safe (8 metres or depending how many boning channels you want), thick ribbon for waistband.
Sewing thread: two small basic sewing thread and one for handstitching (trust me, its forth it).
Eyelets, quite a lot of them too. And definately you need a proper tool to attach the eylets, with hammer you only loose your nerves and possibly a few fingers as well. Aiglets on the right are ment for lacing endings, not necessary but looks sooo good.
So, then you cut the pattern. Iron on the interfacing to the lining, cut the lining. Sew it. Iron it. Try it on. Sew on the waistband and bone casings. Iron. Cut the bones to desired lenght (sucks btw), put on the ends and put the bones on right places. Cut the main fabric, sew it, iron it, put it on top of the lining, right sides facing. Sew centerback on both sides. Iron. Turn wrong sides facing. Iron. Pin the sides together, make sure seams match. Sew ribbon to right side of top and bottom edges. Turn it to the wrong side and attach by hand (takes an hour or so). Make holes for eyelets and put them on. Attach lacing. Sew on aiglets. Put the corset on and hit the road :).

This is the lining from the inside, still missing several boning channels.

That´s why they´re so expensive.

Muodin huipulle osa 4

2009-10-23T10:59:00.004+03:00

Kas kas, onnistuin jopa pääsemään ruudun ääreen jo ennen kuin viides osa uhkaa nurkan takana :)

Jakson alussa kilpailijat saivat valita haluavatko jatkaa vanhan mallin kanssa vai kenties valita uuden. AnttiP vaihtoi Achillekselta jääneeseen malliin, ja Hely vei Katrin mallin, pakottaen Katrin ottamaan uuden. Helyn vahingoniloinen ilme ärsytti älyttömästi! AnttiA kertoi että Hely nykyään istuu Katrin paikalla autossakin, miten lapsellista toimintaa! Kaikki suunnittelijat olivat aika raivona Helylle.

Tehtävänanto suoritettiin Haukilammella metsän keskellä. Kahvia juodessa Mert kaatoi vahingossa kahvia Helyn päälle, mistä Hely sai pohjattomat raivarit ja haukkui Mertin juntiksi. Mert totesi, että Hely on tähän mennessä haukkunut kaikki pystyyn, että kukaan ei taida tulla hänen kanssaan toimeen. Ei kovin kaksinen pelitaktiikka?

Hanna Sarén kertoi suunnittelijoille vaatteen elinkaaresta. Tehtävänä on suunnitella asukokonaisuus rohkealle naiselle, joka haluaa erottua massasta. Materiaaliksi suunnittelijat saivat laatikkotolkulla vahoja villapaitoja uffilta. Työaikaa annettiin jälleen 11 tuntia.

AnttiP herätti mun mielenkiinnon, kun sanoi, että "ei pidä sortua ylimielisyyteen, pitää pysyä nöyränä ja ei oikase mistään sen takia että luulee tietävänsä" . Asenne kohillaan sentään jollain! Alussa mua ärsytti kun se on sellainen sekopään juopon suunnittelijanretkun näköinen :).

AnttiA:lla tulee taas "paras vaate ikinä ja varmasti voitan". Jonkun pitäs ihan oikeasti tiputtaa se jostain jalustalta ja sen verran kovaa että menis perille. Tosin mä kyllä tykkäsin Antin tämänkertaisesta mekosta, musta ja valkoinen sopii vaan niin hyvin yhteen ja sen malli on huippu. Tosin, mekko oli kyllä vähän huolimattomasti kasaan koottu ja aivan samannäköinen malliltaan kuin aiemmatkin mekot.

Jaakko Selinin pisteet kyllä tipahtelee entisestään mun silmissä. Niinkuin suunnittelijatkin sanoi, se puhuu ihan mitä sattuu "älä tee samanlaista mut älä tee erilaistakaan". Mulle tulee mieleen mun entinen opettaja, kovasti kritiikkiä mutta ei mitään järkevää sanottavaa. Sitä paitsi se vaikuttaa jotenkin... nössöltä? sorry :)

Edelleen kaipaan sitä että tuomareita olisi enemmän, en tiedä miksi se on niin häiritsevää että niitä on vain kolme.

Asut vaihteli järkyttävästä ihan kivaan, osa suunnittelijoista onnistui aika kivasti, osaa tuntui häiritsevän kun materiaali oli vanhoja villapaitoja, mutta kangastahan sekin vain on. Ei käytetyistä paidoista tehtyjen vaatteiden tarvi olla sen näköisiä että ne on pikaisesti kasattu vasemmalla kädellä. Helyn asu todella muistutti tonttumuori menossa baariin -lookkia, eikä siinä ollut mitään innovatiivista, eikä tuollaisen asun tekemiseen vanhoista paidoista todellakaan mene 11 tuntia.

Mert voitti haasteen, ei mun mielestä ehkä parhaalla puvulla, mutta tykkäsin siitä miten hän käytti pahvia muodostaakseen korkeat olkapäät. Hely tippui ja osoitti olevansa erittäin huono häviäjä, katkera, eikä nähnyt itse tekemiään virheitä. Onneksi siitä päästiin eroon. Sen naamaki oli aina ihan rutussa. Ja miten voi edes sanoa ettei toivo kenellekään kilpailijalle voittoa? Ja lisäksi se oli todella epäystävällinen Jaakolle ja Minnalle. Ja ja ja.. :).

Kuvia jaksosta voi katsella täällä.

Extra oli taas aikas ihana. Janne on niin sopiva sen juontamiseen! Jaksossa selviteltiin mitä on katumuoti, haastateltiin Hanna Sarénia ja tuota, mitäs muuta? Käsiteltiin pikaisesti AnttiAan ja Mertin suhdetta, ja ei siitä nyt oikein saatu juuta eikä jaata irti, Antti selitti jottain että hänen sydämensä on särkynyt.. voi pientä..

Seuraavaa jaksoa odotellessa. Täytyy kyllä sanoa, että jos ohjelma ei liittyisi mun omaan alaan, niin lopettaisin jo seuraamisen, niin huonosti se on toteutettu verrattuna Project Runwayhin. Ja kun tietää jotain juttuja mitä siellä on kulisseissa tapahtunut, niin ei voi muuta ku kysyä, että eikö tästä maasta löydy tekijöitä jotka tajuaisivat myös jonkin muun kuin rahan päälle?

Ärh. --> kahvia ja korsetin tekoa, heippa ja iloista maanantaita!

Project pics

2009-10-22T12:59:00.004+03:00

Since I don´t have anything finished to show, here are some pics of my current project. These pants are for my own daughter, so they´re coming together slowly....
I just loooove topstitch. Always have, but had kinda forgot about it.

Sometimes I wonder, how many years I have to sew before I stop looking at my seams with admiration :). I hope I´ll never forget to enjoy about all the little details.

I have a love/hate relationship with pleats. I love to make them. They look great. But then again sewing them sucks in every possible way. Still I love it.

Also under progress is a new corset, which has to be finished in a week. Having a little problems with supplies, seems impossible to find black bone casing, agent doesn´t answer messages and don´t have enough time to order from UK. huh.
Fabric is embroidered fake leather. The corset is going to look fucking amazing!

It´s going to be similar to the White Dream, only have to make it fit better and a little shorter. This is the best thing (well one of them) about corsets, you don´t have to make a new pattern for every single customer.

***
I´ve thought about this language-thing quite a lot. I will be writing mostly in english from now on, but the Project runway -stuff and maybe some of the whining will be in finnish.

Muodin huipulle osa 3

2009-10-22T09:26:00.002+03:00

Kolmannessa osassa tehtävänä oli suunnitella toimiva asu lastenhoitajalle. Materiaaleiksi suunnittelijat saivat sateenvarjoja.

Antti A on itsevarmuudessaan aikas ärsyttävän suloinen "mulle sanottiin eilen, et jos sun tekniset taidot ei parane, niin sä lennät ulos tästä kisasta. Jos mä sen takia lennän ulos niin pitäkää kisanne". Kyllä suunnittelijallakin pitäisi olla niitä teknisiä taitoja, Antti menee monessa kohdin siitä missä aita on matalin ja ompelutekniikat on aika hakusessa. Hei, jos ei tiedä millaisia saumarakenteita on olemassa, miten voi koskaan suunnitella mitään missä on jotain erilaista?? Ja jos on aikaa, miksei voisi ommella siistimmin?

Achilles alkoi ärsyttää mua suunnattomasti "vituttaa tehdä palvelijoiden vaatteita" -kommenteillaan. Ylimielisyys kostautui ja Achilles tippui. Suunnittelemansa vaate oli muutenkin typerä, liian lyhyt, eikä ollenkaan työvaate, vaikka miten tyylikäs tahtoi olla. Achilleksen näkemys oli, että lapsia ei tarvitse hoitaa verkkareissa. Hei haloo, verkkareiden ja bilemekon väliin jää aika paljon vaatteita...

Nauratti se, että aika monet suunnittelijat, kuten Mert ja Maria, kokivat työlle esteenä sen että eivät tiedä lapsista mitään eivätkä pidä lapsista. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa miettiä, millainen asu pitää olla jos olet töissä leikkipuistossa? Tarvitseeko pitää lapsista jos suunnittelee niiden hoitajalle vaatteen?

Jälleen varsinaista suunnittelu- ja valmistustyötä näytettiin todella vähän, ja tehokkaasti leikattu materiaali ärsytti entistä enemmän. Maksetaanko sille joka editoi leikkausten määrän mukaan??

Marian vaatteen hihat oli jotain aivan järkyttävää, napinläpiaukoista roikkuvat pussukat :S.

Jaksossa näytettiin vain joitain suunnittelijoita, osa jäi aivan taka-alalle eikä heille annettu suun vuoroa ollenkaan. Outoa.

Laura voitti kilpailun aika perusvaatteella, mitä myöhemmin on siellä täällä kutsuttu "kurahaalariksi". Achilles tosiaan tippui, kun ei noudattanut tehtävänantoa, silti olisin toivonut että Maria olisi tippunut, Achilleksella olisi varmasti enemmän annettavaa katsojille.

Tykkäsin illan extrasta, oikeastaan se on melkeinpä parempi kuin itse ohjelma... Janne perehtyi siihen miten kangas valitaan, mikä on trendi ja miten ne muotoutuu. Käytiin Globe Hopella ja Seccolla, varsinkin Seccon tuotteisiin ja työpajoihin oli mielenkiintoista tutustua. Visiitti Eurokankaaseen oli hulvaton. Oikeasti jos kangas leikataan vinoon, se joustaa, ei siinä tarvitse olla elastaania. Harmittaa että myyjä oli selvästi saanut perehtyä kysymyksiin etukäteen ja kankaat oli valmiina, olisi ollut pohjattoman hauskaa nähdä miten Euron myyjät kiemurtelisivat jos tuollaisia kysymyksiä tulisi puskan takaa :D. Oli myös tosi kiva että tällä kertaa näytettiin extrassa enemmän jakson taustoja ja kilpailijoiden haastatteluita.

Tämän illan jaksoa odotan kyllä innolla, kun loppuvinkeissä paljastettiin että Hely aiheuttaa jonkin lumipalloefektin mistä syntyy iso tappelu. Great! Mtv:n nettisivuilta paljastui että illan extrassa selvitellään sitten Mertin ja AnttiA:n suhdetta :) ihkuu.

**
Ja ihan näin asiasta toiseen. Onko se nyt ihan oikein hommata iso koira ja säilyttää sitä sitten 6x6m pihalla, missä se ulvoo ja haukkuu ihan koko ajan? Hitto että menee muuten hermo, kun se ulina kuuluu sisälle asti. Ihan ilmainen vinkki: jos et aio edes yrittää koiran koulutusta, ÄLÄ OTA KOIRAA.

Pohjatonta

2009-10-16T10:57:00.002+03:00

Viime aikoina olen huomannut käyttäväni usein sanaa "pohjaton" - edellisessä postauksessakin kaksi kertaa, ja kolmaskin melkein tuli mutta muistui mieleen äikän open opetukset: samassa kappaleessa ei pitäisi koskaan käyttää kahta kertaa samaa adjektiivia.

N. 16 vuotiaasta eteenpäin olen ollut pohjattoman rakastunut Anaïs Niniin ja Henry Milleriin. Nyt tuli taas pohjaton tarve kaivaa kirjat esiin. Keväällä 2007 hankin ensimmäisen osan päiväkirjoja, ja edelleen niitä on hyllyssä se yksi. Suorastaan pohjatonta saamattomuutta!
Luulin että mulla olisi myös Henry&June, mutta ilmeisesti se on ollut vain lainassa. Anaïsin, Henryn ja Junen välinen suhde on aina kiehtonut mua, ja jotenkin olen aina ajatellut että Anaïs ja June kuuluivat yhteen. Mulla on silmillä liian pinkit lasit ja gaydar epäkunnossa, tiedetään :).

Mulla oli korjauksessa puku mikä aiheutti pohjatonta ihailua. Puku ei ole teetetty vaan ihan Stokkan perusmallistoa, mutta silti! Tätä olisi ihan hyvin voinut pitää päällä vaikka nurinpäin.
Kuvassa siis etukappaleen nurja puoli, vasemmassa yläkulmassa näkyy hihan vuorin kiinnitys, mikä on tehty käsin. Aiemmin olen nähnyt vain yhden tätä siistimmin tehdyn, mutta se olikin sitten Bossin puku :) .Tekisi pohjattomasti mieli hakea vaatturikoulutukseen.

Kissojen kanssa työskenteleminen aiheuttaa välillä pohjatonta raivoa.

Facebookissa vanha (indeed) ystävä muisteli Carolan biisien sanoja. Sai minut miettimään vanhoja hyviä aikoja kun Fairytalen hämyssä kuunneltiin Carolaa ja humalluttiin ja pohdittiin onko sillä yhtäkään kappaletta missä ei ole sydänsuruja :). Tuli sitten pohjaton tarve kuunnella Carolaa, ja kun oma levy on tuolla jossain, Spotifystä löytyi apu: carola parhaat . Multa löytyy myös muutama invi, laita @ jos tarvitset!

Iloa ja surua

2009-10-14T11:43:00.002+03:00

Ensimmäistä kertaa vuosiin syksy ja joulun tulo aiheuttaa pohjatonta iloa. Parin vuoden ajan päivien lyheneminen, joulun lähestyminen ja kaikki negatiiviset tunteet mitä tähän vuoden aikaan liittyy, ovat aiheuttaneet lähinnä vain pohjatonta paniikkikohtauksen pelkoa.

Muutama päivä sitten huomasin riemuitsevani ensimmäisistä pienistä lumennäköisistä loskahippusista mitä taivaalta satoi. Maahan ne päätyi vetenä mutta mitä sitten, pimeää taivasta vasten, katulampun loisteessa, hetki oli maaginen. Ihan Lorelai Gilmore -fiilis. Tulin sisälle ja kaivoin joulukirjat ja lehdet esiin kätköistään. I H A N A A.

Periaatteessa kaikki asiat on vähän vinksallaan, mutta yleisellä tasolla kaikki on kuitenkin todella hyvin. Vaikka kyllä ne ahdistavat ajatukset ja tiettyjen menneisyyden ihmisten motiivien pohtiminen yhä kiertää välillä mielessä (aihetta sivuttu täällä ainakin jokaisen isäinpäivän tienoilla). Jotenkin olen kuitenkin päässyt yli, johonkin suloiseen tilaan, missä nautin tietoisuudesta että ne joutuvat elämään tekojensa kanssa aina ja iankaikkisesti. Edelleen kyllä toivon että saisin tilaisuuden kostaa. Haluaisin viedä lapseni niiden eteen ja kirkua että tajuatko, nämä olisi sinun lapsenlapsia/lapsenlapsenlapsia, jos olisit tehnyt sellaisia ratkaisuja mitä aikuinen tekee. No näinhän en tietenkään pääse tekemään, ja oikeasti en koskaan tekisikään, päinvastoin tekisin ihan mitä tahansa että mun lasten ei tarvitse koskaan edes tietää. Silti mua kaivertaa että kuin niitä ei kiinnosta ollenkaan?

Ja voi että mä antaisin mitä tahansa jos mun ei tarttis joka vuosi pohtia näitä. Että pääsis yli siitä koston ajatuksesta. Ärsyttää vaan suunnattomasti kun en tiedä kärsiikö ne ikinä mun hylkäämisestä, vai järkkäävätkö vaan joulua punaset essunhelmat heiluen. Ja kyllä, jostain syystä se että mummi ei enää halunnut olla mun mummi eron jälkeen, on pahempi asia kuin se että isä hylkäsi. Twisted. Kun olin 14 mummi väitti että ymmärrän sitten kun olen vanhempi. Vitut, ymmärrän vain entistä vähemmän, varsinkin nyt kun on omia lapsia. Mikään, mikään ei ole riittävän hyvä syy hylätä lapsi, varsinkaan jos mitkään ulkoiset olosuhteet ei siihen pakota (siis noin niinkuin ymmärrän että annetaan adoptioon tms kun on pakko). Miten ne voi elää itsensä kanssa, sitä mä vaan EN TAJUA. Ja yhä vaan porskuttavat. Mutta mikäs pahan tappais.

Ei taas pitänyt kirjoittaa tästä mitään, liian henkilökohtaista ja pälä pälä, evvk. Mut nyt se on poissa sydämeltä, taas helpompaa unohtaa hetkeksi koko soppa.

Nyt mä lähden lasten kanssa ostelemaan kynttilöitä ja joulujuttuja ja unohdan kaikki ikävät asiat.

Muodin huipulle osat 1 ja 2

2009-10-10T17:23:00.003+03:00

Vihdoin lupaamaani höpötystä Suomen Muodin huipulle -ohjelmasta. Kaksi osaa on jo nähty, mitä mieltä olette olleet?

Ensimmäisessä osassa ei vielä oikein päässyt kiinni ihmisiin, kun niitä on niin paljon ja osa on ihan seinäkukkasia - toivottavasti eivät kuitenkaan taidoiltaan. Suunnittelijoista Antti A ja Mert ainakin ovat kiinnostavia, mutta olisin kyllä toivonut että tuomarit olisivat ottaneet kunnolla luulot pois Antilta, joka käyttäytyy kuin jo olisi Suomen lahja huippumuodille. Olga on mielestäni melkoisen rohkea aloittelijaksi, tavallaan kuitenkin olen sitä mieltä että pitäisi jo aika paljon osata tuonne mennessä.

Helyn nimesin mielessäni heti Hissukaksi, ja jotenkin siinä ihmisessä kaikki ärsyttää mua, etenkin se "minä olen teitä vanhempi ja minä kyllä tiedän miten töitä tehdään". Olin aivan varma että hän putoaa järkyttävän turkissillisalaattinsa vuoksi, mutta kenties hänen koettiin kuitenkin tuovan enemmän jännitettä porukkaan kuin suloisen Hanna-Marian.

Tuomareita olisi mielestäni voinut olla neljä, jotenkin se antaisi kattavamman kuvan. Ihanaa kuitenkin että mukaan on saatu ihan oikeita ammattilaisia, kuten ekan jakson vieraileva tuomari Teemu Muurimäki (ihku jopa mun mielestä).

Jäin ihmettelemään kuka Minna Cheungin oikein on meikannut runwaylle, kaula oli erivärinen kuin naama ja jotenkin ihon ja huulipunan kontrasti näytti huonolta. Mainoskuvissa Minna on aina niin siloiteltu, että vähän puuteria olisi voinut tuputella tai jotain...

Ensimmäisessä jaksossa putosi Hanna-Maria, ei nyt aiheetta mutta oli siellä pari huonompaakin. Ja hei, tyttö tykkää skottiruudusta, jo pelkästään siksi olisi pitänyt saada jäädä :) Joo mä olisin tosi reilu tuomari :DD.

Toisessa jaksossa piti suunnitella ja toteuttaa Elnettin hengessä glamour-asu punaiselle matolle. Ja sitten ne meni Eurokankaaseen ostamaan tarvikkeita, kyllä itketti!!! Sieltä nyt ihan aikuisten oikeesti ei niin hirveästi valinnanvaraa löydy oikeasti glamouriin. Lopussa nauratti kun kysyivät yhdestä asusta, että onko kangas uimapukukangasta vai satiinia, ja kangas oli morsiussatiinia..

Nyt kun pääsi vähän enemmän tirkistelemään työtilaan, alkoi ärsyttämään liiallinen product placement. Senkin kuitenkin voi tehdä järkevästikin, eikä niin että pöydillä lojuu Phillipsin silitysraudan pahvikoteloita....Mistä päästäänkin suoraan siihen, että hei HALOO, PHILLIPSIN RAUDAT??????? Ei kai kukaan itseään tai asiakastaan kunnioittava tuhraa parin kympin markettiraudalla? Edes laudat ei ole kunnolliset, ei imua, ei puhallusta, ei kunnollista höyryä. Kyllä sääliksi käy. Myös ompelukoneet on kuluttajakamaa, onneksi sentään Berninaa ja Husqvarnaa että sentään jotain saavat niillä tehtyäkin. Amerikan versiossa suunnittelijoille sentään suotiin kunnolliset välineet työn tekoon.

Mallinuket on meidän koululta ja sääliksi käy kyllä taas suunnittelijoita. Ylhäältä kiinni olevan heiluvan nuken päälle muotoilu voi olla, tuota, työlästä.

Harmittaa että jaksot on niin sliipatusti leikatut, varmasti parempaakin materiaalia olisi tarjolla. Kokonaisuus on paljon hajanaisempi kuin alkuperäisversiossa, ja katsojille ei pahemmin näytetä suunnittelijoiden saamaa palautetta.

~~Mirkan~~ Katrin asu voitti molemmat jaksot, ja toisesta kotiin lähti Silja. **muoks, anteeksi virhe :).

Muodin huipulle extra on kivasti toteutettu siinä mielessä, että käsitellään laajemmin muotiin ja suunnitteluun liittyviä asioita, ja Janne Kataja on just sopivan tavis vetäjäksi :). Ohjelma-aika voisi olla pidempi niin ei menisi niin pintapuoliseksi..

Itse kaipaisin lisää ohjelma-aikaa, olisi mielenkiintoista nähdä tarkemmin henkilökemioita ja valmistusprosessia. Ja vaatteita en kyllä ala arvostelemaan, en osaa ja tähänkin asti olen ollut monesta eri mieltä kuin tuomarit :D.

Wow

2009-10-05T16:37:00.002+03:00

Syksy toi tullessaan neulomisvimman. Nyrkkeily pitää sen verran hyvää huolta siitä että koko ajan sattuu johonkin joka tapauksessa, niin eipä toi puikkojen heiluttelun aiheuttama kipu missään enää tuntunut :)
Lanka on Floricaa, ja ohje ihan itse keksitty. Tein jopa mallitilkun, kun millään ei tullut mieleen mitään sopivaa silmukkamäärää. Tässä niitä oli 102 tai 112, ei muista.. Kavennukset ei enää tulleet vanhasta muistista ja kaivoin esiin Jatan Mario-myssyn ohjeen ja lunttasin siitä. Hyvä tuli, kai. En ole ihan vakuuttunut sopiiko tällainen valkoinen mulle ollenkaan, mutta ainakin lämmittää iltalenkillä.

Siivosin tänään akvaariota. Kissat ovat vakuuttuneita siitä, että heidän apuaan tarvitaan kaikessa, nukkumisesta vessassa käymiseen, ja tämä touhu ei ollut poikkeus. Vettä oli onneksi enää vain kissantassunmitan verran, kun Hilma tipahti/hyppäsi veteen... Nyt tiedän miten nopeasti liikkuu rasvattu salama. Tyttö ei siitä kyllä lannistunut, uudelleen piti yrittää josko olisi saanut mollia maistaa. Onneksi on umpinainen kansi...

Muodin Huipulle katsaus edelleen tulossa, josko myöhemmin tänään ehtisi naputella :).

Töitä kissojen kanssa

2009-10-02T09:38:00.002+03:00

Näin meillä tänään, surffaillaan aurinkoläikässä kissojen kanssa. Kamala hurina vaan kuuluu!
Kun kissat tuli meille, molemmat painoi alle kilon, ja nyt pari kuukautta myöhemmin Harmi painaa 2400g ja Hilma 2100g. Huimaa.

Tulkaahan myöhemmin takaisin lukemaan Muodin Huipulle -raporttia!

ETSINTÄKUULUTUS!!!

2009-09-29T12:42:00.003+03:00

Muistaako kukaan parin vuoden takaista Modaa tai Suurta Käsityölehteä, missä oli puhvihihainen neuletakki, tehty vihreästä langasta mikä vaihtoi vähän väriä. Todennäköisesti vuoden 2007 lehti, uskoisin, kun sillon vielä neuloin... Anu Harkilla oli muistaakseni näppinsä pelissä kaiketi neuleen ohjeessa, ja ainakin Tikrun blogissa tästä mallista oli jotain puhetta.

Mun pitäs nyt pikapikaa löytää se lehti tuolta tuhansien lehtien joukosta. Mulla siis on se, ei tarttis tietää ku numero. Tai EDES se onko malli tosiaan Modassa ja sittenkin SK:ssa. Oon kyllä melkein varma että Modassa.

Voi ahdistus.

edit: Lehti löytyi, oli se sentään Moda. Mutta Anu Harkilla ei ollut kyllä mitään tekemistä koko jutussa. Paidan väri sentään oli vihreä, solid color tosin mutta kuitenkin.... Vissiin mä muistin just sen pinkin hirvityksen ja siitä jotenkin assosioitui puhvi+anu=se neule.

Pompottelua

2009-09-28T09:22:00.002+03:00

Only in Finnish this time, sorry ;). Just complaining about the Finnish health care system..

Kaikkihan tietää että joka asiasta nykyään säästetään. Meille kävi jo viime vuonna Jocsun toimintaterapian kanssa niin, että kunnan toimintaterapeutti sanoi, että hänellä ei ole mahdollista antaa jatkoaikoja, että jos voisimme pyytää Jorvin neurologia kirjoittamaan lähetteen. Ihmettelin että mitä ihmeen eroa, kunnes selvisi, että jos lähete tulee Jorvista, myös Jorvissa sitten hoidetaan. Eli kunnan terapeuteille pääsee terveyskeskuslääkärin tai neuvolan kautta, ja sairaalan puolelta pääsee sitten erikoissairaanhoidon puolelle, käytännössä saa maksusitoumuksen yksityiselle.

Neurologi sitten kirjoitti lähetteen. Mutta koska aiemmat tutkimukset oli tehnyt kunnalla työskentelevä ei-niin-pätevä (?), piti koko tutkimuspatteristo tehdä uudelleen, jotta pystyttiin arvioimaan hoidon tarve. Testien jälkeen sitten todettiin jo mekin että eiköhän tässä pärjätä nyt ilmankin mitään, kun taidot oli melkoisesti kehittyneet vuodessa. Mutta jäin vaan miettimään, miten paljon enemmän rahaa yhteiskunnan kassasta nyt meni, ja vain siksi että eri tahot eivät pelaa ollenkaan yhteen. Asiakasta heitellään hoitopaikasta toiseen, koska lähetteen tekevä taho on aina se joka maksaa viulut.

Nyt ollaan samankaltaisessa tilanteessa Melindan kanssa. Pitäisi mennä yhtiin tutkimuksiin, joiden tarpeen totesi neuvolan lääkäri. No hän sitten kuuli että olemme just menossa Jorviin astmalääkärille, niin sanoi että jos pyytäisin Jorvista lähetteen. Ja että jos ei onnistu niin kyllä hän sitten toki sen kirjoittaa. Särähti korvaan. Täytyy kyllä sanoa että Jorvin erikoislääkärit - mistä nyt meillä kokemusta neurologista ja astmapuolelta - kiitettävästi hoitavat lasta kokonaisena pakettina eikä vain sitä oman erikoisalan oiretta, mutta silti musta tuntuu ihan hassulta pyytää että jos nyt laittaisit lähetteen tähän tutkimukseen millä ei ole astman kanssa mitään tekemistä. Käytännössä olen ihan iloinen että päästään tämäkin asia hoitamaan erikoispuolella, koska sinne pääsee nopeammin ja henkilökunta on koulutetumpaa, ja jatkotutkimuksiin pääsee sujuvammin. Ja ennenkaikkea pysyy kaikki ne tiedot ja paperit yksissä kansissa, kun jostain syystä edelleenkään ei oikein kulje sairaalasta terveyskeskukseen noi jutut.

Nyt mä jo melkein itsekin unohdin miksi aloin tätä kirjoittamaan. Enivei ärsyttää vaan, kun kaikesta pitäisi säästää ja sitten kuitenkin rahaa palaa vain siksi että toiminnot on eri hallinnon alla, tehdään päällekkäisiä tutkimuksia jne. Ja sanotaan nyt tässä yhteydessä vielä sekin, että vituttaa kun menee kokonainen työpäivä taas tähänkin. Kyllä mä ihan mielelläni vien ja hoidan ja teen. Mutta joskus (okei joka kerta) silti mietin, että kuinka tärkeää työtä mun pitäisi tehdä, että se oikeuttaisi mut sanomaan että mun on pakko mennä töihin. Aivokirurgi? En muista whinesinkö jo täällä siitä, että on ihan lakiin muuten kirjattu, että jos yrityksen osoite on sama kuin koti-osoite, voi yrittäjä siinä sivussa sitten hoitaa sairaat lapsetkin, eli ei sairaslomaa työssäkäyvälle puolisolle. Ja vaikka olisi työmatkalla tai asiakastapaamisia muualla, niin ei kuulemma vaikuta. Varmasti jotain SDP:läisten tekemiä sääntöjä. Mä en ilmeisesti ikinä pääse tästä noidankehästä pois.... Jos olisi rahaa, hommaisin toimitilan muualta ihan vaan kiusallani :). Oon varmaan aika monta kertaa jo sanonut että mun joustamiset on joustettu, mutta näköjään se kuminauha vaan venyy. Kohta se kyllä katkeaa.

new look

2009-09-25T16:09:00.002+03:00

Laitetaan nyt tännekin kuva, ettei vaan jää mikään sosiaalisen median nurkka infoamatta :). uus tukka ja uudet pokat. Piristää kummasti muutoin valjua oloa.
New hair, new glasses ;).

Eipä mulla muuta. Lähen räiskymään kohti Munkkiniemeä.

Workout cuteness

2009-09-24T10:20:00.002+03:00

My daughter needed new pants for gym classes. She insisted to have this model :)
I thought about making these like for ever. Then when I finally started - at the last possible moment - it took only 30min from cutting the fabric to finish. Why was it so hard to start?

I love the fabric, and I do have a whole lot of it stashed somewhere :).

***
It seems that life is not getting any easier. Sucks, because I´m starting to feel its worthless to even try to change things - theres always something bad waiting around the corner. But I try not to get depressed, basically life is going well, we´re healthy, children are happy, fall is coming (I´m doing my best to think that´s a good thing)... And I have two wonderfull crazy cats sleeping each side the computer :D. And when I go upstears to work, they follow and fall asleep behind the sewing machine. Gotta love 'em.

Corset pics

2009-09-07T16:27:00.004+03:00

Did some research today of different corset types. While I was surfing around, these came along. Knock yourselves out :)

Kate Winslet

Carmen Elektra

Christina Aquilera

Oh boobs! Why is the other one like twice as big?? But the corset is absolutely fantastic. Wouldn´t want to be the one sewing over all that glitter though (breaks needles and has to be cut of by hand...).But I would prefere to be the one doing the fitting :D
Monday morning dress :D

Helena Bonham Carter

Speechless..

Neve Campbell

Halle Berry

Mischa Barton

Makes me miss OC.

Angelina Jolie

So very Trinity.

Ja nyt takas sänkyyn flunssailemaan. Sitä se teettää kun ramppaa yöt pitkät ympäri Kalliota kaikenmaailman blogimiiteissä :D. Kiitos, kivaa oli!

via Staylace.com

White Dream

2009-09-04T10:10:00.003+03:00

Sorry, only in Finnish this time. I made this corset for myself, and now I have to make it smaller since it isn´t tight enough :D.

Ennen kesäkuisia naistenbileitä tein itselleni tämän korsetin, ja rikoin samalla sekä kaikkia omia että muita yleisiä ammattimaisen ompelun sääntöjä. Tein tämän korsetin kaavasta asti yhden päivän aikana, viimeiset sirkat kiinnitin 10 minuuttia ennen bussin lähtöä (ja meikkasin vasta etkoilla :D)... Ajoi kuitenkin asiansa, ja eihän ne oikaistut polut päällepäin hirveästi näy :D.
Olin aiemmin tehnyt proton asiakkaalle samantapaisella mallilla, vertasin siihen että mitä muutoksia tahtoisin, otin summittaisia mittoja ja piirsin kaavan melkolailla vapaalla kädellä... Ilmeisesti kuitenkin silmä on harjaantunut jo näkemään mihin minkäkin näköinen kaari ja muoto sopii, olen tähän malliin oikein tyytyväinen. Koko päivän haaveilin siitä että ei tarvi laittaa rintsikoita, mutta valitettavasti korsetti on liian väljä mulle, joten piti vähän topata :D. Jotenkin sitä on edelleen vaikea arvioida kuinka paljon pienempi korsetin oikeasti pitääkään olla, jotta sillä saa kursittua kropan kasaan.
Kuvassa ilman tissiliivejä, huomaa että etuosassa on väljyyttä ihan liiankin kanssa. Kangas on tilkkutyöpuuvillaa rankasti tuettuna, ja vuori lakanakangasta, joten kankaidenkaan puolesta tämä ei ole mikään esimerkillinen korsetti. Kangas loppui myös kesken, siksi sivupalat ja yhdet takapalat on valkoista puuvillaa....
Olen kuitenkin tähän korsettiin todella, todella tyytyväinen. Siihen nähden että valmistukseen kului kaavan teon jälkeen alle viisi tuntia (ja lapset oli kotona), lopputulos on hieno.

Luita on 18 kappaletta, edessä spiraalia ja takana paksuja muoviluita koska spiraaliluu loppui kesken. Myös luukujanauha loppui kesken joten käytin pariin kujaan vinonauhaa, ja se ei kyllä kestä kunnolla edes yksiä bileitä... En laittanut plansettia koska ei ollut sopivaa varastossa, ja yllätyksekseni korsetti oli silti oikein tukeva ja erittäin mukava päällä. Ja koska se on tehty omilla mitoilla, se oli myös helppo pukea, ja ilmeisesti myös riisua. Shampanja maistui niin hyvältä, että aamulla vain ihmettelin miten kummassa olin päässyt korsetista ulos siinä kuosissa :D.
Kaareva pala etuhelmassa luo kapean vyötärön illuusiota, tukee lantion kaarta kauniisti, mutta myös kaventaa lantion vaikutelmaa koska sauma ei mene sivuun asti. Sopii mun kropalle tosi hyvin!

Tässä suurin synti minkä tein.
Eli ompelin reunat koneella, vaikka olin päättänyt etten tee sitä IKINÄ. Enkä tehnyt sitä edes huolellisesti, tässä vaiheessa oli alle tunti lähtöön. Katkoin mennessäni kolme neulaa kun en huomannut että luut oli valahtanut alaspäin :D.

Nyt edessä olisi reunanauhojen purku, korsetin pienentäminen, rikkinäisten luukujien vaihto, reunojen käsinompelu ja lauantaina BILEET!!!!

Schools in!

2009-08-19T09:22:00.002+03:00

Jocsun repussa ei ollut mitään kohtaa mihin saisi nimen kirjoitettua, joten tein nimitagin, ja ajattelin että samalla poika erottaa helposti reppunsa jos jollain on samanlainen. Toisella puolella aplikoitu merihevonen ja toisella puolella jemmassa nimi. Toinen puoli on turkoosi ja keskellä aplikoitu oranssi nimilappu. Cool! Poika oli erittäin tyytyväinen tähän.
Joachims schoolbag didn´t have any space where to write his name, so I made this nametag. It´s also handy for him to regognize his bag if someone has similar bag. He liked, i´m happy!
Sinne se meni, jo toista kertaa tänään. Vein kyllä ihan perille asti vastusteluista huolimatta :D. Oon niin ylpeä pienestä pojastani. Rohkea, reipas ja rehellinen, eikä kuitenkaan ole menettänyt omaa suloista itseään, pikkuisen ujoa ja varovaista. On hyvä yhdistelmä olla railakas riehuja joka kuitenkin harkitsee tekojaan ja menemisiään aikas tarkkaan, eikä lähde suin päin kaikkiin hommiin.
There he went, already second time today. I did take him to the door though, despite all the arguments :D. I´m soooo proud of him, his grown up to be so lovely, brave and honest little boy.

Going to school jewellery

2009-08-17T20:41:00.003+03:00

Wau mikä yhdyssana :). Lapset pyysi ja mä tein pikaisesti pienet korut heille.
Valitsivat itse helmet ja napit, osan ovat itse aikanaan tehneetkin.
Jocsun korussa on puisia savannityyppejä, mitkä on mun vanhasta kaulakorusta.
Children asked, so I made a couple small braceletts for them. They chose the pearls, most of which they´ve made themselves previously. Joachim has wooden animals, which are from my necklace that broke a while back.

Influenssaa odotellessa

2009-08-17T09:19:00.002+03:00

Yritän ja olen onnistunutkin olemaan panikoimatta tämän uuden influenssa-aallon suhteen. Rasittaa vaan, kun neuvoja on niin erilaisia, tavallaan kaksi ääripäätä: median hypetys ja toisaalta esim THL:n rauhoittelut. Ehkä olen jotenkin kummallinen, mutta mulle kyllä eniten sydämentykytystä aiheuttaa kysymys kuka maksaa viulut?

Koulu ja tarha ilmoittivat, että jos kotona joku on sairaana, lapset ei saa mennä hoitoon/kouluun. Tavallaan toki ymmärrettävää, mutta sitten taas toisaalta, sikainfluenssan vaarallisuustaso on laskettu tavallisen influenssan tasolle, joten miksi tällainen ylireagointi? Ja toisaalta, THL:n ohjeissa sanotaan, että sairastuneen ei pitäisi hoitaa pieniä lapsia. No kuka niitä lapsia sitten hoitaa???? Sanomattakin lienee selvää että puoliso ei vapaata saa terveiden lasten hoitamista varten.

THL:n mukaan "Tartunnan saaneet ihmiset voivat tartuttaa virusta noin vuorokausi ennen oireiden ilmaantumista ja edelleen jopa 7 päivän ajan sairastumisen jälkeen, lapset ja henkilöt, joilla on muita perussairauksia pidempäänkin". Kuitenkin sairasta lasta saa palkallisesti hoitaa vain kolme päivää. Armollisesti puolet tämän perheen tuloista maksava taho ilmoitti, että "Tarvittaessa työntekijälle pyritään antamaan 3 kalenteripäivää pidempi
palkaton poissaolo". Huomatkaa sana PYRITÄÄN. Käytännössä tämä ei onnistu muuta kuin sulkemalla liike, joten ei varmaankaan onnistu.

Lisäksi pitää toimittaa selvitys, miksi VAIMOKE ei voi lapsia hoitaa. Mielenkiinnolla odotan, riittääkö selitykseksi "teen töitä", vai pitääkö kenties eritellä asiakkaat?? Nyt tämä on se kohta elämässä, mitä ajatellen työnantajan olisi EHKÄ kannattanut miettiä joustaako vai eikö joustaa silloin, kun minä olin hoitovapaalla ja/tai koulussa. Muistan edelleen varsin hyvin, kun Jocsu joutui ambulanssilla sairaalaan, ja jälkikäteen selvisi että tuo päivä muuttui palkattomaksi, koska vaimokehan olisi voinut ottaa tyttären mukaan sairaalaan. Ja tähän päälle lukuisat muut kerrat kun koulunkäyntini kärsi ja jouduin läpikäymään helvetin vain siksi että minä yksin jouduin hoitamaan lapset. Nyt on se hetki, kun minun ei enää ole pakko luopua omista menoistani eikä minun tarvitse joustaa yhtään pätkää.

Kokemus on kyllä opettanut, että tavalla tai toisella tämä kääntyy kuitenkin taas niin, että minä ne lapset hoidan. Unohdan itseni, työni, ja teen mitä täytyy. Tasa-arvoa ei ole olemassakaan, ainakaan työnantajien mielestä.

Kaksi pientä hattivattia

2009-08-05T09:26:00.002+03:00

Pitkän piiiitkän pohdinnan jälkeen meille muutti kaksi aivan ihanaa pienen pientä kissanpentua. Nyt kun on perehtynyt kissojen ravintoon ja hoitoon ja markettimössöjen suola/sokeri/viljapitoisuuksiin, sydäntä korventaa kun emme osanneet hoitaa edellisiä kissojamme niin että eivät olisi sairastuneet. Helppoa vedota siihen että silloin meillä ei ollut nettiä mistä tietoa löytyy tarjottimella, mutta olisihan niitä muitakin teitä ollut. En vaan tullut edes ajatelleeksi, että kaupan ruuissa voisi olla jotain vikaa, vaikka toisaalta, myydänhän sitä kaikenlaista sontaa ihmisillekin. No. Menneitä on turha murehtia, ja nämä kissat tulivat ja veivät sydämen aivan totaalisesti. Hetfield ja Copperfield eivät varsinaisesti olleet kovin seurallisia saatika sylikavereita, kun taas nämä sisarukset ovat jo nyt tiivis osa perhettä.
Oli tosi vaikea keksiä nimiä kissoille. Sitten ne vaan jostain tuli, Hilma ja Harmi. Tiedän yhden pikkutytön jonka nimi on Hilma, ja mietin että onko se nyt ok jos kissalla on ihmisen nimi. Mutta onhan monilla. Ja toisaalta se tyttökin oli kuvissa aina just tuollainen suloinen, pikkuisen ujo mutta totaalisen hurmaava, joten ajattelin että nimi sopii kuin nappi päähän. Ja tuo harmaa pörröpallo on suuri metsästäjä, ja on ilmiselvää että hän vielä aiheuttaa harmia, siis Harmi hän on.

Harmi ekana päivänä meillä. Rennosti sohvalla :D
Hilma nukkuu Jocsun sylissä.
Harmi löysi hyvän nukkumispaikan Hilman päältä, mutta tipahti lopulta pää eellä alas telineeltä :D
Hilma
Harmi
Nimi on enne, jep jep. Mut onko se nyt kissan syy jos puun kokoinen chili ei kestä kiipeilyä??? Menetettiin tuhansia lehtiä mutta kasvi on ihme kyllä vielä hengissä. Taitaa tarvita vähän leikkaamista syksyllä :D.

Kesä on ollut vähän omituinen, tavallaan ihana mutta niitä huonojakin juttuja on taas ollut ihan riittävästi. Siksi en ole oikein osannut blogatakaan mistään, kun olen niin surkea pitämään päätäni kiinni sellaisista asioistani mitkä ei ihan julkiseen levitykseen kuitenkaan kuulu...Plaah. Joskus olisi hyötyä anonymiteetista :D.

No mutta jollain on ollut mahtava kesä. Jocsu pääsi purjehtimaan pikkumummin kanssa. Vähänkö olen kade. Niiiiin kade. Mä en pääse varmaan ikinä.
Poju oli kuulemma ollut niin kuin olisi aina ollut veneessä. Hevossalmen silta oli herättänyt ihmetystä. Se oli minunkin lempparikohta nuorena, ja myöhemmin kun olin risteilylaivalla töissä. Jotenkin se vaan on niin hienoa kun se silta vihdoin menee edestä pois :).

Tänä kesänä Jocsu ja Melinda molemmat ihastuivat soutamiseen. Tämä kuva on purjehdusreissulta, mutta aiemmin oltiin mökillä pienen lammen rannalla, ja lapset soutelivat lampea päästä toiseen innoissaan. Se oli aika ärsyttävää kun olisin itsekin halunnut soudella :D:D.

On ollut ihanaa että lapset ovat saaneet olla kotona melkein koko kesän. Toisaalta olen välillä yhtä kyllästynyt kuin joskus kotiäiti aikoina, mutta enimmäkseen se johtuu siitä että Jocsulla on kuus vee megauhma ja Melinda ilmaisee tiukkoja mielipiteitään ERITTÄIN kovin sanoin ja huudoin. Kaiken pitäs tapahtua NYT ja just niinkuin hän tahtoo. Muistuttaa etäisesti....äitiään.

Can´t live without

2009-07-23T15:37:00.004+03:00

Tuiki tarpeellisia tavaroita, näitä ilman en voisi ommella:

Vinonauhankääntäjä, eri kokoisia

teen lähes kaikki nauhat itse. Trikoonauhoja ei tarvitse leikata vinoon, ja kaikkia nauhoja voi tehdä valmiiksi kartongin ympärille odottelemaan käyttöä :D

Pinsetit

tarpeelliset niin koneiden langoituksessa, purkamisessa, kankaan ohjaamisessa paininjalan alle jne.

Pikkusakset

aina mukana, terävät, voi purkaa, katkoa jne. Jos näitä ei ole koneen vierellä, olen aseeton.

Pienet neulat

Näillä saa helposti siirrettyä esim muotolaskosten kohdat paperilta kankaalle; neulat läpi laskosten kärjistä, varovasti vedä koko neula paperin läpi (jää siis kiinni kankaaseen) ja sitten vaan piirtämään viivat kankaalle. Ja neulat toki muutenkin korvaamattomia, niitä pitää olla paljon ja joka paikassa :D.

Jäljentämistarvikkeet
Vasemmalta: Stokkalta saa halvalla (17e) vasemmanpuoleisen kotelon, missä on kangasliitua kynän muodossa, mukana paketillinen valkoisia vaihtoliituja ja paketti erivärisiä, ihan huipputuote ja saa paljon siistimmin piirrettyä kuin perinteisellä räätälinliidulla.

Haihtuva merkkauskynä on mahtava apuväline etenkin kirjailuiden ym merkkaamiseen. Käytän sitä kyllä muutenkin, terä on ohut ja miellyttävä. Värin haihtuminen tosin saattaa kestää kankaasta riippuen jopa pari viikkoa (toisista lähtee jo tehdessä), eli ei kannata piirrellä jos heti pitää saada vaate käyttöön :D. Ja yksikin sadepäivä vietettiin lasten kanssa niin että saivat piirrellä paitoihinsa (olivat vähän kummissaan) ja seurailtiin sitten säännöllisesti koska väri katoaa.

Jäljennyskynä on huippu kirjailuiden tekemisessä; sillä piirretään kuvio silkkipaperille ja silitetään sitten kiinni kankaalle. Ihana, mutta kovin pieniä piiperryksiä ei mun mielestä saa tarkasti tehtyä pehmeällä kynänkärjellä.

Merkkaustussi on jatkuvasti käytössä, sillä nimikoidaan lasten vaatteet ja tehdään kaikki muutkin merkinnät mitä nyt tarvii. Kestää pesua ja terä on hyvä.

**mielenkiintoista on, miten kuviin liitetty logo on joka kuvassa erikokoinen, vaikka ihan saman kuvan liitin enkä muistaakseni muokannut enää mitään sen jälkeen :S. tietokoneet.... Juuh ja tänään olisi tullut Etsyyn mun kauppa, mutta eipä toimi Aktian electron netissä... Pankissa eivät olleet koskaan kuulleetkaan että electronia voisi käyttää maksuissa, ja ihmettelivät vaan, että onko nyt oikeasti välttämätöntä tilata tuollaisista paikoista mitään :/. Eli saamme odottaa Heather Baileynkin tuotteita vielä tovin, damn.

Vaikeeta

2009-07-13T10:58:00.002+03:00

Sateisena (työ)päivänä sitä ei oikein keksi mitä tekisi, niin avaanpa taas vähän kaapin ovea, luurankoja löytyy :)

Seitsemän vuoden savuttomuuden jälkeen aloin jostain syystä taas polttamaan. Ensin satunnaisesti vähän niinkuin huvikseni, oli tylsää ja samalla megaraskasta, koulun viimeiset viikot. Ja sitten yhtenä aamuna kun opettajani huusi kurkku suorana puhelimessa mulle miten surkea olen, katkesi pinna ja alta minuutin poltin taas täyspäiväisesti. Käsittämätöntä miten helposti seitsemän vuotta katoaa.
Koko ajan tiesin että tämä on väliaikaista hupia; ihminen joka saa paniikkikohtauksia jo sydän- ja verisuonitautien ajattelemisesta ei vaan voi polttaa. Toisaalta tupakka rauhoitti hermoja mukavasti. Kaikista kivointa oli kuitenkin silloin kun röökiä meni vain 1-2 per viikko, pää meni sekaisin moneksi tunniksi.

Huomasin, että vanha tapa ei unohdu varmaan ikinä, sen sijaan riippuvuus itsessään ei ehtinyt palata -> kävin tupakalla tavan vuoksi, tottumuksesta, ja melkein säikähdin välillä kun huomasin menneeni nukkumaan ilman iltaröökiä, tai etten ollut tuntikausiin polttanut. Tajusin että on pakko lopettaa NYT, jos vielä haluan että se on helppoa. Aloin muuttaa rutiineja, vaihtelin tupakkamerkkiä, pari kertaa istuin ja poltin tahallani niin kauan että tuli paha olo. Valitsin päivän etukäteen ja sovin itseni kanssa että silloin loppuu. Viikko sitten tiistaina istuin takapihalla jalat pöydällä ja poltin viimeisen hitaasti ja nauttien joka hetkestä.

Ei ole ollut pahemmin ikävä, pari ensimmäistä päivää olin kiukkuinen kuin ampiainen mutta se nyt ei ole kovin harvinaista mulle muutenkaan :). Rutiineja on vaikea murtaa, mutta aamuröökin sijaan käyn aamulenkillä, siihenkin jää koukkuun...

Tammikuussa sellainen rauhallinen hengailusykkeeni oli noin 88. En muista ikinä mitanneeni alle 80 lyöntiä/minuutissa. Sen jälkeen olen harrastanut aerobista liikuntaa suht säännöllisesti. Kun tupakoin nämä pari kuukautta, syke huiteli päälle satasen ihan perusjutuissa. Ja kun lopetin, syke on useimmiten alle 70. Ja samalla kävelylenkillä missä ennen keskisyke oli 130, on se nyt 118 ellei sitten nosta vauhtia.... Mieletöntä.

Sykemittarin lisäksi apuna on ollut Avena Sativa -kauranversouute ja 1mg nicotinell-tabletit ja, tuota... muutama suklaalevy...

Pieni ihme - nyt jo 5v!

2009-06-28T20:52:00.004+03:00

Muutaman tunnin ikäinen Melinda

Kuukauden iässä

1v synttäreinä

1 vuotiaana korkeasaaressa
3 vuotiaana
2 vuotiaana
1 vuotiaana

kolmivuotiaana
1,5v

Pari viikkoa sitten mökillä.

Ihana tyttö, äitin rakas. Tiesin jo 14 vuotiaana että mun tytöstä tulee Melinda Michelle (ja pojasta Joachim Christian). Jocsua odottaessa en niin välittänyt sukupuolesta, mutta Melindaa odottaessa olin salaa toivonut että vauvan on ihan pakko olla tyttö (tiesin jo siinä vaiheessa että ikinä en halua enempää lapsia, mutta tyttö oli saatava). Kun tyttö sitten syntyi, huokaisin että "mä onnistuin", ja kätilö taputteli että joo hienosti onnistuit, ja mun teki mieli nauraa, että en mä nyt sitä tarkottanu vaan sitä et se on TYTTÖ. Mutta pöllyn läpikin tajusin että se oli aika pinnallinen ajatus siinä tilanteessa :).

Neidillä on äidin luonteen "parhaat" piirteet, ja ääntä lähtee ja tekstiä tulee. Mun prinsessa...

Korsetti

2009-06-11T20:54:00.002+03:00

Nyt ei oikein irtoa tarinaa, mutta saatte kuvia. Tämä korsetti on osa goottitytön hääpukua.
Yläkuvissa vielä keskeneräisenä.
Mustaa on vaikea kuvata.... Nauhat on tehty samasta kankaasta ja ommeltu käsin.
Satunnainen kyläilijä sai heti korsetin päällensä, mutta harmillista kyllä hän oli aivan liian pikkuruinen täyttääkseen tämän korsetin. No kuvasta saa kuitenkin käsityksen, lisää isommat boobsit niin alkaa näyttämään todelliselta :D.
Korsetin tekeminen on sitten niin kivaa. Työtapoja on monia, työvaiheita useita, vähän väliä jotain pikku piiperrystä, ja erityisesti nuo käsinompeluosuudet on nykyään yhtä hermolepoa.

Hurahduksia

2009-06-09T15:42:00.002+03:00

Siitä lähtien kun lähelle valmistuneeseen kauppakeskukseen tuli Sinelli, ei ole ollut mitään ongelmia viimeisten ropojen tuhlaamisessa (no ei ollut kyllä ennenkään, nyt se on vaan helpompaa). Entressen Sinellissä on vielä poikkeuksellisen mahtava henkilökunta, iloa ja ideoita löytyy joka lähtöön.

Olin katsellut leimailuhyllyä jo jonkin aikaa ja päättänyt jo pysytellä niistä erossa. Ei kuulostanut mun jutulta. Ja sitten eräänä kauniina päivänä juorusin vähän turhan kauan ja tulin vedetyksi mukaan tähän salaperäiseen maailmaan.
Joo, olen aloittanut varovaisesti, leima kerrallaan. Olen ostanut leimoja firman käyttöön, on kiva leimailla kirjekuoret ja laskut vähän nätimmiksi. Oikealla alhaalla oleva VersaCraft on tarkoitettu kankaalle leimaamiseen. En kyllä ole vielä onnistunut leimaamaan erityisen siististi, väriä on aina liikaa tai liian vähän, mutta eiköhän tuo ala kohta sujua. Tänään löysin "Hyvää joulua" -leimasimen eurolla!

Tulossa taas korsetti, ihan asiakkaalle tällä kertaa. Spiraaliluiden pätkiminen (liian pienillä pihdeillä) on sairaan raskasta ja ärsyttävää. Onneksi tämänkin homman voi ulkoistaa Jiille :). Mä keskityn vain ompelemiseen.

Viime aikoina olen perehtynyt sosiaalisen median hyötykäyttöön, hakukoneoptimointiin ja sen sellaiseen. Mielenkiintoista, hidasta, aika työlästä, mutta aivan varmasti maksaa vaivan. Sää on ainakin täällä etelässä surkea, joten mikäs tässä surffaillessa :).

Mikey

2009-06-03T16:23:00.003+03:00

Jocsulle tein liivin uusimman Ottobren kaavalla. Tai no, ei ollut kokoja tarpeeksi, niin suurensin ja muokkailin kaavasta Jocsunkokoisen.
Aivan ihana tuli. Kangas on superpehmeää rayonia ja vaaleanpunaiset osat pellava-viskoosia.

Kankaat sai ensin hyväksynnän (Jocsuhan rakastaa pinkkiä), mutta ei sitten kuitenkaan kelvannut liivi juhlaan, kun koulussa kuulemma kiusataan muuten. Uskaltavatkohan kiusata reksiä ja niitä muita kymmeniä isiä jotka ah niin muodikkaasti istuivat hempeän pinkeissä paidoissaan? :D

Siivoilin aamulla työhuonetta ja löysin vanhan kirjaillun pussukkajutun. Siitä piti tulla jotain mikä meni pieleen, ja siitä asti on lojunut siellä täällä.
Kirjailu on kuitenkin muistoja täynnä, ensimmäiset laakapistot ja väkersin tätä neurologian polilla kun odottelin poikaa tutkimuksista. Se on siis kirjaimellisesti täynnä verta hikeä ja kyyneleitä ;). Muoksin siitä firman korteille pienen pussukan, nyt kulkee muistot mukana.

Loppuun vielä mun rakkaat lapset mummin pihalla viime vkonloppuna. Tää kuva on vaan niin liikkis ihana.

Logo

2009-06-02T21:27:00.001+03:00

Mun. Tykkään ihan pirusti. Tää on niin ihanaa, tää on vihdoin viimein totta!!!!

The jakku

2009-05-30T10:47:00.002+03:00

Vihdoin kuvia tekemästäni jakusta. Olin pois koulusta käytännössä koko jakkujakson, joten valmistin tätä sitten nyt keväällä muiden hommien ohella...

Musta on sitten kiva värivalinta näin valokuvausta ajatellen...

Kangas on puuvillatwilliä. Jakusta on tuettu etukappaleet kokonaan, takakappale osittain, lisäksi kaulus, hihansuut ja helma. Takissa on napinläpitaskut ja taskupussit on tehty jakun kankaasta, jotta ne myös kestää puhelimen ja avainten kantamisen.

Vuoren pystysaumoissa on mustat terenauhat, ja niinkuin äitikin siinä näyttää, just noin hyvin tuli saumat silitettyä. Vuorikankaat on kyllä yks prkl. Tämä vuorikangas on hyvin, hyvin halpaa, ja nyt kun taas olen pelaillut viskoosivuorikankaan kanssa, pitäisi ihan otsikkoon tatuoida, että älä osta tekokuituista vuorta IKINÄ.

Takana vyötärön hoikimmassa kohdassa on kaareva poikkileikkaus, lisäksi muotolaskosten syvintä kohtaa on nostettu ylemmäs ja laskos oli enemmänkin ovaali kuin salmiakin mallinen, näin saatiin aikaan hoikentava vaikutus. Voin tästä piirrellä joskus vaikka kuvia.

Sellaista. Koulu on nyt ohi, postailen siitä vielä erikseen kunhan kykenen!

Eliza

2009-05-19T08:00:00.004+03:00

Uusimmasta Ottobresta löytyi aivan ihanainen juhlamekko Eliza. Se oli vaan pakko-pakko saada heti tehtyä. Eilen sitten valmistui, aikaa kului yhteensä ehkä noin kuusi tuntia.
Kangas on aivan ihanaa pellava-viskoosisekoitetta, käyttäytyy kuin enkeli, laskeutuu ihanasti eikä pahasti rypistyile. Vuori on viskoosia.

Jotain omaa twistiä piti lisätä, ja laitoin helmaan kapean pitsinauhan, missä on rusetteja. Vihaan vuorikankaan päärmäämistä kun se on niin valuvaista ja vaikea saada tosi kauniiksi. Pitsi on kätevä; reunaan vaan saumurointi ja pitsi ommellen päälle.

Mekon leikkaussaumat ovat kerrassaan kauniin malliset. Hieman ehkä en tykkää että mallissa helma ommellaan koneella, mutta päädyin siihen sitten itsekin koska kello oli jo 23 ja väsytti... Seuraavaan teen ehdottomasti käsinommellun reunan.
Täytyy kyllä sanoa, että tällaisen mekon ohjeen kirjoittaminen on varmasti äärimmäisen haastavaa. Seurailin ohjetta aina välillä, ja siinä oli kyllä monta kohtaa, mistä en ehkä olisi suoriutunut ellen olisi ennestään tiennyt työtapaa. Mekosta puuttuu vielä rusetti, mutta tulossa on :)

Mutta joka tapauksessa, mekko on ihqu, prinsessa on tyytyväinen, ja lisäkuvia varmasti tulee vielä!

Ps. Ottobrella on vihdoinkin myös blogi :).

Äitienpäivälahjus

2009-05-11T12:12:00.002+03:00

En meinannut millään keksiä mitään hauskaakivaahyödyllistä äitille ja mummille. Kunnes sitten jostain osui silmiin silmäsuoja, ja päätin tehdä sitten sellaisia, mukaillen omaa bodyshopin mallia. Täytteenä on levyvanua ja kirjailut on tehty vain päälliseen muliinilangalla.

Ja tietysti unohdin kameran kotiin ja unohdin täysin ottaa kuvat maskeista. Joten joudumme tyytymään mummin kuvaamaan humoristiseen otokseen.
Silmäkirjailut ei ole ihan oma idea, vaan jostain matkan varrelta tarttunut. Hämärä muistikuva, että olisiko ollut Tiia Vanhatapiolla tällaiset mallistossaan joskus? Eniveis, lopputulos on kivahauskahyödyllinen.

***
Mulla meni taas pipariksi aikataulut, kiireinen päivä olisi ollut edessä, mutta kas, Melinda sairastui yöllä... Ja tietysti se on suorastaan raivostuttavan hyvinvoiva nyt päivällä, ei nyt kuitenkaan tarhakunnossa, mutta luoja miten paljon seuraa hän vaatii!! <3

Ihanuus

2009-05-09T12:39:00.002+03:00

Läppärin paras puoli on se että se on mäcci, mutta hyvänä kakkosena se, että ei ole enää sidottu työpöydän ääressä surffaamiseen. Ennen kökötti tuolilla epäergonomisessa asennossa, nyt tämän voi viedä ihan uudelle levelille ja esimerkiksi makoilla sohvalla niska kenossa, jalat selkänojalla ja surffailla samalla kun toisella silmällä katsoo telkkaria.
Tykkään, tykkään niin paljon. Eikä se ikinä kaadu, käynnistyy sekunneissa ja käyttömukavuus on ihan omaa luokkaansa. Aikamoinen ero siihen, että Vista kaatui noin kymmenen kertaa päivässä ilman järkevää syytä, ja käynnistyminen kesti sen 10-15min, ja jos sinä aikana menit koskemaan niin jumitus oli täydellinen. Ja kyseessä oli siis kuitenkin kone millä oli nämä featuret alusta lähtien, ymmärrykseni mukaan Vistan perusominaisuuksia..... Noo, vastedes käytämme mikkisoftan tuotteita vain X360:n kanssa, siltä nyt ei voi välttyä. Ja se sentään on paras pelikone mitä löytyy :) .

***
Ulkona on surkean sateinen sää. Minusta se on ihanaa, ei tarvi kastella vasta heiteltyjä nurmikonsiemeniä ja luonto herää lopullisesti eloon. Lasten mielestä se on kurjaa, ja ilmoittivat heti aamusta että tänään on niin surkea päivä, että nyt kyllä pelataan afrikan tähteä :D.

Nii ja neiti kaikkitietävä nimesi eläinkirjan liito-oravan kissahamsteriksi, mistä se keksiikin :).

Tärkeä asiakas

2009-05-08T14:48:00.002+03:00

Kävin hoitamassa asioita ja samalla päätin käydä avaamassa firmalle oman tilin. Kävelin pankkiin minkä olin jo valinnut omakseni, ja vaikka en ollut varannut aikaa, minut kiikutettiin heti yrittäjyysrahoitusvastaavan lasikoppiin. Käsipäivää, esittelyt, kuulumiset. Ja sitten olinkin jo pää pyörällä (ei, sillä ei ollut lyhyt hame). Mistä lähtien pankeissa on kätelty ja kohdeltu hienosti ja oltu hyvin, hyvin kiinnostuneita asiakkaasta?

Sitten tajusin, että eiväthän he voi tietää, tuonko asiakkuudellani rahaa pankkiin miljoonan vai tonnin. Ja koska olen nyt yritysasiakas, mahdollisuus siihen milliin on ehkä suurempi kuin jos avaisin tavallista palkkatiliä.

No eniveis, tiesin kyllä kysymykset mihin pitää vastata, silti tuntuu edelleen hyvin oudolta, että mihin he kaikkia niitä tietoja tarvitsevat, kuten montako kertaa kuussa tilaan ulkomailta ja ketkä ovat tärkeimmät asiakkaani. Isommalle yritykselle nämä tietysti ovatkin tärkeitä juttuja, mua vaan alkoi huvittamaan..

Ja nykyään kun kaikki pitäisi keskittää, jouduin todistelemaan hyvin ponnekkaasti että en halua siirtää vakuutuksiamme ja muita tilejä heille, ainakaan nyt. Kuulema vakuutusedustaja vielä soittaa minulle varmuuden vuoksi, jos vaikka muutan mieleni.. Hohhoijaa.

Magee kokemus jotenkin. Ai niin, ja vakuutustyyppi voi tulla vaikka kotiin tekemään paperit, jos minä en jaksa konttoriin vääntyä!

Kivaa. Ja kohta alkaa viikonloppu, superkivaa! Elämä hymyilee, vaikka on tähänkin viikkoon vastoinkäymisiä mahtunut. (pakko mainita ettei elämä kuvittele että olisin jotenkin supertyytyväinen ja heittäs taas kapuloita rattaisiin.)

Hän

2009-05-07T15:01:00.002+03:00

Sukelsin unelmalaatikkoon siirrettyjen lankojen sekaan, ja nyt, hän on löytynyt.
Löytyi jopa mallikerta piirrettynä ruutupaperille. Yleensä en ikinä löydä niitä, ja esim Branching outin kaavioita on tässä taloudessa lukemattomia.

Hän on Helleborus ihanan Terhin ihanalla ohjeella.

Olipas varsinainen walk trough the memory lane kun sukelsin lankalaatikkoon (okei, on niitä kyllä edelleen monta...). Muistan jokaisen kerän, mistä ostettu tai mistä saatu. Tämän kerän toi Hestia eräänä kauniinä päivänä pari vuotta sitten. Ei kuulema puhunut hänelle, puhui kyllä heti mulle ja kertoi haluavansa isona olla Helleborus. Tästä on hyvä jatkaa. Pamit on kaapissa valmiina jos huomenna on hankalaa :). Sormet ristiin.

Neulotuttaa

2009-05-06T22:42:00.002+03:00

Tekisi pirusti mieli neuloa. Vietän päivät lankojen keskellä ja koko ajan pohdin mitä tekisin jos tekisin. Kriteerejä:

- nopeahko
- itselle
- ihq
- mitä voi pitää nyt keväällä

Mikä se jokin voisi olla, ehdotuksia?

Mua vähän ahdistaa tämä blogi nykyään. Tää on aina ollut mulle se paikka, missä saan purkaa vitutukset ja missä voin vapaasti tuntea erilaisia tunteita, esim lasten sairauksien suhteen tai omien pelkojen ja kiemuroiden suhteen. Ja nyt en voi sitä enää tehdä, kun täällä on kaikki. Ja itse asiassa mua vähän ärsyttää se, että irl ystävät ja tuttavat käyvät täällä utsimassa että mitä sen päässä nyt liikkuu, mutta vaikka mitä kirjoittaisin, yhteyttä ei oteta tai edes kommenttia jätetä. Se on jotenkin outoa, että nettiystäviltä tulee se isoin tuki aina. Ja siitä olen toki hyvin, hyvin kiitollinen.

No joo. En nyt jaksa kuljetella tätä ajatusta pidemmälle. En vielä tiedä mitä teen, mutta todennäköisesti mut löytää jostain muualta jo hyvin pian, ja tämä blogi ei enää sisällä suurempia henkkoht asioita vaan keskittyy ompelujuttuihin ja jos nyt uskaltautuis taas neulomaan :).

Neulavihkoja!!

2009-05-03T22:24:00.002+03:00

Niinhän siinä kävi että päivä vierähti kasvimaalla, ja neulavihkopostaus jäi vähän myöhäiselle... Mutta tässä osa kuoseista.
Pienempää ja isompaa pilkkua, aivan ihania! Oikeanpuolimmaisia ei ole kuin pari, nopeat syö hitaat!

Myös näitä suosikkikuoseja on taas saatavilla!

Hinta 8e sisältää postarit ja alv 22%. (Tarkalleen ottaen en vielä ole alv-rekisterissä eikä y-tunnusta vielä ole mutta ens vkolla kuitennii :).

Tilaus osoitetietojen kera mimmaneule (AT) gmail.com, ennen keskiviikkoa tilatut ehtivät äitienpäiväksi perille.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kesä!

2009-05-03T11:11:00.002+03:00

Kyllä on ihanaa kun on niin kaunis ilma! Aika menee pihaa rapsutellessa ja työjuttuja miettiessä. Eikös se niin ole et hyvin mietitty on puoliksi tehty? Mä ainaki toivon niin ;).

Kesäinen ihqumekko valmistui jo ajat sitten. Tästä tuli varsinainen palapeli kun kankaanpalat oli niin erikokoisia ja mallisia :). Kangas on vähän turhan villi mun makuun, mutta niin suloinen ja ihana, että villiys kääntyy voitoksi sitten kuitenkin. Kangas on Hilcon viimekesän mallistoa, kiitos Taru!

Sinne lennähti vähän kukkia ja perhosia lisääkin :D.

Eilen oltiin rullaluistelemassa ja Melinda otti mukaansa skeitin :). Siitä tulee snoukkatyttö, sano mun sanoneen.. Melindan housut myös tehty omalla kaavalla tässä jossain välissä. Ihan käsittämätöntä miten paljon tavaraa on jäänyt blogaamatta!

Jocsu halusi mun ja hänen yhteiseksi harrastuksesi rullaluistelun, mitä siihen nyt muuta voi sanoa ku ok.. Ensimmäisen kerran ikinä ostin jonkin harrastusvälineen vain toiselle lapselle. Jotenkin vain tuntuu että tää ei välttämättä ole Melindan juttu, ja taitaa neiti itsekin olla samaa mieltä, kun ei tullut tappelua ollenkaan.
Jocsu on syntynyt liikunnalliseksi. Luistimet jalkaan ja menoks, aivan käsittämätöntä. Miten se voikin olla niin taitava tosta vaan, ja luottaa itseensä niin paljon. Äiti sen sijaan meinasi mennä pariinkin otteeseen päin seiniä ja edelleen päälimmäisenä on ajatus "tää on sairaan vaikeeta".

Nyt mä vien lapset kirjastoon ja kävelylle, ja sitten illemmalla tulee tänne myyntiin iso pino neulavihkoja ihanissa väreissä!!! Vielä ehtii saada äitienpäiväksi!!

Baby steps

2009-04-21T09:21:00.002+03:00

Iso pyörä pyörähti just ison pyörähdyksen, kun mulle myönnettiin eilen starttiraha!!!

Nyt on niin vapautunut olo, kun tähän asti ei ole oikein tiennyt mitä tehdä ja uskaltaako ostaa mitään kun entä jos tästä ei tulekaan mitään blaa blaa blaa. Tästä tulee sittenkin jotain!

Omppu

2009-04-18T18:07:00.002+03:00

Omena päivässä pitää tohtorin loitolla sanoo vanha kansa, eikä se nyt niin kaukana totuudesta olekaan. Omenassa on paljon flavonoideja ja vitamiineja ja vaikka mitä, ja tutkimuksissa on todettu että omena auttaa ehkäisemään niin sydän- ja verisuonitauteja kuin syöpääkin.

Mä inhoan omenan kuorimista. Eikä sitä voi syödä kokonaisenakaan ku hampaat vihloo, ja sitten siinä on se tyhmä keskikohta. Omenat on kuitenkin edullisia ja kun nyt sattuu olemaan terveysfriikki, niin pakkohan niitä on syödä.

Ikean omenanpilkkoja moninkertaisti meidän perheen omenankulutuksen. Ihana vempain!

Kaikista ihanin omena on muuttanut meidän olohuoneeseen.

Macrolla saa joskus aika veikeitä kuvia :D. Ihana, ihana MacBook. Toiselle tarpeeton, meille pelastus. On tästä haaveiltukin, yli kymmenen vuotta!

Loppukevennyksenä arkillinen pictoja. Tällä saa lapsen siivoamaan huoneensa suhteellisen kivuttomasti (meni kyllä tappeluksi että kumpi imuroi).

Tasapainoa hakemassa

2009-04-15T11:17:00.003+03:00

Mun elämässä on yksi ihana, rakas ihminen, joka on just niin oikeaa seuraa sellaisena päivänä, kun tietää jo aamulla, että jos nyt en nouse niin tähän jään. Ja miten hän tietääkin jo tekstarin sävystä, että nyt jätetään muut hommat ja tehdään aikaa. Ei tarvitse selitellä, kummankaan. "Kyllä se siitä" on ihan pätevä, mutta kovin kliseinen ja lattea lause. Joskus on hyvä jättää teeskentelyt hetkeksi, katsoa silmiin ja todeta, että ei se siitä. Ei se tosta vaan siitä parane tai muutu.

Hetken mielijohteesta tai vanhasta tottumuksesta, tavattiin Töölöntorin laidalla jo legendaarisessa Tin Tin Tangossa. Sinkkuaikoina siellä istuttiin usein, parannettiin krapulaa ja maailmaa ja pestiin samalla pyykit takahuoneessa.

Näkymä terassilta. (Terassi! Lämpölamppu! Fleecepeittoja!) Ihmiset ei vieläkään ole oppineet, että Töölöntorin laitaan kun parkkeeraa, saa sakot aina. Parkkipirkot kiertävät torin, sakottavat, käyvät kahvilla ja tekevät uuden rundin, ja se kierros kestää muuten kauan.

Vanhoina hyvinä aikoina käytiin ensin Adlonissa jumpassa ja sitten Tinttiin omena-briepatongille. Nyt siirryttiin suoraan patonkivaiheeseen :).

Bussipysäkillä. Tällainen olo olikin koko päivän, vaikka oikeasti oli jo tiistai.

Olen iloinen että oli kamera mukana. Iloinen että laitoin sen tekstarin. Ja hyvin, hyvin iloinen myös monista muista asioista mitä sain hoidettua päivän aikana.

Kyllä se siitä.

Positiivisia ajatuksia

2009-04-14T10:13:00.002+03:00

Mä kadehdin syvästi Kanervan taitoa pukea tunteensa sanoiksi, nähdä kauniita asioita ja onnen hippusia silloinkin kun on hyvin vaikeaa ja mielessä velloo syvät vedet. Mun täytyy tuota taitoa vähän opetella vielä.

Mä en hirveästi kuuntele suomipoppia enkä ole koskaan tykännyt Stellasta erityisesti, mutta eilen alkoi tämä kappale soimaan mielessä.

Toivotaan että se jää kantaa.

Oranssi

2009-04-13T19:57:00.001+03:00

Elämä on, noh, aika raskasta joskus. Menneisyyteen jätetyt asiat kummittelee, tulevaisuus on tyhjä kirja. Kun saisi ravistettua tän melankolisen fiiliksen pois harteilta. Päämäärättömästi surffaillessa löysin Inkiväärin kollaasihaasteen, mikä kuulosti sillai kivan mukavalta tavalta tehdä jotain yhteistä ja hauskaa.

Oranssi on vaan melkoisen näkymätön väri meillä, paitsi Jocsun vaatteissa sitä kyllä on. Päädyin kuitenkin tekemään pikaisen kollaasin siskoni pienestä oranssista Taro-koirasta, joka on niiiiin ihana ja kaikin puolin wutiwuu. Kuvissa se ei kyllä näytä niin oranssilta kuin oikeasti, teidän pitää vaan uskoa :).

Lisää Tarosta täällä.

Venyyyyyyy

2009-04-10T14:17:00.005+03:00

Mikä ihana päivä! Nukuin pitkään, syötiin herkkuaamiainen, lapset leikkivät tuntikausia huoneessaan sulassa sovussa.

Minä venyttelin olkkarissa ja tyhjensin päätä. Kävin koko venyttelykirjan läpi, ja mikäs siinä venytellessä kun kirjan malli näyttää ihan Carla Guginolta :).

Pitäs ehkä keksiä tälle blogille uusi nimi.

Hyvää pääsiäistä

2009-04-09T19:08:00.001+03:00

Ostin laivalta aivan mahtavan ihanan pääsiäisnoitakellon. Tosi ihana ja suloinen ja herkkä. Tätä katsellessa on kiva juoda vähän punaviiniä ja nauttia "lomasta". Ihanaa pääsiäistä!

Väsyttää

2009-04-09T09:40:00.002+03:00

En millään saa itseäni käyntiin nyt. On koko ajan sellainen epämääräinen tunne että kaikki kaatuu niskaan, vaikka oikeasti mitään järkyttävän suurta pinoa tehtävää ei ole. Ahdistuneisuuden paskin oire (fyysisten reaktioiden lisäksi) on aamuyöstä heräily. Tai siis että jos herää ei vaan sammu uudelleen. Viime yönä Melinda kävi halailemassa kolmen aikaan, ja mä vatvoin asioita sitten puoltoista tuntia siihen päälle. Sanomattakin selvää että aamulla kyllä olisi väsyttänyt.

(kesällä Naantalissa)

Odotan niiiin paljon sitä että tää koulu olisi kokonaan jo ohi. Muutama vittumainen asia pitäisi hoitaa, ja tuntuu ettei musta vaan ole siihen. Pitäis vaan tehdä, mutta kun tiedän että jos otan yhteyttä henkilöön A jotta saisin selvitettyä asian X, henkilö A käy päälle kuin yleinen syyttäjä kaikkien muidenkin asioiden tiimoilta, eikä vaan voi käsittää että asia kerrallaan. No, tää on taas asia mitä olisi kovin mukava puida tarkemminkin, mutta voin vaan todeta, että joskus julkisesta, helposti henkilöllisyyden paljastavasta blogista on vain haittaa...

Mut nyt. Niskasta kiinni ja töihin. Iloista pääsiäistä kaikille!

Joogapaita

2009-04-05T15:30:00.001+03:00

Päässä jotenkin naksahti eilen ja oli pakko tehdä itselle paita. Tästä nyt tuli melkoinen sillisalaatti kun kangas loppui sittenkin kesken, mutta ihan jees. Täytyy vielä purkaa ja tehdä kireämmäksi rinnanalta, mutta oikein hyvin toimi joogapaitana.

Itsensä kuvaaminen on niiiiin hankalaa. Auttais toki jos olis laiha ja nätti, mut näillä mennään.

Kaula-aukosta tuli ihana ja siisti, sitä peitetikkikonetta vaan tuli ikävä... Pitää ehkä järjestää joku valmistujaiskolehti :D.

Kevään värit

2009-04-04T10:23:00.002+03:00

Jocsulle tulee tänä kesänä paljon tämän värisiä vaatteita. Tän tekemisessä vähän ylpeys kävi lankeemuksen eellä, napitushalkio ei onnistunut ihan niin hyvin kuin olisi ehkä pitänyt. Seuraavaan sit... Lapset yrittää kovasti työllistää mua nyt, kun "Onnellisen vauvan unipusseja" ei ole enää koko ajan työn alla. Uudesta Tildakirjasta pitäisi tehdä Jocsulle noita millä on "musta upea noidan hattu eikä tollanen tylsä" ja Melindalle pupu jolla on korvat pystyssä ja mielellään kolme erilaista mekkoa kun ei vaan voi päättää mikä kirjan mekoista on kivoin :D.

Tänään mä vihdoin pääsen aloittamaan hathajoogan. Sen verran on tullut käytyä erilaisilla tunneilla, että ei ole enää ruusunpunaiset haaveet; peace and tranquility ei tosiaankaan tule mitenkään automaattisesti, ainakaan ilman verta hikeä ja kyyneleitä :D. Mutta ainakin täällä on nyt oikea joogaohjaaja eikä seinän takaa kuulu viereisen huoneen bodypump-musiikki :D:D.

Syntyjä syviä

2009-04-03T15:07:00.003+03:00

Tänään istutin uusia siemeniä, vaihdoin multaa kukille, koulin taimia ja sen sellaista. Toiset ihmiset suoriutuu tällaisesta kerta heitolla, mutta mä en jaksa tuntikausia uppoutua, vaihtelen ruukun kerralaan silloin kun huvittaa.

Mistä sisäkukat tietää että on kevät? Mistä sen itsekään tietää, miksi yhtäkkiä näkyykin värejä eikä vain harmaasävyjä?

Työhuoneen ikkunalla roikkuu tämä perus mikä-lie kukka mikä kestää millaista kohtelua hyvänsä, välillä kaatuu hoidon puutteessa, pudottaa lehtensä ilkeän kohtelun edessä, mutta nousee aina takaisin pystyyn, kolhuja saaneena mutta entistä vahvempana (ainakin toivon niin). Tämä kukka on ihan kuin minä. Me eletäänkin samassa syklissä, kukoistetaan yhtä aikaa ja seuraavana hetkenä maataan lehdet roikkuen, väsyneinä. Silloin kun sairastuin, meidän kaikki kukat kuoli yksitellen, paitsi tämä. Pahimmillaan siinä oli vain kaksi lehteä suuressa ruukussa. Siksi se onkin nyt noin pienessä, ja roikkuu amppelissa saadakseen kaiken auringon, ihan kuin minä roikun kiinni kirkasvalolampussa.

Viime kesänä siemenestä kasvatettu Bolivian Rainbow (chili) on suoriutunut talvesta erinomaisesti ilman lisävaloa. Välillä tosin ei ollut paljon muuta kuin oksat jäljellä..

Kolme vuotta vanha chili Lemon drop on sen sijaan kärsinyt valonpuutteesta (aikaisempi kuva esim täällä). En saanut koko talven aikana ostettua valoa sille, välillä otettiin yhdessä kirkasvalohoitoa, mutta ei se ihan riitä.. 1,5 metrinen puska on varjo entisestään, mutta puskee uusia lehtiä raivolla. Jouduin leikkaamaan yli puolet oksista lyhyemmäksi/pois. Tavallaan se tekee hyvääkin sille, tuuheuttaa ja uudet oksat kasvaa voimakkaampina, mutta sadon kannalta talvenkin pitäisi mennä hyvässä huollossa. Tulisikohan minustakin parempi, voimakkaampi jos joskus onnistuisi pääsemään talven yli ilman major kriisejä? (ja juu siellä hyllyssä on vielä unohtunut joulukoriste, ei nipoteta pienistä jooko.) Tämä chili oli ensimmäinen kukka mistä aloin pitämään huolta, kun aloin parantua. Hiljaa mielessäni päätin, että jos onnistun pitämään tämän hengissä, niin minäkin suoriudun. Tässä kuva chilistä alle vuoden ikäisenä, kesän se oli pihalla niin ei oikein kasvanut. Hyvin on jaksettu, molemmat.

Keittiössä kasvaa herneenversoja. Laitoin pohjalle simpukoita ettei vesi keräänny, juuret ovat kiemurrelleet simpukoiden ympäri joka suunnasta :).

Tästä alkaa kevät.

Kuvia pimeästä

2009-03-29T11:03:00.001+03:00

Kynttiläkruunu valaisee niin paljon ettei edes huomaa valojen puutetta. Kuvista tulee kynttilän valossa huojuvaisia ja epätarkkoja, mutta tunnelmallisia.

Rappusissa oli näin pimeää.

Itsestään saa pimeässä vähän parempia kuvia kuin muuten :D

Keittiö on kaunis yhden tuikun valossa.

Tällaiset tempaukset saa ajattelemaan. Varmasti jokainen osallistuja on miettinyt ainakin ohimennen näitä samoja asioita kuin minäkin. Voiko tietokone olla kuitenkin päällä, entäs tv? Pimeyden keskellä kuulee yhtäkkiä kaikki ne äänet mitä tulee niistä sähkölaitteista, mitkä vielä on päällä. Jääkaappi hurisee, astianpesukoneessa vielä huuhtelu kesken, kuivausrumpu pyörii, lasten yövalokin pitää jonkinlaista pientä ääntä. Olisi kamalaa elää ilman sähköä.

Earth hour

2009-03-28T19:29:00.003+02:00

Earth Hour 2009 by WWF - Sign up for Earth Hour!

Vielä kun muistaa sammuttaa valot :).

Sörkin pitkästä, pitkästä aikaa vähän tuota blogin koodia. Kamalaa kun ei enää meinaa muistaa miten sitäkin kirjoitellaan.. Kesken on homma vielä, pitää vähän miettiä mitä tälle teen, vai painanko deleteä.

saako kattoa telkkaria vaik valot onki pois??:D:D

Puuhailuja

2009-03-23T15:55:00.002+02:00

Jocsun vesirokko ei kadonnut taikaiskusta vaikka mä miten toivoin ja loitsuin. Eli kotona ollaan edelleen. Ahdistaa ja vituttaa, siis se että en nyt pysty tekemään niitä töitä mitä halusin, enkä ole pystynyt palauttamaan yhtä työtä jne. Mut minkäs teet. Kunhan mä pääsen työn touhuun niin se on sitten Jiin työnantaja joka maksaa jokaikisestä flunssastakin sairaspäivärahat. Lähden vaikka työmatkalle mut mun joustamiset on joustettu (muutamaan kertaan, heh) :D.

Tämähän on kuin silloin ennen vanhaan! Kasapäin ideoita ja kankaita ja siinä sivussa vähän leikitään ja ruokitaan lapset :). Taustalla kevätverhot, limenvihreet ompelin eilen. Ihanaa ku kevät tulee ja ikkunalla taimet kasvaa!

Tein vähän kankaanpainantajuttui tänään. Pitäisi saada uusia värejä, ei ole pahemmin värivalikoimaa tällä hetkellä.

Mä en ole ikinä kasvattanut ituja, vaikka kaikkea muuta onkin tullut idätettyä. Kaupassa osui pussi mung-papuja silmien eteen, ja intouduin kokeilemaan. Niin helppoa ja hyvää ja ennenkaikkea halpaa! Erityisesti viehättää ajatus, että iduilla voi korvata ruokavalion eläinproteiinit. Cool! Ja ylläri, lapsetkin tykkäs. Nam nam.

Poppikone soittaa Jenni Vartiaista, Susanna Hoffsia, Horrorpopsia, Lily Allenia ja Rihannaa randomina. Mielenkiintoista sanoisin :D.

Nyt mä lähden maalaamaan silmät päähän ja suuntaan keskustaan ~~syömään~~ juomaan. Jos se vaikka lievittäis vitutusta siitä, että huomenna olen taas kotona ja taas kaikki jää tekemättä ja aaargh. No, saanpahan nukkua taas päiväunet, mitä luksusta!

Kotona olemisen onni ja autuus

2009-03-20T11:08:00.002+02:00

Mä en koskaan ollut mikään kotiäidin malliesimerkki, eikä musta sellaista koskaan voisi tulla. Lähinnä se pohjaton siivoaminen ja järjestäminen, voi tylsyys! Nyt oon taas kotosalla kun Jocsun vesirokko sen kun pahenee, ja olin jalomielinen ja annoin Melindankin jäädä kotiin :). Tässä sitten notkun koneella ja yritän saada päivää kulumaan :D. Pitäisi tehdä vaikka mitä ja huvittaiskin tehdä yhtä sun toista, mutta jotenkin ei saa tartuttua mihinkään.

Olen jotenkin onnistunut tajuamaan, että jos todella aion täällä yritystä pyörittää, täytyy tehdä monia järjestelyjä ja muutoksia ja hankintoja. Sentään olen saanut starttiraha-asiat etenemään, yllätys oli melkoinen, kun virkailija pahoitteli että käsittelyaika saattaa nyt olla jopa kolme viikkoa, kun hänellä on koulutusta ja hakemuksia on paljon. Kolme viikkoa! Eihän siinä ajassa saa mistään mitään päätöksiä, mä olin varautunut että se sanoo että puoli vuotta menee, tai että ehei, tälle vuodelle enää mitään myönnetä. Mut jippii, kohta se on sitten totta, ehkä.
Lasten kanssa on askarreltu playmaisseilla, katsottu elokuva, itketty kurjaa oloa, ja nyt he pelaavat Mariota. Ja kello on vasta puoli 12.... Mun täytyy ehkä ottaa itseäni niskasta kiinni, sammutettava kone ja ryhdyttävä tekemään jotain mukavaa/kivaa/järkevää. Jos vaikka ompelis jotain, ihan vaan huvikseen :).

ps. Onko ehkä maailman toisiks paras juttu että Melissa George on Greyssä??

**
off to work. ehkä. ;)

Helppo kohde

2009-03-18T11:25:00.003+02:00

Helmikuun lopuilla Merja etsiskeli siivousintoa ja esitteli ostamiaan uusia pesuaineita. Päätin siltä istumalta että noita purkkeja on saatava. Näistä huokuu sellainen "siivous on kivaa" -fiilis, JA aineet on ympäristöystävällisiä ja tuoksuu hyvältä, eikä lähde taju niinkuin tolupilvessä siivoilun jälkeen. Itselleni perustelin näiden ostamisen välttämättömyyden sillä, että ne nostaa elintasofiilistä ja yleistä tyytyväisyyttä ja saan inspiksen siivota, kaikille muille perustelin valintaa ympäristöarvoilla :).

Kävi vielä niin onnekkaasti että näitä myytiin Siljan gift shopissa, ei aavistustakaan oliko kallista vai edullisempaa kuin maista, mutta eipähän tarvinnut lähteä etsimään muualta, ja sai viimeiset kruunut käytettyä tehokkaasti.

Virallisesti olen edelleen lehtienostolakossa, mutta olen onnistunut luomaan tekosyitä ostaa Olivia, Trendi ja kevään Marie Claire Idees. Tylsyys, mikä ihana tekosyy :). Marieta en ole päässyt vielä edes selaamaan, kun bussimatka menikin Lily Allenia kuunnellessa ja sitten lehti unohtui kouluun.

Mulla on tässä käsillä viimeiset kouluviikot, ja arvatkaa, Jocsulla on vesirokko! Siis voi kirosana! Terveysneuvonnasta rohkaisevasti kerrottiin, että sellainen viikko yleensä menee että voi palata eskariin. VIIKKO x 2 lasta = 2 VIIKKOA. Ja tähän lisätään että Jiin käytännössä ainoa työntekijä meni katkomaan kätensä, niin ei mitenkään voi edes palkatta olla pois töistä. Elämä alkoikin olla liian mukavaa ja soljuvaa! (ja huom. en valita, ainoastaan ahdistuneesti huokailen. Oikeastaan, en edes ahdistu. Niin makaa kuin petaa, ja mä tyhmä menin nauttimaan elostani vähän aikaa, tässä sitä ollaan taas :D)

Onneksi ens viikolla jatkuu Gossip Girl ja pari muutakin kivaa, on edes joku rinnakkaistodellisuus minne paeta.

**
Menemme maalaamaan nukkista :).

Tulossa

2009-03-05T14:42:00.003+02:00

Teen tällaista mekkoa siskolleni. Ei enää paljoa puutu, mutta piti välissä yksi kauluspaita tehdä :D.

Kuvassa on vielä sovitushiha, sitäkin vielä vähän muokataan, ja helmasta puuttuu puolet tyllistä (ja sitä on PALJON).

Koulun suhteen kuvaavin sana voisi olla turhautuminen. Tämä on yksi syy. Mutta ei se koulutuskaan aina takaa että tietäisi miten toimitaan opettajana.

Paljettikorsetti

2009-02-27T20:14:00.003+02:00

Toinen korsetti valmistui tänään huikean käsinompelun päätteeksi :). Itsensä kuvaaminen on melkein mahdotonta ilman kaukolaukaisijaa, mutta ihan pakko päästä tämä esittelemään.. Myöhemmin sitten paremmin kuvattuna, I promise.
Malli on joku historiallinen, mihin ei oikeasti kuulu plansetti, mutta eihän sellaista saa puettua.. Työntää rinnat ylös, sivuprofiili taas on melkoisen tasainen. Alareuna on mun mielestä liian kapea, mutta leikkelin tän kankaat jo joskus viime vuonna enkä silloin osannut ajatella..
Luut on edessä paksua muoviluuta ja osin ohutta rigileneä, nyöritysreikiä tukemassa kaksi vahvempaa muoviluuta. Tein plansetista tukevamman laittamalla luun suoraan sen alapuolelle, nyt ei taivu liikaa ja pysyy kiinni.
Reunat huoliteltu puuvillavinonauhalla käsin.

Takaosa sais mun mielestä olla korkeampi, tällä ei nyt paljoa kurota ;). Mutta tarkoituskin olla sellainen keveä vaatteiden päällä pidettävä.
Kiinnitin ensin vinokaitaleen oikealle puolelle, sitten ompelin koristenauhan kiinni vinonauhan toiseen reunaan niin että sen alareuna peittää vinonauhan reunan, käänsin koko höskän nurjalle ja ompelin käsin brodyyrin alta; pistot jäi piiloon joten työ oli nopeampaa ja lopputulos on tosi siisti.
Nauhan keksin eilen kun selailin Burdastyleä, ja löysin sieltä ohjeen tällaiseen. Nyt en tietenkään löydä sitä ohjetta kun linkkiä tarttis, etsin myöhemmin. Mutta siis hyvin yksinkertaista, ommellessa syötetään nauhaa laskoksille ja hyvä tulee.

Huomenna minä + korsetti täällä. Tosin en tiedä laitanko tämän korsetin vai jonkin muun, liikaa vaihtoehtoja ;). En ole tähän korsettiin ihan tyytis kun se ei muotoile vyötäröä eikä tissejä niin kauniisti kuin halusin, mutta katsotaan nyt.

lama

2009-02-24T19:50:00.004+02:00

Mun pään sisällä on lama. Tai ehkä oikeastaan pula henkilöstöstä, paikalla olevat solut ei vaan jaksa suoriutua kaikista tehtävistä :D. No joo, tehtävää ja mietittävää etenkin on ollut viime aikoina ihan liikaa kenen tahansa hoidettavaksi. Silti en oikein ymmärrä miksei mua huvita luoda mitään. Puuhailen kyllä kaikenlaista. Mutten oikeastaan hirveästi ompele, neulomisesta nyt puhumattakaan. Joku klikki jossain nyt on. Ja juu, eihän se haittaa jos aina ei tee pää kolmantena kätenä. Mutta kun se häirii itteä jo!

Tässä sitten on ollut aikaa puuhailla kaikenlaista muuta, kuten ulkoiltua, ravintoloitua, shoppailtua. Tänään tehtiin uusi aluevaltaus hiihtoladuilla. *kiitos äiti*

Sitä mä vaan en käsitä, että jos 6 ja 4 vuotiaille laittaa sukset jalkaan ja lykkää ladulle, ne vaan lähtee meneen tosta vaan?? Oli huisin hauskaa, molemmat kaatui vain kerran, kun eivät tajunneet ettei niillä voi kääntyä ihan tosta vaan :D. Harmillista vaan että jos mielii kunnolliselle ladulle pitäs olla se auto.... Espoo....

Mikä se on, onko se kettu??? (kattokaa tota loikan pituutta!)

Ää, sehän on Taro tarzan mussukka :D. Jep jep, ollaan pikkumummeiltu puolen suvun voimin. Antti-setä toi meidät kotiin, ja lapset ei ole häntä nähneet ikinä auton ratissa.
Jocsu: mutta Antti osaatko sä oikeasti käyttää tätä?
Melinda (kun tullaan ekaan mutkaan ja mutkannurkassa on talo): älä nyt vaan törmää!!!

Jep jep. Jos vaikka laittaisin sitä ompelussisältöä seuraavalla kerralla.... Kiinnostaisko korsettitutoriaali?

Ensimmäinen korsetti

2009-02-14T17:44:00.003+02:00

Eilen palautin opinnäytetyön, ja nyt oikeasti tuntuu että kohta toi loppuu. Seuraavan viiden viikon ajan saadaan tehdä mitä halutaan (joo, just tän takia mulla on monta tonnia opintolainaa) ja sitten onkin vain työharjoittelu ja siinä se!

Eilen sain myös viimeisteltyä ensimmäisen itsetehdyn korsetin. Ajoin itseni (ja varmaan opettajankin) hulluuden partaalle kun kahlasin läpi internetin korsettiohjeiden, koska mun on vaan pakko oppia miten ne tehdään "oikein". Tilasin aiheesta myös yhden kirjan jonka esittelen myöhemmin.

Tehty niin että pitäisi kestää käyttöäkin. Satiininauhat on vain koriste, varsinaiset luukujanauhat on erikseen kiinni vuorissa.

Edestä ei näemmä ole kuvaa, siellä on plansettikiinnitys. Täytyy muuten sanoa että Helsingin kaupoissa on aivan kertakaikkisen SURKEA valikoima korsetintekotarvikkeita, esimerkiksi kunnollisia metalliplansetteja tai metalliluita (ei spiraali) ei myy yksikään kauppa (nettiä en laske kaupaksi). Satiininauha ylä- ja alareunoihin on ommeltu oikealle puolelle koneella, käännetty nurjalle ja kiinnitetty käsin piilopistoilla. Oikealla puolella ei siis näy tikkiä ollenkaan. Käsittämättömän siistin näköistä (klikkaa isommaksi niin näkyy miten siisti reuna on)! Oon ihan rakastunut.

Tänään meidän pihan luistelukentällä oli ystävänpäivän rusettiluistelu. Musiikkia, kaakaoo, ja aina kun soi Sutsisatsi piti tanssia oman parinsa kanssa. Mun pari oli hurmaava eka/tokaluokkalainen virolainen poika, ihanaa oli ja maailma tuntui taas vähän paremmalta paikalta.

Itseään on vähän vaikea kuvata luistelemassa ;)

Prinsessalle mekko

2009-02-03T11:05:00.001+02:00

Neiti tartti juhlamekon. Kaapin kätköistä löytyi lilaa mitä lie nättiä kangasta ja tähtikuvioista organzaa. Kaavaa lunttasin värisestä taftimekosta ja muokkailin sen pari vuotta vanhempaan kokoon. Värinen mekko muuten on edelleen kaapissa, tosin nykyään se on Melindan mielestä ihana, harmi vaan että liian pien..

Halusin että mekko olisi simppeli ja kivan kokoinen niin että voi ryömiä ja leikkiä ihan vapaasti. Tähtiorganza vilkkuu kivasti helman alta (on pari senttiä pidempi kuin päällinen).

Takana organzanauhaa mikä ihmeekseni oli säilynyt juhlien tohinassa ihan ehjänä. Onneksi sitä on täysi kela kaapissa niin voi aina vaihtaa kun edellinen tuhoutuu :).

Niin se on kasvanu, mun vaavi. Tulee kyllä yhä syliin, joskus viekkuun nukkumaankin, mutta korostaa että minä olen jo iso tyttö, en enää vaavi. Ja tarinaa tulee koko ajan. Jii sanoi yks päivä, että kannattaa olla välillä hiljaa ettei sanat lopu kesken. Prinsessa kömpi äitin syliin ja kuiskutti korvaan "äiti eihän sanat voi loppua kesken, eihän?".

Jei

2009-01-30T13:53:00.003+02:00

Koulutapaaminen meni tosi hyvin, onneksi on aivan ihaniakin ihmisiä opettajina!! Tällä hetkellä ei ole mitään syytä miksi ei saataisi paikkaa sinne minne haluttiin, kun perustelut on niin hyvät. Jes, ihanaa.

Nyt tää alkais väsäämään korsettia, kuvia tulossa myöhemmin!

Koulussa

2009-01-29T20:41:00.002+02:00

Täällä taas, pitkästä aikaa ;). Viikot vierähtää huimaa vauhtia kun tekee rästihommia ja nykyisiä hommia ja yrittää järjestellä lapsen ekalle luokalle menoa. Se muuten ei ole Espoossa(kaan) mikään helppo juttu, jos lapsi ei satu mahtumaan tietynlaiseen muottiin. Olen surullinen ja vähän neuvoton, onneksi kuitenkin olen saanut esimerkillisesti apua opetustoimesta (tai mikä lie missä päättävät näistä) ja alueen muilta erityisopettajilta. Oma armas epäpätevä tapaus kun ei ole onnistunut järjestämään tapaamista, vaikka olen sitä joulukuusta asti pyytänyt, eikä vastaa mihinkään kysymyksiin muuta kuin viittaamalla tulevaisuudessa olevaan tapaamiseen, että keskustellaan sitten. En vaan voi käsittää miten tollanen voi edes olla opettaja. Viikkokausia istuttiin kalliissa tutkimuksissa joiden jälkeen saatiin todella paljon arvokkaita neuvoja opetuksen/oppimisen tukemiseen, ja sitten opettaja ei halua ottaa niitä neuvoja vastaan... Pirullista, surullista. Huomenna mulla on palaveri jonkun ventovieraan ihmisen kanssa, ja pitäisi päättää mihin Jocsu menee kouluun, enkä ole saanut eskarista aiheeseen mitään apuja. Minäkö sen päätän? Eihän kukaan tuntematon voi sanoa että no tällainen luokka olisi varmaan paras, kun ei tiedä lapsesta mitään! Näin täällä, Suomen toiseksi rikkaimmassa kunnassa.

***
Ettei ihan purnaamiseksi mene.... Harjoittelin huvikseni miten tehdään Canadian smocking, ei aavistustakaan taas mitä tää on suomeksi. Smokkipoimutus? Mut eikö tää ole vähän erilainen kuin se perinteinen?

Tän tekeminen oli kivaa ja yllättävän nopeaa ja helppoa.

Nyt olen puuhailemassa mekkoa sekä korsettia. Tämä punainen korsetti ei (onneksi) ole mun tekemä, se oli niin huonosti kasattu että pyysin lupaa purkaa koko höskä ja tehdä uusi samalla mallilla. Huomenna ehkä valmista, siitä tulee ihana! Ja korsettihurahdus nosti taas päätään, viime viikkoina on tullut aika tiiviisti perehdyttyä aiheeseen omaksi huviksi.

Jäät sulaa :(

2009-01-11T12:57:00.003+02:00

Etelässä on lämpötila plussan puolella. Kurjaa. Parin vuoden päästä luistelukenttiä ei ehkä edes jäädytetä, onhan se melkoisen kallista touhua ajaa tuhansia litroja vettä kentille muutaman päivän käyttöä varten.

Eskarilaiset ehtivät käydä kerran luistelemassa. Kun hain Jocsua, mulle sanottiin, että "kyllä me ajateltiin että teidän perheessä varmaankin on käyty luistelemassa ennenkin mutta ei me ihan odotettu että Jocsu noin hyvä olisi" (osa ei ollut IKINÄ edes koskenut luistimiin), ja kovasti kehuja että miten on niin hyvä kun harrastetaan lasten kanssa ja tuetaan lasta ties missä asioissa jne. Mä olin ihan pöllämystynyt taas, en vieläkään oikein tajua sitä että se miten me toimitaan (oppimisen vaikeuksien tukeminen kaikilla keinoilla, perusarki, rauhallista yhdessäoloa, pelejä jne) on jotenkin poikkeuksellista. Kun mun mielestä voitaisiin tehdä niin paljon enemmänkin, mutta kun ei sitä aina jaksa, ja itseäänkin pitäs ajatella. En ole tottunut olemaan erilainen positiivisessa mielessä, kun mun erilaisuus on aina ollut enemmän tai vähemmän negatiivissävytteistä. No, mutta taputan itseäni olkapäälle, ilmeisesti mä sitten kuitenkin olen jossain hyvä, edes kelvollinen. Tämä on taas näitä "kukas kissan hännän nostaisi ellei kissa itse" -juttuja, fiilikset on maanrakosessa niin pitää jotenkin piristäytyä :D.

Pikkumummi kertoi joskus syksyllä alkavansa keräilemään naamioita. Pistin korvan taakse, ja ennen joulua tehtiin lasten kanssa kipsinauhalla naamiot. Se kun oli sitä lääkärissä ravaamisaikaa, jäi nämä vähän röpöliäisiksi. Mutta ei se haittaa, saa näkyä että on lasten tekemät. Oli huisin hauskaa tehdä näitä, lapset ei meinanneet pysyä paikallaan kipsin alla kun nauratti niin. Ovat myös maalanneet ja koristelleet nämä ihan itse, koristeet on helmiä liimattuna läpinäkyvällä liimalla. Vasemmalla Jocsu, oikealla Melinda.

Luistimille piti tietty saada kassi. Tää olis voinut olla vähän leveämpi, tuli pieni mittavirhe. Mutta sinne kuitenkin mahtuu luistimet, suojat ja kypärä, ja poika pystyy sen itse kantamaan. Eikä pitäs mennä sekaisin kaverin kassin kanssa :D. Täytyy kyllä taas sanoa että jumalalle kiitos kakspuoleisesta tukikankaasta, olis muuten ehkä mennyt hermo.

***
Aloitin uuden vuoden koulussa tehokkaasti ja mulla on hienot suunnitelmat miten ehdin kaiken ja vähän enemmänkin. Mutta joku kohtalo on taas pelissä, Melindalla on todennäköisesti tulirokko. VEEIITEETEEUU. Mitä jos mä vaan lähden aamulla kouluun ja laitan puhelimen kiinni; pakkohan Jiin on jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin jos opiskelevaa puolisoa ei saada kiinni?

Tää sit lähtee kai päivystykseen jonottelemaan :(.

Lämmintä ylle

2009-01-07T12:02:00.002+02:00

Kyllä on kylmä! Melinda tarvitsi pikaisesti uutta lämmintä tarhaan mukaan, joten eilen ompelin pikaiset fleecehousut ja parit kypärämyssytkin.
Kangas on microfleeceä ja kaava jostakin Ottobresta.

Kukka käsin kirjottu, mallia otettu jostain muinoin piirretystä kukasta (Ottobrea myös). Lehdet on huopakangasta, pesussa ne kaiketi huopuu kivoiksi lehdenkurttanoiksi, sehän sopii talveen :D.

Hirveesti ei ole muuta tehty ku luisteltu. Ihanaa. Toivottavasti jää pysyy ja pitkään!!

Jää on siis meidän takapihalla, parhautta!

Nyt yritän kovasti olla koulussa ja unohtaa miten paljon ahdistaa.... Kyllä tämä tästä.

Onnea uuteen vuoteen itse kullekin.

Joulun jälkeen

2008-12-28T20:30:00.004+02:00

Hektisten viikkojen jälkeen sairastuin itse, ja olen tässä vasta kasailemassa ihteäni uudelleen kokoon :). Myöhäiset jouluntoivotukset vaan kaikille, toivottavasti pukki oli antelias ja ruoka hyvää.

Pikkuhiljaa olen yrittänyt saada järjestykseen elämää niin pään sisällä kuin ihan käytännön juttujakin. Kevät vaikuttaa isolta stressimöykyltä, mitä ajattelin lähestyä minulle luontaisimmalla tavalla; tekemällä listoja ja aikatauluja (niistä on sitten hyvä lipsua). Ennen kuin voi tehdä listoja pitää kuitenkin siivota - eihän muuten voi tietää mitä kaikkea pitää listaan lykätä :D.

Sukelsin työhuoneeseen ja jo aika pian jouduin toteamaan että työtä ja tavaraa on ihan liikaa.. Lankojen järjesteleminen sai minut pohjattoman surulliseksi, tekisi niiiiin kovasti mieli neuloa. Vituttaa niin armottomasti, annoin jopa Punokset puikoille -kirjan mummille jouluna, ettei mun tarvitse katsella mitä kaikkea haluaisin tehdä. Tähän asti olen enimmäkseen suhtautunut koko asiaan sillai voivoi, minkäs teet -fiiliksellä, mutta nyt alkaa tosiaan uppoamaan, että en ehkä ikinä enää voi neuloa. Toisaalta, rinta on kipeä aina ja ikuisesti joka tapauksessa, ehkä siihen pahempaankin kipuun voisi tottua? Mut jos joka henkäyksellä vihlaisee, niin ehkä sellaiseen ei voi sopeutua, ainakaan kovin hyvin... No. Ehkä tää menee joskus ohi. Ehkä jos luovun kaikista langoista ja työvälineistä ja kirjoista, paraneminen nopeutuis ja sitten sais tuhlata omaisuuden kun hankkis kaikki uudelleen? :D

Mun "omat ihanat, rakkaat ja pehmoiset" -laatikossa ei ole mitenkään ihan hirmusti lankoja. Tästä ihanasta merinovillasta tulee vielä Shetland triangle, minulle.

Ihanaa kun kohta on uusi vuosi. Saa ostaa uuden kalenterin, avata uuden kansion blogikuville, tehdä uudenvuoden lupauksia, uusi vuosi, uusi mahdollisuus, voi olla vähän enemmän, ja jotain vähän vähemmän. Enemmän minä, perhe, rauha. Vähemmän kiire, stressi, koulu.

Lahjomisia

2008-12-18T12:03:00.003+02:00

Taas on se aika kun tarhantädeille pitää keksiä jotain kivaa lahjusta. Tai pitää ja pitää, mut kyllä se jotenkin kuuluu mun mielestä asiaan. Ja edelleen olen sitä mieltä että lahjan pitää olla lapselta ja siinä pitää olla jotain ajatusta mukana.
Melinda teki piparikoruja. On siis ihan kaulakoru, piuha on tuolla kortin takana :).
Ja äiti teki pikaiset pussukat lahjoille. Vinkki: osta kirpparilta verho tai kappa missä on tankokuja. Sitten leikkaat vaan sopivan kaistaleen ja ompelet reunat; yläreunan taite ja kuja kiristysnauhalle on jo valmiina ;).

***
Kohta kuullaan eegeen tulokset :/. Jännittää niin että olen pessyt seiniä ja ovia koko aamun, vaikka oikeasti mulla olis töitäkin odottamassa. *peukut pystyyn*

Piparikoru ja muita juttui

2008-12-15T07:25:00.003+02:00

Eilen oli mahtava päivä, vaikkakin tekemistä sai ihan keksimällä keksiä. Käytiin lasten kanssa kaupoissa pyörimässä, Faunattaressa ja Sinellissä kului mukavasti tunti jos toinenkin. Ilta askarreltiin, tehtiin joulukortteja ja muutama hyshys-juttu.

Tehtiin piparikoruja, ja mä tein Jatan koruista inspiroituneena piparin mistä joku on haukannut palasen. Lasten suusta: "äiti mä en voi käsittää että sä menit puremaan sitä", "äiti toi on iljettävää", "nää muut menee lahjaks mut sä saat kyllä pitää ton, se on ihan limanen", "mee pesemään hampaat sulla on hampaanväleissäki sitä nyt, yök". :D. Komppaan Jattaa, oli muuten pahaa...

Jocsu teki täysin itsenäisesti ja oma-alotteisesti kotiloetanakorun. Hieno!

Ja lapsityövoimaa hyväksikäyttäen saatiin valmiiksi myös tarhan essut.

Täytyy sanoa että onneks ne ei ihan kahtakymmentä niitä tarvinnu, seitsemän oli just sopiva määrä :). Tänä vuonna olen ollut aika tehokas näissä hyväntekeväisyysasioissa... On kyllä mun mielestä aika surullista, että Espoolla ei mukamas ole varaa ostaa ihan itse tarhalaisilleen essuja, tai edes materiaaleja niiden tekoon.
Mä lähden nyt pitämään Jocsua hereillä. Meillä on muutaman tunnin päästä eeg, ja sitä varten poikaa piti valvottaa niin että sai yön aikana nukkua vain reilut viis tuntia. Kyllä sääliksi kävi herättää :(. Sormet ristiin että kaikki menee hyvin..

Lepopäivä

2008-12-13T18:58:00.001+02:00

Eilen olin Weeruskassa blogipikkujouluissa (tarinaa mm täällä). En tiedä mitä olin ajatellut kun alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin mennyt sinne yksin :). Onneksi tuli Hestian kanssa bileistä puhetta ja mentiin yhdessä, ei tarvinnut kasailla rohkeuden rippeitä ihan niin kovasti.

Mukavaa oli ja oli kiva saada kasvot monille bloggaajille. Olin ihan kiltisti paitsi taisin luvata tehdä Pörrön kanssa mitä vaan, kun saimme sohvan itsellemme :D Velikultakin tuli oluelle, mukavaa kerrankin hölistä baarissa!

Tiesin että joutuisin olemaan koko la yksin lasten kanssa, niin jo etukäteen pelotti massiivinen krapula paniikkeineen. Jossain vaiheessa kun päästin mieleen ajatuksen, miten hirveää olisi saada kohtaus ravintolassa, ei enää hirveästi huvittanut juoda. Olen oikeasti saanut paniikkikohtauksen tasan kaksi kertaa elämässäni, eikä nekään olleet niin pahoja kuin mitä olen lukenut että voi olla, silti se tunne on yhä hyvässä muistissa ja ei todellakaan ole mitään tarvetta revanssille...

Mutta siis, kivaa oli, ja onnistuin unohtamaan kamalan viikon ihan täydellisesti. Varmasti siksi olen ollut tänään niin älyttömän väsynytkin, kun koko viikon paineet nollautui kerralla. No, uusi viikko odottaa jo nurkan takana :(.

Tänään olen lähinnä nukkunut, lepäillyt, lukenut varmaan sata satua ja tehnyt bratzeille kampauksia. Ihanaa kun lapsetkin olivat ihan loikoilutuulella, tehtiin pesä sänkyyn ja piirreltiin, luettiin ja leikittiin nukeilla.

Tekeillä on tarhalle essuja. Olivat siellä miettineet että kuka osais tehdä, niin Melinda oli kovaan ääneen ilmoittanut että mun äitillä on sekä ompelukone että saumuri ja se kyllä osaa niitä käyttääkin... Pakkohan se oli suostua :D. Eskarin avustajalla oli takki hajonnut, niin Jocsu oli tuumannut että ei mitään hätää, anna mun äitille se niin se korjaa.. Suloista.

Ääh nyt ei synny tekstiä. Huomenna ehkä sitten jotain taas.

Piip

2008-12-10T17:57:00.002+02:00

Kun menin messuille kävelin aamuvarhaisella läpi pimeän metsän ja jostain syystä, joka aamu, päässä soi "tänä yönä Helsinki, olet mielestäni kaunis kaupunki"... luulin että se oli Sir Elwoodin hiljaisten värien, mutta niillä olikin se vielä parempi, "jumala rankaisee helsinkiä tänä yönä". Oh, mitä melankoliaa, mutta niin kaunista.

Tänään mielessä on soinut Apulannan päivästä toiseen, mikä on ajalta ennen Apulanta-hypetystä, ja monille täysin tuntematon kipale. Sitäkin ihanampi ja kipeämpi sitten.

Yritän kovasti pitää itseni kasassa. Siinä ei kauheasti auta opettaja joka soittaa syyllisteleviä puheluita, ja ihan pitäs kuulema jotenkin järjestää että EEG ei olis just maanantaina just silloin kun hänellä on jotain TOSI TÄRKEETÄ asiaa. Newsflash: ei niitä aikoja noin vaan itse määräillä koska ne on. Jocsun opettaja sitten taas ei ole koko syksyn aikana, useista pyynnöistä huolimatta, saanut aikaan lapsikuvausta neurologia varten. Monestakin syystä se olisi nyt varsin tärkeä, eikä vähiten siksi että eskari on ollut ainoa paikka tähän asti missä kohtauksia on huomattu (ehkä). No. Nyt on pikkuisen väärä aika aiheuttaa mulle lisää harmaita hiuksia, ja valitus rehtorille lähti käsistä melkein ilman oikolukua. Tänään oli sitten suht huvittavaa kun ensin soitteli rehtori ja pyysi vuolaasti anteeksi jne, ja että hän kyllä vaikka henk.koht keskustelee neurologin kanssa jos tarvitsee, ja tunnin päästä soitti opettaja että anteeksi anteeksi anteeksi. Hyvä että pyysivät, mutta jos opettajalla ihan oikeasti on kuusi lasta luokallaan ja 2½ avustajaa, niin kyllä neljä kuukautta pitäisi riittää, ja kuukauden ajan on jo tarkat päivätkin olleet tiedossa.

Pitää vaan yrittää ottaa iisisti. Mahtava viikko takana, kaksi kamalaa käsillä, ja sen jälkeen loma. Mutta jostain syystä silti nämä kaks viikkoa tuntuu niin yliraskaalta. Voisin vain nukkua, en muista syödä eikä ole nälkä, unohdan mistä on ollut puhe viisi minuuttia sitten. Melkein suutuin kun Jii kertoi veljensä saaneen pojan; miksi mulle ei ole laitettu viestiä. Siellä se oli, puhelimessa, olin kuulema illalla sanonutkin että joo mäkin sain viestin, mutta ei mitään havaintoa enää seuraavana päivänä :D. Ehkä tää vaan on liikaa.

Piristän itseäni kuuntelemalla Garbagea. Voi Shirley, tuu kahville :)

Värejä

2008-12-08T19:05:00.003+02:00

Sain hiekkalaatikkoterapiaa mikä tehosi niin hyvin että piti ihan heti tulla tekemään vähän positiivisempi postaus :). Nyt loppu valivali, pitää yrittää nousta taas täältä alhosta...
Näkymä työhuoneen ovelta. Huone on aika iso mutta kuvassa näkyy kaikki vapaa lattiapinta-ala :D. Tuntuu että siivosin iäisyyden (todellisuudessa muutaman tunnin aikana nukuin myös päikkärit, surffailin ja piirsin yhdet kaavat), mutta nyt on pöytä puhdas, tavarat paikoillaan ja mahtuu jo kävelemäänkin.

Ja olipa ihanaa piirtää kaavoja! Ihan modailin Ottobren kaavaa vain, ei mitään erikoista, mutta tuli hyvä fiilis. Joskus aiemmin tuntui että kaavaan menee kohtuuton määrä aikaa, halusi vain päästä ompelemaan heti. Nyt kun koko prosessi on ihana, ei haluaisi muuta tehdäkään.

MYYNNISSÄ:

myyn loput kaapissa olevat unipussit. Nämä on kaikki kokoa 0-3kk (50-68). Edessä vetoketju lähes alas asti, olalla nepparit. Vuori on puuvillatrikoota (100%puuvilla). Vaaleanpunaiset on microfleeceä ja lila puuvillavelouria (80% puuvilla, 20% polyester). Konepesu 40c (itse olen kyllä pessyt 60c ja käyttänyt myös kuivausrumpua ajoittain). Kankaat on pesty kertaalleen ennen ompelua.

Ja hinta, noudettuna 40e ja postitse 45e. Tekeillä on punaisia, vihreitä ja beigejä pusseja eri kokoja, jos kiinnostaa niin laita meiliä. Ja omillakin väritoiveilla toki voi tilata.

**
Nyt tää menis ompelemaan tonttulakkeja ;)

Arki

2008-12-08T12:29:00.004+02:00

Ihan ensiksi, Kiitos kaikille teille ihanille jotka autoitte mua messujen kanssa, kävitte moikkaamassa ja laittelitte ihania viestejä :D.

***

Nyt ei ole kuvia. Jos olisi, ne olisi harmaita. Tiesin että tää hetki tulee ja osasin sitä odottaa, silti olen nyt kyllä niin puhkipoikki että tekis mieli mennä suihkuun itkemään. Tällaiselle herkälle taiteilijasielulle (ystävän keksimä uusi nimi paniikkihäiriöiselle kahjolle) tuo viikon messurutistus on muutenkin jo liikaa, eilen jo alkoi tuntumaan siltä että täältä pitäs kenties kohta päästä jo pois. Illalla kun tutkin kalenteria niin teki kyllä mieli takaisin messuille, tai ihan minne vaan muualle.

Arki alkoi mukavasti, heti viime yönä Melinda heräsi itkemään että korva on todella kipeä. Aamulla Jocsun lääkäri (missä voi mennä tuntikausia) ja Jiillä pitkä päivä ja pakko mennä. Noo, lääkärit ovat keksineet että ei tarvitse tulla lääkäriin, kaksi päivää vetää buranaa ja sitten vasta jos ei ole mennyt ohi. Tyttö tarhaan ja toivotaan parasta. Ainakaan so far eivät ole soittaneet :D. Sairaalassa mä yritin setviä Jocsun juttuja, ja itku tuli kun se hoitsu kohteli mua niinkuin mun olisi pitänyt tietää ja tuntea heidän jokainen toimintatapansa. Miksi niiden pitää olla tuollaisia? Ihan niinkuin siellä ravaaminen ei jo valmiiksi olis tarpeeksi raskasta. Argh. Piti käydä taas lievittämässä elämän tuskaa sitten kaupassa, kalliiksi tuli.

Eikö muuten ole hieman twisted, että ihminen joka inhoaa kaupoissa käymistä saa huumaavan hyvänolon tunteen kun pistää tilin sileäksi - kaupassa? (tosin, tämähän on yksi mielialahäiriöiden tunnusmerkeistä.)

Meillä on seuraavan kahden viikon aikana YHDEKSÄN lääkärikäyntiä, joinain päivinä kaksi kerrallaan mutta eri taloissa. Hiton hauskaa. Ja arvatkaa onko ne niin että en vahingossakaan ehdi kouluun? nii-in. Saako jo lyödä hanskat tiskiin?

Positiivisia asioita:
- tämän kohelluksen jälkeen alkaa joululoma
- koska en ehdi sairaalapäivinä kouluun, voin vapaasti ommella päivät pitkät
- koska messut meni niin hyvin voin vapaasti harrastaa shoppailua vaikka joka sairaalakeikan jälkeen (mikä tosin ei ihan ollut se käyttötarkoitus näille rahoille..)
- saan olla Jocsun kanssa kaksin
- ehkä kohta sataa lunta, kenties jo tänä vuonna
- (Jenni tää on sulle) koulua on jäljellä tasan 5 kuukautta ja yhdeksän päivää, ja näillä läsnäoloilla voi ajatella että vain noin kolme kuukautta vielä!

Pikaisia messuterveisiä

2008-12-05T21:34:00.002+02:00

On ollut mahtavat kolme päivää Wanhassa satamassa. Ihania ihmisiä ja kaikin puolin mukavaa, vaikkakin pitkät messupäivät ovat välillä todella todella pitkästyttäviä :D.
Neulavihkoille askartelin laatikon ja kyltin, kyltti oli tosi hyvä idis koska eihän noita kukaan muuten tulisi katsomaan. Ovat olleet todella kehuttuja ja kysyttyjä, ja joka ilta olen singahtanut kotiin ompelemaan lisää.

Näitä kuoseja ainakin takuulla on saatavilla. Tilauksia voi laittaa meilillä, osoite on tuolla yläreunassa. Hinta on 8e ja sisältää postikulut.

Nyt takas tikkaamaan :D.

Messuilla. Nyt.

2008-12-03T12:14:00.000+02:00

Näin paljon neulavihkoja. Ja muutakin, wanha satama klo 10-19 sunnuntaihin asti! Mulla myynnissä myös pieni valikoima Ilun sukanpingoittajia!

asian vierestä

2008-11-30T18:12:00.002+02:00

Melkein meni iltatee väärään kurkkuun kun katsoin ikkunasta ulos. Naapuri oli tiskaamassa lähes ilkosillaan. Mitäköhän siellä tapahtuu. Ei se ikinä tiskaa (se että mä en ole nähnyt tarkoittaa tietysti että näin ei koskaan tapahdu). X-rated sisäkköfantasian toteutus? (ja näin saadaan taas mielenkiintoisia hittejä googlella.)

Pitää mennä lainaamaan sokeria. *reps*

Messuille menossa

2008-11-29T20:25:00.004+02:00

Huhheijaa, on ollut hieman kiireitä. Ensi viikolla on Naisten joulumessut Wanhassa satamassa, ja jossain hulluuden puuskassa päätin osallistua. Nyt alkaa pikkuhiljaa iskostumaan tajuntaan, että messut=5 ympäripyöreää päivää ihmisvilinän keskellä. Pitkät päivät ja stressi aiheuttaa jo sinällään paniikkioireita.... Mut toisaalta kunhan pääsen asettumaan sinne niin stressi hellittää, ja jostain syystä mulla on aina kaikesta vain etukäteispaniikki ja sitten kun tilanne on käsillä niin suoriudun :D.

Täytyy sanoa että musta on tullut aika nopea käsinkirjoja. Ja kankaiden leikkaaja. Eikä yksikään vetoketju enää aiheuta harmaita hiuksia.

Päärynöitä on kyselty multa paljon. En halua käyttää toisten kaavoja hyväkseni myytävissä töissä, ja pitkään mietin mitä tekisin. Ohjaajani sitten sanoi, että ei kukaan voi omistaa päärynän muotoa, tee oma kaava ja sillä selvä. No tein. Fiilis edelleen vähän ristiriitainen, vaikkakin erilaisia kaavoja pehmopäärynöille on lukuisia, ja omani on erinäköinen ja muotoinen ja kokoinen, mutta silti. Näitä nyt on jonkin verran, muutama tällainen pirtsakka ja sitten joulupäärynöitä lähdössä messuillekin.

Työhuoneessa on grande kaaos :).

Joulu!

2008-11-21T19:34:00.001+02:00

Joulu tuli tänne Espooseen tänä vuonna samaan aikaan kuin lumikin. Lapset huusivat "luistelemaan" ja äiti huusi "postiin"! Pitkän päivän jälkeen minä +2 syötiin pikaiset välipalat ja taivallettiin ruuhkassa postiin. Kyllä siinä hieman mietin, kun kannoin 9,5kg painavaa laatikkoa kotiin, että oliko järkeä. No pahimmat kriisit (esim se että miten äiti voi olla niin tyhmä että ei ota vettä mukaan, tai että miten niin ei voi saada lihapiirakkaa päivälliseksi jos kerran on nälkä NYT) saatiin käsiteltyä kuitenkin ja nyt määoonniinonnellinen!

Se on niin ihku! Ja se on niin mun! (kangas on Hilcon, kiitos Thiire!)

Tilasin vain kolmea eri väriä neppejä, koska a) valinnan vaikeus b) hyperventilaatio jo valmiiksi ison laskun suhteen. Nyt laitan kyllä lisätilausta, ehkä kenties jonnekin muuallekin, suosituksia otetaan vastaan. Nih ja pressin tilasin loistavaa asiakaspalvelua saaden Kestovaippakaupasta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Myytäviä

2008-11-16T19:06:00.004+02:00

En oikeastaan voi enää neuloa. Rintakehällä oleva tulehdus yltyy niin pahaksi että olen lähes työkyvytön seuraavan viikon. Ja kun on tällainen paniikkihäiriöinen kipua vihaava ihminen, niin se ei ole kovin kivaakaan kun koko ajan sattuu :). Tyhjään nyt ainakin suurimman osan varastoista, osa on jo matkustanut tarhalle ja eskariin, ja kauas Keravallekin matkusti iso kassillinen. Tässä teille vähän herkkui, mielelläni myisin niin että ostaja hakee, mutta voin toki postittaakin, ja tiistaina olen tulossa Sellon tapaamiseen, niin sinne voin tuoda. Osa langoista on todennäköisesti ollut jonkinlaisessa kontaktissa kissojen kanssa.
Drops Alpaca, musta, 50g, 2e Varattu

Sirdar Snugly suklaanruskea 6x50g (uudelleen keritty kerä ei ole neulottu, oli vaan sotkussa ja jouduin purkamaan auki koko kerän) 15e
Grignasco Merinosilk musta, 8e varattu
Grignasco merinosilk, hopeanharmaa 8e varattu
Tusshena 55% silkki, 45% kid mohair, violetti 7x50g (50g=125m) 14e. varattu