Pitkästä aikaa.....

Heippa!

Mun piti ja piti kirjoittaa tänne jonkinlainen kooste menneistä vuosista. Ja sitten se jäi ja jäi. Ja jäi. En ehkä halua katsoa taaksepäin? Tämän blogin kanssa tuli vietettyä monta ihanaa vuotta, kiitos niistä kuuluu etenkin teille lukijoille, jotka ahkerasti kommentoitte, ja osaltanne vaikutitte kovinkin paljon siihen, että olen nyt oikeasti ompelija ja yrittäjä.

Elämä jatkuu ja niin jatkuu bloggaaminenkin. Aloitin firman blogin wordpress-alustalla mutten koskaan oikein tottunut siihen enkä saanut blogiin oikein mitään otetta. Nyt siirsin sen bloggeriin. Jatkossa osoite on www.headoverheels.fi, mutta ennen kuin siirto on tehty, minut löytää täältä:

http://susannanpuoti.blogspot.com

Korseteilla on oma bloginsa, mikä on englanniksi. Toivon saavani sinne myös täytettä säännöllisesti, mutta korsetit on kuitenkin vielä enemmän sitä harrastuspuolta, joten teen niitä aina kun ehdin.


Elämä- ja minäkeskeistä höpöttelyä löytyy aika-ajoin täältä.

KIITOS!

Päärynämekko ja tutoriaali

Tällainen syntyi eilen. Eiks oo söpö!!! Monet teistä ovat kyselleet apua vuoritusongelmiin, nyt sain tehtyä kattavan tutoriaalin että miten homma kannattaa hoitaa. Tutoriaali on Head Over Heelsin sivuilla. Laita sivu muistiin! Ja tulethan seuraamaan myös Facebook-sivuani! Kaikki myyntiin tulevat yksittäiskappaleet tulee ensin FB-sivulle ja vasta sitten muualle. Kuvan päärynämekko myytiin alle minuutti julkaisemisen jälkeen :).

Sweetheart kuvia

SweetHeart giftbagissä matkusti hattu ja pehmosydän uuden omistajan luo. Tykkään pakata lahjoja näin :). Giftbagit on muutenkin ihania, ekologisia, käytännöllisiä, kestäviä ja monikäyttöisiä. Muun tilauksen yhteydessä giftbag maksaa 2e. Siihen voi laittaa myös nepparit tai rusettinauhan niin että paketin saa kiinni.


Tällainen aikas neutraalin värinen hattu. Ihana! Hatut siis 18e sisältäen postarit.

Seuraavat hatut on pakko mennä ulos kuvaamaan, siellä on nyt niin kaunista kun kevätaurinko alkaa paistaa!

Ihanaa viikkoa!

Sweetheart

Pakkaset alkaa hellittämään ainakin täällä etelässä, on aika kaivaa kaapista kevyemmät välikausivermeet! Täällä on syntynyt viime aikoina hirmusti kaikenlaista söpöä - kevään neulavihkoissa seikkailee kukkia ja perhosia (ei sentään mehiläisiä!) ja välikauden hatuissa sydämiä ja kukkia, välillä tuntuu että teen töitä hattarapilven sisällä! Mutta ei huolta, murrettujakin värejä ja poikien juttujakin tulee ihan kohta!
Hattu tulee kunnolla korville, päällinen microfleeceä tai puuvillavelouria, vuori puuvillatrikoota. Suojaa hyvin tuulelta ja kylmältä muttei ole liian kuuma! Sydän on ommeltu kiinni piilo-ompeleella, ei ala repsottamaan pesun jälkeen :). Kankaat on pesupähkinöillä pestyjä!

Hattu 18e (sisältää postarit ja alv 22%) värit: vaaleanpunainen, pinkki, luonnonvalkoinen, suklaanruskea, lime, kunnon punainen ja lisää tulossa! Tiedustelut ja tilaukset meilillä susanna(a)headoverheels.fi

Minun rinsessa. Niin ihana ja niin raks.

Taas maanantai

Aloitin aamun ihanasti aamukahvilla Sometu-miitin suunnittelupalaverissa. Kivaa vaihtelua :). Nyt pitäisi saada taas työvaihde päälle, se on hankalaa kun lapset on hiihtolomalla..
Kuvassa leikkelyvaiheessa oleva vyötärökorsetti, kohta se on jo valmis!
Kampaamotuotteiden suhteen mulla on hyvin pullat uunissa. Sain pussillisen KC:n hiustuotteita, eikös ole herkkuja! Jokaisessa purkissa on eri tekstit, kaikki laulunsanoja ja sanontoja muokattuna, kuten: Hairway to heaven, spice up your hair, hair we go again! dirty mind but clean hair, sweet dreams are made of hair jne.Hiusten pesu ei ole koskaan ollut näin kivaa! Ja tämä ei ollut maksettu mainos, en ole vielä kokeillut, ei aavistustakaan tuotteiden toimivuudesta :). Mutta purkit on ihkut ja sehän on jo puolet voitosta! Ainakin KC:n color mask -tuotteet on ihania ja tuoksuu niiiiin hyvälle. Vain hyvinvarustetuista kampaamoista.

Pohjaton ilon aihe on uusi keittiönpöytä!!! Kamalan kätevää kun mahtuu syömään vaikka olisikin työt vähän levällään :).

Eilen valmistui ihan puolihuomaamattomasti tyttärelle kesämekko siinä samalla kun lyhensin uudet verhot. Siitä lisää myöhemmin. Nyt duuniin. Pus.

Practising appliques

Made a dress and leggings for my daughter while learning to use the new darling machine. Making appliques is SO different now! Last of the five pedals turned out nicely, was so hard not to feed the fabric and just let the machine do the work! With my previous machine I had to basically force the fabrics to go to the right direction.

I drew the dress pattern myself, leggings are from newest Ottobre (and trust me, the biggest size 128cm is nowhere near that small, fits Melinda perfectly altough she´s more like D134. I only added 2cm lenght.). With the flower I used Wonder under and stitch n´tear underneath, stitched it with embroidery thread.

Now back to work, I´m planning on having my Etsy-shop running by tomorrow!

My new mistress

A few posts filled with writing (in Finnish! I know I bore you to death, sorry), so I thought I´d go with pics this time. I´ve been waiting for several years to finally be able to buy new sewing machine. I would´ve liked to buy the coverlock first, but you can´t have everything at once so I had to get the more important one first.

Go!

Now I have 8 (!!!) different kinds of presser foots, including this, my new favorite, see-trough foot for appliques etc. It has a hole in the middle, so you can attach strings or thread while sewing. I LOVE IT! Also fell in love with the buttonhole maker - it memorizes the first hole and makes the rest exactly the same size. How cool!

It´s a bit overwhelming with all the buttons, but in general the machine is very easy to use.

Is there any kind of stitch it doesn´t have??

I´ve drooled over Activa for years, even test drove it several times. The only thing against it was that it´s electronic instead of mechanic. I like mechanic machines - if there´s trouble, you can throw it against the wall and it works again, if this breaks, you need computer analyst skills.. But I desperately needed several features this one has, AND it can actually sew thicker fabrics than Bernina 1008 (which I still yearn for and which was the alternative). So let´s see how it goes..

It even has its own little closet for all the supplies. I bought several extra presser foots but forgot to ask for another shelf.. So it´s a bit crowded when they´re all there :).

Best thing ever is the knee lift. I´ve missed it so much since school ended. Actually this was the final thing that concluded my desicion between Activa and 1008 :). The machine also has a needle threader, which is quite handy when you´re sewing late at night :).


Survived this far? Seems it´s impossible for me not to babble endlessly... Well here´s a treat for you, a glimpse of our mother-daughter day ;).

Miksi suomalaiset yritykset ei...

Viime aikoina olen kovasti miettinyt kotimaisuutta, pieniä kauppoja, niiden tukemista, pehmeitä arvoja ja sen sellaista. On kerta kaikkiaan kestämätöntä, että minun ei ole mitään järkeä asioida paikallisissa liikkeissä, kun nettikaupat tarjoavat sekä paremman valikoiman että edullisemman hinnan - ja usein myös ystävällisemmän palvelun. Se vielä menisi että kannatan sitten kotimaista nettikauppiasta, yrittäjähän hänkin on, eikä suinkaan ole hänen vikansa että on ajassa mukana ja pitää valikoimansa ja hintansa kilpailukykyisinä.

Nyt olen taas ajautumassa ulkomailta tilailemaan. Ensinnäkin asioiminen ulkolaisten (tukku)myyjien kanssa on nopeampaa ja helpompaa. Hinnat ovat alhaisemmat. Toimituskulut pienemmät. Toimitusajat nopeammat. On siis tasan yksi syy olla tilaamatta, se kotimaisten yrittäjien kannattaminen. Mutta jos kuukausitasolla puhutaan satojen eurojen hintaeroista, ja toisaalta saan myös nopeammin tarvitsemani tuotteet (mitkä ovat siis usein myös samanmerkkisiä kuin mitä olisin tilannut kotimaasta), kotimaisuuden painoarvo on aika vähäinen.

Haluan herätellä suomalaisia yrittäjiä tai sellaisiksi aikovia. Markkina-alueesi ei ole pakko olla se 50km rinkula yrityksen ympärillä! Nettikauppa tai edes postimyynti ON mahdollisuus laajentaa asiakaskuntaa. Tuotemaailmaan on kenties tullut jotain uutuuksia ihan viimeisen vuodenkin aikana, edellisestä kymmenestä puhumattakaan. Pyydä se myyntiedustaja kahville. Nyt! Vielä en ole kuullut yhdenkään yrittäjän sanovan että myyntiä on just sopivasti tai että uusia asiakkaita ei tarvittaisi, päinvastoin. Joten, tee jotain, tai lopeta valittaminen, jooko?

***
Eniveis, tämä posti sai alkunsa siitä kun tarvitsisin uusia riippulappuja ja nametageja vaatteisiin. Etsystä löytyy montakin tällaista yritystä, niistä yksikään ei käsittääkseni ole suomalainen. Miksi??? Lempparikauppani on kiinni tällä hetkellä, mutta tässä pari linkkiä; Paperkingdom (riippulappuja, tarroja ym)ja Worldwidelabels (nimikointinauhoja). Kuten voi nähdä, hinnat ovat verrattain edullisia. Pystyykö Suomessa tarjoamaan tällaista palvelua kilpailukykyisellä hinnalla? Paperkingdomista saa 50 riippulappua postitettuna 20 dollarilla. Ja tässäkin ennenkaikkea se helppous; mä en todellakaan tahdo itse toimittaa painovalmista korttia millaisen tahdon. Värivaihtoehdot, fonttivaihtoehdot, suunnilleen ja sinne päin, helposti ja nopeasti. Anyone?

Tarvitsen riippulappuja (n. 5x12cm ja 4x8) parilla printillä kolmelle eriväriselle pohjalle, sekä tarroille tulostettuna yhdenlaista. Ja samaan syssyyn firman logoa tarroina.

Kudottuja nimikointinauhoja tarvitsen ainakin kolmea erilaista, sekä painettuja nimikointinauhoja parilla tekstillä.

Yhteyttä saa ottaa susanna (a) headoverheels.fi.

***
ps. Ihan pian tulossa uuden ihanan ompelukoneen esittelykierros <3

Elämänhallintaa

"Elämänhallinta on jo sanana naurettava. Ei elämää voi hallita" Kari T, ystävä vuosien takaa.

Voipas. Elämä sinällään toki heittää eteen yllätyksiä niin hyvässä kuin pahassa. Mutta sitä mitä teet nyt, millä tavalla ja millä tyytyväisyysasteella elät, sitä voit hallita, ihan itse.

Sain mahtavan mahdollisuuden osallistua elämänhallinnan valmennukseen ns. harjoitusvalmennettavana. Vaikka tapaamisia oli vain neljä, ne muuttivat ihan koko elämäni tai lähinnä kai suhtautumisen siihen.

Ensimmäisellä kerralla täytin onnenpyörän, missä arvioitiin 1-10 asteikolla elämän eri osa-alueita, millä tolalla mielestäni asiat on. Alueita oli esim työ, ura, perhe, parisuhde, raha/talous, ajanhallinta, kiireettömyys, henkinen hyvinvointi, liikunta, minäkuva jne. Tunsin olevani kovin tyytymätön ihan kaikkeen tämän täytettyäni :). Tuntui että ihan jokaisessa jutussa koin olevan pahoja ongelmia tai paljon parannettavaa.

Käytiin nämä sitten läpi alue kerrallaan. Valmentajan ei ole tarkoitus tarjota ratkaisuja vaan niitä pitäisi itse löytää tai sitten niitä etsitään yhdessä. Olin jo etukäteen päättänyt että haluan keskittyä valmennuksissa ajanhallintaan/kiireettömyyteen, koska mielestäni se on suurin yksittäinen asia mikä tekee mun elämästä ajoittain vaikeaa/helvetillistä. Ja tosiaan, kun ratkottiin noita juttuja, huomasin että lähes jokaiseen solmukohtaan ratkaisun toi jokin mikä liittyi ajanhallintaan. Tyyliin tyytymättömyys liikunta-ajan vähyyteen ->jos haahuilisin vähän vähemmän ehtisin ihan mitä vaan (johan se on nähty; kuka olisi arvannut että perjantai-iltaisin klo 21 ehtii ihan hyvin pelata ringetteä).

Pohdittiin mikä pitäisi olla toisin että tyytyväisyys vaikkapa raha-asioihin nousisi, ja voiko se ylipäänsä ikinä olla kymppi? Olisiko kymppi vasta lottovoitto? Jos näin, niin riittäisikö esim kasi siihen että raha-asiat ei rassaa? Suosittelen kaikille pohtimaan näitä asioita! Oli aikas avartavaa tajuta, miten pienillä toimilla saakin numerot paljon paremmiksi.

Puhuin paljon ystävästäni, jolta ei tunnu liikenevän kiinnostusta muiden kuin omien asioidensa puimiseen. Sain ajattelemisen aihetta, kun Jenny kysyi, että tarvitsenko oikeasti sellaista ystävää? Kun jatkuvasti ahdistuin ystävyyden pinnallisuudesta, niin kuinka järkevää sellaista on ylläpitää? Tajusin, että mua ahdisti koska odotan ja oletan että oikea ystävyys on sitä että molempien asiat on tärkeitä, ja jos toisella on ongelma tai murheita, niitä ei vaieta hiljaiseksi, ja jotenkin on mun mielestä aiheellista myös palata joskus aiheeseen, että no mites se ratkesi tms. Kuitenkin tiesin etten tältä ystävältä näemmä voi saada tuollaista suhtautumista, silti sitä odotin. No. Ystävä tipahti kaveriksi ja mua ei enää ahdista. Hänen menetys, ei mun.

Mun ongelmat ajanhallinnan suhteen liittyy pitkälti siihen, että mun päivä on älyttömän rikkonainen, esimerkiksi tällainen:
6.30-8 aamun oma hetki, työhuone valmiiksi, lähes poikkeuksetta osallistun myös lasten aamutoimiin vaikka mun pitäs olla töissä :)
8-12/13 töitä
12/13-14.30 lapset koulusta, läksyjen tekoa, välipalat
14.30-17 tytär tarhasta, yleistä leikkimistä/valvomista/luistinten sitomista jne. Vois tehdä töitäkin mut usein tulee surffailtua...
17-19 periaatteessa työaikaa. Tarvittaessa hoidan firman tavaranhankinnat ym tällöin.
19-21 lapset nukkumaan, nyrkkeily/ringette tms, käytännössä usein olen niin poikki etten tee mitään järkevää.

Kuten tuosta huomaa, mun on äärimmäisen tärkeää tehdä aamuisin vain töitä, tai muuten en ehdi yhtään mitään. Ongelmia löytyi myös omasta suhtautumisesta "kiireeseen"; ahdistun jos kalenterissa on liian pitkä lista tekemättömiä hommia, ja tungen itse siihen listaan vielä lisää asioita, kuten esim "siivoa vaatekaapit" -> hermoromahdus. Rakastan kuitenkin listojen ja suunnitelmien tekoa, joten päädyttiin kahden listan ratkaisuun.

Toinen lista on se pidempi, ja sieltä poimin kerran viikossa seuraavan viikon tehtävät, ensin ne mille on deadline ja sitten realistisesti arvioiden ne mitkä ehtii kans tehdä. Koska koskaan ei tiedä paljonko asiakkaita on, päädyin poimimaan aina iltaisin seuraavalle päivälle lisähommia tarvittaessa. Näin sitä isoa listaa ei tarvi katsella kamalan usein ja kalenteri pysyy suht siistinä.

Jokaisella kerralla sain kotitehtäviä, ekan viikon harjoittelin tuota listojen tekoa, sitten pidin palaverin itseni kanssa yritykseni asioista ja hioin liiketoimintasuunnitelmaa vastaamaan tämän hetken suunnitelmia. Yhdellä viikolla pohdin millaisia uskomuksia minulla on, ja löysin ainakin sen, että ajattelen että elämä on kuin vuoristorata, ylämäen jälkeen tulee aina alamäki. Eli en osaa kunnolla nauttia siitä ylämäestä, kun jo mietin koska rysähtää. Uskomukset elää meidän alitajunnassa, eli tavallaan teet itsellesi sellaista elämää mihin uskot. Konkreettisesti näen sen siinä, että vaikka vastoinkäyminen olisi pienikin, tulee usein reagoitua liian raskaasti. Ja koska uskomukset vaikuttaa suoraan siihen miten asioita kokee, uskomusten olisi hyvä olla positiivisia, kuten "sateen jälkeen tulee aurinko".

Suurimmaksi osaksi käsiteltiin mun yrittäjyyteen tavalla tai toisella liittyviä asioita, koska se nyt on tällä hetkellä suurin juttu mun elämässä. Viimeiset kaksi kertaa suunniteltiin tavoitteita ja motivaattoreita. Asetettiin tavoitteelle määräaika, kesäkuun alku. Pohdin millaiseksi haluan yritykseni/elämäni muuttuvan, ja mikä olisi mahdollista tässä ajassa. Pudotin heti muutamia juttuja pois matkasta, yksi ihminen ei vain ehdi tehdä tuhatta asiaa pienessä ajassa.

Jenny pisti mut maalailemaan kuvaa siitä, millainen mun elämä on kun kesäkuun 1.pvä herään. Sitten mietittiin mitä pitää tehdä jotta sinne pääsee. Tavoitteista osa on niin henkilökohtaisia tai ns. firman salaisuuksia, etten halua niitä tässä julkaista. Kerron kuitenkin, että yhtenä motivaattorina toimi yrityksen uudet koneet, ja uskomatonta mutta totta, yksi niistä tulee jo tällä viikolla!

Kaikenkaikkiaan näiden asioiden pohtiminen sai aikaan valtaisan flown. Oon ihan liekeissä mennyt vikasta kerrasta asti, ja se näkyy. Yhtäkkiä palaset alkoi loksahdella paikoilleen; mulla oli jo niin selvät sävelet että tarvittiin vain pieni push, niin alkoi tapahtua. Tiedän että tämä ehkä kuulostaa kornilta. Nuo asiat ja oivallukset on kuitenkin sellaisia mitkä kaikki tavallaan tietää. Mutta koskas itse olet viimeksi miettinyt, mitä voisit tehdä niille asioille mitkä mättää? Ratkaisu voi olla ihan pienen pieni, ja lähempänä kuin uskotkaan. Kokeile!

ps. Viimeisellä kerralla tein onnenpyörän uudelleen. Jokaisella osa-alueella sain paremman numeron, vaikka kaikkia juttuja ei tietenkään vielä ollut korjattu, mutta se että aikaa on raivattu tärkeille asioille jne, vaikutti niin että asiat tuntui olevan jo paremmalla tolalla.

Tilauksia

Kun kerran yrityksen budjetissa on erikseen määritelty summa ammattikirjallisuudelle, niin täytyyhän sitä yrittää kovasti myös käyttää budjetoidut varat, eikös vaan :).
Oli vaan pakko.

Englannista tilasin sovitusnuken. Laitoin tilauksen 4.12, ja sain meiliin kyselyn, että voisinko lähettää kopion passista ja pankin tiliotteesta.. Ihmettelin hieman, koskaan ennen en ole tällaiseen törmännyt, ja jos electron ei mene läpi niin mitä siinä mitkään passit enää auttaa? Lähetin viestin etten oikein ole comfortable tämän asian kanssa, koskaan en saanut vastausta. Seuraavana päivänä rahat oli kuitenkin mennyt tililtä, joten ajattelin asian olevan hoidossa.
Nukkea ei kuitenkaan kuulunut, ja varsin kärsivällisesti odotin, kunnes 13.1 lähetin meiliä heille, että mit vit. Vastauksena sain seurantakoodin ja ilmoituksen että tuote on matkalla. Lähettifirmasta löytyi sitten tiedot, nukke oli lähetetty vasta tämän kyselyni jälkeen, elikkäs tilaus oli vain unohtunut jonnekin minne lie. Tytsy tuli kuriirilla kotiin asti, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Lähetin firmalle vielä viestin, että jatkossa olisi kiva jos ilmoitettaisiin jos tilauksessa jotain viivästystä, olen heidän yritysasiakas enkä tosiaankaan ala odottelemaan viikkokausia yhtään mitään. En saanut siihenkään vastausta... Loppuyhteenvetona en oikein voi firmaa suositella, voisin kuvitella että jos jotain ongelmia tulisi, niin heidän kanssa neuvottelu ainakin on aika toivotonta.. Nuken kuitenkin sai sieltä todella edullisesti (hinta suomessa yli 80e kalliimpi) ja rahti maksoi vain pari kymppiä, kun taas toinen brittifirma olisi ottanut 60e kuljetuksesta Suomeen... Firma löytyy täältä.

Seuraavaksi tilauksessa on peitetikki, muukin konekanta pitäis (ainaki haluis) vaihtaa uuteen, mutta kattoo ny missä järjestyksessä mitäkin.

Ai niin. Melinda katseli sovitusnukkea pää kallellaan ja totes: "äiti tolla on isommat tissit ku sulla". No EIKÄ OO!

Uni

Viime yönä näin unta. Ovikello soi, olin yövaatteissa, menin avaamaan ja siellä oli Verano.

V: Onko sulla sitä sinistä Marie Clairea vielä? Mä tarttisin kerän. (heiluttelee vaaleansinistä hapsulankakerää)
S: tota...ei, mulla ei ole oikeastaan mitään lankoja. En mä oikeastaan myy lankoja, ja siis ainakaan mitään hapsulankoja.
V: äläs nyt, kai sulla nyt yks kerä, eikä mua haittaa jos et oo siivonnu työhuonetta, tässä itsekin oon just lenkiltä tulossa. (kävelee rappusiin ja selvästi tietää missä mun työhuone on)
S: niin mutta kun ihan oikeasti mulla ei ole MITÄÄN lankoja!!!!

Verano tulee työhuoneesta, heiluttelee sitä omaa lankakeräänsä ja on vähän pöyristynyt.
V: siis sulla todellakaan ei ole enää ollenkaan lankoja, löysin vaan neljä kerää jotain ihmeellistä!
S: niinhän mä tässä yritin sanoa....
V: ihan oikeasti eihän noista sun bisneksistä ikinä tule mitään jos et pidä myynnissä sitä mitä ihmiset haluaa! Hanki nyt jostain mulle sitä!

Soitan Tilkkupuotiin, siellä on joku sijainen, joka ei ole koskaan kuullutkaan mistään Marie Claire -langasta. Tähän loppui unen "järkevä" osuus, seuraavassa hetkessä oltiinkin jo grillaamassa takapihalla, en tiedä jäikö Verano syömään :DDD.

Koko päivän tämä uni pyöri mielessä. Hassua. Jarin mielestä mun unet on vertaansa vailla. Niinkuin kerran hän heräsi yöllä ja mä hengitin ensin tosi syvään ja sitten pidätin hengitystä toooosi pitkään. Lopulta heräsin vähän paniikissa. Olin nähnyt unta missä piti sukeltaa jäänmurtajan tms ison laivan alitse, enkä millään saanut riittävästi vedettyä happea että olisin päässyt ali. Harva on hyperventiloinut unissaan :)).

***
Uusi vuosi uudet kujeet. Mulla onkin niitä kujeita takataskussa vaikka kuin, mutta voimat on rajalliset niin otetaan asia kerrallaan, ehkä ensi viikolla jo näkyvissä jotain uutta. Ensin pitää hieman vanhentua, huomenna olis 32 lasissa. Leivoin ihanaa jauhotonta suklaakakkua ja terveellistä juustokakkua :). Nams!

Jos vaan...

... olis terve. Niin tekisin sitä tätä ja tota. Mutkun en oo niin en sit tee. Alkaa vaan ahdistamaan.
Monta monituista viikkoa sitten valmistui yksi mekkonen tyttärelle, ja sain vihdoin kuvattuakin sen. Mekko on ihana, aivan loistava talvimekko! Kangasta vaan oli hieman hintsusti joten tuossa on saumoja enemmän ku laki sallii, mutta mitä siitä. Hihoihin kangasta ei olisi edes riittänyt, mutta mielestäni punaiset hihat sopiikin paremmin, tasapainottaa muuten aika vilkasta kangasta. Mekon malli samainen ei-miltään-näyttävä mekko Ottobresta 6/08, näitä on viime aikoina moni bloggaaja tehnyt. Lehdessä näyttää ehkä maailman tylsimmältä mekolta vaan ei oo. Helma on siis vuoritettu palloksi, keskellä edessä kuminauharypytystä ja muuta ihkuu. Tyttö tykkää.

Neidillä puuttuu muutama hammas...
Tänä jouluna paketoitiin simppelisti voimapaperiin. Koristeeksi käytettiin aiemmin askarteluista ylijääneitä paperisoiroja mitä rei'ittelin uudella ihanalla lävistimelläni. Sain sellaisen Sinellistä kun siellä piipahdin (älkää kertoko Jiille ettei ne niitä ihan noin vaan yleensä jakele :D). Ihana.
Takapihalla on lohduton, mutta silti niin ihana näky :).

***
Siivosin tänään eteisen, siis tuulikaapin, kokoa ehkä puoltoista neliötä, ja käytiin lasten kanssa kaupassa (20min). Siihen meni voimat. Loppupäivän olen hengaillut, todennut että pyykkikone ei linkoa, tiskipöydälle ei enää mahdu astioita, ja että 7v uhmaikäinen on ihan pirun ärsyttävä. Odotan teini-ikää innolla, ainakin toivon että siihen mennessä on jo mennyt tajuntaan että potkiminen ja lyöminen ei ratkaise mitään. Tai jos vielä sittenkin lyö niin vedän kyllä takas, samperi :))). Hermoja koetellaan siis.

Ja yksi pieni valituksen aihe. Kun mä monta vuotta päämäärätietoisesti pyrin siihen, että en enää yksin joudu hoitamaan lapsia kipeinä/kipeänä, lomilla jne, niin miten helvetissä olen taas tässä tilanteessa????? Mikä pirun älynväläys oli pitää työhuone kotona??? J ei saa jäädä hoitamaan lapsia ja kaikki lomat on taas mun rasti. Eihän siinä muuta, kivahan se on lomailla, mutta kun sillä ei maksella laskuja. Ensi vuoden tavoitteeksi liiketila. Siellä voi sitten sairastaakin rauhassa :).

Ugh. Vajoan takaisin sohvalle.