Synttärikakku

Kakusta tuli aivan ihana! Oon niin ylpeä itsestäni, mua ei ole vuosiin edes kiinnostanut kakkujen leipominen, ja se on jäänyt lähinnä Jarin huoleksi, mä olen vaan paasannut vieressä ;). Välillä oon sortunut jopa valmiisiin kakkupohjiin.... No mutta nyt kävi hurahdus ja piti päästä kokeilemaan erinäisiä juttuja, kuten vaahtokarkkifondantin eli mmf-taikinan (marshmellowfondant) tekoa. Ohjeen nappasin Marielta.

Mää oon niin ylpee tästä! Eihän tässä nyt mitään erikoista sinänsä, mutta on tää nyt ihan erilainen kuin mitä yleensä näkee. Ja selvästi 30v synttärit siis kyseessä. Sankarikin hillui kruunu päässä koko päivän ;).

Kuvia kakun teosta:
Ensin vaahtokarkit sulatettiin mikrossa, ja sitten sekotettiin tomusokeriin. Sticky! Mä onneksi luin ohjeen huolella, kädet kannattaa öljytä ennen kuin menee koskemaan tököttiin. Ihmeekseni työvälineet puhdistui helposti pelkällä vedellä.
Seuraavana päivänä kaulitsin taikinasta levyn. Tiesin että homma on vittumainen, ja olin varustautunut pitkällä pinnalla. Vähän kerrallaan levy laajeni ja tarttui pöytäänkin vain kerran. Neuvoksi antaisin, että hitaasti, voimalla, ja vähän väliä pitää tarkistaa ettei ole tarttunut kiinni. Tarttuu meinaan leivinpaperiinkin hyvin, hyvin tehokkaasti. Pinta ei ole tahmea, mutta heti jos pinta rikkoontuu paljastuu tahmeaa tököttiä.
Tein Kittyn erillisestä mmf-palasta. Levyn alla on ohut kerros kermaa, ja yllätykseksini levyä oli helppo venyttää kakun reunojen yli ja muotoilla hieman. Ylimääräiset leikkelin saksilla pois. Kittyn reunat tehtiin sokerikuorrutteella ja viikset + silmät sulalla suklaalla. Jari askarteli vielä rusetinkin. kakku oli aivan suloinen ja ihana, MUTTA
sitä oli mahdotonta leikata. Tahmea päällinen takertui veitseen ja lastaan kuin iilimato nilkkaan. Onneksi syndet oli vain perheeni kesken, ja perhe nyt on öö, varsin rempseää ja rentoa sakkia, joten asiasta nousi vain huumoria eikä hammastenkiristystä. Kamalaa jos olis ollut vaikka häät!
Kokeiltiin erilaisia keinoja, ja lopulta äiti (aatelkaas miten vanha se on, jos mä oon kolkyt!) keksi leikata saksilla kuorrutteeseen kakkusiivut. Sitten sai lopun leikata kakkulapiolla ;). Syöminen oli kans aika vaikeaa, kun mmf takertui lusikkaan, ja jos oli kovin ison palan ottanut, sai sitten tunkea sen kokoisen palan vaahtokarkkia suuhunsa kerralla :D. Täytyy ottaa selvää mikä meni vikaan, olisko levyn pitänyt antaa kuivua vai mitä. No who cares, kivaa oli ja nyt on väsy (ikä painaa). Luistelukausikin tuli avattua, siitä lisää myöhemmin!