Vaikeeta

Sateisena (työ)päivänä sitä ei oikein keksi mitä tekisi, niin avaanpa taas vähän kaapin ovea, luurankoja löytyy :)

Seitsemän vuoden savuttomuuden jälkeen aloin jostain syystä taas polttamaan. Ensin satunnaisesti vähän niinkuin huvikseni, oli tylsää ja samalla megaraskasta, koulun viimeiset viikot. Ja sitten yhtenä aamuna kun opettajani huusi kurkku suorana puhelimessa mulle miten surkea olen, katkesi pinna ja alta minuutin poltin taas täyspäiväisesti. Käsittämätöntä miten helposti seitsemän vuotta katoaa.
Koko ajan tiesin että tämä on väliaikaista hupia; ihminen joka saa paniikkikohtauksia jo sydän- ja verisuonitautien ajattelemisesta ei vaan voi polttaa. Toisaalta tupakka rauhoitti hermoja mukavasti. Kaikista kivointa oli kuitenkin silloin kun röökiä meni vain 1-2 per viikko, pää meni sekaisin moneksi tunniksi.

Huomasin, että vanha tapa ei unohdu varmaan ikinä, sen sijaan riippuvuus itsessään ei ehtinyt palata -> kävin tupakalla tavan vuoksi, tottumuksesta, ja melkein säikähdin välillä kun huomasin menneeni nukkumaan ilman iltaröökiä, tai etten ollut tuntikausiin polttanut. Tajusin että on pakko lopettaa NYT, jos vielä haluan että se on helppoa. Aloin muuttaa rutiineja, vaihtelin tupakkamerkkiä, pari kertaa istuin ja poltin tahallani niin kauan että tuli paha olo. Valitsin päivän etukäteen ja sovin itseni kanssa että silloin loppuu. Viikko sitten tiistaina istuin takapihalla jalat pöydällä ja poltin viimeisen hitaasti ja nauttien joka hetkestä.


Ei ole ollut pahemmin ikävä, pari ensimmäistä päivää olin kiukkuinen kuin ampiainen mutta se nyt ei ole kovin harvinaista mulle muutenkaan :). Rutiineja on vaikea murtaa, mutta aamuröökin sijaan käyn aamulenkillä, siihenkin jää koukkuun...

Tammikuussa sellainen rauhallinen hengailusykkeeni oli noin 88. En muista ikinä mitanneeni alle 80 lyöntiä/minuutissa. Sen jälkeen olen harrastanut aerobista liikuntaa suht säännöllisesti. Kun tupakoin nämä pari kuukautta, syke huiteli päälle satasen ihan perusjutuissa. Ja kun lopetin, syke on useimmiten alle 70. Ja samalla kävelylenkillä missä ennen keskisyke oli 130, on se nyt 118 ellei sitten nosta vauhtia.... Mieletöntä.

Sykemittarin lisäksi apuna on ollut Avena Sativa -kauranversouute ja 1mg nicotinell-tabletit ja, tuota... muutama suklaalevy...

Pieni ihme - nyt jo 5v!

Muutaman tunnin ikäinen Melinda

Kuukauden iässä

1v synttäreinä

1 vuotiaana korkeasaaressa
3 vuotiaana
2 vuotiaana
1 vuotiaana

kolmivuotiaana
1,5v

Pari viikkoa sitten mökillä.

Ihana tyttö, äitin rakas. Tiesin jo 14 vuotiaana että mun tytöstä tulee Melinda Michelle (ja pojasta Joachim Christian). Jocsua odottaessa en niin välittänyt sukupuolesta, mutta Melindaa odottaessa olin salaa toivonut että vauvan on ihan pakko olla tyttö (tiesin jo siinä vaiheessa että ikinä en halua enempää lapsia, mutta tyttö oli saatava). Kun tyttö sitten syntyi, huokaisin että "mä onnistuin", ja kätilö taputteli että joo hienosti onnistuit, ja mun teki mieli nauraa, että en mä nyt sitä tarkottanu vaan sitä et se on TYTTÖ. Mutta pöllyn läpikin tajusin että se oli aika pinnallinen ajatus siinä tilanteessa :).

Neidillä on äidin luonteen "parhaat" piirteet, ja ääntä lähtee ja tekstiä tulee. Mun prinsessa...

Korsetti

Nyt ei oikein irtoa tarinaa, mutta saatte kuvia. Tämä korsetti on osa goottitytön hääpukua.
Yläkuvissa vielä keskeneräisenä.
Mustaa on vaikea kuvata.... Nauhat on tehty samasta kankaasta ja ommeltu käsin.
Satunnainen kyläilijä sai heti korsetin päällensä, mutta harmillista kyllä hän oli aivan liian pikkuruinen täyttääkseen tämän korsetin. No kuvasta saa kuitenkin käsityksen, lisää isommat boobsit niin alkaa näyttämään todelliselta :D.
Korsetin tekeminen on sitten niin kivaa. Työtapoja on monia, työvaiheita useita, vähän väliä jotain pikku piiperrystä, ja erityisesti nuo käsinompeluosuudet on nykyään yhtä hermolepoa.

Hurahduksia

Siitä lähtien kun lähelle valmistuneeseen kauppakeskukseen tuli Sinelli, ei ole ollut mitään ongelmia viimeisten ropojen tuhlaamisessa (no ei ollut kyllä ennenkään, nyt se on vaan helpompaa). Entressen Sinellissä on vielä poikkeuksellisen mahtava henkilökunta, iloa ja ideoita löytyy joka lähtöön.

Olin katsellut leimailuhyllyä jo jonkin aikaa ja päättänyt jo pysytellä niistä erossa. Ei kuulostanut mun jutulta. Ja sitten eräänä kauniina päivänä juorusin vähän turhan kauan ja tulin vedetyksi mukaan tähän salaperäiseen maailmaan.
Joo, olen aloittanut varovaisesti, leima kerrallaan. Olen ostanut leimoja firman käyttöön, on kiva leimailla kirjekuoret ja laskut vähän nätimmiksi. Oikealla alhaalla oleva VersaCraft on tarkoitettu kankaalle leimaamiseen. En kyllä ole vielä onnistunut leimaamaan erityisen siististi, väriä on aina liikaa tai liian vähän, mutta eiköhän tuo ala kohta sujua. Tänään löysin "Hyvää joulua" -leimasimen eurolla!

Tulossa taas korsetti, ihan asiakkaalle tällä kertaa. Spiraaliluiden pätkiminen (liian pienillä pihdeillä) on sairaan raskasta ja ärsyttävää. Onneksi tämänkin homman voi ulkoistaa Jiille :). Mä keskityn vain ompelemiseen.

Viime aikoina olen perehtynyt sosiaalisen median hyötykäyttöön, hakukoneoptimointiin ja sen sellaiseen. Mielenkiintoista, hidasta, aika työlästä, mutta aivan varmasti maksaa vaivan. Sää on ainakin täällä etelässä surkea, joten mikäs tässä surffaillessa :).

Mikey

Jocsulle tein liivin uusimman Ottobren kaavalla. Tai no, ei ollut kokoja tarpeeksi, niin suurensin ja muokkailin kaavasta Jocsunkokoisen.
Aivan ihana tuli. Kangas on superpehmeää rayonia ja vaaleanpunaiset osat pellava-viskoosia.

Kankaat sai ensin hyväksynnän (Jocsuhan rakastaa pinkkiä), mutta ei sitten kuitenkaan kelvannut liivi juhlaan, kun koulussa kuulemma kiusataan muuten. Uskaltavatkohan kiusata reksiä ja niitä muita kymmeniä isiä jotka ah niin muodikkaasti istuivat hempeän pinkeissä paidoissaan? :D

Siivoilin aamulla työhuonetta ja löysin vanhan kirjaillun pussukkajutun. Siitä piti tulla jotain mikä meni pieleen, ja siitä asti on lojunut siellä täällä.
Kirjailu on kuitenkin muistoja täynnä, ensimmäiset laakapistot ja väkersin tätä neurologian polilla kun odottelin poikaa tutkimuksista. Se on siis kirjaimellisesti täynnä verta hikeä ja kyyneleitä ;). Muoksin siitä firman korteille pienen pussukan, nyt kulkee muistot mukana.

Loppuun vielä mun rakkaat lapset mummin pihalla viime vkonloppuna. Tää kuva on vaan niin liikkis ihana.

Logo

Mun. Tykkään ihan pirusti. Tää on niin ihanaa, tää on vihdoin viimein totta!!!!

The jakku

Vihdoin kuvia tekemästäni jakusta. Olin pois koulusta käytännössä koko jakkujakson, joten valmistin tätä sitten nyt keväällä muiden hommien ohella...

Musta on sitten kiva värivalinta näin valokuvausta ajatellen...

Kangas on puuvillatwilliä. Jakusta on tuettu etukappaleet kokonaan, takakappale osittain, lisäksi kaulus, hihansuut ja helma. Takissa on napinläpitaskut ja taskupussit on tehty jakun kankaasta, jotta ne myös kestää puhelimen ja avainten kantamisen.

Vuoren pystysaumoissa on mustat terenauhat, ja niinkuin äitikin siinä näyttää, just noin hyvin tuli saumat silitettyä. Vuorikankaat on kyllä yks prkl. Tämä vuorikangas on hyvin, hyvin halpaa, ja nyt kun taas olen pelaillut viskoosivuorikankaan kanssa, pitäisi ihan otsikkoon tatuoida, että älä osta tekokuituista vuorta IKINÄ.

Takana vyötärön hoikimmassa kohdassa on kaareva poikkileikkaus, lisäksi muotolaskosten syvintä kohtaa on nostettu ylemmäs ja laskos oli enemmänkin ovaali kuin salmiakin mallinen, näin saatiin aikaan hoikentava vaikutus. Voin tästä piirrellä joskus vaikka kuvia.

Sellaista. Koulu on nyt ohi, postailen siitä vielä erikseen kunhan kykenen!

Eliza

Uusimmasta Ottobresta löytyi aivan ihanainen juhlamekko Eliza. Se oli vaan pakko-pakko saada heti tehtyä. Eilen sitten valmistui, aikaa kului yhteensä ehkä noin kuusi tuntia.
Kangas on aivan ihanaa pellava-viskoosisekoitetta, käyttäytyy kuin enkeli, laskeutuu ihanasti eikä pahasti rypistyile. Vuori on viskoosia.

Jotain omaa twistiä piti lisätä, ja laitoin helmaan kapean pitsinauhan, missä on rusetteja. Vihaan vuorikankaan päärmäämistä kun se on niin valuvaista ja vaikea saada tosi kauniiksi. Pitsi on kätevä; reunaan vaan saumurointi ja pitsi ommellen päälle.

Mekon leikkaussaumat ovat kerrassaan kauniin malliset. Hieman ehkä en tykkää että mallissa helma ommellaan koneella, mutta päädyin siihen sitten itsekin koska kello oli jo 23 ja väsytti... Seuraavaan teen ehdottomasti käsinommellun reunan.
Täytyy kyllä sanoa, että tällaisen mekon ohjeen kirjoittaminen on varmasti äärimmäisen haastavaa. Seurailin ohjetta aina välillä, ja siinä oli kyllä monta kohtaa, mistä en ehkä olisi suoriutunut ellen olisi ennestään tiennyt työtapaa. Mekosta puuttuu vielä rusetti, mutta tulossa on :)

Mutta joka tapauksessa, mekko on ihqu, prinsessa on tyytyväinen, ja lisäkuvia varmasti tulee vielä!

Ps. Ottobrella on vihdoinkin myös blogi :).

Äitienpäivälahjus

En meinannut millään keksiä mitään hauskaakivaahyödyllistä äitille ja mummille. Kunnes sitten jostain osui silmiin silmäsuoja, ja päätin tehdä sitten sellaisia, mukaillen omaa bodyshopin mallia. Täytteenä on levyvanua ja kirjailut on tehty vain päälliseen muliinilangalla.

Ja tietysti unohdin kameran kotiin ja unohdin täysin ottaa kuvat maskeista. Joten joudumme tyytymään mummin kuvaamaan humoristiseen otokseen.
Silmäkirjailut ei ole ihan oma idea, vaan jostain matkan varrelta tarttunut. Hämärä muistikuva, että olisiko ollut Tiia Vanhatapiolla tällaiset mallistossaan joskus? Eniveis, lopputulos on kivahauskahyödyllinen.

***
Mulla meni taas pipariksi aikataulut, kiireinen päivä olisi ollut edessä, mutta kas, Melinda sairastui yöllä... Ja tietysti se on suorastaan raivostuttavan hyvinvoiva nyt päivällä, ei nyt kuitenkaan tarhakunnossa, mutta luoja miten paljon seuraa hän vaatii!! <3

Ihanuus

Läppärin paras puoli on se että se on mäcci, mutta hyvänä kakkosena se, että ei ole enää sidottu työpöydän ääressä surffaamiseen. Ennen kökötti tuolilla epäergonomisessa asennossa, nyt tämän voi viedä ihan uudelle levelille ja esimerkiksi makoilla sohvalla niska kenossa, jalat selkänojalla ja surffailla samalla kun toisella silmällä katsoo telkkaria.
Tykkään, tykkään niin paljon. Eikä se ikinä kaadu, käynnistyy sekunneissa ja käyttömukavuus on ihan omaa luokkaansa. Aikamoinen ero siihen, että Vista kaatui noin kymmenen kertaa päivässä ilman järkevää syytä, ja käynnistyminen kesti sen 10-15min, ja jos sinä aikana menit koskemaan niin jumitus oli täydellinen. Ja kyseessä oli siis kuitenkin kone millä oli nämä featuret alusta lähtien, ymmärrykseni mukaan Vistan perusominaisuuksia..... Noo, vastedes käytämme mikkisoftan tuotteita vain X360:n kanssa, siltä nyt ei voi välttyä. Ja se sentään on paras pelikone mitä löytyy :) .

***
Ulkona on surkean sateinen sää. Minusta se on ihanaa, ei tarvi kastella vasta heiteltyjä nurmikonsiemeniä ja luonto herää lopullisesti eloon. Lasten mielestä se on kurjaa, ja ilmoittivat heti aamusta että tänään on niin surkea päivä, että nyt kyllä pelataan afrikan tähteä :D.

Nii ja neiti kaikkitietävä nimesi eläinkirjan liito-oravan kissahamsteriksi, mistä se keksiikin :).

Tärkeä asiakas

Kävin hoitamassa asioita ja samalla päätin käydä avaamassa firmalle oman tilin. Kävelin pankkiin minkä olin jo valinnut omakseni, ja vaikka en ollut varannut aikaa, minut kiikutettiin heti yrittäjyysrahoitusvastaavan lasikoppiin. Käsipäivää, esittelyt, kuulumiset. Ja sitten olinkin jo pää pyörällä (ei, sillä ei ollut lyhyt hame). Mistä lähtien pankeissa on kätelty ja kohdeltu hienosti ja oltu hyvin, hyvin kiinnostuneita asiakkaasta?

Sitten tajusin, että eiväthän he voi tietää, tuonko asiakkuudellani rahaa pankkiin miljoonan vai tonnin. Ja koska olen nyt yritysasiakas, mahdollisuus siihen milliin on ehkä suurempi kuin jos avaisin tavallista palkkatiliä.

No eniveis, tiesin kyllä kysymykset mihin pitää vastata, silti tuntuu edelleen hyvin oudolta, että mihin he kaikkia niitä tietoja tarvitsevat, kuten montako kertaa kuussa tilaan ulkomailta ja ketkä ovat tärkeimmät asiakkaani. Isommalle yritykselle nämä tietysti ovatkin tärkeitä juttuja, mua vaan alkoi huvittamaan..

Ja nykyään kun kaikki pitäisi keskittää, jouduin todistelemaan hyvin ponnekkaasti että en halua siirtää vakuutuksiamme ja muita tilejä heille, ainakaan nyt. Kuulema vakuutusedustaja vielä soittaa minulle varmuuden vuoksi, jos vaikka muutan mieleni.. Hohhoijaa.

Magee kokemus jotenkin. Ai niin, ja vakuutustyyppi voi tulla vaikka kotiin tekemään paperit, jos minä en jaksa konttoriin vääntyä!

Kivaa. Ja kohta alkaa viikonloppu, superkivaa! Elämä hymyilee, vaikka on tähänkin viikkoon vastoinkäymisiä mahtunut. (pakko mainita ettei elämä kuvittele että olisin jotenkin supertyytyväinen ja heittäs taas kapuloita rattaisiin.)

Hän

Sukelsin unelmalaatikkoon siirrettyjen lankojen sekaan, ja nyt, hän on löytynyt.
Löytyi jopa mallikerta piirrettynä ruutupaperille. Yleensä en ikinä löydä niitä, ja esim Branching outin kaavioita on tässä taloudessa lukemattomia.

Hän on Helleborus ihanan Terhin ihanalla ohjeella.

Olipas varsinainen walk trough the memory lane kun sukelsin lankalaatikkoon (okei, on niitä kyllä edelleen monta...). Muistan jokaisen kerän, mistä ostettu tai mistä saatu. Tämän kerän toi Hestia eräänä kauniinä päivänä pari vuotta sitten. Ei kuulema puhunut hänelle, puhui kyllä heti mulle ja kertoi haluavansa isona olla Helleborus. Tästä on hyvä jatkaa. Pamit on kaapissa valmiina jos huomenna on hankalaa :). Sormet ristiin.