Wow

Syksy toi tullessaan neulomisvimman. Nyrkkeily pitää sen verran hyvää huolta siitä että koko ajan sattuu johonkin joka tapauksessa, niin eipä toi puikkojen heiluttelun aiheuttama kipu missään enää tuntunut :)
Lanka on Floricaa, ja ohje ihan itse keksitty. Tein jopa mallitilkun, kun millään ei tullut mieleen mitään sopivaa silmukkamäärää. Tässä niitä oli 102 tai 112, ei muista.. Kavennukset ei enää tulleet vanhasta muistista ja kaivoin esiin Jatan Mario-myssyn ohjeen ja lunttasin siitä. Hyvä tuli, kai. En ole ihan vakuuttunut sopiiko tällainen valkoinen mulle ollenkaan, mutta ainakin lämmittää iltalenkillä.

Siivosin tänään akvaariota. Kissat ovat vakuuttuneita siitä, että heidän apuaan tarvitaan kaikessa, nukkumisesta vessassa käymiseen, ja tämä touhu ei ollut poikkeus. Vettä oli onneksi enää vain kissantassunmitan verran, kun Hilma tipahti/hyppäsi veteen... Nyt tiedän miten nopeasti liikkuu rasvattu salama. Tyttö ei siitä kyllä lannistunut, uudelleen piti yrittää josko olisi saanut mollia maistaa. Onneksi on umpinainen kansi...

Muodin Huipulle katsaus edelleen tulossa, josko myöhemmin tänään ehtisi naputella :).

Hän

Sukelsin unelmalaatikkoon siirrettyjen lankojen sekaan, ja nyt, hän on löytynyt.
Löytyi jopa mallikerta piirrettynä ruutupaperille. Yleensä en ikinä löydä niitä, ja esim Branching outin kaavioita on tässä taloudessa lukemattomia.

Hän on Helleborus ihanan Terhin ihanalla ohjeella.

Olipas varsinainen walk trough the memory lane kun sukelsin lankalaatikkoon (okei, on niitä kyllä edelleen monta...). Muistan jokaisen kerän, mistä ostettu tai mistä saatu. Tämän kerän toi Hestia eräänä kauniinä päivänä pari vuotta sitten. Ei kuulema puhunut hänelle, puhui kyllä heti mulle ja kertoi haluavansa isona olla Helleborus. Tästä on hyvä jatkaa. Pamit on kaapissa valmiina jos huomenna on hankalaa :). Sormet ristiin.

Wisp

Koska olen ollut koko päivän [viikon] melkoisen bitchy*, en kehdannut pyytää valokuvausapua :). Näillä mennään nyt. Ihan hyvä kuva tuli vaikka naama kirkuu lisää huulipunaa ja korvis on vinossa ;).
Wisp
ohje; Knitty kesä 2007
puikot: 4,5 metalliset addit
lanka: 100% merinovilla muistaakseni Kestovaippakaupasta. Sain tän Katilta ja oon paijaillut iät ajat, nyt se pääsi vihdoin käyttöön! Puolet vyyhdistä jäi yli, eli menekki oli noin 50g...
pituus jotakuinkin 198cm, just hyvän kokoinen.
Lanka vaihtaa tosi kauniisti väriä. Ihana huivi, aivan ihana. Varsinkin nyt kun se ei enää haise märälle lampaalle.

* stressi, stressi, stressi. Tuhat rautaa tulessa kun tarha alkaa ja koulu alkaa ja aikataulut kusee (tai no ei vielä mutta mä ennakoin..) ja ARGH. Ja sanomattakin selvää lienee että yksin saan murehtia ku toisella on tää hakuna matata -mentaliteetti. Niin mä sitten käyn kierroksilla kahden edestä. Miehen kanssa ei vaan voi elää täysjärkisenä :D:D.

Viha ja rakkaus

Joskus vannoin etten tule ikinä neulomaan a) pitsiä ja/tai b) ohuen ohuella langalla. No se oli aikaa kun luulin että pitsi on vain niitä mummojen juttui, ja että 7veljeksen paksuinen on parasta. Heh heh, how wrong can you be? Puikkojen suhteen kipuraja menee ehkä jossain 2mm tietämillä.
Villaiset pitsihuivit ovat jotenkin hyvin kauniita. Ja tykkään kaavioista, paljon enemmän kuin kirjoitetuista ohjeista. Ohut lanka ja paksut puikot on ihana yhdistelmä, saa neuloa niistäkin langoista mitkä ohuutensa vuoksi eivät muuhun kelpaakaan (mun mielestä...).
Paras hetki on kun valmiin huivin saa kasteltua ja pingotettua. Rumasta ankanpoikasesta tuleekin joutsen.
Harmi että huivit harvoin pysyvät käytössä yhtä kauniina kuin pingotuspöydällä. Kuvan omppu on aina niin kierteellä ja kasassa että kuvio voisi hyvin olla ainaoikeaa.
Huivit olis ihania jos ne olis aina näin pieniä.
Mut miksi helvetissä niiden pitää olla näin suuria?????

Kesken on se mikä sai alkunsa Nöykkiksen risteyksessä, en kyllä kerro mikä se on, tulee vain huonoa onnea eikä se valmistu ikinä ;). Mutta puuduttaa.... Ja hartiat lyö niin lukkoa, että tuntuu niinkuin koko pää olisi puristimen välissä ja korvissa humisee, kun viis minuuttia neuloo. Paska.

Jari on pelipoikien kanssa Tampereella ja mä olen melkein yksinhuoltaja ja lapsiakin on yksi teini-ikäinen ekstraa. Tulisin ehkä hulluksi (tai hullummaksi) jos tää jatkuis viel pitkään... Ensinnäkin, miksei meillä ole yläkerrassa telkkaria? En ole voinut katsoa kaikkia niitä riippuvaisuuden aiheuttajia viikkoon, siis viikkoon! Neiti teini on kyllä sitten katsonut senkin edestä.. No en valita, hänestä on ennenkaikkea suunnattomasti iloa, seuraa ja apuakin, kun leikkii muksujen kanssa niin paljon. Sitäpaitsi mä olisin ehkä joutunut ottamaan rasiallisen rauhottavia jos olisi pitänyt olla koko viikonvaihde yksin.

Nyt olen fiksu ja menen ajoissa sänkyyn. Lainasin kirjastosta jonkin Erica Jongin kirjan, en nyt edes muista minkä, mutta eiköhän sen parissa taas aamuun mene. Huomenna vallaton ompelupäivä, ihania juttuja on kesken. Ihana Ottobre tuli viime viikolla ja samanlainen-kuin-viime-vuonna Novita myös. Pitääkin muistaa peruuttaa se.. Öitä murut ;)

Kuulumisia

Muutama kuva Tukholman reissulta. Vietettiin päivä Junibackenissa, mikä oli aivan upea paikka, mukavaa oli takuulla koko rahan edestä. Harmillista että satujunassa ei saanut valokuvata, pienoismaailma oli käsittämättömän hieno.
Taistelutoverit matkalla reissuun ;).
Mitä kuvassa? Löytyykö kissa? Entäs poika?
Junibackenissa tehtiin kasvomaalauksia (ilmaiseksi, mikä tuntui aivan käsittämättömältä!). Ei mun mielestä tarttis ihan näin suurimuotoisesti maalata, kun ei niistä väreistä kuitenkaan aina tiiä.. tämäkin luomus pestiin pois vartin päästä kun kutitti. Thank god sentään irtosi ihan vedellä.

Tänä vuonna molemmat lapset nukkuivat yläsängyissä, ilmassa leijailee pieni taistelun uhka; kuka onkaan yläsängyn valtias kunhan joku sängyn meille asti kuskaisi.. Ikea lähellä, sänky kaukana ;).


Sellaista. En nyt enempiä matkakuvia esittele, kun kaikesta huolimatta tämä kuitenkaan ei ole mikään perheblogi. No ei ole.

Mutta katsokaa mitä kummallista tapahtui Nöykkiksessä eilen!!! Keskellä katua! Ja bussissa! Didn´t see this coming... Sormet ristissä että pääsen joskus ensimmäisiä senttejä pidemmälle :D:D.
Merinovilla meets silver addis ;).

**
Noin muutoin onkin varsin surkeahko olo. Melkein ok muttei sitten kuitenkaan. Vähän niinkuin huimais koko ajan. Eilen kokeilin kenkiä missä oli 10cm kiilakorko, meinas taju lähteä ku jouduin niin korkealle. Ihan outoa. Ja kun mun pääkoppa on kuin lääkärikirja automaattisella find-toiminnolla, niiiin.... Paska fiilis ja väsyttää. Huomenna biitsille. Tai lääkäriin. Tai biitsille.

Mario

Kesä tulee joo, muttakun. Mä en koko talvena saanut aikaan itselleni harmaata asustetta, niin oli vaan ihan pakko. Lanka hyppäsi mukaan Kirstikistä yks päivä kun odottelin bussia (vaa-ral-li-nen pysäkki), pohdin muutaman päivän että pitäskö kuitenkin jättää odottamaan ens talvea, mutta inspis vei mennessään eilen polilla istuskellessa. Onneksi olin printannu ohjeen mukaan :D.
Ohje: Jatan ihana Mario-myssy.
lanka: Red Heart Damaris, mikä ihana lanka!!! Iso miinus vaan siitä, että vyötteen mukaan paitaan tarttis 40 kerää, että menis sitten 120e pelkkiin lankoihin...
puikot: 6mm addit, olis voinu olla pienemmätkin mutku ei ollut.
resori jäi liian löysäksi niin tein taakse pari laskosta, ne ei mihkään näy mut sopii sekaan.

Näköjään tullut tavaksi tätä naama vilautella yhtenään. Eipä sillä, anonymiteetti on menetetty jo ajat sitten ainakin jossain määrin :D.
Miksei oo huulipunaa häh?
Eiks oo ihanan näköinen ilma!

Mulla on ompelutäytteinen pääsiäinen, kaivoin kaapista jokaisen kankaanpalan mikä käy Jocsun vaatteisiin, etsin mallit, piirsin ja leikkelin ja mietin ja pyörittelin, ja nyt on sit enää se helpoin osa, eli ompelu jäljellä.

Iloista pääsiäistä kaikille!

Harmaata raitaa

Äiti kävi tuossa päivänä eräänä kylässä ja näki mun keskeneräiset sukat lojumassa, ja tokaisi: "aina sulla vaan on noi kesken, ne on jo blogissaki ollu vaikka kuin kauan esillä keskeneräisinä". Suku on pahin, kiehahti sit jotenkin niin että neuloin, päättelin ja silitin kerralla loppuun. Jari lupautui kuvaamaan, oon yrittänyt saada häntä ymmärtämään miten neulekuvia voisi esim ottaa, ja nyt ehkä yhteistyö sujui suht hyvin. No, nytkin oli yhdessä kuvassa avonainen roskis selän takana jne juttuja mitä miehet vaan ei huomaa..


Kiva ku mekon päällinen kutistui pesussa mut vuori ei :/.


Sukat on tosi ihanat ja nätit, mutta silmukoita olisi ehkä voinut olla vähemmän. Nyt nää on tällaiset kotisukat, ei puhettakaan että voisi pitää tuollaisissa kengissä oikeasti.

Stripey knee highs
ohje: oma, nappasin silmukkamäärät Jatalta eli 88s ja kaventelin summanmutikassa ->56s. Neuloin resorin oikeat silmukat kierrettyinä. Kantapää on, öö, hollantilainen tai ranskalainen, katselin ohjetta Vintage socksista. Ja kärki on samaisen kirjan ohjetta soveltaen tehty pyöreä.
puikot: 2,5
lanka: Novita Nalle

Tosi omppuna oon et sain nämä vihdoista viimein valmiiksi. Jotkut työt vaan kestää. Nalle ei ole mikään lempparisukkalanka kyllä, mutta jos langan nukkaantuvuuden ja väri/solmuvirheet unohtaa, niin hyviä puolia ovat isot kerät ja pieni hinta. Mut täytyy kyllä sanoa että olisin ehkä onnellisempi jos olisin tehnyt nämä vaikka Sisusta, ja yhtä kalliiksi kuitenkin tavallaan tuli, nyt on vaan kasa jämäkeriä kaapissa...

Eilen järkkäilin lankojani kun sain taas hankittua lisää hyviä säilytyslaatikoita, ja kaiken sen inspiraation joukosta pomppasi puikoille uusi työ, ihan varoittamatta. Enkä ollut edes suunnitellut tekeväni sitä! Mut en kerro enempää, jää vielä kesken muuten :D.

Tylsyyden multihuipennus

Lapset ovat edelleen kipeänä ja mä tuun ehkä hulluksi. Olen ollut koko viikon poissa koulusta, paitsi eilen kävin kun mentiin Patentti-ja rekisterihallitukseen. Ajattelin ja uskoin että se olis niiiiin tärkeä juttu että pakko jotenkin päästä, ja paskanmarjat, yhtä tyhjän kanssa koko reissu. On ilmeisesti mahdotonta saada jostain paikalle ihminen, joka ihan oikeasti osaisi kertoa miten yritys perustetaan. Kun tähän asti on vain sanottu että täytät vain tämän paperin ja meidän puolesta asia on selvä. Mutta entäs ne muut puolet, verot ja muut? No, oikeasti mähän tiedän jo suurimmaksi osaksi nämä jutut, mutta koska se on ihan itse netistä kaiveltua tietoa, olisi kiva tietää onko tiedot oikeita. Ääh, lisää tästä toiste, ärsyynnyskynnys on nyt niin matalalla että haukun kohta kaikki.
Tychus vol 2.
Dropsin alpakkaa ja Garnstudion Lanettia molemmat tuplana. Puikot 4,5mm. Tein ohjeen mukaisilla silmukoilla, uskomatonta miten paljon neljän silmukan vähennys vaikuttaa! Tähän neulon vielä reunuksen kun on pikkuisen liian lyhyt vaikkakin muuten sopiva.

edit. Poistin kouluun liittyvät vitutusvali-valit. Tuulimyllyjä vastaan on turha taistella, se on tullut jo selväksi. Ammattikouluihin usein liitettävät stereotypiat sopivat oikein hyvin tähän(kin) kouluun, minkäs teet....

Innostus

Ensimmäisen kerran iäisyyksiin koin sen ihanan tunteen, kun yhtäkkiä tajuaa miten just tietystä kerästä tulee just tietty malli, ja sitten sitä tiettyä kerää etsitään kissojen ja koirien kanssa ja ohje tulostetaan koska aiemmin tulostettua ei löydy ja puikotkin katoaa. Vaikka olenkin lähes toimintakyvytön ja jonkinlaisen migreenin tai vastaavan kourissa, sain tämän aikaan kahdessa illassa! Minä, joka annoin viime äitienpäivänä äidille parittoman sukan lahjaksi, enkä vieläkään ole saanut aikaan sitä toista sukkaa.
Malli: Knittyn Tychus Jennin innoittamana. Ja luottavaisesti laitoin minäkin suosiolla enemmän silmukoita (42) ja hyvä tuli.
Puikot: 4,5mm addit
langat: Ruskea Grignascon Flavia baby ja Drops alpaca, molemmat kaksinkertaisena ja en tiiä paljonko meni. Reilusti alle kerä Flaviaa ainaski.
Jocsulla menee nykyään nää poseeraamiset vähän hullutteluks. Mut onhan tässä jo viis vuotta kuvailtu kiiltokuvapoikaa, niin että saa sitä särmääki vähän tulla ;).

***
Pitäs varmaan huomenna raahautua lääkäriin. Ajatuskin kouluun heräämisestä tuntuu aika huteralta, en tiiä. Päätä särkee vaikka mitä tekis, ja väsy olis koko ajan. Väsymystä on jatkunut jo kolmatta viikkoa, vaikka olen kyllä nukkunutkin, paljon. Ja olen liikkunut, ulkoillut ja venytellyt, ja syönyt rasiallisen buranaa. Luulin ensin että kouluun paluu vaan otti voimille, mutta viikon loma ei auttanut yhtään. Plääh ja perkele. Nii ja ennen ko kukaan ehtii ehdottaa, niin en oo raskaana, onneksi.

Öitä!

Pikkuhiljaa...

Ei etene. Ei vaan etene. Mä oon uponnut jonnekin suvantoon, ja siellä ei muuten neulota. Eilenkin tuijotin kaks tuntia telkkaria enkä neulonut yhtään!!! No mut ehkei se haittaa, tällä kertaa se ei ainakaan ahdista mitenkään, mut olis vaan kiva saada jotain valmista aikaan.
Viimeksi kun päätin ottaa ryhtiliikkeen, sain molemmat polvisukat tikutettua samalle viivalle ja nyt olen jo hyvin lähellä valmistumista. Tämä olis illan homma, mut saa nähdä koska se ilta tulee. Toisiinsa kietoutuvat langat ei nyt kiinnosta. Näistä kyllä tulee ihanat.

Polvisukista saappaisiin. Syksyllä tilasin aivan ihanat saappaat, jotka sitten -yllätys yllätys- eivät sopineet pohkeen kohdalta. Eivät ollenkaan. Ei edes väkisin vääntämällä kuolion uhallakaan niitä ei saanut kiinni, väliin jäi pari, kolme senttiä. Pohdin erilaisia tapoja laihtua keskitetysti pohkeista, mihin ympäristö suhtautui varsin skeptisesti. Ilmeisesti ihmiset ajattelee, että paksut pohkeet joko on tai ei eikä niille mitään voi? Kuulkaas, toki olemme kaikki eri mallisia, mutta kun on näitä kiloja, niin kyllä ne paisuu jalat siinä missä mahakin (onneksi ei kuitenkaan pohkeet niin paljoa kuin maha, se se olis koomisen näköistä!).

En halunnut palauttaa saappaita koska ne oli niin ihanat ja 50% alessa. Ajattelin, että pohjelihasta treenaamalla pohje ei ainakaan pienene, ja päätin unohtaa pohkeeni. Jatkoin jo ajat sitten aloitettuja elämäntapamuutoksia (tai miten sen nyt fiksusti sanois).Kävelin paljon. Jumppasin vähän, mutta säännöllisesti. Aloitin pilateksen. Kokeilin kenkiä aina välillä.
Pari päivää sitten ne meni kiinni. Sujahtaen. IIIH!!!
Tarttis tehrä mekko.

Minä + kirjoneule = ikuinen wip*

Villapallo pohdiskeli suhdettaan kirjoneuleeseen. Mulla on useammalla värillä neulomisen suhteen joku ongelma; ihan sama onko raitaa vai monimutkaisempaa, se jotenkin tökkii.

Mutta en kuitenkaan ole koskaan kokenut että "minä en osaa" vaan tuulta päin vaan... Tiedän kyllä että osaisin mutta kun se on niin armottoman hidasta! Jo pelkkä kaavioiden seuraaminen on niin hankalaa, kun mulla vaan ruudut vilisee silmissä. TOSIN, enpä ole kokeillut kaavioita nyt kun on rillit, voisi kuvitella että silmien kohdentaminen olisi nyt helpompaa. (kuvan tumpun alut oli mielestäni liian tiukat ja purin enkä enää aloittanut...)

Minun pitäisi myös harjoitella neulepinnan saamista tasaiseksi. Tämä pipo on käsittääkseni ainoa valmistunut kirjoneuleeni, tosin sekin purettiin noin päivä valmistumisen jälkeen. Kirjoneuleosuus on liian lörppöä ja reikäistä, kun taas lakiosa on todella tiukkaa; kiva pipo missä on sisäänrakennettu vanne et jos ei muuten tarpeeks kiristä ;).

Endpaper mittseissä onnistuin jo tosi hyvin kauniin neulepinnan kanssa. Syykin on ilmiselvä; kun lankajuoksut on lyhyitä työn hallitseminen on helpompaa. Näistäkin oli tulossa liian pienet, enkä ole vielä saanut aikaiseksi aloittaa uudelleen. Jonain päivänä sitten...

*wip= work in progress

***
Me ollaan lasten kanssa kotosalla, Melinda taas vinkuu ja pihisee ja Jocsu tulossa perässä. Tarhalla parvorokkoa ja vähän vaikuttais siltä, toivottavasti ei. Mua ärsyttää aivan suunnattomasti; työharjoittelun viimeinen viikko enkä missään tapauksessa voisi olla pois, ja Jari taas ei saa palkkaa jos on pois, kun mä oon koulussa. Aina nää tapaukset saa mut tuntemaan itseni niin ihmisarvottomaksi; kuinka mikään mitä minä teen voisi mitenkään olla niin tärkeää. Mistä vetoa että naisten työnantajat ei edes tiedä tällaisesta laista, kun sehän nyt on selviö että naiset siellä kotona saa lasten kanssa lusia teki miehet mitä vaan. AAARGH!!! Kostoksi (ja kuka siitäkin taas eniten kärsi, niin...) en eilen tehnyt yhtään MITÄÄN, pyöritin koneellisen pyykkiä ja muutoin annoin kämpän vaipua pommin jälkeiseen tilaan... Nyt sitten korjaan kiukuttelun jälkiä. Ei sillä että mua varsinaisesti haittais ylimääräiset vapaat, mutta missä ihmeen välissä sitten teen puuttuvat hommat? är-syt-tää. Onneksi tänään on pi-la-tes, jospa se rauhottaisi, ja saan vähän mielihyvää kun J joutuu yksin kestämään iltahulinat työpäivän päätteeks :D.

Säärystimet

Uusi harrastukseni on ihanaa, rauhallista, lempeää ja petollisen tehokasta. Salissa ollaan sukkasillaan ja musiikki ei soi. Nyt ymmärrän miksi joogan harrastajille tehdään pehmoisia kietaisupaitoja, ihania pikku neuleita harteille, kaikenlaista seesteisen rauhallisen näköistä. Ne vaan jotenkin kuuluu tämäntyyppisiin lajeihin. No mun laji ei sentään ole jooga, vaikka jari niin sanookin, vaan pi-la-tes. Yritä sit miehelle selittää mikä noiden välinen ero on ;).
Ranskanpastillinväriset säärystimet, 56s 3mm bambuilla 2o2n niin kauan kuin lankaa riitti, uusi kerä ja toinen samanlainen. Ja näiden tekemiseen mulla meni, no, toista viikkoa :D:D.

Töissä kesytin pikkuruisen lasten toppahaalarin vetoketjun, jospa myös Roguen ketju asettuisi kun katson sitä pahasti. Tsissus muuten miten surkeasti teollisuus ompelee, etenkin noita halpiskamoja. Ja että joku vielä ostaa huomaamatta että jokainen tarralappu on eri suuntaan vinksallaan *pyörittelee silmiään*.

Infant´s fancy silk socks

Aloitin nämä joskus heinäkuussa, mutta silloin vielä hartiat jumitti niin että montaa riviä ei voinut kerralla tehdä, niinpä intokin lopahti. Mut nyt ne on valmiit.
Infant´s fancy silk sock
ohje: Knitting vintage sock by Nancy Bush
lanka: Sandness Lanett alle kerä
puikot: 2,5mm
muutoksia ohjeeseen: lanka on paksumpi ja puikot myös (ohjeessa puikot 1.75mm....), ja näin sain aikaan juurikin 3-vuotiaan kokoiset sukat. Olis pitänyt tehdä kantapäästä leveämpi, mutta sen sai höyryttämällä hyvään muotoon.

Prinsessa kolmevee on sitä mieltä, että sukat on aivan ihanat, mutta niitä ei voi laittaa ulos mennessä: "äiti en mä voi laittaa näitä ulos, eihän nämä ole lämpimät kun nää on ihan reikäset". Nih. Ettäs tiiätte.

Seuraavaksi Greenday, josko sitten Rogue. Pöytä pitää saada tyhjäks ennen ensi vuotta. No okei, sovitaan että ne työt mitkä on tehty yli puolen välin, saavat luvan valmistua. :D.

Kuusen alle

Vuonna 2004 SK:n joulunumerossa oli ihana kuusenalusmatto, jonka tahdoin tehdä. No, mulla oli siinä pieni vauva, uusi koti, alkava masennus ja kasa muita kiireitä, niin jäi tekemättä. Seuraavana vuonna oli sit lakkiaiset ja mattokaipuu iski vasta hetki ennen joulua. Viime jouluna haaveilin matosta vissiin aatonaattona. Tänä vuonna harkitsin maton tekoa ekan kerran joskus kesäkuussa, mutta se ei tuntunut ajankohtaiselta. Joulukuussa olen käynyt kangaskaupassa lukemattomia kertoja, ja aina miettinyt, että kuinkakohan paljon siihen tarvitaan kangasta. Kun ei ollut mitään muistikuvaa maton koosta.. Eilen sitten, 22.12, kun kuusi oli jo nojailemassa piha-aitaan, totesin että kyllä tästä talosta on löydyttävä kankaat yhteen pirun kuusimattoon. Ja kas, vanha verho (joka edelleen nukkaa niin ettei sitä oikeastaan ole mielekästä pestä) sai uuden elämän ja löytyi sopivaa kangasta reunukseenkin. On siitä hamsteroinnista joskus hyötyäkin.
Matosta tuli kyllä kaunis. Se on vaan melkoisen paljon pienempi kuin mitä lehden kuva antaa ymmärtää, mutta ei se mitään. Onneksi, onneksi se ei ole isompi... Oli kyllä sellaista itkua ja hammastenkiristystä ton ompelu, että ei kyllä ikinä koskaan enää. Kuudesta sakarasta kolme kestää jonkinasteista tarkastelua, nurjalle ei kannata katsoa mistään kohtaa. Ohje oli -kröhöm- jokseenkin suurpiirteinen, menin vähän omia polkujani. Vaikeudet ei kyllä johtuneet siitä, yritäpäs itse ommella kolmioon kärki op:t vastakkain. Hullun hommaa.

Tänään kauppareissulla käytiin ruokkimassa sorsia. Voi sitä riemua. Lapset on muutenkin niin suloisia. Täällä koko ajan laulu raikaa, musta on niin ihanaa että Jocsu on innostunut myös laulamaan, se on kyllä pitkälti tukiviittomien ansiota. Nyt muistaa tosi hyvin sanat jos samalla viittoo.
Log cabinitkin ovat olleet jo monta päivää valmiina!

Nyt lisää portviiniä ja kinkkua kuorruttamaan.

Shetland triangle

Mä en vieläkään jotenkin käsitä, että miten sain tän valmiiksi näin nopeasti. Tänä vuonna kun kaikki työt on jotenkin tökkineet eikä mikään huvita, niin sitten tämä yks tulee, hyppää takavasemmalta puikoille ja muotoutuu viikossa vyyhdiltä huiviksi. Suureksi huiviksi.

Onx pakko pingottaa?

Juu-u, pingottaminen kannattaa aina...

Kuvausolosuhteet oli huonot ja lahjan piti jo päästä jatkamaan matkaa, joten tulee nyt vain pingotuskuvia. Mut huivi on ihana, kevyt kuin höyhen ja silti lämmin. Toivottavasti saajakin tykkää. Speksit:

malli: Shetland triangle Wrap stylestä
puikot: 4,5mm
lanka: Rowanspun 4ply (aivan ihana lanka!) alle 4 vyyhtiä (vyyhti 25g= 148m)
muutoksia: tein mallikertoja vissiin 14, ohjeessa vain kahdeksan. Huivin leveys on jotakuinkin 180cm ja korkeuskin metrin luokkaa.

All in all helpoin huivi mitä ikinä olen tehnyt. Mallikerta oli todella yksinkertainen ja miellyttävä neuloa.

Nyt mä meen takas joulupuuhiin. Onneksi kaikki ihmiset ovat päättäneet olla menemättä kauppaan tänään, Jari on ehtinyt tehdä ostoksia eikä mun tarvi lasten kanssa lähteä. Jostain syystä alkossa käyminen lasten kanssa on aina jotenkin epämieluisaa, tulee sama fiilis kuin jos istuisi terassilla lasten kera, vaikka vaan limulla. Tai mistä minä tietäisin kun en ole koskaan kokeillut, mutta kuvittelisin näin :D.

Jos en ennen aattoa enää bloggaile, niin oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Se aika vuodesta

On taas tonttujen aika. Viime joulun jälkeen päätin että tonttuverho ei jatka elämäänsä verhona, koska näytti niin tyhmältä että olkkarissa killui vaalea verho, eikä se koskaan näyttänyt siistiltä kun taskuista roikkui rekkoja ja muita aarteita... Mut vuos meni ja ylläri en saanut mietittyä saati toteutettua uutta systeemiä ajoissa. Nyt se on sit ripustettuna keittiönseinälle, tai no itseasiassa naulattiin suoraan kiinni, uutta maalia tulee keväällä kuitenkin pintaan.

Noi kuvat on mun mielestä niin kivat. Ja kaikki on kestäneet, vaikka on pesty ja silitetty ja säilötty ties millaisessa mytyssä. Itseäni ärsyttää tikkaukset mitkä on vähän sinne päin, ja se, että taskut ei todellakaan ole suorassa, ei lankasuoran suhteen eikä toisiinsa nähden, ei edes verhon reunoihin verrattuna. Jotkut ehkä vielä muistaa, että tätäkin tehtiin viime hetkellä ja suurin osa tontuista silitettiin kiinni vasta joulukuun puolella. Toinen huono juttu on, että kangas on liian rypistyväistä. Ja silittämistä varten pitäs kalvoväreillä tehdyt tontut aina suojata leivinpaperilla, puuduttavaa. Ehkä mä jonain päivänä teen uuden verhon?

Tänään olen katsellut Nallu Puhin joulua ja päiväreiden aikaan Levottomia, ja sain aikaan yksinäisen Log cabin -sukan. Toinen on tulossa jo hyvää vauhtia. Joku vois vielä kertoa missä kaikki mun paksut neulat on, että sais ton kärjen stitsailtua..

"meillä pitää olla vielä seitsemän vapaapäivää, sitten me parannutaan" -Jocsu. Toivottavasti ei tosiaankaan mene niin kauaa ;)

Cousteau-pipo

Tein (vihdoinkin!) Typyn mainiolla ohjeella pipon Jarille. Tai no tehdessä en vielä tiennyt kenelle, mutta kun hää meni ja unohti piponsa junaan niin... Piti taas kortillinen kuvata että sai yhden suht onnistuneen otoksen. "kuvaa talvi-iltana mustaa neulepipoa omassa päässäsi ilman kaukolaukaisinta", voisi olla valokuvauskoulun pääsykoe :D.
Speksit: lanka BBB Jeremy (merinovillaa ja jotain) puikot 3½, olis voinu olla pienemmätkin.
Ohje oli kiva, mutta ennen kavennuksia neuloin raivoisasti viimeisiä senttejä samalla kun paasasin Jocsulle että jäähyllä istutaan hiljaa ja pälä pälä. Niinpä sitten neuloin pari ylimääräistäkin senttiä vahingossa... No nyt pipossa on kaksinkertainen taite, jonkun pitäs vielä kiinnittää se. Pysyy ainakin korvat lämpösinä. Kauniit kavennukset ei näy kuvassa, mutta on ne siellä ;).

Melinda yskii taas keuhkoja pihalle. Jocsu tuhisee ja krohisee. En tiedä voiko niitä viedä tarhaan vai ei, kuka senkin päättää? Ärsyttää olla niiden kanssa kotona, kun eivät suostu sairastamaan niinkuin kuuluu sairastaa, vaan koko ajan pitää juosta ja riehua ja kitistä. En osaa päättää onko ne tarhakunnossa. Mä oon itsekin tulossa kipeäksi, ja olis vaan niin kiva maata sängyssä koko päivä ihan rauhassa kerrankin.

Melkein sokee

Silmissä on tippoja ja näkökyky hyvin sumea ;). Aiheutin hilpeyttä Sokoksella kun kyselin kanssajonottajilta, että mitäköhän mun vuoronumerolapussa lukee.. No onneks sentään osaan kirjoittaa sokkonakin ja sivuja pystyy suurentamaan ruudulle ;).

Ennen kuin aloitin edellisessä postissa mainitsemani Greendayn, päätin että jotain valmista täytyy ensin tulla. Viimeistelin sitten tämän pipon, aloitettu joskus toissa kesänä... Puuttui jotain viis riviä, mutta Mayflower kakkosen puikoilla; ei oikein ole tuntunut lempparivalinnalta.
Malli: ihan oma, neulottu leveä kaistale ja taitettu kahtia; saumat sivuilla muttei päälaella. Kiva tapa raidoittaa pystyyn.
lanka: Mayflower cotton8
puikot: kakkosen addit
Silmälääkärissä vietin pitkälti toista tuntia. Alkoi tulla epätoivoinen olo, kun oikeasti en nähnyt toisella silmällä just mitään, ja lääkärikin jo huokaili. Mutta löytyi ne sopivat linssit sit kuitenkin. Hajataittoa toisessa silmässä älyttömästi ja lähinäkökin meni miten sattuu. Löysin täydelliset kehyksetkin. Siis mä en ikinä löydä täydellisiä aurinkolaseja tms, mutta nämä vaan hyppäs sieltä hyllyltä.

Katsoin näitä laseja siinä hyllyssä, ja ajattelin, että noi vois olla just sellaiset. Sitten näin alareunassa tarran "Escada" ja ajattelin, että hitto noi on varmasti täydelliset. Laitoin ne päähän, ja ne istui täydellisesti ja ne sopi niiiiiin hyvin ja ne oli niiiiiin hyvännäköiset. Ja sitten ne oli tietysti tooooosi kalliitkin. Ja kun tarviin vielä erikoiset linssitkin, niin hintaa yhteensä tulis 400e. Onko se nyt sitten kamalan kallista vai normaalihintaista? Sain tohon myös alennusta, normaalihinnoilla linssit oli 85/kpl ja siihen himmennykset ja likaa hylkivä pinta, nekin maksoi erikseen. Kehykset 280e. Argh, mun on vaan niiin pakko saada ne..

Nyt lenkille. Puheterapeutti latas tänään täyslaidallisen negatiivista tietoa niskaan, täytynee ottaa muutama juoksuaskel että vähän taas rauhoitun.. Jos mun näkökyky vaan palautuu illan aikana niin saan greendayn huomiseks valmiiks.

Kylmä, mikä ihana tekosyy

Tuon otsikon kanssa piti tulla ihania syyskuvia kera neuleiden ja auringon viimeisten säteiden. Mutta kattia kanssa, kaksi ongelmaa: mä en osaa kuvata ja kamerakaan ei tahdo toimia kunnolla (tietenkään, eihän nyt voi mennä viikkoa niin että jokin ei hajoaisi). Ärrin murrin!
Laitan nyt yhden epätarkan otoksen joka tapauksessa, ettei vallan tekstintuotoksi mene. Jatan raitapolvisukat aiheuttivat niin suuren inspiraation hyökyaallon, että oli ihan pakko suunnata kaupan kautta kotiin ja jättää kaikki muu kesken. Aloitin nää kuiteski kärjestä. Anne diilas mulle Tallinnasta lisää lyhyitä pyöröjä, ja kyllä nyt on hyvä bussissakin neuloskella!

Rogueta olen tehnyt uskollisesti, kohta se on valmis. Edelliseltä lauseelta on kyllä ehkä mennyt jo pohja, kun olen sitä hokenut vuoden päivät...

Meillä on uusi käyttis, ja mä en osaa enää käyttää tietokonettakaan. Vista on vaan jotenkin...liian yksinkertainen tai jotain. Tuntuu että ihan ihmeelliset asiat on tossa ihan nenän edessä, kun taas joitain saa etsiä ja etsiä eikä vaan tajua. XP tuntui kyllä aluksi ihan yhtä hassulta. Mielenkiintoista on, että en ees muista koska viimeks meillä olis palomuuri varoitellut mistään, nyt on tän päivän aikana torjuttu liki 60 mitä-ne-nyt-on-tunkeilijoita. Seuraavaksi sitten mäcci, tai ainakin mä luotan siihen että tää kestää siihen saakka kun on mäcciin rahaa (toivottavasti se päivä olis mahd pian...).

Ah, jätski kuulemma sulaa, palaillaan.

Huuh

Tarha alkoi ja se on ihanaa kaikin puolin! Lapset ovat viihtyneet tosi hyvin. Mulla on ollut niin kiirus mukamas että koneella en pahemmin ole käynyt. Lähinnä olen harjoittanut päiväkotitoimintaa omalla pihallani, kun naapuruston lapsoset ovat olleet pomppimassa trampoliinilla (roskiin haluava joustinpatja 160cm leveä :D takuuhauskaa!) ja tänään oli uima-altaassakin täysmiehitys. Miten ne tarhan tädit oikein jaksaa!

Olen mä neulonutkin. Ja etenkin suunnitellut neulomista.

Valmistunut on muutamia kämmekkäitä naapurin lapsille
ja ystävien lapsille
ja omillekin. Lisää tulossa, samalla ja erillä mallilla. Ylemmissä lankana BBB Jeremy, puikot 3mm (silmukoita 3veelle 32 ja 5-7veelle 36) alemmassa Rowanspun 4ply kaksinkertaisena throughout ja puikot 2,5mm silmukoita 32.

Tänään oli taas hellepäivä! Täytyy nyt pulikoida joka päivä, ei tiedä koska lunta jo sataa.

Ja tässä loistoesimerkki miten huonoja kuvia kännykällä saakaan otettua.
Mun uusi unikaveri. Hetfield se on, mutta uusi siks kun ei ennen välittänyt nukkuseurasta. Copperin taivaaseen menon jälkeen on nukkunut kaikki yöt mun jaloissa ;).

Ens viikolla alkaakin koulu. Vähän jänskättää. Ajatuskin alle 20 vuotiaista saa mut tuntemaan itseni niin vanhaksi, että menin ja ostin pinkit Hello Kitty -kouluvarusteet (no mapin ja lehtiön mut kuitenki). Mitäs seuraavaks? Snoopy-reppu?? :D