Tuesday, January 29, 2008

Minä + kirjoneule = ikuinen wip*

Villapallo pohdiskeli suhdettaan kirjoneuleeseen. Mulla on useammalla värillä neulomisen suhteen joku ongelma; ihan sama onko raitaa vai monimutkaisempaa, se jotenkin tökkii.

Mutta en kuitenkaan ole koskaan kokenut että "minä en osaa" vaan tuulta päin vaan... Tiedän kyllä että osaisin mutta kun se on niin armottoman hidasta! Jo pelkkä kaavioiden seuraaminen on niin hankalaa, kun mulla vaan ruudut vilisee silmissä. TOSIN, enpä ole kokeillut kaavioita nyt kun on rillit, voisi kuvitella että silmien kohdentaminen olisi nyt helpompaa. (kuvan tumpun alut oli mielestäni liian tiukat ja purin enkä enää aloittanut...)

Minun pitäisi myös harjoitella neulepinnan saamista tasaiseksi. Tämä pipo on käsittääkseni ainoa valmistunut kirjoneuleeni, tosin sekin purettiin noin päivä valmistumisen jälkeen. Kirjoneuleosuus on liian lörppöä ja reikäistä, kun taas lakiosa on todella tiukkaa; kiva pipo missä on sisäänrakennettu vanne et jos ei muuten tarpeeks kiristä ;).

Endpaper mittseissä onnistuin jo tosi hyvin kauniin neulepinnan kanssa. Syykin on ilmiselvä; kun lankajuoksut on lyhyitä työn hallitseminen on helpompaa. Näistäkin oli tulossa liian pienet, enkä ole vielä saanut aikaiseksi aloittaa uudelleen. Jonain päivänä sitten...

*wip= work in progress

***
Me ollaan lasten kanssa kotosalla, Melinda taas vinkuu ja pihisee ja Jocsu tulossa perässä. Tarhalla parvorokkoa ja vähän vaikuttais siltä, toivottavasti ei. Mua ärsyttää aivan suunnattomasti; työharjoittelun viimeinen viikko enkä missään tapauksessa voisi olla pois, ja Jari taas ei saa palkkaa jos on pois, kun mä oon koulussa. Aina nää tapaukset saa mut tuntemaan itseni niin ihmisarvottomaksi; kuinka mikään mitä minä teen voisi mitenkään olla niin tärkeää. Mistä vetoa että naisten työnantajat ei edes tiedä tällaisesta laista, kun sehän nyt on selviö että naiset siellä kotona saa lasten kanssa lusia teki miehet mitä vaan. AAARGH!!! Kostoksi (ja kuka siitäkin taas eniten kärsi, niin...) en eilen tehnyt yhtään MITÄÄN, pyöritin koneellisen pyykkiä ja muutoin annoin kämpän vaipua pommin jälkeiseen tilaan... Nyt sitten korjaan kiukuttelun jälkiä. Ei sillä että mua varsinaisesti haittais ylimääräiset vapaat, mutta missä ihmeen välissä sitten teen puuttuvat hommat? är-syt-tää. Onneksi tänään on pi-la-tes, jospa se rauhottaisi, ja saan vähän mielihyvää kun J joutuu yksin kestämään iltahulinat työpäivän päätteeks :D.

6 comments:

Mari said...

Toi just on NIIN ärsyttävää. Että muka ymmärretään pienten lasten vanhempia, ja jso ei työnantaja ymmärrä ni on oikeen laki... mutta käytännössä v*t mitään ymmärretä. Ja lapsethan sairastaa solkenaan kouluikään asti - kun elimistö harjoittelee puolustautumaan pöpöjä vastaan. Voi vitsi.

Koita tehdä diili jonkun lähistöllä asuvan kanssa, joka on kotona työttömänä tai opiskelee semmosta alaa että voi olla kotipäiviä; lupaat vaiks ommella tai neuloa sille jotain? ni ei menis sun koulunkäynti ihan poskelleen...
*voimahali*

Susanna said...

Mari, thanks. Niin kai sitä pitäis tehdä joku järjestely. Sehän vaan vaatis sitä et pitäs ensin tutustua johonkin ihmiseen (hui kamala sentään... :D) ja sitten siihen pitäs vielä luottaa. Ja Melinda on niin huono jäämään minnekään hoitoon muutenkaan. Ei jaksais huvittais... En tiiä.

Sitä oon miettinyt, että kun oikeina koulupäivinähän mä lähden ennenkuin muut herää, niin jos mä vaan pidän puhelimen kiinni niin jarinhan on pakko silloin jäädä jos lapset on sairastunu :D. Luulis nyt et tollaisiinkin tilanteisiin olis joku laki. Tai edes sitten niin että mun poissaoloja ei huomioitais, kun kerran on laki. Ääh, ei tää vatvomal parane :D:D.

huopatossu said...

Sama homma mulla, en oikein osaa kirjonuletta mut sehän ei mua estä yrittämästä, kai mä siinä sitten joskus petraannun kun vaan teen teen teen. =) Rohkeasti vaan. Mä olen ainakin kiertänyt lankoja yhteen kahden silmukan välein vaikka väri ei silmukoissa vaihtuiskaan niin langan välit pysyy lyhyinä vaikka tekis isompaakin kuviota. Voit tsekata sivuiltani maaliskuulta 07 Valo neule tämän asian ja huhtikuusta Formulaa. =) <--- tuo todistaa että rumaa jälkeä saan tehtyä.

Susanna said...

Huopatossu, joo kyllä mä kans kierrän lankoja vaikka väri ei vaihtuisikaan, mutta jotenkin se on työlästä ja ei tuu nättii ;

Siniset Silmukat said...

Tsemppiä arkeen! Oi, aloitin itsekin Pilateksen ja neljä kertaa käyneenä voin sanoa, että onpa tehokasta! Hengittäminen on minulle vielä vaikeaa, tuntuu ettei sellaista sopivaa luonnollista rytmiä vielä löydy. :) Seuraavana päivänä olo tuntuu todella venyneeltä ja vetreältä.

Villapallo said...

Oli kiva lukea sun suhteesta kirjoneuleeseen:-)