Erävoitto

Hammasta purren, läpi harmaan kiven. Ripustin roguen henkarille ja kiinnitin vuorotellen alhaalta ja ylhäältä pingottaen tasaisesti. Harsin kiinni, tarkastin, ja ompelin, tällä kertaa koneella. Pelkäsin koneen syövän neuleen joten laitoin alle leivinpaperia, hyvin toimi.
Onnistui onneksi loistavasti. En olis kyllä jaksanut enää purkaa!!
Vielä hupun taite kiinni ja sitten pitäs vaan saada kuvaaja, aurinko ja kamera samaan tilaan.

***
Olin lauantaina viihteellä, ja todettava se taas on: harvoin juomisen palkintona ei ole pieni krapula, vaan ihan päin vastoin. Kävin muuten paikallisessa baarissakin, MINÄ! Ihan Helsingistä aloitin, en sitten tiedä kuin siinä näin kävi, kun mun mielestä tuollaisissa juottoloissa käyminen on niin pohjanoteeraus kuin olla voi. No tulipa koettua ja toista kertaa ei tod tule. Ja salmarit menee kans samantien takaisin boikottilistalle ;)

voi kirosana

Helevetin Rogue tekee mut hulluksi!!!!!!! Oon nyt harsinut ja harsinut ja purkanut ja kironnut. Sain vetskarin tosi siististi ja ihanasti kiinni, ja kas, sitten kaulapalmikot eivät kohdanneet ja helma oli liian alhaalla ja **TTU!!!!!! Mä en kestä!!!!! Mä en saa ikinä sitä valmiiksi!!! Voi itku ja hammastenkiristys.

+ lunta
+ työharjoittelu
+ lapset ovat suloisia punaisine poskineen
+ House

- liian paljon lunta vaakasuorassa päin naamaa
- työharjoittelu
- lapset riehuu ja ovat epätottelevaisia
- vetskarivitutus

Aika hyvin tasapainossa kuitenki.

Miracle

Se sitten valmistui! Tänään pistän ping-ping ja huomenna sit vetskarin ompeluun..onneksi mä niin rakastan vetskareita.

Kysymys: Miten olette yhdistäneet tuon hupun sauman? Mä ajattelin kitchener stitchiä, mutta täytyykö mun ottaa siinä huomioon olenko tekemässä oikeaa vai nurjaa silmukkaa? Miten se sitten tapahtuu? Ei ummarra... Ja oikeastaan sama kysymys kolmen puikon päättelyssäkin..

Päivän kevennys: mitä tarkoittaa että on aikuinen? Mitä silloin saa tehdä?

Joachim 5v (vastasi tähän tarhan kyselyssä): saa pelata pelottavia xbox-pelejä
Melinda 3v: sitten saa sanoa vittu. Äitin tyttö ;)

Aah kun ei nyt tule tekstiä. Olen kuullut kainoja toiveita sisällön suhteen, kuten että pitäisi kertoa taas enemmän henk.koht juttuja. Ja lapsijuttuja. Ja vitutusjuttuja. Ja yhdessä meilissä pohdittiin, että enkö mä enää ollenkaan tee listoja... Tjoo, henk.koht on tällä hetkellä vähän blogisensuurissa, lapset on aina tarhassa eikä edes vituta! Listoja, no niitäkään en ole hetkeen kirjoittanut.

Tänään on ihana päivä, vaikka sataa ja on synkkää niin hymy on herkässä. Joskus niinkin.

Vieläkö sä teet TOTA???

Otsikon lause tuli rakkaan mieheni suusta, kun hän loi tarkemman silmäyksen sylissäni lojuvaan neuleeseen. No tota tota, totahan mä, edelleen (ja tähän sovelias määrä ärräpäitä). Miten musta tuntuu että mun pitäs suhtautua vähän suuremmalla kunnianhimolla näiden töiden valmiiksi saattamiseen?
Mut on se vaan kaunis. Pakko nyt vaan sinnitellä ku tahtois tehdä muutakin. Eikä tätä nyt puutu kuin alle 50 riviä. Ja vetoketju. Ja muu huolittelu. Kuukausi? :)

Huoh, Jari on iltavuorossa ja mä yritän pysyä hereillä. Oon niin puhki! Tänään meni ruuhkasäätö niin tiukille, että minä ja bussi 58 oltiin risteyksessä punaisissa valoissa, kun bussi mihin mun piti vaihtaa, tuli toisesta suunnasta ja jäi myöskin (eri) valoihin. Onneksi me päästiin kuitenkin ensin valoista, niin ennätin sit vaihtaa.. Pikkusen tuli paniikki.

Lapset ei ole kuulemma nukkuneet päiväreitä, ja täällä on meno sen mukaista. Mun pitäs miettiä vähän koulujuttuja, huomenna käsityömessut ja illalla kaverin laps yökylään. Sunnuntaina Jocsun kaverisynttärit ja sen jälkeen muita synttärivieraita. Ja sitten ens viikon ruuat ja vaatteet ja jossain vaiheessa mä sitten lepään että taas jaksan viikon ;). Mitä tulikaan tehtyä.. Mut on tää silti huisisti kivempaa ku mikään muu.

Vaiheessa

Ensinnä kiitoksia kaikille edelliseen postiin kommentoineille ja meilin laittajille, ja anteeksi kun on jäänyt vastaileminen. On ollut hieman hektistä.. Valitettavasti suuri EHKÄ tulee olemaan mukana Jocsun elämässä aina, ja aktiivisemmin nyt ainakin vuoden. Mutta tosiaan kyse ei ole mistään välittömästä hengenvaarasta, mikä tietysti on hyvä asia. Vaikuttaa kuitenkin kovasti meidän elämään tietyissä asioissa; jätäpä lapsi leikkimään vaikka ikean lapsiparkkiin ja sano lähtiessä hoitajalle, että siltä saattaa sit mennä taju mut ei pitäisi olla mitään hätää KAI.. Pieniä juttuja mutta kuitenkin. Kyllä tämä tästä. Baby steps ja sillai.

Iltaisin olen yrittänyt edistää Rogueta. Huppuun ryhtyminen oli työlästä; ohje tuntui niiiin monisanaiselta ja hankalalta, poimi sitä, neulo tätä, kolmas cable needle, seitsemäs apupuikko jne, voi tsiisus! Mutta kun tarkemmin katsoi niin eihän se nyt mitään atomifysiikkaa ollutkaan. Sain yhdistettyä olkasaumat todella siististi ja nyt sitten vaan huppu ja valmis! Jos vaikka tällä viikolla jo?
Kaulapalmikko mikä jatkuu huppuun.
Kainalo.
Sivusta.

Parasta tässä vaiheessa on, että pääsin kokeilemaan takkia päälle, ja se on just hyvän kokoinen. Tällä laihtumisvauhdilla jää kyllä ehkä suureksi ennen syksyä mutta ei haittaa, parempi niin.

Nyt pitäs ommella veneeseen verhoja. kraist (kaikki eri kokoisia ja levenee toiseen reunaan ja argh!).

Toivoa on

Ainakin toivoa on että lapset paranee, nyt on lääkkeet ja jos oikein positiivisesti kuulostelee, yskä on ehkä jo parempaan päin molemmilla. Saatiin myös Melindalle konsultaatioaika korvanenäblaablaa-lääkärille, että josko tarvii leikata kitarisat. Neiti ei ole nyt viikkoon syönyt oikeastaan mitään, en usko että ravintomerkitys on kovin suuri jos syö desin jugurttia ja viiden minuutin päästä köhii niin että kaik tulee pihalle... Jospa se tästä. Itsellä alkaa olla sellainen seinät kaatuu päälle -fiilis, joten olen suosiolla jättänyt siivoamisen ja vetäytynyt Gilmoren tyttöjen seuraan aina kuin mahdollista (harvoin mut kuitenki).

Runsaan television katsomisen seurauksena on toivoa myös Roguen valmiiksi saamisesta. Hihat ovat valmiit! Kyllä mä huokaisin helpotuksesta kun ne molemmat tuli kerralla, en olis kyllä jaksanut tehdä toista samanmoista ihan heti. Kuvassa hiha vain esittää olevansa pingotettuna, oikeasti se on vaan kuvattavana. Reunat on oikeasti hyvin siistit ja symmetriset, you´ll see later.

Aloitin vähän aivojumppaa:
Endpaper mitts, lankana Sandnessin Sisu. Tähän ihan likelle on thank god avattu pieni lankakauppa, kävin sieltä tätä sisua hakemassa kun kaapissa ei kerta kaikkiaan ollut mitään näihin sopivaa. Tuntuu aika piukalta käteen, mutta eiköhän kastelu tee osansa? Mallia on yllättävän nopea tällaisen vasta-alkajankin neuloa. Tavoitteena olisi saada nää valmiiksi nopeasti.

OMG. Naapuri on antanut oikeat lastenrattaat lapsilleen leikkeihin *sydämeen sattuu*. Mulla kun alkaa pinna kiristyä jo siitä jos muksut itse yrittää kiivetä minun vaunuihin. :D

Nyt katkes ajatus ja lapsetkin tappelee taas. Taitaa olla pinna kireellä niilläkin. Heip.

Rogue edistyy

Meillä on taaaaaas sairastupa pystyssä. Ensimmäisten neljän perheellisvuoden aikana oltiin kipeänä keskimäärin kaksi kertaa, nyt ollaan sit koko ajan. Ja mikä siinä kuumeessa oikein on kun se ei laske stana!! Inhottavaa syöttää noin paljon lääkkeitä pienille. Positiivisesti ajatellen yritän nähdä nämä valveillaolon päivät neulomisaikana, mitäpä sitä muutakaan teet samalla kun toinen hourailee vieressä ja kertoilee unesta missä oli paljon jäätelöä :D.

Roguen hihat todella edistyy! On välillä uuvuttavaa tehdä molempia hihoja kerralla. Monesti olen jo meinannut erottaa ne, mutta sinnillä jatkan, täytyyhän ne molemmat kuitenkin tehdä, ja näin se käy melkein huomaamatta. Alareunan lörpsäke on siis taitetta varten, ompelen ne vasta sitten lopuksi että sivusauma jää piiloon.

Palmikko on upea. Muutenkin tykkään mallista kovasti. Lueskelin taas ohjetta, ja jouduin toteamaan etten suinkaan ole ihan niin voiton puolella kuin kuvittelin, ohjesivuja on vielä kai kolme ja kaavioita monta... Oikeastaan voisi kuvitella että haastavin on vielä edessä, mut kattoo nyt.

Ja koska tämä rogue edistyy kuin itsestään, niin oli ihan pakko aloittaa jotain ihan muuta. Toivotaan että saan sen edistettyä kuvattavalle asteelle pian ;).

Jaahas ilmeisesti on mahdotonta olla viis minuuttia vuorokaudesta rauhassa yksin. Miten koti-isit oikein pärjää??? Jarikin on kyllä ollut sellainen, mutta se oli vielä sitä aikaa kun emme koskaan sairastaneet. Helpolla pääs.

Voi #&%¤"&%¤!

Sleeve increase row: Inc 1st at beginning of row; work to first marker, inc 1, sl marker, work chart D, sl marker, inc 1, work to end of row, increasing 1st at end of row.

Tuo perkeleen puolipiste sekoitti mun ajatukset täysin. Ihmettelin että onpas jotenkin omituisesti neuvottu, mutta niinhän nämä kielillä kirjoitetut usein on. Luulin, että tässä sanotaan, että lisää kerroksen alussa yksi silmukka näin; neulo ekaan merkkiin, lisää 1 jne. Ja jätin täysin huomiotta, että myös rivin alussa ja lopussa piti oikeasti lisätä. Helvetti!!!! Ja tämän pikku virheen huomasin sitten vasta kun olin koko kaavion tehnyt molempiin hihoihin. Vähä ihmettelin kun silmukoita oli toistakymmentä vähemmän kuin ohjeessa sanottiin... Meni sitten purkuun molemmat hihat. Levennykset kun aloitetaan rivillä 1... Ei auta muu ku hammasta purren, härkää sarvista ja uusiks. Onneksi Jarilla on tänään iltavuoro, tulee OC, ja hyllyssä odottaa Gilmoren tyttöjä montakymmentä jaksoa.

Lisätään päivänpiristykseksi taas yksi Melindan veto:

Melinda (syömässä keittiössä): äiti voitko vaikka mennä vähän pois, mä haluun syödä ihan rauhassa.
äiti: mitä?????
M: niin. Että voitko mennä pois.

Okei....kai mä sit meen vaikka koneelle tai jotain.... :D

Pikkasen tekee tiukkaa

Taisin joskus mainita että ennen lankahamsterikuuta pitäs olla Rogue ja Jocsun flavia valmiina. No, ain´t gonna happen... Kun ei ehdi niin ei ehdi, ja mä olen ehtinyt tavallista vähemmän. Mutta pisteitä siitä että yritys on ollut kova, enkä ole aloitellut uusia töitä. Uskomatonta mutta totta, kesken on vain kuusi työtä (rogue, flavia, 2x tumppu, sukka, säärystimet) ja näitä paitoja lukuunottamatta nuo kaik muut on sellaisia yhden päivän projekteja (jos haluais rutistaa).

Roguen hihat on tässä vaiheessa. Alun taite meinas viedä hermot ja olin jo tekemässä yhtä hihaa kerrallaan kunnes viisastuin ja neuloin samantien toisen alulle, nyt teen niitä yhtaikaa. On siis toivetta saada tää joskus valmiiksi. Kiire olis, koska mulla ei ole mitään kivaa luisteluvaatetta. Vielä kun pääsis ostamaan niitä luistimia...

Falvian toinen hiha on tässä. On ihan selviö ettei lanka tule riittämään, mitä oikein kuvittelin tekeväni kolmella kerällä flavia babya? Onhan se riittoisaa, muttei nyt kuitenkaan niiiin riittoisaa. Huomenna on siis pakko roudata lapset Menitaan tai odotella kuukausi että langanostolakko menee ohi. Kuvassa myös hämäkki millaisia lapset teki tänään. Langan pujottelu neulalla oli ihan huippua (sai koskea äitin neulaan!!!), ja ajattelinkin kaivaa ompelukuvat esiin Jocsun kanssa. Tiiä sit riittääkö kärsivällisyys vielä.

***
Ollaan vietetty normiarkea, ulkoiltu sikana, jumpattu satujumppaa ja tonttujumppaa, pelattu fortunaa tuhansia ja taas tuhansia eriä, luettu kymmenittäin satuja ja sitten vaan makoiltu ja halailtu. Viikonloppuna käytiin kirjastossa, mikä oli kirjasto-autoon tottuneille lapsille suuri ihme ja kumma: äiti tässä kirjastossa ei ole pyöriä!!! Auto tulee niin kätsysti tohon viereen, niin eipä ole pariin vuoteen käyty tavallisessa kirjastossa..

Jepujee, huomenna tiedossa taas lääkärireissua, ja aamulla uimaan. Ja sitten sit vissiin sinne Menitaan, ei kai tässä muukaan auta. Ja talven IK pitäs hakea akateemisesta. Muuta en sit saakaan ostaa koko kuun aikana. Paitsi ne luistimet.