Piparikoru ja muita juttui

Eilen oli mahtava päivä, vaikkakin tekemistä sai ihan keksimällä keksiä. Käytiin lasten kanssa kaupoissa pyörimässä, Faunattaressa ja Sinellissä kului mukavasti tunti jos toinenkin. Ilta askarreltiin, tehtiin joulukortteja ja muutama hyshys-juttu.

Tehtiin piparikoruja, ja mä tein Jatan koruista inspiroituneena piparin mistä joku on haukannut palasen. Lasten suusta: "äiti mä en voi käsittää että sä menit puremaan sitä", "äiti toi on iljettävää", "nää muut menee lahjaks mut sä saat kyllä pitää ton, se on ihan limanen", "mee pesemään hampaat sulla on hampaanväleissäki sitä nyt, yök". :D. Komppaan Jattaa, oli muuten pahaa...

Jocsu teki täysin itsenäisesti ja oma-alotteisesti kotiloetanakorun. Hieno!

Ja lapsityövoimaa hyväksikäyttäen saatiin valmiiksi myös tarhan essut.

Täytyy sanoa että onneks ne ei ihan kahtakymmentä niitä tarvinnu, seitsemän oli just sopiva määrä :). Tänä vuonna olen ollut aika tehokas näissä hyväntekeväisyysasioissa... On kyllä mun mielestä aika surullista, että Espoolla ei mukamas ole varaa ostaa ihan itse tarhalaisilleen essuja, tai edes materiaaleja niiden tekoon.
Mä lähden nyt pitämään Jocsua hereillä. Meillä on muutaman tunnin päästä eeg, ja sitä varten poikaa piti valvottaa niin että sai yön aikana nukkua vain reilut viis tuntia. Kyllä sääliksi kävi herättää :(. Sormet ristiin että kaikki menee hyvin..

Kiltti tyttö

Vuosia sitten mä tein paljonkin vapaaehtoistyötä, niin paljon että sen jälkeen en ole jaksanut edes ajatella koko asiaa, ja kierrän kaikki rahankeruujutut kaukaa. Olen hyvin skeptinen (rahallisen) avun perille pääsemisestä. No sitten jossain (blogissa varmaan) näin juttua että joku on viemässä kestovaippoja Etiopialaiseen lastenkotiin ja etsii lisää ompelijoita, ja *klik* laitoin meiliä siltä istumalta. Se vaan tuntui oikealta asialta, ja kun Eeva-Maria vie vaipat henkkoht perille, niin eiköhän se riitä varmistukseksi että menee oikeaan paikkaan.
Materiaalit tuli valmiiksi leikattuna ja mun tarvitsi vain nepittää ja kantata foe:lla. Nepitys aiheutti vähän harmaita hiuksia kun ensin konetta ei löytynytkään mistään ja itse olin kipeänä jne. Sitten kävi onnenpotku ja sain Ummalullasta lainaan pressin. Nyt vaipat on valmiina ja odottelevat lähtöä eteenpäin. Täältä voi lukea miksi niitä vaippoja tarvitaan.

Yhden vaipan ompelemiseen meni multa noin 8 minuuttia, välillä enemmän, välillä vähemmän. Vaikka olenkin foe:lla kantannut aiemminkin, oli yllätys miten haastavaa oli venyttää sitä ihan äärimmilleen kaarevissa kohdissa. Se meinaan venyyyyyyy. Nämä kymmenen vaippaa oli ensimmäiset kestot mitä olen ikinä tehnyt :).

Neppipressi on muun uus paras kaveri. Ja nyt mun pitää lähteä raahaamaan tää kymppikilo takaisin Lepuskiin, voi huokaus! Pakko saada oma pressi!!! Se oli niin rentouttavaa ja ihanaa, ja Kamin pressin paremmuus Astoriin nähden on nyt ihan selvä homma; kohdistaminen on todella helppoa ja nepin saa millin tarkkuudella oikeaan kohtaan, vastakappale pysyy paikallaan paremmin kuin astorissa eikä tarvitse kolmea kättä että saa nepit aseteltua, kun neppi on kiinnitetty kunnolla, tarvitaan sivuleikkuri että sen saa irti. En usko että on edes mahdollista että nää irtoais käytössä.

Nyt mä lähden sädekehä hienoisesti kimaltaen palauttamaan pressin. Sit ehtii vielä nukkumaan päivärit ennen lasten hakua. Mä en vaan ikinä parane, kuume nousee joka päivä :(.