Väsyttää

En millään saa itseäni käyntiin nyt. On koko ajan sellainen epämääräinen tunne että kaikki kaatuu niskaan, vaikka oikeasti mitään järkyttävän suurta pinoa tehtävää ei ole. Ahdistuneisuuden paskin oire (fyysisten reaktioiden lisäksi) on aamuyöstä heräily. Tai siis että jos herää ei vaan sammu uudelleen. Viime yönä Melinda kävi halailemassa kolmen aikaan, ja mä vatvoin asioita sitten puoltoista tuntia siihen päälle. Sanomattakin selvää että aamulla kyllä olisi väsyttänyt.

(kesällä Naantalissa)

Odotan niiiin paljon sitä että tää koulu olisi kokonaan jo ohi. Muutama vittumainen asia pitäisi hoitaa, ja tuntuu ettei musta vaan ole siihen. Pitäis vaan tehdä, mutta kun tiedän että jos otan yhteyttä henkilöön A jotta saisin selvitettyä asian X, henkilö A käy päälle kuin yleinen syyttäjä kaikkien muidenkin asioiden tiimoilta, eikä vaan voi käsittää että asia kerrallaan. No, tää on taas asia mitä olisi kovin mukava puida tarkemminkin, mutta voin vaan todeta, että joskus julkisesta, helposti henkilöllisyyden paljastavasta blogista on vain haittaa...

Mut nyt. Niskasta kiinni ja töihin. Iloista pääsiäistä kaikille!

Tulossa

Teen tällaista mekkoa siskolleni. Ei enää paljoa puutu, mutta piti välissä yksi kauluspaita tehdä :D.

Kuvassa on vielä sovitushiha, sitäkin vielä vähän muokataan, ja helmasta puuttuu puolet tyllistä (ja sitä on PALJON).

Koulun suhteen kuvaavin sana voisi olla turhautuminen. Tämä on yksi syy. Mutta ei se koulutuskaan aina takaa että tietäisi miten toimitaan opettajana.

Ensimmäinen korsetti

Eilen palautin opinnäytetyön, ja nyt oikeasti tuntuu että kohta toi loppuu. Seuraavan viiden viikon ajan saadaan tehdä mitä halutaan (joo, just tän takia mulla on monta tonnia opintolainaa) ja sitten onkin vain työharjoittelu ja siinä se!

Eilen sain myös viimeisteltyä ensimmäisen itsetehdyn korsetin. Ajoin itseni (ja varmaan opettajankin) hulluuden partaalle kun kahlasin läpi internetin korsettiohjeiden, koska mun on vaan pakko oppia miten ne tehdään "oikein". Tilasin aiheesta myös yhden kirjan jonka esittelen myöhemmin.

Tehty niin että pitäisi kestää käyttöäkin. Satiininauhat on vain koriste, varsinaiset luukujanauhat on erikseen kiinni vuorissa.

Edestä ei näemmä ole kuvaa, siellä on plansettikiinnitys. Täytyy muuten sanoa että Helsingin kaupoissa on aivan kertakaikkisen SURKEA valikoima korsetintekotarvikkeita, esimerkiksi kunnollisia metalliplansetteja tai metalliluita (ei spiraali) ei myy yksikään kauppa (nettiä en laske kaupaksi). Satiininauha ylä- ja alareunoihin on ommeltu oikealle puolelle koneella, käännetty nurjalle ja kiinnitetty käsin piilopistoilla. Oikealla puolella ei siis näy tikkiä ollenkaan. Käsittämättömän siistin näköistä (klikkaa isommaksi niin näkyy miten siisti reuna on)! Oon ihan rakastunut.

Tänään meidän pihan luistelukentällä oli ystävänpäivän rusettiluistelu. Musiikkia, kaakaoo, ja aina kun soi Sutsisatsi piti tanssia oman parinsa kanssa. Mun pari oli hurmaava eka/tokaluokkalainen virolainen poika, ihanaa oli ja maailma tuntui taas vähän paremmalta paikalta.

Itseään on vähän vaikea kuvata luistelemassa ;)

Koulussa

Täällä taas, pitkästä aikaa ;). Viikot vierähtää huimaa vauhtia kun tekee rästihommia ja nykyisiä hommia ja yrittää järjestellä lapsen ekalle luokalle menoa. Se muuten ei ole Espoossa(kaan) mikään helppo juttu, jos lapsi ei satu mahtumaan tietynlaiseen muottiin. Olen surullinen ja vähän neuvoton, onneksi kuitenkin olen saanut esimerkillisesti apua opetustoimesta (tai mikä lie missä päättävät näistä) ja alueen muilta erityisopettajilta. Oma armas epäpätevä tapaus kun ei ole onnistunut järjestämään tapaamista, vaikka olen sitä joulukuusta asti pyytänyt, eikä vastaa mihinkään kysymyksiin muuta kuin viittaamalla tulevaisuudessa olevaan tapaamiseen, että keskustellaan sitten. En vaan voi käsittää miten tollanen voi edes olla opettaja. Viikkokausia istuttiin kalliissa tutkimuksissa joiden jälkeen saatiin todella paljon arvokkaita neuvoja opetuksen/oppimisen tukemiseen, ja sitten opettaja ei halua ottaa niitä neuvoja vastaan... Pirullista, surullista. Huomenna mulla on palaveri jonkun ventovieraan ihmisen kanssa, ja pitäisi päättää mihin Jocsu menee kouluun, enkä ole saanut eskarista aiheeseen mitään apuja. Minäkö sen päätän? Eihän kukaan tuntematon voi sanoa että no tällainen luokka olisi varmaan paras, kun ei tiedä lapsesta mitään! Näin täällä, Suomen toiseksi rikkaimmassa kunnassa.

***
Ettei ihan purnaamiseksi mene.... Harjoittelin huvikseni miten tehdään Canadian smocking, ei aavistustakaan taas mitä tää on suomeksi. Smokkipoimutus? Mut eikö tää ole vähän erilainen kuin se perinteinen?

Tän tekeminen oli kivaa ja yllättävän nopeaa ja helppoa.

Nyt olen puuhailemassa mekkoa sekä korsettia. Tämä punainen korsetti ei (onneksi) ole mun tekemä, se oli niin huonosti kasattu että pyysin lupaa purkaa koko höskä ja tehdä uusi samalla mallilla. Huomenna ehkä valmista, siitä tulee ihana! Ja korsettihurahdus nosti taas päätään, viime viikkoina on tullut aika tiiviisti perehdyttyä aiheeseen omaksi huviksi.

Kaavoituksen ja ompelun näyttö

Suoritin työssäoppimispaikassani kaksi näyttöä, kaavoituksen ja leikkuun sekä ompelun. Näytön pitää olla työ mitä on saanut harjoitella, joten tein ensin itselleni kotelomekon, kuvia siitä myöhemmin. Sitten kaavoitin ja ompelin ohjaajalleni mekon.

Mekko on villasekoitetta, ja tarkoitettu pidettäväksi paidan kanssa. Mekko on kokonaan vuoritettu, takana on vetoketju.

Tämä on viimeinen sovituskuva, napin paikkoja ei vielä ollut päätetty. Olin tosi tyytyväinen tekemääni kaavaan; sovitusmuutoksia ei oikeastaan ollut, vain kädentietä hieman avarrettiin ja halkiosta tehtiin matalampi.

Ihku.


***
Edelliseen postaukseeni haluan lisätä, että missään tapauksessa en tarkoita että opettajan ehdottomasti pitäisi olla muodollisesti pätevä, tiedän että on hyvin paljon mahtavia opettajia ja avustajia, sellaisiakin joilla ei edes ole koulutusta, mutta jos ei ole sellaista maalaisjärkistä pätevyyttä tajuta lapsia, niin sitten olisi toivottavaa että olisi edes sitä koulupohjaa.... ADHD ja hahmotusongelmat sun muut on mun mielestä niin perusjuttuja, että ei erityisluokan opettaja voi olla neuvoton niiden edessä. Mutta palaan tähän asiaan taas joskus ;).

Ahdistus

Kohta on vuosi koulua takana, onneksi enää vuosi jäljellä. Tällä hetkellä olen taas niin stressaantunut ja ahdistunut, tuntuu että mikään ei suju. Mä en usko nöyryyttämisen ja simputtamisen avulla oppimiseen. Vaikka ehkä pitäis, mulle ei tule sellaista fiilistä, että no nyt teen paremmin, nopeammin ja siistimmin, ettei ainakaan tule mitään sanomista, vaan päinvastoin, ei huvita enää yhtään. En ikinä tee kotona sellaisia huolimattomuusvirheitä kuin mitä nyt olen koulussa tehnyt. Olen niin pettynyt koko tuohon koulutuksen sisältöön ja koulun toimintaan, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. "Yrittäjäpainotteinen linja", mikä iso vitsi! Koko asiaa ei selvästi ole ajateltu ollenkaan loppuun asti, ja tällä vauhdilla meistä ei koskaan tule yrittäjiä. Ja voitteko kuvitella, pukuompelijaksi valmistuu ilman että ompelee yksiäkään housuja!!!
Välillä olen niin lannistunut, että kaikki ideatkin katoaa. Joinain päivinä tiedän ihan tasan tarkkaan mitä tahdon tehdä, välillä tekis mieli itkeä kun tuntuu että jos kerran olen näin surkea, niin miten musta mitään voisikaan tulla. Harmittaa olla näin heikko, ei pitäisi välittää, pitäis jättää omaan arvoonsa, mutta mä en vaan osaa.

Viime viikon olin itse tosi kipeänä, kohta on varmaan lapset kipeänä ja voihan vittu. Kun tuntuu vaan että mä en ehdi enkä jaksa ja koulun joustamattomuus ja asioiden järjestelyn mahdottomuus tekee elämästä ihan helvettiä välillä. Ja sen sijaan että kysyttäs miten voin, töksäytetään (perjantaina) että työt mitä muilla oli aikaa tehdä yli viikko, pitää olla maanantaiksi valmiina. Mitään muutahan mä en tietenkään missään tapauksessa vapaapäivinä tahdo tehdä.

Kipeänä ollessa sain puuhattua viikkokalenterin lapsille. Vielä tarttis tehdä pictoja lisää, käsinpiirretyt ei jotenkin enää näytä kivalta kun on kiva kalenteri :).
Lähinnä tämä on tarpeellinen Jocsua varten, jotta oppii hahmottamaan päivien kulun ja tietää mitä seuraavaksi tehdään jne. Mutta on ehdottomasti hyödyllinen myös ihan "terveille" lapsille, ei tarvitse kinastella saako tänään pelata tai koska mennään ulos, ja lapsi pystyy itsekin katsomaan koska on tarhapäivät ja mitä tarhassa tehdään ym. Päivien värit eivät ole sattumanvaraiset vaan kansainväliset värikoodit. Mä en tietenkään niitä muistanut ulkoa mutta onneksi blogittajista löytyy aina apu ja Tiina selvitti värit hetkessä :D.

Ensin tuntui että keittiö näyttää nyt lastentarhalta, mutta äkkiä noihin tottui ja nyt näyttää silmään jo hyvältä. Haluttiin kalenteri kuitenkin näkyvään paikkaan, eihän siinä muuten mitään ideaa olisi.
Puolet keittiönpöydästä on vallannut puutarha. Vielä on hyllynpäällä kolme tuollaista isoa levyä itämässä :). Äitin kanssa tutkittiin mitä takapihalla on alkanut kasvaa, ja rikkaruohojen maihinnousu sai kyllä sellaisia epätoivon tunteita pintaan, että teki mieli perustaa kivikkopuutarha :D. Antaa kaikkien kukkien kukkia tai jotain.

Noin. Nyt mulla on parempi olo kun sain asiat pois mielestä. Ja ei, en aio lopettaa kesken ;).

Hiuslaskoksia

Viime jakson kolmas paita koulun myymälään. Paidassa on hiuslaskoksia edessä, korkea pystykaulus ja pitkät rannekkeet mitkä on tarkoitus pitää ylöspäin taitettuna.
Paita läks arviointiin ilman nappeja, koska siihen piti alunperin tulla nepparit, ja nepittäjäkone söi kankaaseen suuren reiän. Jouduin sit tekemään uusiks koko napituslistan, ei sit enää sen jälkeen juurikaan huvittanut edes nähdä koko paitaa enää. Kuvatkin on niin surkeita että bloggeri ei suostu edes näyttämään tota toista...

***
Jos täällä joku vielä neulomissisältöä toivoo näkevänsä, voin kertoa että aika vähissä on mahikset. Mulla tulee kädet ja rintalasta niin kipeeksi neulomisesta että taitaa toistaiseksi jäädä, eikä kyllä just nyt, näin kesää vasten edes kiinnosta. Jotta saisin lisää täysjärkistä (tai täyskahjoa) seuraa, ajattelin kuitenkin pitkästä pitkästä aikaa aktivoitua ja aion kahvitella huomenna Sello-miitissä ;).

***
Unipusseista: vuorellinen, vetoketjullinen pussi maksaa 40€ (puuvillavelour + puuvillatrikoo), tulossa runsaasti kokoja ja kangasvaihtoehtoja, mm bambuvelour.

Puhvi

Puhvi on mun tämän jakson ensimmäinen valmis paita. Aloitin sen teon kun olin viikon kotona kipeiden lasten kanssa, ja mulle tokaistiin koulun taholta, että "ethän sä tietenkään mitään pysty siellä kotona tekemäänkään". No ei ollut omia kaavoja mutta lehtiä senkin edestä, ja piirsin sitten tämän jostain Burdasta, ja teinkin aika pitkälle. Lisäksi tein yhden pojan kauluspaidan sen viikon aikana, eli periaatteessa etenin töissäni ehkä enemmän kuin olisin koulussa edennyt.
Elän toivossa että Puhvi mahtuu mulle ens kesänä. Se on kokoa 42 joten täytyy olla ehkä vähän kurinalaisempi vastedes... Paidan alimmainen nappi katosi mystisesti työhuoneen uumeniin, mutta eiköhän se vielä löydy.
Mun mielestä varsin nätti pusero. Mutta puhvihihoja on ihan mahdoton silittää!!!

***
Tulipa ankea viikonloppusää. Toisaalta sillä ei ole väliä ku mä oon koneen ja kankaan välissä tiukasti maanantaihin asti, mutta olishan se kivempi auringonpaisteessa ommella.

Meillä oli eilen ystäväpariskunta lapsensa kera kylässä, testasimme kolmea eri pelikonetta (XBox 360, PS2 ja Nintendo Wii) siitä näkökulmasta, että mikä olisi paras satunnaisesti pelaavalle lapsiperheelle. (Ps3 oli heti poissuljettu, koska sille ei ole lastenpelejä pahemmin, ja muutenkin pelejä vähän, hinta infernaalinen ja ps2 pelit ei enää sillä toimi, mikä on silkkaa rahastusta). Hauskaa oli ja myöhään meni, lapsetkin valvoi kymmeneen, ja heräsivät silti ennen seitsemää.... Aamun he makasivat sohvalla ja voivottelivat, "äiti mä oon niiiiin väsynyt", mä vaan lakonisesti totesin että oliskohan kannattanut nukkua...

Viikonloppuja, mä meen takas sur-sur.

Tylsyyden multihuipennus

Lapset ovat edelleen kipeänä ja mä tuun ehkä hulluksi. Olen ollut koko viikon poissa koulusta, paitsi eilen kävin kun mentiin Patentti-ja rekisterihallitukseen. Ajattelin ja uskoin että se olis niiiiin tärkeä juttu että pakko jotenkin päästä, ja paskanmarjat, yhtä tyhjän kanssa koko reissu. On ilmeisesti mahdotonta saada jostain paikalle ihminen, joka ihan oikeasti osaisi kertoa miten yritys perustetaan. Kun tähän asti on vain sanottu että täytät vain tämän paperin ja meidän puolesta asia on selvä. Mutta entäs ne muut puolet, verot ja muut? No, oikeasti mähän tiedän jo suurimmaksi osaksi nämä jutut, mutta koska se on ihan itse netistä kaiveltua tietoa, olisi kiva tietää onko tiedot oikeita. Ääh, lisää tästä toiste, ärsyynnyskynnys on nyt niin matalalla että haukun kohta kaikki.
Tychus vol 2.
Dropsin alpakkaa ja Garnstudion Lanettia molemmat tuplana. Puikot 4,5mm. Tein ohjeen mukaisilla silmukoilla, uskomatonta miten paljon neljän silmukan vähennys vaikuttaa! Tähän neulon vielä reunuksen kun on pikkuisen liian lyhyt vaikkakin muuten sopiva.

edit. Poistin kouluun liittyvät vitutusvali-valit. Tuulimyllyjä vastaan on turha taistella, se on tullut jo selväksi. Ammattikouluihin usein liitettävät stereotypiat sopivat oikein hyvin tähän(kin) kouluun, minkäs teet....

Vihdoin jotain valmistakin

Sorry, ei ole päivityttänyt.. jutun juuri on ollut hautautuneena jonnekin, mut jospa tää tästä taas...

Koulu on aiheuttanut syviä tunteita vähän joka suuntaan. Jossain vaiheessa olin niin turhautunut että teki mieli pakata kimpsut ja mennä, no, jonnekin. Mutta tää viikko korjas hieman tilannetta parempaan päin, nyt olen vähän odottavalla kannalla mutta positiivisessa mielessä. Tai lähinnä ehkä niin, että tiedän nyt tarkalleen mitä itse haluan, enkä enää odottele että saan koululta yhtään mitään pyytämättä.

Tällä viikolla tein tällaisen liivin, nämä menee koulun myymälään. Omituinen liivi. En usko että moni tällaista tahtoo. Kaava oli jostain kivikaudelta (70-l :D). Tässä harjoiteltiin muotolaskoksia ja muotokaitaleita sekä alavaran käyttöä. Ja nappien ompelua, päätin opetella sen oikein tosi hyvin ja nyt osaan.

Myöskin myymälään (surullisten vaatteiden hautausmaa) menee nämä lierihatut. Lieri on ou-to. Se ei ole pyöreä, vaan ikään kuin kahdeksikon mallinen lieriö mikälie. Hattu täynnä tikkauksia. Kuvun kuudesta palasta tikkasin neljä täydellisesti ja kahteen tuli virheitä mitä ei tietenkään kannattanut ajoissa huomata. Mielestäni onnistuin kuitenkin hyvin.


Että näin. Nyt oon tekemässä korsettia, toivottavasti siitä tulee hyvä! Osaisko joku kertoa mistä Helsingissä kannattaisi etsiä tukikankaita, lähinnä ehkä tukihuopaa tms jämäkämpää? On se niin syrjivää, että tampereella saa tällaiset tuotteet ihan eurokankaasta ja meillä täällä syvässä etelässä pitää mennä erikoiskauppaan :( mur!

Viikko 5

Viime viikko meni aika hujauksessa, enkä ole vielä edes kuvannut mitään järkevää. Koska muisti on niin huono, niin fiksusti kirjoitin kalenteriin mitä minäkin päivänä tehtiin :D. Oikeasti tuntuu että jää paljon enemmän asioita mieleen, kun mietin usein mitä blogiin kirjoitan ja mitä nyt oikeastaan olemme tehneet. Viidennellä viikolla:

• meillä oli koe kaavoituksesta ja kuosittelusta. Sain kokeesta 5- (asteikolla 1-5. Unohdin merkitä kaavaan langansuunnan...)
• atk-tunnilla teimme portfoliota
• tuotesuunnittelussa piirtelimme neulosmallistoa. Ihan turha päivä -jos opettajasta saa irti vain käskyn piirtää mallisto, niin olis kyllä voinut olla kotona ennemmin. Yleisesti ottaenkin meitä ohjeistetaan lähinnä jälkikäteen "eikö olis kannattanut". nii-in vali-vali.
• kävimme läpi materiaalituntemusta ja tutustuimme loimineulokseen.
• piirsin kaavaa omilla mitoilla todellisessa koossa
• olin yhden päivän pois Jocsun lääkärireissujen takia
• ompelin paidan omilla mitoilla ja harjoittelimme sovittamista
• aloittelin legginsien ompelua

Täytyy vähän purnata. Liki kaikissa aineissa (ei siis koske vain yhtä opettajaa) meidän ohjeistus on tos puutteellista ja jotenkin kummallista. Hirveästi pitäisi muka tietää asioita, kuten että mallisto tehdään viivapiirroksina ja niissä piirroksissa pitäs näkyä tikkaukset ja leikkaussaumat ym. Ja sitten sanotaan, että juu voi ne vaatteet olla ihmisen päällä; sitten kun on piirretty koko mallisto näin, kerrotaankin että eikun ne viivapiirrokset (ilman värejä) pitää ihan oikeasti olla. Ja niin edelleen. Tämä esimerkki nyt oli vain yhdestä aineesta mutta koskee kyllä ihan kaikkia. Ja jos jotain kysyy, kysyjä saa ryöpyn niskaansa, vaikka koko luokka on yhtä pihalla. Ja oikeasti jos 20 ihmistä käsittää jonkin ohjeen väärin, niin eikö voisi ajatella että vika on silloin kenties jossain muualla kuin oppilaissa?

Myös se tökkii, että meillä on nyt ekassa jaksossa perus2-jakso, ja seuraavaksi sitten perus1. Tosi loistava idea!! Joka toinen lause alkaa näin: "nämä nyt on sen ekan jakson asioita, mut katotaan nyt pikaisesti". Eli käytännössä ollaan kaavoitettu ja leikattu ja ens jaksolla sitten opetellaan miten tämä tehdään oikein. Ja tavallaan kai opettajilla jotenkin mielessä se, että kun ollaan kakkosjaksolla meidän pitäs jo tietää, vaikka oikeasti ei osatakaan. Aargh.

Vali vali loppui nyt. Kymmenen vuotta sitten mä olisin saanut tästä asiasta hermoromahduksen, mutta nyt mä vaan odottelen että joku nuorempi menettää hermonsa. Mua ei tavallaan jaksa kiinnostaa, teen omaa juttuani ja suoriudun kyllä. Ja osaan ottaa asioista itsekin selvää. Mutta on kurjaa, kun pinnan alla kuohuu. Älkääkä sanoko, että yrittäkää puhua opettajille, yritettiin mutta eipä auttanut. Kun ollaan vaan ymmärretty väärin...

Viikko 4

Jo neljä viikkoa koulussa! Aika on mennyt todella nopeasti. Ollaan tehty montaa asiaa sekaisin, ja välillä tuntuu että enemmän saataisiin valmista jos hetki keskityttäisiin yhteen projektiin. Mutta en valita, pysyypähän mielenkiinto yllä.

Tuotesuunnittelussa tehtävänä on suunnitella n. 8 tuotteen neulosvaatemallisto, joista yhden työn saa toteuttaa. Mä aion toteuttaa tällaisen mekon.
Tällä viikolla:

• perehdyimme pikaisesti erilaisiin sidoksiin
• tutustuimme kangaskaupan neulosvalikoimiin, opimme ainakin sen, että eurokankaan myyjien mielestä trikoo ja college eivät pääsääntöisesti ole neuloksia..
• teimme valmiiksi suurimman osan opettajien kännykkäpusseista (project from hell..)
• kävimme vierailemassa Marimekossa, ihanaa! Kokeilimme ompelukoneen lisälaitetta, mikä oli kuten mun vinonauhankääntäjä, mutta siinä koneessa kiinni, ja siitä vaan suih, ja oli paita kantattu. Tahtoo!
• otimme mittoja toisistamme ja piirtelimme kaavoja omilla mitoilla
• toimin järjestäjänä
• atk-tunneilla tutustuimme portfolion tekemiseen
• tuotesuunnittelussa kävimme vierailemassa Designmuseossa, missä oli Vuokko Nurmesniemen ja Rut Brykin näyttelyt

Varsin mielenkiintoinen viikko kaikinpuolin.

Viikko 3

Kiitos kaikille edellisen postin kommenteista! On kiva kuulla että tykkäätte yhä vaan ;). En tiedä miksi itse aina ajattelen että tämä on "neuleblogi", ja koen jonkinasteista syyllisyyttä vähäisestä neulesisällöstä. Ehkä kuvittelen että ihmiset tahtovat vain tietynlaista sisältöä? No, tahdotte mitä hyvänsä, mä nyt kirjoittelen näin ja useille (sadoille!!!) se näyttää kelpaavan hyvin ;).

Päätin, että yritän aina välillä tehdä koosteita siitä, mitä me koulussa tehdään. Itselle talteen, ja teille monille kiinnostuneille tiedoksi. Sivupalkista klikkaamalla "koulutus"-labelia saa sitten kaikki koulutusjutut näkyviin.

Koulu aloitettiin neulosvaatteisiin, kaavoihin ja kankaisiin tutustumalla.
Tehtiin valmiilla kaavalla peruspaita ilman hihoja. Kädentiet ja kaula on vain saumuroitu (yöks) ja helmataite on ommeltu tasosaumakoneella (ihana). Ja seuraavalla kerralla lupaan kuvata vain yhtä mallinukkea, nyt oli vähän kiire ja akkukin loppu :D.

Sitten harjoiteltiin tekemään napitushalkio. En olekaan tällaista ennen tehnyt ihan ohjeen kanssa, oli pikkusen helpompaa kuin itse säveltämällä!
Harjoittelin samaan kankaanpalaan kaksi halkiota, toinen onnistui jo opettajankin mielestä hyvin.

Harjoiteltiin myös erilaisia kauluksia.
Veemäinen kaulus, tehty niin että kulmassa on muotolaskos. Joku jakoi resorin vähän epätasaisesti... *en myönnä*


Toinen veemäinen, missä kulma ommeltiin ensin reunat päällekkäin, leikattiin kolmio pois ja käännettiin np:t vastakkain. En osaa selittää..... Tää oli ehkä vaikein tajuta mutta sit kuitenkin helpoin ja siistein tehdä.

Tehtiin myös pyöreitä päänteitä, mutta en nyt ottanut kuvaa kun on niitä muutamia tullut tehtyä.

Tehtiin myös kuositteluharjoituksia, todella mielenkiintoista puuhaa! Idea siis se että peruskaavasta muokataan halutunlainen uusi kaava. Leikkaa-liimaa-askartelenäpertelyä parhaimmillaan!

Viikko 3 pähkinänkuoressa:

• resorikauluksia
• kuositteluharjoituksia
• trikoopaita
• paidan ja legginsien kaavoitusharjoituksia pienoiskoossa
• ryhmäytymispäivä Mustikkamaalla (en osallistunut, vaan ryhmäydyin pankin tätien kanssa mieluummin :D)
  

Sellaista tällä kertaa, huomenna jotain ihan muuta.

Viikko 2

Viime viikolla aloitettiin opettelemaan (trikoo)paidan kaavoitusta. Tosi kivaa ja loogisen yksinkertaista, vaikkakin aika haastavaa..

Viikko 2 lyhyesti:

• trikoopaidan leikkuuta ja ompelua
• resorikauluksien aloittelua
• tuotesuunnittelussa neulemalliston pohdintaa
• lyhyt ensiapukurssi
• tutustuminen vähittäiskaupan lasten neulosvaatteisiin ja työtapoihin (meidän ryhmä kävi Lindexillä)
  

Lapset sai serkultaan kasan ihanuuksia. Äitikin tykkää...Voi kun mullakin olis noin paljon kenkiä!
Mä meen takas leikkimään ;).

Mä lupaan etten päivitä ennenkuin mulla on jotain neulomisaiheista sanottavaa :D:D. Takaraivossa jyskyttää Villapallon taannoin lausumat sanat, että jos blogissa ei aikoihin ole mitään edes etäisesti neulomiseen liittyvää, tipahtaa äkkiä tilatuista. En mä mitään paineita ota mut kuiteski..:D

Väsynyt mutta onnellinen

Koulussa on ihanaa. Eilen ja tänään pohdin, että on todella upeaa tehdä päivät pitkät jotain mitä rakastaa. Tää on niin mun juttu! Toisaalta on myös hyvin rankkaa. Aamulla lähden kukonlaulun aikaan, ja useimpina päivinä singahdan koulusta ulos pikajuoksua, ja olen tarhalla 16.50. Tämä tietysti edellyttää VR:ltä aika moitteetonta aikataulussa pysymistä, saas nähdä kuin käy kun seuraavan kerran sataa/paistaa/kuu on väärässä asennossa tms. Mut onneksi mä en asialle sit mitään voi, kunhan hoidan itseni junaan, loput on sit korkeemmassa kädessä. Joka päivä jaksan ihmetellä miten kiire ihmisillä on! Siis jos olet jo bussissa, niin se naputtelu ja huokailu ja sekunnin välein kelloon katsominen ei auta yhtään. Kirja käteen hyvät ihmiset. Mä oon ollut niin väsy että olen vain kuunnellut Rammsteinia ja ajatellut syntyjä syviä (siis lähinnä Rikhardia, lol).

Riikka Pulkkisen Raja oli upea. Ja niin hyvin kirjoitettu, yleensä suomenkieliset kirjat (etenkin sellaiset missä käydään jonkinlaisia keskusteluja) kuulostaa teennäisiltä ja väkisin väännetyiltä. Tämä oli poikkeus, ei ihme että kirjaa on niin paljon kehuttu.

Niin mun piti vielä siitä koulusta sanoa. On tää niin hurjaa miten täydellisesti pitää aikatauluttaa kaikki, että suoriudutaan. Nyt vahvistui sekin mielipide, että vain rahan takia ei (meidän) lapsia tarhaan pidä laittaa. Mä en ikimaailmassa pystyisi tähän, jos joutuisin tämän käymään läpi päästäkseni vaikka edelliseen työpaikkaani. Enkä voi kuvitellakaan mitään työtä, minkä takia tätä jaksaisin. Mutta tämän jaksan, ja suoriudun, ja kun Jocsu menee kouluun, mä pystyn olemaan kotona, läsnä. Tällä on tarkoitus.

Älkääkä nyt vaan vetäkö mitään palkokasveja nenään, jokainen tekee niinkuin tykkää ja miltä tuntuu, musta tuntuu tältä.

Nyt tulee nukkumatti. Kaivoin muuten Roguen esiin, alkoi ärsyttämään kun tässä blogissa ei ikinä esitellä mitään valmista!!

Viikko pulkassa

Taas vaikeuksia otsikoiden kanssa. No oli tää sentään parempi kuin viime aikoina viljellyt huh ja iik jne..

Koulussa on ollut mukavaa, inspiroivaa, ihanaa, raskasta, kuumaa, puuduttavaa, riemuisaa. Ei ole unen tulon kanssa ongelmia. Eilen harjoittelin miten ehdin hakemaan lapset tarhasta (viimeistään klo 17). Ihan hyvä että oli kuivaharjoitus, olin tarhan pihassa 17.25... Saa nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Bussit on perseestä - aamulla kun linjat kulkee järkevästi, matkaan menee 55min, iltapäivällä (ruuhka se on aamullakin hei) menee 1h 45 min. No kai mä jotain keksin. Ilmeisesti kuitenkin useimmiten päästään aikaisemmin, ja täytyy sit vaan ommella nopeammin. Hyvä puoli bussimatkailussa on se, että neulonta-aikaa on mielettömästi. Nautin kun saan ihan rauhassa istuksia, kuunnella musiikkia, neuloa, tai välillä vaan tuijotella vihaisen näköisiä väsyneitä ihmisiä, jotka ei ole sisäistäneet että ruuhkaa ei voi nopeuttaa marisemalla, vaan pitää vaan sopeutua.

Postissa saapui ihana koulun aloitus-ylläri eteläisestä Espoosta. Eiks oo kaunista lankaa! Mä mietin et minkä kokoisen kolmion tästä sais, toisaalta huvittais kyllä tehdä esim Branching out tai Misty garden piiitkänä, ja sitten mätsäävät kämmekkäät tms. En tiä.

Aamuisin mulla on tällainen seurankipeä kaveri. Tulee perässä joka paikkaan! On melko ärsyttävää meikata kun joku tuijottaa ja tuhisee koko ajan :D.

Nyt lapset. Sitten Tehari. Sitten Gordon Ramsay. Ja sitten nukkumaan. Tai ehkä vaan suoraan nukkumaan ;).

Jaiks

Kouluun tarvitaan tarvikkeita. Paljon tarvikkeita. Kuten tusseja, siveltimiä, värejä ja paperia. Enhän mä edes osaa piirtää. Voi kauhistus. Taiteellisesta perheestä on sentään se hyöty, että mulla on hiton hyvät puuvärit, äitin ylijäämävarastosta (kaikkea ne tietokoneet teettää. Mä muistan ajan kun mutsi piirteli mainoksia tusseilla, voi miten hienoja tusseja sen töissä olikaan!).
Ehkä mä voin vaan sanoa niinkuin Chloe Dao eilisessä Project Runwayssa: I don´t do sketches :D.

Kamerasta löytyi ratsastuskuvia lomareissulta. Ihana Jocsu, niin tyynenä.

Melinda oli hepan selässä tasan niin kauan että sain kuvan näpättyä, laitoin kameran kiinni ja katsoin ylös, niin oli jo kiipeämässä pois :D. Tais olla liian jännää.

Jos joku miettii, niin otin eilisen purkauksen pois, koska en ollut taas tunteen palossa onnistunut selittämään itseäni kovin järkevästi... Nimettömälle kommentoijalle tiedoksi, että asiat on kyllä oikeasti ihan tärkeysjärjestyksessä, vaikka siltä ei tosiaan kuulostanut tekstissä, olit ihan oikeassa ;).

Huuh

Tarha alkoi ja se on ihanaa kaikin puolin! Lapset ovat viihtyneet tosi hyvin. Mulla on ollut niin kiirus mukamas että koneella en pahemmin ole käynyt. Lähinnä olen harjoittanut päiväkotitoimintaa omalla pihallani, kun naapuruston lapsoset ovat olleet pomppimassa trampoliinilla (roskiin haluava joustinpatja 160cm leveä :D takuuhauskaa!) ja tänään oli uima-altaassakin täysmiehitys. Miten ne tarhan tädit oikein jaksaa!

Olen mä neulonutkin. Ja etenkin suunnitellut neulomista.

Valmistunut on muutamia kämmekkäitä naapurin lapsille
ja ystävien lapsille
ja omillekin. Lisää tulossa, samalla ja erillä mallilla. Ylemmissä lankana BBB Jeremy, puikot 3mm (silmukoita 3veelle 32 ja 5-7veelle 36) alemmassa Rowanspun 4ply kaksinkertaisena throughout ja puikot 2,5mm silmukoita 32.

Tänään oli taas hellepäivä! Täytyy nyt pulikoida joka päivä, ei tiedä koska lunta jo sataa.

Ja tässä loistoesimerkki miten huonoja kuvia kännykällä saakaan otettua.
Mun uusi unikaveri. Hetfield se on, mutta uusi siks kun ei ennen välittänyt nukkuseurasta. Copperin taivaaseen menon jälkeen on nukkunut kaikki yöt mun jaloissa ;).

Ens viikolla alkaakin koulu. Vähän jänskättää. Ajatuskin alle 20 vuotiaista saa mut tuntemaan itseni niin vanhaksi, että menin ja ostin pinkit Hello Kitty -kouluvarusteet (no mapin ja lehtiön mut kuitenki). Mitäs seuraavaks? Snoopy-reppu?? :D

Kuinkas sitten kävikään

Mä luulin että olin jo päättänyt etten mene kouluun, vaikka pääsisin. Mutta kun kirjekuoresta tuli tämä, onni hulahti lävitse ja mietin, että just tonne mä tahdon.
En kyllä tiedä miten me pärjätään, ja ärsyttää ihan megana ottaa lisää opintolainaa ja jättää vanhat maksamatta. Mutta ei voi mitään, pitää keksiä jotain. Miten se menikään, harmaa talous ja valoisa tulevaisuus?? :D:D

Älkää kysykö miksen ole töissä. Liian pitkä juttu, ja ansaitsee ihan oman postauksen ;).

Yhteishaku

Voi helvetti. Kuka noita hakulomakkeita oikein tekee? Tarvitaanko tosiaan kaikki tieto? Kädet tärisee. Mitä jos tuleekin laitettua väärä numero ja päädyn peräseinäjoelle opiskelemaan riistanhoitoa? Missä mun yo-todistus on? Mitkä mahtavat perustelut keksin joustavaan hakuun, että just mut on pakkopakko ottaa kouluun? Uhkaan että jään kostoksi pitkäaikaistyöttömäksi jos ei paikkaa tipu?? AAARGH! Ja miksei tätä koulutusta voi olla missään lähempänä? Leppävaarassa on tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelun/valmistuksen linja, mutta se näyttäis olevan ihan eri asia kuin pukuompelu. Mua ei niinkään kiinnosta se kankaan teko vaan nimenomaan vaatteen. Mutta saa kelvata kakkosvaihtoehdoksi, on ainakin sama ala. Ja oikeastaan tunti bussissa aamuin illoin kuulostaa ihanalta. Vain minä ja musiikki.