Kadotettu kuukausi

Gilmoren tytöillä on selvästi negatiivinen vaikutus mun neulomiseen. Huhtikuun tilinpäätös on helppo tehdä; en ole tehnyt mitään valmista, enkä sen puoleen ole myöskään ostanut MITÄÄN käsityöaiheista. Tai no en ole varma ostinko Endpaper mittsien sisut tässä kuussa vai viime kuussa, mutta kuitenkin. Kiire oli nekin saada, ja mihin niitä tarvittiin. Ai niin en olekaan kertonut että purin koko kämmekkään alun kun menin sekaisin rivissä enkä enää paikantanut itseäni kaaviosta :D.

Huhtikuussa olen myös blogannut uskomattoman vähän; vain 8 postausta (tämä mukaanlukien)!!! Edellinen vähäpostinen kuukausi oli heinäkuu 2005 (12 postia), mutta silloinkin olin kuitenkin neulonut ja ommellut senkin edestä. Nyt en ole tehnyt siis mitään. Käsittämättömintä on, etten ole ommellut yhtään mitään koko kuun aikana (kissan häntää ei lasketa ompelemiseksi). Ilmankos lapsilla on vaatekaapit vähän tyhjillään... Mitä ikinä tapahtui sille vuodenaikojen ennakoimiselle (kesällä syksyn vaatteet, talvella kevään vaatteet jne)??? Täytyy äkkiä ottaa itseä niskasta kiinni.

Vappufiilis on jokseenkin olematon. Jari on töissä niin tässähän tämä, taas yksi tavallinen päivä tavallaan. Ärsyttää kun ei ole huomenna kaupat auki, olis pakko päästä ostoksille _rauhassa_. Mutta menemme vappupiknikille mutsin luo, säästyypä edes yhden päivän ruokarahat!!!

Hauskaa vappua kaikille, älkää kadottako valkolakkejanne kovassa tuulessa!

Kilo rikki

Neulottu kilo siis. Läskiä on sentään kadonnut jo 6kg. Neulerintamalla ei ole mennyt niin hyvin, kolmen kuukauden kulutus 1079g. Mutta melko paljon se kuitenkin on, kun puolet ajasta en ole oikein pystynyt neulomaan, eikä huvituskaan ole ollut ihan kohdillaan.

Perinteitä kunnioittaen on jo melkein puolikuu kun saan edelliskuun tilitettyä.

Tuli ommeltua ja vähän neulottuakin. Oho, pupuhatusta tuli kaks kuvaa, eikä siitä edes ole tän vuoden puolella tehty ku pupu :D. Prinsessan keijuhattu (oikeanpuoleisen rivin alin) oli niin mieleinen, että se päässä on nukuttukin.

Project Spectrum

Project Spectrumin helmi-maaliskuun värit olivat harmaa, valkoinen ja sininen. Kauheesti ei tullut sille saralle saldoa, jotain kuitenkin. Huhti-toukokuun värit ovat vihreä, keltainen ja pinkki, luulen saavani enemmän inspiraatiota näistä väreistä.

***
Näin unta, missä Jari kertoi, että säästösyistä heille maksetaan kyllä nyt palkka, mutta se otetaan heti takas. Niinkuin tavallaan lomautus. Tilille tuli sitten 380e, ja samantien sekin vähä otettiin pois. Tunsin suorastaan fyysistä tuskaa kun numerot hitaasti hälveni pois tililtä :D.

edittiä: kuka sanoi, tai missä leffassa, näin: assumption, my dear, is the mother of all fuck-ups ??? Oscar Wilde? Ewan McGregor? Dracula? helvetti että ärsyttää kun en muista, tää on mun yks all-time-favorite lineistä :D (hyvää suomen kieltä taas).

edit2: mitä tekisimmekään ilman googlea? lause sinne ja pim! Priscilla, Queen of the desert! Voi se olikin ihana leffa.

Kuukaudet tulee ja menee

Nyt on jo maaliskuun puoliväli, tiesittekös sitä? Mulla meni se(kin) fakta vähän ohi, erinäisistä syistä. Helmikuun(kin) aikaansaadut työt mahtuu yhdelle arkille. Toki voidaan sanoa että tein myös yhden villapaidan, sillä ei siitä maaliskuun puolelle paljoa jäänyt. Taas olen dissaamassa itseäni etten tee tarpeeksi/niin paljon kuin haluaisin, mutta onhan tässä näitä.

Kevät ja sen myötä kevätstressi uhkaa saapua. Vaikka miten yrittää ottaa lunkisti, takaraivossa tykyttää kaikki ostamattomat ostokset. Miten paljon kaikkea taas tarvitaankaan! Eikä rahaa ole yhtään. Mua on ruvennut harmittamaan että keksin koko ajatuksen kouluun menosta. Ei meillä kertakaikkiaan ole siihen varaa. No nyt siellä kuoro sanoo että monet muutkin on selvinnyt ja tiukkaahan se on, muttakun meille ei jää tälläkään hetkellä normien mukaista rahasummaa ruokaan ym. Ja tulot vaan pienenis, ja menot kasvais. Pelkästään mun bussilippu tuo satasen lisämenon, ja siihen päälle moninkertainen määrä vaatteita tarhaa varten. Ja itsekin kai tarttis jotain muuta ku rikkinäisiä vaatteita jos meinaa ihan koulussa käydä. *ttu.*ttu.*ttu. Oon niin kyllästynyt tähän!!!!! Kyllästynyt ihmisiin jotka puhuu yhtä ja tarkoittaa toista, kyllästynyt ystäviin jotka hyvinä hetkinä sanovat olevansa olkapäänä jos tarvitaan, mutteivät sitten tosihetkellä olekaan. Kyllästynyt siihen että pitää joka vitun euroa miettiä. Kyllästynyt siihen että olen niin tyhmä että tuhlaan harrastukseeni rahaa ja sitten leikkaankin kankaan väärin tai neulon liian pienen paidan. Kyllästynyt kaikkeen!

Jotta en heitä koko aikasyöppölootaa ikkunasta ulos, lähden lasten kanssa metsäretkelle. Ja ettei nyt tarvitse kenenkään siellä luulla että täällä on totaalisesti vajottu melankoliaan, niin kerrottakoon että olemme tehneet helmitöitä, istuttaneet rairuohoa, leikkineet satujumppaa, katsoneet urakalla Puuha Peteä, järjestelleet lastenhuonetta ynnä muuta sellaista tavallista kivaa.

Kolmen kärki:
- aurinko paistaa
- huomenna saadaan synttärikakkua
- tänään tulee Greyn anatomia ja Jari toi eilen paholainen pukeutuu Pradaan

Hupsista

Tammikuu tuli ja meni. Siinähän se, sairastaessa. Eipä tullut paljoa valmista...

Jospa tälle kuulle ehtis vielä ottaa loppukirin :D. Tosin ei ehkä tällä neulomisvauhdilla; eilen tein kymmenen senttiä mohairpaitaa (no se on aika paljon kyllä!), mutta oli jotenkin niin outoa olla yksin kotona, että menin lasten kanssa nukkumaan klo 8. Ihana nukkua kun kaksi pikku tuhisijaa nukkuu kainalossa. Välillä kyllä myös ahdisti kun molemmat tunki niin liki, että 90cm leveä sänky olisi hyvin riittänyt meille kaikille ;).

Olin suunnitellut että rakennamme seisovan herkkupöydän, kun se oli molemmille muksuille laivalta se mieluisin juttu. Ja ovat kateellisia kun isi saa nyt niin paljon mehua kuin jaksaa :D. Mutta koska Melinda ei voi syödä oikein mitään, niin jäi herkuttelut väliin. Sen sijaan syötiin paljon jäätelöä ja luettiin paljon satuja. Lupasin että aamupalallakin saa jäätelöä, niinpä aamun ensimmäiset sanat olivatkin: äiti mennään nyt alas syömään jätskiä. Ei tarvinnut edes sanoa että vähän pitää ensin syödä jotain normaaliakin, molemmat tajus sen mukisematta :D

Meidän elossa on uusi feature; kaverit tulee pyytämään Jocsua ulos. Se on kiva juttu, paitsi että mun mielestä 4veen ei tarvi kaupunkiympäristössä liikkua yksikseen ulkona. Varsinkin kun Jocsu tunnetusti ei pysy annettujen rajojen sisällä. Täytynee siis laittautua ulosmenovalmiiksi että voi olla hollilla :D. Kauheen hankalia nämä jutut, toiset päästää lapsensa kolmivuotiaana yksin, toiset saa hermoromahdusta vielä ekaluokkalaisenkin kanssa. No mä teen omalla tavallani enivei.