Syntyjä syviä

Tänään istutin uusia siemeniä, vaihdoin multaa kukille, koulin taimia ja sen sellaista. Toiset ihmiset suoriutuu tällaisesta kerta heitolla, mutta mä en jaksa tuntikausia uppoutua, vaihtelen ruukun kerralaan silloin kun huvittaa.

Mistä sisäkukat tietää että on kevät? Mistä sen itsekään tietää, miksi yhtäkkiä näkyykin värejä eikä vain harmaasävyjä? 

Työhuoneen ikkunalla roikkuu tämä perus mikä-lie kukka mikä kestää millaista kohtelua hyvänsä, välillä kaatuu hoidon puutteessa, pudottaa lehtensä ilkeän kohtelun edessä, mutta nousee aina takaisin pystyyn, kolhuja saaneena mutta entistä vahvempana (ainakin toivon niin). Tämä kukka on ihan kuin minä. Me eletäänkin samassa syklissä, kukoistetaan yhtä aikaa ja seuraavana hetkenä maataan lehdet roikkuen, väsyneinä. Silloin kun sairastuin, meidän kaikki kukat kuoli yksitellen, paitsi tämä. Pahimmillaan siinä oli vain kaksi lehteä suuressa ruukussa. Siksi se onkin nyt noin pienessä, ja roikkuu amppelissa saadakseen kaiken auringon, ihan kuin minä roikun kiinni kirkasvalolampussa.

Viime kesänä siemenestä kasvatettu Bolivian Rainbow (chili) on suoriutunut talvesta erinomaisesti ilman lisävaloa. Välillä tosin ei ollut paljon muuta kuin oksat jäljellä..

Kolme vuotta vanha chili Lemon drop on sen sijaan kärsinyt valonpuutteesta (aikaisempi kuva esim täällä). En saanut koko talven aikana ostettua valoa sille, välillä otettiin yhdessä kirkasvalohoitoa, mutta ei se ihan riitä.. 1,5 metrinen puska on varjo entisestään, mutta puskee uusia lehtiä raivolla. Jouduin leikkaamaan yli puolet oksista lyhyemmäksi/pois. Tavallaan se tekee hyvääkin sille, tuuheuttaa ja uudet oksat kasvaa voimakkaampina, mutta sadon kannalta talvenkin pitäisi mennä hyvässä huollossa. Tulisikohan minustakin parempi, voimakkaampi jos joskus onnistuisi pääsemään talven yli ilman major kriisejä? (ja juu siellä hyllyssä on vielä unohtunut joulukoriste, ei nipoteta pienistä jooko.) Tämä chili oli ensimmäinen kukka mistä aloin pitämään huolta, kun aloin parantua. Hiljaa mielessäni päätin, että jos onnistun pitämään tämän hengissä, niin minäkin suoriudun. Tässä kuva chilistä alle vuoden ikäisenä, kesän se oli pihalla niin ei oikein kasvanut. Hyvin on jaksettu, molemmat.

Keittiössä kasvaa herneenversoja. Laitoin pohjalle simpukoita ettei vesi keräänny, juuret ovat kiemurrelleet simpukoiden ympäri joka suunnasta :).

Tästä alkaa kevät.

Happiness is in the mailbox

Ei tullut Laurenia mutta tuli Tildaa. Ja tuli kirkasvalolamppu, jospa tämä tästä. Ainakin nyt on valoisaa :D.
Minnuu ärsyttää se, että kun kieli vaihtuu, niin näissä Tilda-kirjoissa vaihtuu totaalisesti myös nimi. Eihän siinä mitään sinänsä, muttakun on kykenevä sujuvasti ihastumaan molemmilla kotimaisilla ja parilla ulkomaisellakin, menee välillä pieni pää sekaisin, että mikä kirja nyt onkaan mikä. Tämä kirja on alkuperäiseltä nimeltään Tildas julehus, onneksi sen hiffasin kirjaston sivuilta, sillä muuten olisin tilannut kirjan norjankielisenä. Ja ei en nyt tarkoita ettäkö luulisin että Norja on se toinen kotimainen mut kuitenkin. (päivä on ollut sellainen että on ruuvit nyt vähän löysällä, sorry.)

Piristää. Ja tää on paljon enemmän mun värinen kirja kuin Sew pretty homestyle, joka on niiiin pinkki ja ruusuinen, että melkein ylittää söpöysrajan.
Ulkona on näin pimeää, vaikka oli salama ja kaikkee :(.
***
Kun nyt olen laajasanaisesti täällä usein saanut raivareita ton koulun suhteen, niin kerrotaanpa, että tänään sain niin poikkeuksellisen ihanaa kohtelua opettajaltani, että ihan kiitin ymmärryksestä. Vielä kun löytäisi hänen manuaalista sen kohdan mistä voisi säätää tämänhetkisen käyttäytymisen defaultiksi, niin kaikki olisi tosi tosi hyvin :D.
***
Istuin tänään Bakersissa monen monta tuntia parantamassa maailmaa rakkaan ystäväni kanssa. Jotkut vaan ymmärtää puolesta sanasta. Nyt on hyvin tupakansavuinen ja väsynyt olo, tällaisen viikon jälkeen ei pitäisi mennä paikkoihin missä on yli kymmenen ihmistä. Kaupungilla kävellessä ensimmäistä kertaa ikinä mietin, että ehkä en halua sittenkään asua Helsingissä aina. Ja sitten muistin että enhän mä enää edes asu joten se siitä :D. Oli mulla kyllä joskus kakskymmpisenä vaihe, kun suunnittelin muuttavani Kotkaan (en edes tiedä miksi) tai että lähden inttiin (!), mutta se nyt oli sellainen kriiseilyaika muutenkin.
***
Nyt se punanen langanpää katos lopullisesti, kovalevy tyhjä :D:D.

Pus pus

Pikkutilpehöörit tarvitsi kodin. On pohjaton ongelma kun ompelee kahdessa paikassa - aina joku pikkutarvike on väärässä paikassa. Mutta no more.
Kaava on Sew pretty homestylestä, päällikangas Tildaa ja sisus puuvillavelouria ku halusin että on pehmeää nauhankääntäjien siellä lepäillä ;).
Nimikyltistä tuli liian iso, kaavana oli vaikea hahmottaa kuinka paljon sivut vie pinta-alaa. Mut ei se mtn, ainakin tunnistan omani.. Kirjailu onnistui hienosti ja olen ehkä pikkuisen kauhistunut siitä miten mukavalta se on alkanut tuntua. Ja kun normaalisti mun ajatukset sinkoaa tuhatta ja sataa, niin kirjoillessa on hyvä ajatella mieltä kuohuttavia, kun on pakko edetä vaan hitaasti :D.
Joutu jo siirtymään keinovalossa kuvaamiseen :(. Ihan liian lyhyt kesä!
Tähän vielä kuva yhdestä Melindan uusista paidoista, näitä on syntynyt ja mennyt suoraan liukuhihnalta käyttöön, tämäkin on pesty jo ehkä kymmenen kertaa :D. Tyksin tosta kankaasta, vaikka ensin se ei sytyttänyt oikein. Kaulus onnistui liki täydellisesti ja kaikki taitteet on paremman näköisiä ku henkkamaukan paidoissa.
Työhuoneesta on toisesta seinästä mennyt sähköt. Oltais vaihdettu kattolamppu, mutta sähkömies joka taannoin korjaili tuolla katossa "jotain", oli tehnyt temppuja jos jonkinmoisia, ja lähti sitten seinäpistokkeista sähköt kun otti lampun irti. Uusi lamppu saatiin kyllä toimimaan, mutta otettiin sitten pois kun ajateltiin että palaa vielä koko talo. Mä voisin vaikka vannoa, että katosta ei kuulu tulla kahta valkoista piuhaa joiden sisältä tulee noita pikkujohtoja... Enkä kyllä tosiaan tajua miten kattolampun piuhat voi vaikuttaa seinäpistorasian sähköihin. Ja juu, sulake on kunnossa :D.

Synttärisydän

Näpertelin Sew pretty homestylen innoittamana naapurin tytölle sydämen synttärilahjakassiin. Tästä tuli ihana, jotenkin niin tyttöitten juttu ku vaan olla voi, mä ainaski tykkäisin tuollaisen ripustaa oveen tai sängynpäätyyn, jos oisin kuus vee, tai vaikken ees ole.

Tehokas tukikankaiden käyttö ja kirjaileminen yhdellä threadilla kaksinkertaiselle kankaalle kannatti; oli helppo kirjoa ja jälki on kaunista. Kyllä mä tän vielä opin! Tuo kirjahan kannustaa ihan silkkaan käsinompeluun, mä kyllä huoletta surruutin koneella tilkut kiinni..
Toiselleki puolelle piti saada jotain kivaa :D.
Ja katsokaa, mun kone tekee nykyään moitteetonta siksakkia! Säännöllinen huolto, öljy ja hakkaaminen siis auttaa kuin auttaakin!
Mukaan lähti myös pieni pussukka mikä pitää sisällään ison kasan helmiä ja nauhaa korujen tekoon. Jocsu kirjoitti kortin mikä höystettiin Tildakuvilla (yllätys sinänsä), valitsi kaupasta maailman kauneimman paperikassin (omasta mielestään siis, ja täytyy sanoa että se oli kaupan kaunein kyllä), ja täytteeksi laitettiin vielä prinsessatarra/puuhakirja.

Lasten lahjojen keksiminen on niin vaikeaa joskus. Kun omat lapset ovat kasvaneet tässä materiaalisekamelskassa, he ovat niin ikionnellisia vaikka mistä ihme asioista, yks pikku rusetti voi muuttaa päivän kulun. Mut mistä mä toisten lapsista tiedän mistä tykkäävät. Ja pehmeät paketithan on kai yleisesti inhokkeja (paitsi meillä..), joten laitan aina jotain kovaakin. Tällä kertaa olin kyllä tyytyväinen tähän lahjaan, toivottavasti saajakin. Ainakin siinä on persoonallinen kosketus.

Tarhantäti kiitteli tänään paprikasta niin kovin, että mä olin aivan häkeltyä. Erikseen vielä kehui, miten hän oli kyynelsilmin lukenut mun kirjoittamaa korttia. Tuli hyvä mieli. Korteissa luki: kiitos hyvästä hoidosta/ ihanasta vuodesta/ hymyistä, haleista ja/ laulujen sanoista. Ja sitten lapset kirjoittivat omat siansaksansa perään. It´s the little things that make the world go around.

Ovitaulu

Hitsi mä oon niin surkea tällaisissa paperiaskarteluissa, tuntuu niin vaikealta keksiä mitään ja kaikki näyttää eka ihan tyhmältä. Mutta messuilta ammensin juttuja ja painoin mieleen, että siltä ne näyttää muidenkin työt, että on vaan leikattu liimattu ja hyvä tulee, jos tulee. Tähän tauluntapaiseen olen ihan tyytyväinen ja etenkin lapset tykkää mikä toki on melkein tärkeintä. Kuva tulee lastenhuoneen oveen.
Lapset sai itse valita vaatteet ja myös jotain muita valintoja tekivät. Ensin meinasin että saavat valita kaikki mutta kun pinoon tuli sitten koko arkki niin.... Tyttöitten maailma on täynnä rinsessaa niinkuin se onkin. Jocsun kuvassa näkyy mun mielestä kivasti se, että ollaan tavallaan jo isoa poikaa merirosvojuttuineen päivineen, mutta kuitenkin sitten vielä ollaan vähän pieniä kans, nalle kainalossa ja vähän tykätään kukistakin, joskus.

Ihan hauskaa ja melkoisen addiktoivaa. Sovimme jo että vaatekaappien oviin tulee kans taulut ja unitaulut sängynpäätyyn.

***
Oon päättänyt että tänään me mennään ulos vähäksi aikaa. Ei tätä vaan kestä!! Viime yö sentään meni jo aikas hyvin, tai mistä mä tietäisin kun en ole kuullut yhtään heräämistä (Jari parka!!). Otin illalla lihasrelaksantin ja särkylääkkeen ja sit pimeni. Mut enää ei satu, mikä tietty oli toivottu tulos. Lapsilla ei ole ollut enää kuumetta, mutta kalpeita ovat yhä ja yskä melkoinen. Ääh ja plääh. No mutta positiivista että oon saanut kaksi päivää vaan hengailla kotosalla, vaikka tylsäks käy ja oon tää vähän paljon hermoja raastavaa (siis lähinnä se, että lasten on pakko koko ajan juosta ja riehua vaikka lopputulos on pohjaton yskänkohtaus ja itku).

Positiivista: talvi tuli sittenkin.
Negatiivista: talvi tuli sittenkin.

Olipa ihana viikonloppu!

Kun muu perhe on niin kipeä että hädin tuskin tolpillaan pysyy, niin mitä tekee äiti? Lähtee jokaisen tilaisuuden tullen minne tahansa muualle ;). Lauantai meni kahvitellen hyvässä seurassa Sellossa, sain tuhlattua omaisuuden lasten kevätvaatteisiin, join liikaa kahvia, ja tutustutin toisiinsa Jennin ja Max Factorin. Ehkä mä olen sit kuitenki väärällä alalla? ;). Jenni esitteli ihania messuostoksiaan ja mä vaivoin jaksoin odottaa sunnuntaihin että pääsin messuille, jälleen loistavassa seurassa, kiitos Taru!!! Ne kaksi kahelia kikattajaa messuilla oltiin sit me..

Yleensä mulla ei koskaan ole pahemmin rahaa messuilla, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Mutta yleensä mä sitten ostan jotain tyhmää, tyyliin yhden kerän jotain kallista, vain siksi että pakko vaan saada jotain enkä osaa päättää mitä. Nyt olin sit fiksumpi -tässä talossa on lankaa jo ihan riittämiin, ja olkoonkin että kaikki ihanuudet olisi kiva lisä, en mä kuitenkaan jaksais niistä mitään tehdä, silittelisin vaan. :D
Ostin Kasperiinalta Tilda-arkkeja, tyttöjä ja poikia.
Yksi arkki vaihtui Tarun kanssa keittiö-kermakakku-arkkiin. Näistä tulee vaikka mitä kivaa!!!
Priimasta mukaan tarttui Cloverin ihana delfiini, joka siis on tarkoitettu neulekamojen kuljetteluun. Just loistava.
Auroralahjalta mukaan tarttui pitkällisen harkinnan jälkeen kaksi kaulakorua minulle. Yleensä mä tällaisten kohdalla ajattelen, että osaan tehdä itsekin, mutten sit kuitenkaan ikinä tee, joten ostin, kerrankin.

Kaikkia kolmea yritystä mistä ostin yhdistää aivan loistava asiakaspalvelu. Jotkut vaan ovat niin oikeassa hommassa, ja osaavat kiireenkin keskellä käyttäytyä niinkuin juuri sinä olisit ainoa asiakas paikalla. Joillain ständeillä oli jälleen kerran sellaista porukkaa, että ihmettelen saavatko myytyä mitään. Eritoten hämmästyttää lehtitalojen tympeät iäkkäämmät rouvat joilla ei ole mitään käsitystä asiakaspalvelusta saati sitten messuosaston laittamisesta. Kai se on niin, että kun ei ole oma leipä kiinni niin ei jaksa välittää? No tässä oli rankkaa yleistystä mukana myös, ja toki messuilla oli huiman paljon muitakin ihania myyjiä ja osastoja.

***
Ei ne huvit sit kuitenkaan pitkälle lämmitä, kun kotona odottaa kaksi lasta jotka ei pysty kunnolla hengittämään. Jocsu yski illalla kaksi tuntia niin, että oksensi aina yskänpuuskan päätteeksi. Viimeksi kun poika on oksentanu, lähti myös taju ja piipaa mentiin sairaalaan, ja nyt kävi sit ilmi että siitä on kuin onkin jäänyt aikamoinen pelko. Kamalaa ku toinen yskii, oksentaa ja samaan aikaan kirkuu kauhuissaan. Sitten kun rauhottui, sanoi vaan, että kun joutuu sairaalaan, niin siellä on aika jännittävää vaikka saa katsoa videoita. Voi mun pientä! Yritettiin sit jutella et aina ei joudu sairaalaan ja että joskus oksentaa ihan muuten vaan kun yskii niin paljon.

Melinda ihme kyllä ei juurikaan yski mutta henki ei kulje muuten vaan ja pihisee ku höyryjuna. Eikä noista avaavista lääkkeistä ole mun mielestä mitään apua, tai voihan se toki olla että ilman niitä oltais sairaalassa, mistä senkin tietää. Kertokaahan viisaammat, jos astmalääke auttaa niin viekö se kunnolla pois sen pihinän vai mistä mä tiedän onko siitä mitään apua??

Että sellaista täällä. Täytynee yrittää aktivoitua neulomaan, ei toi siivoaminenkaan oikein innosta ;).

Kaikkeen sitä ryhtyy...

Kärsivällisyys ja näpräys eivät yleensä ole olleet minuun liitettyjä asioita. Saati sitten tilkkutyöt. Ja kas, here we go again, ei sitä vissiin opi tuntemaan edes itseään ikinä.
Muutamia kukkasia lukuunottamatta en ole koskaan tehnyt kirjailuja. Enkä varsinkaan mitään tilkkutöitä muistuttavaakaan. Mut en ollut tullut ajatelleeksi että tällaisetkin on tilkkutöitä, aina tulee vaan mieleen epämääräiset peitot mihin on isketty sataa erilaista kangasta, ei kiitos. Blogimaailmassa toki on sitten nähnyt jos jonkinmoista ihanuuttakin, mutta vasta Tilda-kirja avasi silmät. Vieläkään en käsitä että sain tänään aikaiseksi jotain tällaista! Ei tosiaan mikään taideteos mutta ihan itse tein joten sehän on täydellinen :D.
Tein kuvan isolle kankaanpalalle kun en vielä tiennyt mihin sen laitan, vai meneekö suoraan roskiin. Nyt pingotin sen vanhan puisen kehyksen päälle niittipyssyn avulla. Mii laiks!