Päärynämekko ja tutoriaali

Tällainen syntyi eilen. Eiks oo söpö!!! Monet teistä ovat kyselleet apua vuoritusongelmiin, nyt sain tehtyä kattavan tutoriaalin että miten homma kannattaa hoitaa. Tutoriaali on Head Over Heelsin sivuilla. Laita sivu muistiin! Ja tulethan seuraamaan myös Facebook-sivuani! Kaikki myyntiin tulevat yksittäiskappaleet tulee ensin FB-sivulle ja vasta sitten muualle. Kuvan päärynämekko myytiin alle minuutti julkaisemisen jälkeen :).

Can´t live without

Tuiki tarpeellisia tavaroita, näitä ilman en voisi ommella:

• Vinonauhankääntäjä, eri kokoisia

teen lähes kaikki nauhat itse. Trikoonauhoja ei tarvitse leikata vinoon, ja kaikkia nauhoja voi tehdä valmiiksi kartongin ympärille odottelemaan käyttöä :D

• Pinsetit

tarpeelliset niin koneiden langoituksessa, purkamisessa, kankaan ohjaamisessa paininjalan alle jne.

• Pikkusakset

aina mukana, terävät, voi purkaa, katkoa jne. Jos näitä ei ole koneen vierellä, olen aseeton.

• Pienet neulat

Näillä saa helposti siirrettyä esim muotolaskosten kohdat paperilta kankaalle; neulat läpi laskosten kärjistä, varovasti vedä koko neula paperin läpi (jää siis kiinni kankaaseen) ja sitten vaan piirtämään viivat kankaalle. Ja neulat toki muutenkin korvaamattomia, niitä pitää olla paljon ja joka paikassa :D.



Jäljentämistarvikkeet
Vasemmalta: Stokkalta saa halvalla (17e) vasemmanpuoleisen kotelon, missä on kangasliitua kynän muodossa, mukana paketillinen valkoisia vaihtoliituja ja paketti erivärisiä, ihan huipputuote ja saa paljon siistimmin piirrettyä kuin perinteisellä räätälinliidulla.

Haihtuva merkkauskynä on mahtava apuväline etenkin kirjailuiden ym merkkaamiseen. Käytän sitä kyllä muutenkin, terä on ohut ja miellyttävä. Värin haihtuminen tosin saattaa kestää kankaasta riippuen jopa pari viikkoa (toisista lähtee jo tehdessä), eli ei kannata piirrellä jos heti pitää saada vaate käyttöön :D. Ja yksikin sadepäivä vietettiin lasten kanssa niin että saivat piirrellä paitoihinsa (olivat vähän kummissaan) ja seurailtiin sitten säännöllisesti koska väri katoaa.

Jäljennyskynä on huippu kirjailuiden tekemisessä; sillä piirretään kuvio silkkipaperille ja silitetään sitten kiinni kankaalle. Ihana, mutta kovin pieniä piiperryksiä ei mun mielestä saa tarkasti tehtyä pehmeällä kynänkärjellä.

Merkkaustussi on jatkuvasti käytössä, sillä nimikoidaan lasten vaatteet ja tehdään kaikki muutkin merkinnät mitä nyt tarvii. Kestää pesua ja terä on hyvä.

**mielenkiintoista on, miten kuviin liitetty logo on joka kuvassa erikokoinen, vaikka ihan saman kuvan liitin enkä muistaakseni muokannut enää mitään sen jälkeen :S. tietokoneet.... Juuh ja tänään olisi tullut Etsyyn mun kauppa, mutta eipä toimi Aktian electron netissä... Pankissa eivät olleet koskaan kuulleetkaan että electronia voisi käyttää maksuissa, ja ihmettelivät vaan, että onko nyt oikeasti välttämätöntä tilata tuollaisista paikoista mitään :/. Eli saamme odottaa Heather Baileynkin tuotteita vielä tovin, damn.

Mikey

Jocsulle tein liivin uusimman Ottobren kaavalla. Tai no, ei ollut kokoja tarpeeksi, niin suurensin ja muokkailin kaavasta Jocsunkokoisen.
Aivan ihana tuli. Kangas on superpehmeää rayonia ja vaaleanpunaiset osat pellava-viskoosia.

Kankaat sai ensin hyväksynnän (Jocsuhan rakastaa pinkkiä), mutta ei sitten kuitenkaan kelvannut liivi juhlaan, kun koulussa kuulemma kiusataan muuten. Uskaltavatkohan kiusata reksiä ja niitä muita kymmeniä isiä jotka ah niin muodikkaasti istuivat hempeän pinkeissä paidoissaan? :D

Siivoilin aamulla työhuonetta ja löysin vanhan kirjaillun pussukkajutun. Siitä piti tulla jotain mikä meni pieleen, ja siitä asti on lojunut siellä täällä.
Kirjailu on kuitenkin muistoja täynnä, ensimmäiset laakapistot ja väkersin tätä neurologian polilla kun odottelin poikaa tutkimuksista. Se on siis kirjaimellisesti täynnä verta hikeä ja kyyneleitä ;). Muoksin siitä firman korteille pienen pussukan, nyt kulkee muistot mukana.

Loppuun vielä mun rakkaat lapset mummin pihalla viime vkonloppuna. Tää kuva on vaan niin liikkis ihana.

The jakku

Vihdoin kuvia tekemästäni jakusta. Olin pois koulusta käytännössä koko jakkujakson, joten valmistin tätä sitten nyt keväällä muiden hommien ohella...

Musta on sitten kiva värivalinta näin valokuvausta ajatellen...

Kangas on puuvillatwilliä. Jakusta on tuettu etukappaleet kokonaan, takakappale osittain, lisäksi kaulus, hihansuut ja helma. Takissa on napinläpitaskut ja taskupussit on tehty jakun kankaasta, jotta ne myös kestää puhelimen ja avainten kantamisen.

Vuoren pystysaumoissa on mustat terenauhat, ja niinkuin äitikin siinä näyttää, just noin hyvin tuli saumat silitettyä. Vuorikankaat on kyllä yks prkl. Tämä vuorikangas on hyvin, hyvin halpaa, ja nyt kun taas olen pelaillut viskoosivuorikankaan kanssa, pitäisi ihan otsikkoon tatuoida, että älä osta tekokuituista vuorta IKINÄ.

Takana vyötärön hoikimmassa kohdassa on kaareva poikkileikkaus, lisäksi muotolaskosten syvintä kohtaa on nostettu ylemmäs ja laskos oli enemmänkin ovaali kuin salmiakin mallinen, näin saatiin aikaan hoikentava vaikutus. Voin tästä piirrellä joskus vaikka kuvia.

Sellaista. Koulu on nyt ohi, postailen siitä vielä erikseen kunhan kykenen!

Eliza

Uusimmasta Ottobresta löytyi aivan ihanainen juhlamekko Eliza. Se oli vaan pakko-pakko saada heti tehtyä. Eilen sitten valmistui, aikaa kului yhteensä ehkä noin kuusi tuntia.
Kangas on aivan ihanaa pellava-viskoosisekoitetta, käyttäytyy kuin enkeli, laskeutuu ihanasti eikä pahasti rypistyile. Vuori on viskoosia.

Jotain omaa twistiä piti lisätä, ja laitoin helmaan kapean pitsinauhan, missä on rusetteja. Vihaan vuorikankaan päärmäämistä kun se on niin valuvaista ja vaikea saada tosi kauniiksi. Pitsi on kätevä; reunaan vaan saumurointi ja pitsi ommellen päälle.

Mekon leikkaussaumat ovat kerrassaan kauniin malliset. Hieman ehkä en tykkää että mallissa helma ommellaan koneella, mutta päädyin siihen sitten itsekin koska kello oli jo 23 ja väsytti... Seuraavaan teen ehdottomasti käsinommellun reunan.
Täytyy kyllä sanoa, että tällaisen mekon ohjeen kirjoittaminen on varmasti äärimmäisen haastavaa. Seurailin ohjetta aina välillä, ja siinä oli kyllä monta kohtaa, mistä en ehkä olisi suoriutunut ellen olisi ennestään tiennyt työtapaa. Mekosta puuttuu vielä rusetti, mutta tulossa on :)

Mutta joka tapauksessa, mekko on ihqu, prinsessa on tyytyväinen, ja lisäkuvia varmasti tulee vielä!

Ps. Ottobrella on vihdoinkin myös blogi :).

Äitienpäivälahjus

En meinannut millään keksiä mitään hauskaakivaahyödyllistä äitille ja mummille. Kunnes sitten jostain osui silmiin silmäsuoja, ja päätin tehdä sitten sellaisia, mukaillen omaa bodyshopin mallia. Täytteenä on levyvanua ja kirjailut on tehty vain päälliseen muliinilangalla.

Ja tietysti unohdin kameran kotiin ja unohdin täysin ottaa kuvat maskeista. Joten joudumme tyytymään mummin kuvaamaan humoristiseen otokseen.
Silmäkirjailut ei ole ihan oma idea, vaan jostain matkan varrelta tarttunut. Hämärä muistikuva, että olisiko ollut Tiia Vanhatapiolla tällaiset mallistossaan joskus? Eniveis, lopputulos on kivahauskahyödyllinen.

***
Mulla meni taas pipariksi aikataulut, kiireinen päivä olisi ollut edessä, mutta kas, Melinda sairastui yöllä... Ja tietysti se on suorastaan raivostuttavan hyvinvoiva nyt päivällä, ei nyt kuitenkaan tarhakunnossa, mutta luoja miten paljon seuraa hän vaatii!! <3

Kesä!

Kyllä on ihanaa kun on niin kaunis ilma! Aika menee pihaa rapsutellessa ja työjuttuja miettiessä. Eikös se niin ole et hyvin mietitty on puoliksi tehty? Mä ainaki toivon niin ;).

Kesäinen ihqumekko valmistui jo ajat sitten. Tästä tuli varsinainen palapeli kun kankaanpalat oli niin erikokoisia ja mallisia :). Kangas on vähän turhan villi mun makuun, mutta niin suloinen ja ihana, että villiys kääntyy voitoksi sitten kuitenkin. Kangas on Hilcon viimekesän mallistoa, kiitos Taru!

Sinne lennähti vähän kukkia ja perhosia lisääkin :D.

Eilen oltiin rullaluistelemassa ja Melinda otti mukaansa skeitin :). Siitä tulee snoukkatyttö, sano mun sanoneen.. Melindan housut myös tehty omalla kaavalla tässä jossain välissä. Ihan käsittämätöntä miten paljon tavaraa on jäänyt blogaamatta!

Jocsu halusi mun ja hänen yhteiseksi harrastuksesi rullaluistelun, mitä siihen nyt muuta voi sanoa ku ok.. Ensimmäisen kerran ikinä ostin jonkin harrastusvälineen vain toiselle lapselle. Jotenkin vain tuntuu että tää ei välttämättä ole Melindan juttu, ja taitaa neiti itsekin olla samaa mieltä, kun ei tullut tappelua ollenkaan.
Jocsu on syntynyt liikunnalliseksi. Luistimet jalkaan ja menoks, aivan käsittämätöntä. Miten se voikin olla niin taitava tosta vaan, ja luottaa itseensä niin paljon. Äiti sen sijaan meinasi mennä pariinkin otteeseen päin seiniä ja edelleen päälimmäisenä on ajatus "tää on sairaan vaikeeta".

Nyt mä vien lapset kirjastoon ja kävelylle, ja sitten illemmalla tulee tänne myyntiin iso pino neulavihkoja ihanissa väreissä!!! Vielä ehtii saada äitienpäiväksi!!

Joogapaita

Päässä jotenkin naksahti eilen ja oli pakko tehdä itselle paita. Tästä nyt tuli melkoinen sillisalaatti kun kangas loppui sittenkin kesken, mutta ihan jees. Täytyy vielä purkaa ja tehdä kireämmäksi rinnanalta, mutta oikein hyvin toimi joogapaitana.

Itsensä kuvaaminen on niiiiin hankalaa. Auttais toki jos olis laiha ja nätti, mut näillä mennään.

Kaula-aukosta tuli ihana ja siisti, sitä peitetikkikonetta vaan tuli ikävä... Pitää ehkä järjestää joku valmistujaiskolehti :D.

Kevään värit

Jocsulle tulee tänä kesänä paljon tämän värisiä vaatteita. Tän tekemisessä vähän ylpeys kävi lankeemuksen eellä, napitushalkio ei onnistunut ihan niin hyvin kuin olisi ehkä pitänyt. Seuraavaan sit... Lapset yrittää kovasti työllistää mua nyt, kun "Onnellisen vauvan unipusseja" ei ole enää koko ajan työn alla. Uudesta Tildakirjasta pitäisi tehdä Jocsulle noita millä on "musta upea noidan hattu eikä tollanen tylsä" ja Melindalle pupu jolla on korvat pystyssä ja mielellään kolme erilaista mekkoa kun ei vaan voi päättää mikä kirjan mekoista on kivoin :D.

Tänään mä vihdoin pääsen aloittamaan hathajoogan. Sen verran on tullut käytyä erilaisilla tunneilla, että ei ole enää ruusunpunaiset haaveet; peace and tranquility ei tosiaankaan tule mitenkään automaattisesti, ainakaan ilman verta hikeä ja kyyneleitä :D. Mutta ainakin täällä on nyt oikea joogaohjaaja eikä seinän takaa kuulu viereisen huoneen bodypump-musiikki :D:D.

Tulossa

Teen tällaista mekkoa siskolleni. Ei enää paljoa puutu, mutta piti välissä yksi kauluspaita tehdä :D.

Kuvassa on vielä sovitushiha, sitäkin vielä vähän muokataan, ja helmasta puuttuu puolet tyllistä (ja sitä on PALJON).

Koulun suhteen kuvaavin sana voisi olla turhautuminen. Tämä on yksi syy. Mutta ei se koulutuskaan aina takaa että tietäisi miten toimitaan opettajana.

Paljettikorsetti

Toinen korsetti valmistui tänään huikean käsinompelun päätteeksi :). Itsensä kuvaaminen on melkein mahdotonta ilman kaukolaukaisijaa, mutta ihan pakko päästä tämä esittelemään.. Myöhemmin sitten paremmin kuvattuna, I promise.
Malli on joku historiallinen, mihin ei oikeasti kuulu plansetti, mutta eihän sellaista saa puettua.. Työntää rinnat ylös, sivuprofiili taas on melkoisen tasainen. Alareuna on mun mielestä liian kapea, mutta leikkelin tän kankaat jo joskus viime vuonna enkä silloin osannut ajatella..
Luut on edessä paksua muoviluuta ja osin ohutta rigileneä, nyöritysreikiä tukemassa kaksi vahvempaa muoviluuta. Tein plansetista tukevamman laittamalla luun suoraan sen alapuolelle, nyt ei taivu liikaa ja pysyy kiinni.
Reunat huoliteltu puuvillavinonauhalla käsin.


Takaosa sais mun mielestä olla korkeampi, tällä ei nyt paljoa kurota ;). Mutta tarkoituskin olla sellainen keveä vaatteiden päällä pidettävä.
Kiinnitin ensin vinokaitaleen oikealle puolelle, sitten ompelin koristenauhan kiinni vinonauhan toiseen reunaan niin että sen alareuna peittää vinonauhan reunan, käänsin koko höskän nurjalle ja ompelin käsin brodyyrin alta; pistot jäi piiloon joten työ oli nopeampaa ja lopputulos on tosi siisti.
Nauhan keksin eilen kun selailin Burdastyleä, ja löysin sieltä ohjeen tällaiseen. Nyt en tietenkään löydä sitä ohjetta kun linkkiä tarttis, etsin myöhemmin. Mutta siis hyvin yksinkertaista, ommellessa syötetään nauhaa laskoksille ja hyvä tulee.

Huomenna minä + korsetti täällä. Tosin en tiedä laitanko tämän korsetin vai jonkin muun, liikaa vaihtoehtoja ;). En ole tähän korsettiin ihan tyytis kun se ei muotoile vyötäröä eikä tissejä niin kauniisti kuin halusin, mutta katsotaan nyt.

Ensimmäinen korsetti

Eilen palautin opinnäytetyön, ja nyt oikeasti tuntuu että kohta toi loppuu. Seuraavan viiden viikon ajan saadaan tehdä mitä halutaan (joo, just tän takia mulla on monta tonnia opintolainaa) ja sitten onkin vain työharjoittelu ja siinä se!

Eilen sain myös viimeisteltyä ensimmäisen itsetehdyn korsetin. Ajoin itseni (ja varmaan opettajankin) hulluuden partaalle kun kahlasin läpi internetin korsettiohjeiden, koska mun on vaan pakko oppia miten ne tehdään "oikein". Tilasin aiheesta myös yhden kirjan jonka esittelen myöhemmin.

Tehty niin että pitäisi kestää käyttöäkin. Satiininauhat on vain koriste, varsinaiset luukujanauhat on erikseen kiinni vuorissa.

Edestä ei näemmä ole kuvaa, siellä on plansettikiinnitys. Täytyy muuten sanoa että Helsingin kaupoissa on aivan kertakaikkisen SURKEA valikoima korsetintekotarvikkeita, esimerkiksi kunnollisia metalliplansetteja tai metalliluita (ei spiraali) ei myy yksikään kauppa (nettiä en laske kaupaksi). Satiininauha ylä- ja alareunoihin on ommeltu oikealle puolelle koneella, käännetty nurjalle ja kiinnitetty käsin piilopistoilla. Oikealla puolella ei siis näy tikkiä ollenkaan. Käsittämättömän siistin näköistä (klikkaa isommaksi niin näkyy miten siisti reuna on)! Oon ihan rakastunut.

Tänään meidän pihan luistelukentällä oli ystävänpäivän rusettiluistelu. Musiikkia, kaakaoo, ja aina kun soi Sutsisatsi piti tanssia oman parinsa kanssa. Mun pari oli hurmaava eka/tokaluokkalainen virolainen poika, ihanaa oli ja maailma tuntui taas vähän paremmalta paikalta.

Itseään on vähän vaikea kuvata luistelemassa ;)

Prinsessalle mekko

Neiti tartti juhlamekon. Kaapin kätköistä löytyi lilaa mitä lie nättiä kangasta ja tähtikuvioista organzaa. Kaavaa lunttasin värisestä taftimekosta ja muokkailin sen pari vuotta vanhempaan kokoon. Värinen mekko muuten on edelleen kaapissa, tosin nykyään se on Melindan mielestä ihana, harmi vaan että liian pien..

Halusin että mekko olisi simppeli ja kivan kokoinen niin että voi ryömiä ja leikkiä ihan vapaasti. Tähtiorganza vilkkuu kivasti helman alta (on pari senttiä pidempi kuin päällinen).

Takana organzanauhaa mikä ihmeekseni oli säilynyt juhlien tohinassa ihan ehjänä. Onneksi sitä on täysi kela kaapissa niin voi aina vaihtaa kun edellinen tuhoutuu :).

Niin se on kasvanu, mun vaavi. Tulee kyllä yhä syliin, joskus viekkuun nukkumaankin, mutta korostaa että minä olen jo iso tyttö, en enää vaavi. Ja tarinaa tulee koko ajan. Jii sanoi yks päivä, että kannattaa olla välillä hiljaa ettei sanat lopu kesken. Prinsessa kömpi äitin syliin ja kuiskutti korvaan "äiti eihän sanat voi loppua kesken, eihän?".

Jäät sulaa :(

Etelässä on lämpötila plussan puolella. Kurjaa. Parin vuoden päästä luistelukenttiä ei ehkä edes jäädytetä, onhan se melkoisen kallista touhua ajaa tuhansia litroja vettä kentille muutaman päivän käyttöä varten.

Eskarilaiset ehtivät käydä kerran luistelemassa. Kun hain Jocsua, mulle sanottiin, että "kyllä me ajateltiin että teidän perheessä varmaankin on käyty luistelemassa ennenkin mutta ei me ihan odotettu että Jocsu noin hyvä olisi" (osa ei ollut IKINÄ edes koskenut luistimiin), ja kovasti kehuja että miten on niin hyvä kun harrastetaan lasten kanssa ja tuetaan lasta ties missä asioissa jne. Mä olin ihan pöllämystynyt taas, en vieläkään oikein tajua sitä että se miten me toimitaan (oppimisen vaikeuksien tukeminen kaikilla keinoilla, perusarki, rauhallista yhdessäoloa, pelejä jne) on jotenkin poikkeuksellista. Kun mun mielestä voitaisiin tehdä niin paljon enemmänkin, mutta kun ei sitä aina jaksa, ja itseäänkin pitäs ajatella. En ole tottunut olemaan erilainen positiivisessa mielessä, kun mun erilaisuus on aina ollut enemmän tai vähemmän negatiivissävytteistä. No, mutta taputan itseäni olkapäälle, ilmeisesti mä sitten kuitenkin olen jossain hyvä, edes kelvollinen. Tämä on taas näitä "kukas kissan hännän nostaisi ellei kissa itse" -juttuja, fiilikset on maanrakosessa niin pitää jotenkin piristäytyä :D.

Pikkumummi kertoi joskus syksyllä alkavansa keräilemään naamioita. Pistin korvan taakse, ja ennen joulua tehtiin lasten kanssa kipsinauhalla naamiot. Se kun oli sitä lääkärissä ravaamisaikaa, jäi nämä vähän röpöliäisiksi. Mutta ei se haittaa, saa näkyä että on lasten tekemät. Oli huisin hauskaa tehdä näitä, lapset ei meinanneet pysyä paikallaan kipsin alla kun nauratti niin. Ovat myös maalanneet ja koristelleet nämä ihan itse, koristeet on helmiä liimattuna läpinäkyvällä liimalla. Vasemmalla Jocsu, oikealla Melinda.

Luistimille piti tietty saada kassi. Tää olis voinut olla vähän leveämpi, tuli pieni mittavirhe. Mutta sinne kuitenkin mahtuu luistimet, suojat ja kypärä, ja poika pystyy sen itse kantamaan. Eikä pitäs mennä sekaisin kaverin kassin kanssa :D. Täytyy kyllä taas sanoa että jumalalle kiitos kakspuoleisesta tukikankaasta, olis muuten ehkä mennyt hermo.

***
Aloitin uuden vuoden koulussa tehokkaasti ja mulla on hienot suunnitelmat miten ehdin kaiken ja vähän enemmänkin. Mutta joku kohtalo on taas pelissä, Melindalla on todennäköisesti tulirokko. VEEIITEETEEUU. Mitä jos mä vaan lähden aamulla kouluun ja laitan puhelimen kiinni; pakkohan Jiin on jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin jos opiskelevaa puolisoa ei saada kiinni?

Tää sit lähtee kai päivystykseen jonottelemaan :(.

Lämmintä ylle

Kyllä on kylmä! Melinda tarvitsi pikaisesti uutta lämmintä tarhaan mukaan, joten eilen ompelin pikaiset fleecehousut ja parit kypärämyssytkin.
Kangas on microfleeceä ja kaava jostakin Ottobresta.

Kukka käsin kirjottu, mallia otettu jostain muinoin piirretystä kukasta (Ottobrea myös). Lehdet on huopakangasta, pesussa ne kaiketi huopuu kivoiksi lehdenkurttanoiksi, sehän sopii talveen :D.

Hirveesti ei ole muuta tehty ku luisteltu. Ihanaa. Toivottavasti jää pysyy ja pitkään!!

Jää on siis meidän takapihalla, parhautta!

Nyt yritän kovasti olla koulussa ja unohtaa miten paljon ahdistaa.... Kyllä tämä tästä.

Onnea uuteen vuoteen itse kullekin.