Tuesday, December 12, 2006

Värinen taftimekko


Melindan mielestä puvussa on yksi suuri virhe, ja se virhe estää käytön: puku on värinen. Eli siis ei-punainen. Tämän värisyyden takia neiti ei päässyt tänään kerhon juhliin koska kirkui eteisen lattialla.


Organzanauha ei ehkä ole ommeltu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mutta on siisti. Sen voi laittaa vaikka näin, tai kiinnittää haluamallaan tavalla.


kangas on taftia, satiininauhoilla ja organzavyö. Koko on 104cm.

***
Jocsu oli juhlassa ihana ja äiti oli kyynelsilmä :D

***
Edith: Koska kukaan ei ollut tarpeeksi nopea, sallin itselleni järkiin tulemisen, jemmaan puvun kaappiin ja käyn sitä silittämässä välillä. Tuliskohan tosta oikean värinen jos siihen pistäs pinkkiä organzaa päällipuolelle? Ei vaan huvita tehdä puvulle mitään enää. Jepjep. Öitä.

15 comments:

thiire said...

Mä olen kyllä niin lapsellinen, että olisin loukkaantunut (itkellyt) jos omat tytöt olisivat noin kaunista pukua hylkineet =)
Jos sulla olisi noita 3, voisin ostaa. Yhtä en voi, koska kahdelle tulee suru.

thiire said...

Mä olen kyllä niin lapsellinen, että olisin loukkaantunut (itkellyt) jos omat tytöt olisivat noin kaunista pukua hylkineet =)
Jos sulla olisi noita 3, voisin ostaa. Yhtä en voi, koska kahdelle tulee suru.

Petra said...

"kirkui eteisen lattialla" - mukavalta kuulostaa...varmasti paljon mukavampaa kuin värisessä mekossa kerhon juhlissa... ;) Jep, pienten lasten uhmis ei logiikkaa tunne.
Mutta jos mekon myyt, niin huutohan siitäkin tulee.

golden said...

Voih, ostaisin viivana, mutta taitaa olla vähän pieni meidän neidille, ja toisaalta meilläkin saattaisi tulla värisyysongelma. Neitokaisellamme ainoa oikea väri on vaaleanpunainen. :)

AnneM said...

voi surku, että melinda ei pitänyt väristä... ihana mekko joka tapauksessa! Voisitko joka tapauksessa lähettää muutaman ompelukärpässäteen tänne suunnalle, please????

laurakoo said...

Voi ei. Kurja kun Melindalle ei voi vielä selvittää, et kuule kulta tää on nyt tän syksyn trendiväri.

Oot urhea äitiliini, kun pystypäin siedät neidin uhmistelun - mä voisin kuvitella pötköttäväni kans eteisessä takoen nyrkeillä lattiaa ja kirkuen takaisin et en kyllä enää ikänä tee sulle mitään :D

Susanna said...

Sain ilmeisesti esitettyä asian tosi coolisti :D Kyllä mä itkin, syvästi loukkaannuin, vähän huusinkin, nakkelin niskoja ja annoin Jocsun tulla rattaisiin Melindan nenän edessä (=suurin mahdollinen synti).

Petra, neiti on nyt kahtena päivänä saanut raivarin mekolle, niin todellakaan ei mua kiinnosta jos hän jää sitä kaipaamaan :D

Anne, mä lähetin niitä säteitä joku aika sitten, eikö ole tullut perille? :)

Mielenkiintoista on se, että tänään shoppaamani kirjailtu tekoturkistakki on myös värinen, mutta se kelpaa ihan hyvin... voi pelastakaa mut ton neidin teini-iältä...

iona said...

Voi apua. Myötätuntoa täältä!

Anonymous said...

Hm, jos alle tulis väritön (=punainen) pusero? Tai niin no, eihän uhmiksella mitään järkeä ole. Ehdota että jocsu saa mekon, jos ei Melinda sitä käytä. jocsu varmaan on juonessa mukana ihan mielellään. Kateus on aika hyvä keino ;)
maumari.blogspot.com (mikä on kun ei kirjautuminen onnistu...)

HeliP said...

"Värinen" pusero alle saattaa tosiaan pelastaa paljon. Ja vaikka "värinen" kukka koristeeksi. Organzan vaihtaminen voisi auttaa myös tai jopa pelkän nauhan vaihtaminen, jos se olisi helpompaa (ompelemisesta en mitään ymmärrä)...

Meidän prinsessalle meni uskomattomasti läpi (kaupan) viininpunainen samettimekko, kun sukkahousujen hopeiset raidat "kimmeltää". Kimmeltäminen on toiseksi parasta vaaleanpunaisen jälkeen. Kimmeltävä vaaleanpunainen on ihan parasta. :-)

Anonymous said...

Kyllähän se on niin että noilla pienilläkin on jo omat mielipiteensä väreistä ja olen huomannut että ne ovat aika vankkumattomat. Siten olen oppinut että kysyn ensin tytöltä minkä värisiä kankaita voin kotiin tuoda tai otan tytön mukaan kangas ostosille. Esim. ehdotin tytölleni että tekisin luistelupuvun, jossa olisi musta erillinen kietaisuhame ja vähän pidempi niinkuin noilla muodostelma luistelojoilla tapaa olla, mutta nyt meikäläinen ompelee vaalean sinistä luistelupukua kiinteällä helmalla, jonka värin tyttö on hyvksynyt. Tuleepahan ainakin pidetyksi.
Toivottavasti Melinda vielä tykästyy hienoon mekkoonsa.
t Maikki

Kati E said...

Ohhoh. Äidin osa ei ole helppo! Mut hei, lohduttaudu sillä et Melinda on pieni lapsi ja se käyttäytyy noin. Mun esimieheni sen sijaan on jo reippaasti yli 40 vee ja painaakin melkein 100 kg ja käyttäytyy noin... Et minkäs teet. :S

Anonymous said...

Anteeksi, mutta minnuu naurattaa tuo väriasia. Toisaalta saattaa käydä niin, että joku päivä tuo mekko on se kaikista paras. Meillä on usein ollut joku vaate tms. "typerä" ja parin päivän päästä se on parasta mitä maa päällään voi kantaa. Et ota niistä uhmakkaista selvää....

kangaskasa said...

Kylläpä mekosta tuli kaunis!!!

Meillä on myös ollut aina nämä väriasiat tapetilla, etenkin pojan kanssa. Otinkin hänet kangaskauppaan 2vuotiaasta alkaen valitsemaan omat värinsä, ja yleensä punainen lähti mukaaan. Edelleenkin 12vuotiaana hän valitsee kaikkein mieluiten kirkkaan punaisen ja torjuu tummat vaatteet (kaapissa pinossa tummat pitämättä). 3vuotiaana hän olisi halunnut pikkusiskon 1v. juhlamekon itselleen - punaisen - ja itki kun ei sitä saanut.

Jos mekkoon kiinnittäisi kimaltelevan rintakorun, kukkasen tms., niin jokohan värikin kelpaisi? Tai tekisi pienen käsilaukun...? Jos siis enää jaksat asiaan paneutua.

Susanna said...

Kangaskasa, meilläkin tuli itku ja hammastenkiristys kun poika 4v tajusi että hän ei saa mekkoa.. Poika pitäs tuota enemmän kuin mielellään, hän kovasti rakastaa kaikkea kaunista, oli se sitten leivänpaahdin tai akvaariokala. :D