Elämänhallintaa

"Elämänhallinta on jo sanana naurettava. Ei elämää voi hallita" Kari T, ystävä vuosien takaa.

Voipas. Elämä sinällään toki heittää eteen yllätyksiä niin hyvässä kuin pahassa. Mutta sitä mitä teet nyt, millä tavalla ja millä tyytyväisyysasteella elät, sitä voit hallita, ihan itse.

Sain mahtavan mahdollisuuden osallistua elämänhallinnan valmennukseen ns. harjoitusvalmennettavana. Vaikka tapaamisia oli vain neljä, ne muuttivat ihan koko elämäni tai lähinnä kai suhtautumisen siihen.

Ensimmäisellä kerralla täytin onnenpyörän, missä arvioitiin 1-10 asteikolla elämän eri osa-alueita, millä tolalla mielestäni asiat on. Alueita oli esim työ, ura, perhe, parisuhde, raha/talous, ajanhallinta, kiireettömyys, henkinen hyvinvointi, liikunta, minäkuva jne. Tunsin olevani kovin tyytymätön ihan kaikkeen tämän täytettyäni :). Tuntui että ihan jokaisessa jutussa koin olevan pahoja ongelmia tai paljon parannettavaa.

Käytiin nämä sitten läpi alue kerrallaan. Valmentajan ei ole tarkoitus tarjota ratkaisuja vaan niitä pitäisi itse löytää tai sitten niitä etsitään yhdessä. Olin jo etukäteen päättänyt että haluan keskittyä valmennuksissa ajanhallintaan/kiireettömyyteen, koska mielestäni se on suurin yksittäinen asia mikä tekee mun elämästä ajoittain vaikeaa/helvetillistä. Ja tosiaan, kun ratkottiin noita juttuja, huomasin että lähes jokaiseen solmukohtaan ratkaisun toi jokin mikä liittyi ajanhallintaan. Tyyliin tyytymättömyys liikunta-ajan vähyyteen ->jos haahuilisin vähän vähemmän ehtisin ihan mitä vaan (johan se on nähty; kuka olisi arvannut että perjantai-iltaisin klo 21 ehtii ihan hyvin pelata ringetteä).

Pohdittiin mikä pitäisi olla toisin että tyytyväisyys vaikkapa raha-asioihin nousisi, ja voiko se ylipäänsä ikinä olla kymppi? Olisiko kymppi vasta lottovoitto? Jos näin, niin riittäisikö esim kasi siihen että raha-asiat ei rassaa? Suosittelen kaikille pohtimaan näitä asioita! Oli aikas avartavaa tajuta, miten pienillä toimilla saakin numerot paljon paremmiksi.

Puhuin paljon ystävästäni, jolta ei tunnu liikenevän kiinnostusta muiden kuin omien asioidensa puimiseen. Sain ajattelemisen aihetta, kun Jenny kysyi, että tarvitsenko oikeasti sellaista ystävää? Kun jatkuvasti ahdistuin ystävyyden pinnallisuudesta, niin kuinka järkevää sellaista on ylläpitää? Tajusin, että mua ahdisti koska odotan ja oletan että oikea ystävyys on sitä että molempien asiat on tärkeitä, ja jos toisella on ongelma tai murheita, niitä ei vaieta hiljaiseksi, ja jotenkin on mun mielestä aiheellista myös palata joskus aiheeseen, että no mites se ratkesi tms. Kuitenkin tiesin etten tältä ystävältä näemmä voi saada tuollaista suhtautumista, silti sitä odotin. No. Ystävä tipahti kaveriksi ja mua ei enää ahdista. Hänen menetys, ei mun.

Mun ongelmat ajanhallinnan suhteen liittyy pitkälti siihen, että mun päivä on älyttömän rikkonainen, esimerkiksi tällainen:
6.30-8 aamun oma hetki, työhuone valmiiksi, lähes poikkeuksetta osallistun myös lasten aamutoimiin vaikka mun pitäs olla töissä :)
8-12/13 töitä
12/13-14.30 lapset koulusta, läksyjen tekoa, välipalat
14.30-17 tytär tarhasta, yleistä leikkimistä/valvomista/luistinten sitomista jne. Vois tehdä töitäkin mut usein tulee surffailtua...
17-19 periaatteessa työaikaa. Tarvittaessa hoidan firman tavaranhankinnat ym tällöin.
19-21 lapset nukkumaan, nyrkkeily/ringette tms, käytännössä usein olen niin poikki etten tee mitään järkevää.

Kuten tuosta huomaa, mun on äärimmäisen tärkeää tehdä aamuisin vain töitä, tai muuten en ehdi yhtään mitään. Ongelmia löytyi myös omasta suhtautumisesta "kiireeseen"; ahdistun jos kalenterissa on liian pitkä lista tekemättömiä hommia, ja tungen itse siihen listaan vielä lisää asioita, kuten esim "siivoa vaatekaapit" -> hermoromahdus. Rakastan kuitenkin listojen ja suunnitelmien tekoa, joten päädyttiin kahden listan ratkaisuun.

Toinen lista on se pidempi, ja sieltä poimin kerran viikossa seuraavan viikon tehtävät, ensin ne mille on deadline ja sitten realistisesti arvioiden ne mitkä ehtii kans tehdä. Koska koskaan ei tiedä paljonko asiakkaita on, päädyin poimimaan aina iltaisin seuraavalle päivälle lisähommia tarvittaessa. Näin sitä isoa listaa ei tarvi katsella kamalan usein ja kalenteri pysyy suht siistinä.

Jokaisella kerralla sain kotitehtäviä, ekan viikon harjoittelin tuota listojen tekoa, sitten pidin palaverin itseni kanssa yritykseni asioista ja hioin liiketoimintasuunnitelmaa vastaamaan tämän hetken suunnitelmia. Yhdellä viikolla pohdin millaisia uskomuksia minulla on, ja löysin ainakin sen, että ajattelen että elämä on kuin vuoristorata, ylämäen jälkeen tulee aina alamäki. Eli en osaa kunnolla nauttia siitä ylämäestä, kun jo mietin koska rysähtää. Uskomukset elää meidän alitajunnassa, eli tavallaan teet itsellesi sellaista elämää mihin uskot. Konkreettisesti näen sen siinä, että vaikka vastoinkäyminen olisi pienikin, tulee usein reagoitua liian raskaasti. Ja koska uskomukset vaikuttaa suoraan siihen miten asioita kokee, uskomusten olisi hyvä olla positiivisia, kuten "sateen jälkeen tulee aurinko".

Suurimmaksi osaksi käsiteltiin mun yrittäjyyteen tavalla tai toisella liittyviä asioita, koska se nyt on tällä hetkellä suurin juttu mun elämässä. Viimeiset kaksi kertaa suunniteltiin tavoitteita ja motivaattoreita. Asetettiin tavoitteelle määräaika, kesäkuun alku. Pohdin millaiseksi haluan yritykseni/elämäni muuttuvan, ja mikä olisi mahdollista tässä ajassa. Pudotin heti muutamia juttuja pois matkasta, yksi ihminen ei vain ehdi tehdä tuhatta asiaa pienessä ajassa.

Jenny pisti mut maalailemaan kuvaa siitä, millainen mun elämä on kun kesäkuun 1.pvä herään. Sitten mietittiin mitä pitää tehdä jotta sinne pääsee. Tavoitteista osa on niin henkilökohtaisia tai ns. firman salaisuuksia, etten halua niitä tässä julkaista. Kerron kuitenkin, että yhtenä motivaattorina toimi yrityksen uudet koneet, ja uskomatonta mutta totta, yksi niistä tulee jo tällä viikolla!

Kaikenkaikkiaan näiden asioiden pohtiminen sai aikaan valtaisan flown. Oon ihan liekeissä mennyt vikasta kerrasta asti, ja se näkyy. Yhtäkkiä palaset alkoi loksahdella paikoilleen; mulla oli jo niin selvät sävelet että tarvittiin vain pieni push, niin alkoi tapahtua. Tiedän että tämä ehkä kuulostaa kornilta. Nuo asiat ja oivallukset on kuitenkin sellaisia mitkä kaikki tavallaan tietää. Mutta koskas itse olet viimeksi miettinyt, mitä voisit tehdä niille asioille mitkä mättää? Ratkaisu voi olla ihan pienen pieni, ja lähempänä kuin uskotkaan. Kokeile!

ps. Viimeisellä kerralla tein onnenpyörän uudelleen. Jokaisella osa-alueella sain paremman numeron, vaikka kaikkia juttuja ei tietenkään vielä ollut korjattu, mutta se että aikaa on raivattu tärkeille asioille jne, vaikutti niin että asiat tuntui olevan jo paremmalla tolalla.