Thursday, May 19, 2005

Miksi / why

yhden hupun väsääminen kestää pidempään ja on hankalampaa kuin kahden kokonaisen hihan? En tajua. Musta tuntuu että olen väkertänyt duffelin huppua jo monta päivää, mutta se ei vaan etene. Ihan kuin joku kävis välillä purkamassa :D Mutta ei auta muu kuin jatkaa näpräämistä...

Enkä saa ostaa lankaakaan. Ei ole paino pudonnut viikossa, tosin en sitä oikeastaan odottanutkaan. Mutta liikuttu on paljon, eilen 1½ tuntia tuplia työnnellen, ja huom, ne painaa sellaiset 45 kiloa kun molemmat lapset on kyydissä, että kyllä siinä kunto kasvaa. Ostin tiistaina Leppävaaratapaamisen jälkeen rullaluistimet -kiitos tuhannesti Kati E avusta!- ja niitä pitäis nyt alkaa harjoittelemaan. Täytynee mennä jonnekin pimeälle parkkipaikalle yöllä ettei kukaan näe :D

Nyt hiekkikselle ja duffeli valmiiksi vaikka väkisin. Iloista päivää kaikille!

15 comments:

Stricker said...

Muista olla varovainen rullien kanssa ja suojuksia joka paikkaan! Ja kyllä se paino jossain vaiheessa lähtee laskuun tuollaisella liikuntamäärällä.

Tuo on ihan tuttu ilmiö, että jossain vaiheessa neule ei etene millään :-(. Mutta lopussa kiitos seisoo ja kyllä sekin valmistuu!

kannibaalipupu said...

Sinne pimeälle parkkikselle kannattaa ottaa kaveri mukaan, vaikka ihan ilman rulliakin, mutta sellainen joka kuitenkin osaa sitten sinua opettaa.
Itse yritin opetella luistelemaan. Siitä ei yksin oikein tullut mitään.

Kati E said...

Mä nyt paljastelen Susannan puolesta. Että katottiin me Susannalle suojatkin. :) Jottei o polvet ruvella heti.

nanna said...

Sulla on ilmeisesti käynyt joku sellainen lankatonttu kuin mullakin, joka hidastaa töiden etenemistä.

Ja ainakin meidän K-marketin parkkiksella näyttää sunnuntaisin ja myöhään iltaisin pyörivän paljon harjoittelijoita, muutenkin kuin pimeällä. Jotkut näyttää ottavan hämäyksen vuoksi jopa lapsia mukaan ja opettaa muka niitä enemmän kuin itse opettelee ;-D (oikeesti kyllä kannatan kannibaalipupua siinä, että kannattaa kyllä pyytää ohjausta joltain, joka tietää, mitä tekee)

Susanna said...

Joo kyl mä ajattelin mennä ihan johonkin ohjattuun juttuun, ettei sitten jää luistimet kaappiin jos ei itsekseen tajua... Mutta niin on monet muutkin sen taidon oppineet, opin minäkin. :D

Nanna, joo on varsinainen noita noitunut että työt ei etene. Päästiin pihalle niin alko satamaan nyrkin kokoisia rakeita ;/ neulo siinä sitten...

Kati E said...

Mutta toi rakeiden väistely kävis hyvin jumpasta. Siinä sit aerobinen kunto kasvaa. ;)

Oon kotona töissä, mutta ei täällä vaan o näkynyt rakeita.

Kati E said...

Postia singottu sinne suuntaan. :D

Terde said...

Heh, miten ajankohtainen otsikko sulla onkaan....nyt kun Suomi taas putosi Eurojen finaalistakin! -Terde

Susanna said...

Heh, Susanna aina ajan hermolla :D

Kati E said...

Mulla tuli ihan sama mieleen kun Terdellä. XD

Ziina said...

minusta rannesuojat on tosi tärkeät, ettei mene hyvät kädet pilalle röntyillessä ja jarrutusta kannattaa treenata:)

Kati E said...

Öhöm, tagitin sut taas. :D

AnneV said...

Onhan sulla kypärä, onhan, onhan? Mä oon kerran kaatunut rulliksilla aika pahasti ja se riitti. Menin rauta-aitaa päin, menetin tajuntani hetkeksi. Pääsin vielä luistelemaan kotiin, mutta sitten meni muisti. Äiskä vei mut taksilla sairaalaan (jostain syystä ei saatu ambulanssia just siihen hätään), ja koko taksimatkan mä oon flirttaillut kuskin kanssa, en vaan muista itte siitä mitään. Tulin tolkkuuni vasta sairaalassa, missä lääkäri penkoi mun päätä ja esitteli kudoksia opiskelijoille. Useita tikkejä, arpi jäi, käsiala muuttui, mutta harrastus on säilynyt. Ilman kypärää en suostu enää luisteleen, tosin en ole sen jälkeen kaatunutkaan.

Susanna said...

Anne, ostin kaikki herkut kyl! En mä tahdo itteeni tuolla tappaa, joten pitää olla varustautunut. :D

Kati E said...

Susanna, mä unohdin sanoa sulle, että niissä suojissa sitten lukee siellä sisälapussa, että kumpaan käteen/jalkaan ne sopii. :)

Veera tarvii uudet suojat, nykyiset on ihan naarmuilla. O_o