Ompelun lyhyt oppimäärä

Taannoin Kristel kertoi hauskan tarinan mitä tapahtuu, kun hän ryhtyy ompelemaan. Meillä ei enää ole ihan niin dramaattista, kenenkään ei tarvitse lähteä pakoon, mutta perkeleitä lentää kyllä. Kas näin meillä ommellaan:

Ensin selataan läpi kaikki ompelulehdet, ja todetaan että juuri sellaista essu/liivimekkoa ei löydy, millainen halutaan tehdä. Yksi ohje olisi löytynyt, mutta sen ohje vilisi sanoja kuten alavara, joten se hylättiin. Todetaan ettei ole mitään kivaa kaavaa. Mihin niitä lehtiä edes tarvitaan, kyllähän mä nyt yhden kaavan piirrän!

Otetaan lempparimekko, mikä on sellaista yksinkertaista mallia että kaavan tuosta kirjoittaa vaikka silmät kiinni.


sitten piirretään kaava.


Ja sitten ommellaan villisti kone suristen. Mies joka istui viereisen pöydän ääressä surffaamassa, totesi jossain vaiheessa, että oletko kulta tietoinen, että olet puhunut yksinäsi noin puoli tuntia, ja joka toinen sana on perkele?

Kas näin. Hyvä tuli! Olen todella tyytyväinen!

Tässä vielä kuva takaa. Ei löytynyt kaapista vetoketjua, eikä se varmaan kovin hyvä olisi ollutkaan ohuessa kankaassa, joten tein halkion. Mekon helmaan pitää vielä jotain taikatemppuja tehdä kun se meni vähän vinkkeliin.



Tein sitten hatunkin samaan syssyyn. Tämän ohje oli uusimmassa SK-lehdessä.

Prinsessa, tänään 1v...

Taas meni shown puolella tämä blogin kirjoittaminen, molemmat muksut roikkuu lahkeessa ja huutaa :D Täytyy lähteä kauppaan ostamaan kakkuaineksia. Heips!