Friday, August 19, 2005

Ei ehdi, ei jaksa, ei voi

mitään. Tänään on ihan kökkö päivä. Rakas esikoiseni on ollut yks pieni devil aamusta alkaen. Melinda olisi tapansa mukaan kiltti, mutta kun devil vie siltä lelut tai tönii portaita alas (jeah, tyttö kiipee ja Jocsu pitää huolta; ei sinne saa mennä ja tumpsis...), niin eihän sitä jaksa hymyillä. Ja mulla on ylläri ylläri mennyt hermot noin 2000 kertaa tänään.

Kaikista eniten inhoan sitä, etten voi mitään tehdä rauhassa. Tässä asunnossa on liki 100 neliötä, mistä aina vähintään 50 on lasten vapaassa käytössä. Miksi siis pitää notkua mun perässä, tein sitten mitä hyvänsä? Miksi on ookoo, että äiti ripustaa pyykkejä, mutta miksi äiti ei saa kirjoittaa sähköpostia? Tänään mulla oli joku fiksu ajatus mielessä, ja yritin kirjoittaa Katille meiliä, niin kas, johan poikani pikkudevil tuli ja roikkui tuolin selkänojassa ja KIRKUI koko sen ajan mitä yritin kirjoittaa. No, se ajatus sitten karkas sen siliän tien.

Olen myös miettinyt, että miksi meidän lapsilla on leikkihuone? Voisi ihan hyvin olla tietokonehuone ja ompeluhuone, je lelut rappusten alle. Tai roskiin. Ei ne näytä kelpaavan käyttöön... Päätinkin nyt laittaa lastenhuoneeksi pienemmän huoneen, ja siirtää ompelukset ja netin viereiseen huoneeseen, jos kerran aina kaikki oleillaan samassa huoneessa, niin samantien tehdään siitä sitten isompi ja viihtyisämpi.

Yllättäen en siis ole ehtinyt juurikaan neuloa. Paitsi melkein kokonaisen villapaidan Melindalle :D . Sain siitä cherry scarfista (kuva täällä) idean, että tekis kirsikoita myös paidan helmaan. Valkoinen Isoveli suorastaan hyökkäsi kimppuun Prisman hyllyltä, ja nyt puuttuu enää hihat. Ja etukappaleesta sen verran, etten oikein tajua miten sen kauluksen tekisin. Ekan kerran elämässäni suunnittelin (en edes suunnitellut, kunhan tein vain...) raglanhihaisen neuleen, enkä oikein osaa miettiä sitä kaulusta. Tein saumaan nappilistan, niin ei ole niin väliä jos tulee liian kireä :D

Nyt odotan että mies tulis kotiin, pakko saada kahvia. Mä inhoan sitä, kun meillä ei ikinä ole kaapissa mitään ylimääräistä, aina on kaikki loppu. Se on se autottoman elämän vaikeus, joka päivä pitäis kantaa selkä vääränä. Ajatella, jos oikeasti tekisi ruokaa, mitä se sitten olis. Nyt vaan purkit pöytään ja bon appetit. Näin elää kaksi kokinkoulutuksen omaavaa lapsineen, meidän ruuan valmistaakin ne Saarioisten äidit, lällällää!

5 comments:

JohQ said...

Hei!
Minä voin ottaa vastaan kaikki turhat lelut! (siis jos ne on jotain lelukeräilijöitä kiinnostavia ;) )
Jos oisitki tosissas puhunu lelujen hävittämisestä niin älähän sentään roskiin niitä heitä!
Siisymmärrän toki että tuo ei ollut totta ;D

Kristel said...

Hei, kerää kasa niitä ylimääräisiä leluja isoon laatikkoon ja pistä viikoksi tai pariksi piiloon, jo kelpaavat sitten... ;)

Tuulia said...

Tsemppia arkeen! Ei ole helppoa kotiaidilla, kaupassakin saa varoa arvaamatonta Isoveljea ;)

Susanna said...

Johq, hyvä tietää että keräilet. Tosin voi olla että luovuttavien listalla ei ole mitään sua kiinnostavaa, mutta pidän mielessä.

Kristel, jos Jocsu ei suostu siivoamaan, kerään lelut säkkiin ja sanon että menevät roskiin. Yleensä ei paljoa ehdi keräämään ennen kuin siivoaa. Ne mitä menee pois, tulee sitten joskus takaisin yksitellen, ilmaantuen jostain sängyn alta :D Mutta noin yleisesti ottaen kaikki äidin ja isin elektroniikka on kiinnostavampaa kuin lelut...

Tuulia,*reps* :D :D

Kati E said...

Se sun asia varmaan liittyi siihen kaulaliinaan???