Puikkoteline

Tänään sain vihdoin ommeltua pyöröpuikoille telineen. Kangaskin on ollut leikattuna vaikka kuin kauan, mutta ei vaan ole huvittanut. Tänään ei sitten mikään muu huvittanut, joten surrauttelin tämän. Musta kangas, punaiset tikkaukset :D Tuli tehtyä muutama virhekin eikä siitä muutenkaan mikään maailman nätein tullut, niinpä tylsyyttäni ompelin sen kiinni tuohon henkariin, kun en jaksanut mitään muutakaan keksiä.... Tänään on ollut todella saamaton päivä.

Puikot mahtuu telineeseen hyvin ja tilaakin on vielä, täytyykin muistaa täydentää varastoa. En merkkaa puikkokokoja mitenkään tuohon kankaaseen, kun en kuitenkaan koskaan laita niitä oikeille paikoilleen.

Joku aika sitten mietin, että laitan leikkihuoneen pienempään huoneeseen, kun ei ne leikit näytä maittavan. Eilinen urakoitiin, ja nyt on tilaa hengittää! Lasten suloinen pirttipöytäkin tuli työhuoneeseen, nyt voidaan sitten kaikki yhdessä askarrella omia juttujamme. Laatuaikaa perheen kesken ;) Ihanaa. Ennen ku istu ompelemassa ja mies surffasi, meillä oli selät yhdessä ja jos toinen kääntyi, toisenkin piti. Nyt voimme jopa katsella toisiamme *iih*. Ja ompelukoneelta näkee päätä kääntämättä kun tulee meiliä tai joku blogi päivittyy (mikä addiktio?).

Neulomukset tökkii. Tein taas pyhän päätöksen, että alan tehdä hommat loppuun asti kerralla. Mutta kun se ei vaan aina ole mahdollista. Mutta jos nyt vaikka saman viikon aikana. Nyt mulla on sen seitsemät tumput ilman peukkuja, kaikki Mimmaneuleelle tehdyt varastokappaleet kokoamatta, ja tuhat langanpätkää päättelemättä. Sitten kun joku tilaa jotain, teen yötämyöten työtä, minkä olisi voinut hoitaa aiemminkin. Parannan tapani, ai promis. Tänään haluan käydä mystery shawlin kimppuun, ahdistaa kun niin kovasti haluaisin tehdä sitä koko ajan, enkä ehdi.