Eilen yritin neuloa hihaa siihen mustaan juttuun, mistä siis on tulossa taikajakku. Mutta ei se hihan teko oikein sujunut. Muuta en sitten olekaan neulonut, moneen päivään kai. Mikään ei tunnu sujuvan.
Viime yönä nukuin ehkä yhteensä kolme tuntia, jos sitäkään. Kylppärin kuivauslaite on joku ultraäänihässäkkä, mikä ei pidä ihmisen kuultavaa ääntä. Kissat kyllä kuulee. Ja ovat sekaisin kuin seinäkellot. Sairaan kiva yrittää nukkua, kun kaks kattia yrittää tulla seinän läpi. Ja jos ne päästää huoneeseen, ne jatkaa sitä raapimista ja maukumista silti. Perkele.
Ja nyt ei sitten huvita, ei mikään. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Rahaakaan ei ole, eikä tule. Mä antaisin ihan mitä vaan, jos joskus voisi olla iloinen että jee, palkkapäivä, nyt voisi ostaa jotain kivaa. Mutta ei, kun rahat ei riitä edes tavallisiin laskuihin. Ärsyttävää että pitää potea huonoa omaatuntoa ikean reissusta mihin meni 20e. Ärsyttää typerä espoonkruunu, joka kiskoo 800e vuokraa asunnosta missä ei voi elää. Lankaa ei vissiin sitten osteta lähitulevaisuudessa, plääh. Kaikki tuntuu niin turhalta. Lapset kitisee ja sotkee. Tosin nyt ne onneksi tajusivat pysyä hetken omassa huoneessaan, ei tarvinnutkaan kiljua ku neljä tuntia että siihen päästiin. Plääh.
Ja kun ei ole mitään muutakaan näytettävää, niin näytän kuvan miten meillä vietetään aamua:
Kun lapset herää ne kokoontuvat mun sänkyyn, kaivautuvat peittojen alle ja lukevat kirjoja hämyvalossa. Näin voi kulua tunti, minkä mä voisin viettää esim suihkussa, jos sattuisi sellainen olemaan. Huomatkaa mikä itsesäälin määrä tässä postauksessa on!
Mies totesi toissapäivänä, etten mä ole käynyt missään ikuisuuksiin. No en olekaan. Tuntuu käsittämättömältä, että vielä muutama kuukausi sitten raahauduin kouluun tai kaupungille joka päivä, luin kokeisiin ja tein matikan tehtäviä. Ja neuloin ihan älyttömästi. Nyt en käy edes kaupassa ellei ole ihan pakko (ei ole vielä tullut sellaista päivää). Minne mä täältä lähtisin? Mitä järkeä väsyneenä mennä kaupungille kiertelemään yksin, kun ei voi ostaa yhtään mitään, ei edes niitä mitä tarvitsisi. Kuntosalijäsenyys olis voimassa, mutta kun en jaksa liikuttaa edes silmäripsiä. Plääh.
No joo. Täytyy ehkä alkaa kannattamaan harmaata taloutta, tai jtn. :D Taidan kasailla nyt sen toisen unikkolaukun ja ommella Melindan lakanat valmiiksi. Heips.
Friday, March 03, 2006
Huokaus
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
7 comments:
Voi möh, tylsää kun oot :( tunnelmissa. Iloisen näköiset muksut sulla! Kävispä täälläkin (neuvolassa) tuollaisia, mut kun ei, ne kaikki vaan kirkuu. Ja silloin ei kilju, niin seinän takaa päiväkodista kuuluu kauhea meteli. Bye-bye vauvakuume :)
voi ei :D Meidän muksut ei ole ikinä kiljuneet neuvolassa, korkeintaan pistettäessä vaan. Mulla on mallikeilpoiset lapset (mutta vain julkisilla paikoilla :D )
Voi, niin tuttu tunne:( Voimia ja halaus sulle, Susanna!
Unikkolaukku näyttää kivalta. :DD
Annika, juu täytyy alkaa tappelemaan siitä että saatais alennusta. Kyllä mä ymmärrän että sanotaan ettei saa alea, kun on järjestetty suihkumahdollisuus naapuritalossa. Sellaiselle joka käy töissä se varmaan on ihan ok. Mutta me eletään täällä 24/7, lapset ei ole viikkoon nukkuneet päiväunia kun ukkoja ramppaa ja mekkaloi, joka aamu herätään tunti-kolme aikaisemmin kuin normaalisti, koska joko joku ukko tulee tai sitten kissat herättää, mikä sekin on remontin syytä. Ja tappelen kyllä vaikka hamaan hautaan saakka. Ei voida edes oikein olla yläkerrassa, kun joka paikka on täynnä kaikkea kylppäritilpehööriä ja työmiesten juttuja. Pari päivää sitten melinda tiputti 20kg laastisäkin vessanpöntön päältä, kun hetkeksi silmä vältti. Onneksi ei jäänyt alle...
Voi harmi kun on huono fiilis. Meillä oli joskus viimevuonna keittiöremppa. Renpan aikana oli tosi kivaa syödä yli viikon ajan jotain einesspagettia :/
No voi ei. Jos mökkihöperyys vaivaa pahasti, niin hilpaisepa joskus lounasaikaan keskustaan, niin napataan Jenni mukaan ja mennään jonnekin Kampin hujakoille lounastamaan, eikös niin? (Nimim. "Ylimääräinen lounarikin olis")
Post a Comment