Tikusta asiaa

Tänään olen taas ommellut. Koneessa surisemassa on Melindan takki ja mekko, toivon tosiaankin että selviytyvät pesusta kunnialla, ja että kaikki lyijykynä (Jocsun taideteokset) lähtee pois. Hameen kuminauhan ompelin ja purin neljään kertaan, miksei kukaan ole kertonut, että kaikkien kuminauhojen päältä ei sovi ommella??? Ja miksi, oi miksi en heti ekan venähtäneen nauhan jälkeen soittanut mummille??? Noo, nyt se on nätti, kunhan selviää Whirlpoolin käsittelystä.

Olen myös kieli keskellä suuta harjoitellut saumurin tehokkaampaa käyttöä. Tässä kuvassa kulmassa on käännytty varovasti, neulat alhaalla, paininjalka ylhäällä. Eka nurkka meni vähän niin ja näin, tokassa nurkassa tajusin pyöritellä käsin neulat ihan reunaan ettei mene yli.

Tässä lanka on päätelty ompelemalla ensin yksi tikki reunan yli, jalka ylös ja käännetään kangas toisin päin varovasti ja ommellaan muutama tikki takaspäin, varotaan leikkaamasta reunaa. Näyttää kuvassa ihme syheröltä, mutta tulos oli kyllä tosi siisti.

Samettimekkoon tein rusetteja. Ne on väännetty satiininauhasta ihan tavalliseen tapaan, ja sitten tikkasin keskeltä (koneella, laiska) muutaman piston. Nää tulee laskosten yläpuolelle.

Ja lopuksi vielä kuva pikkuvauvelista, jolle nallepuku meni. Söde. Mut hei, poika oli syntyessään 4,3kg ja 51cm, puku ohjeen mukaan 56cm. Aika reilunkokoinen, sanoisin... Tää on taas näitä kasvuvarajuttuja... :/ Mut onneks oon niin fiksu ja tein pienen koon.

Nyt tää menis takas sursur. Vaikkakin J on kyllä vissiin sitä mieltä, että pitäs olla lasten kans välillä. Wtf, mähän oon niiden kanssa joka päivä! Mutjoo, onhan se mahdollista että mieskin kaipaa omaa aikaa... Heipsuti hei.