Thursday, August 17, 2006

Hei taas

Syksy on saapunut ja koulut ynnä muut alkaneet. Ja sen kyllä huomaa; kaikilla on niin kiire. Vaikka mä tykkään kyllä syksystä, niin ahdistaa pirusti. Ketään ei näy pihalla ja kaikilla tuntuu olevan seuraava vapaa "joskus ensi vuonna". Mulla ei ole mitään, tätä samaa vaan. Aikaisempina syksyinä pystyi sentään aktivoitua ja marssia kouluun, "nyt mä kyllä suoritan ne loput kurssit" -fiiliksissä. Tuli sekin hoidettua loppuun. Ei ole mitään mahiksia mennä mihinkään kursseille tai tehdä mitään muutakaan missä on joku säännöllinen aikataulu. Eilen aloin itkeä kun puhuin ystävän kanssa, ja kuin pisteeksi iin päälle hän joutui lopettamaan kesken puhelun. Ei tietenkään tehnyt sitä tahallaan ja soitti kyllä takas heti kun pystyi, mutta sillä hetkellä se kyllä kruunas mun fiilikset, kenelläkään ei ole aikaa mulle.


Vaikka mitä juttuja on kesken, mutta aamulla aloitin lohtuneulomuksena Fifi III:n merinowoolista. Malli on kiva ja etenee vauhdilla. Äitin ponchon yritän saada tänään valmiiksi, sen saa jo pistettyä päälle mutta hieman pitää osia tehdä vielä pidemmäksi. Kiinnitin osat toisiinsa verhonipsuilla että pystyin kokeilemaan, J kysyi että pyyskö se mutsis jotain kinkyponchoa vai :D:D


Ninni kävi kylässä toissapäivänä ja toi mulle lankoja. Austerman Kokonista tulee huivi minulle, väri on vähän ruskeampi kuin kuvassa. Meillä oli Ninnin kanssa oikein mukava päivä, paitti että Ninni ei ehkä pysty hetkeen neulomaan kun pakotin sitä pitelemään toista merinosilkkivyyhteä kun kerin sen. Oikeesti varmaan tunti meni kun siinä kerittiin, vaikkei ollut mitään solmuja onneksi.


Merinosilkkiä mustana ja tummanliilana (se ei tahtonut kuvautua). Näistä tulee...huiveja. Ehkä Kiri ja uusimman IK:n pikkuhuivi minkä nimeä en muista. Ja sitten tahtoisin tehdä Icaruksen jos joku haluis diilata mulle sen ohjeen :D . Miksi mulla jää aina ne lehdet ostamatta missä on jotain todella kivaa??? Sama homma kävi ruusulaukun ja Flower basket shawlin ja ties minkä muiden kanssa. Pöh. EDIT: KIITOS!!!!

Meillä on vielä melkein kaksi dvd:tä Lostia katsomatta. Kaiketi 6 tai 7 jaksoa. En kestä. Onneksi se ihan kohta sitten jatkuu, mitään pitkää odotusta mä en ehkä kestäisi. Eilen Sawyer läks lautan mukana ja Kate ei ehtinyt edes hyvästellä. Voi sitä tunteen paloa kun ne edellisen kerran puhui; miksei ne pussannu voi miksei????

Mä meen nyt....tekemään sitä samaa mitä kaikkina muinakin päivinä.. Plaah.

16 comments:

Anonymous said...

Tuttuja tunnelmia. Multa on mennyt monta ystävyyssuhdetta nurin kun ns äitikaveri on palannut töihin. Ymmärrän ettei silloin ole enää yhtä paljon aikaa kavereille mutta jos on aikaa edelleenlähettää työpaikaltaan roskapostia (ketjukirjeitä ym) niin luulisi että olisi aikaa myös kirjoittaa kaverille muuta kuin että "on muuten hirveä kiire eikä kenenkään pysty pitämään yhteyttä".

ps. mä alan neuloa suosituimpia malleja aina silloin kun muut alkaa jo unohtaa ne. Clapotis on yhä to do-listalla. Hitaasti lämpenevä? ;)

Anonymous said...

Hei Susanna!
Mulla on (lähes) joka päivä aikaa käydä katsomassa mitä teille kuuluu! Ja kiva kun kirjoitat!
Ja tosi hienoja on sun käsityöt... Ja: lapsesi vaikuttavat todella onnellisilta - se näkyy kyllä kuvissa...

Susanna said...

Suvi, samaa minäkin olen miettinyt. Voisihan sitä samalla ajalla kysyä kuulumisia tms. Mulla on nyt hyvin vahvana fiilis, että mä en tahdo mennä töihin jos se tekee musta tuollaisen.

Mä en tahdo olla sellainen ihminen, joka näkee lapsiaan kaksi tuntia päivässä ja ystäviään kerran puolessa vuodessa. Enkä tarkoita että se aina olisi niin, tai kaikkien kohdalla, mutta mun tuttuihin pätee useisiin, ja omassa työssäni elämä olisi sitten just tuollaista. Ei se ole sen arvoista, että saa sitten tonnin käteen siitä hyvästä.

Ja muuten, on ihan hyvä aloittaa mallit jälkijunassa, muut ehtii kokea kaikki ongelmat ja mahdolliset kaavioiden virheet, ja itselle on sitten paljon apua tarjolla :D

Susanna said...

Petra, kiitos :D

laurar said...

Voi muru, tsemppihalaukset täältä kaukaa yhdeltä työkiireiseltä, jolla alkaa loma tänään, eikä kiire tunnu silti hellittävän yhtään.. eikä mulla oo edes perhettä :)

Pia Nore said...

Mullakin on aina aikaa käydä lukemassa mitä olet kirjoittanut (ehtisin muutakin jos asuttaisi samassa kaupungissa!)! Ihan odotan aina mitä kivaa olet touhunnut lasten ja käsitöiden parissa:-) Sitä paitsi ihailen sun ajankäyttöä (yritän itse ottaa mallia), miten ehdit noin paljon kahden lapsen kanssa. Ja mulla pyörii jaloissa vaan yksi! Mutta sulta olen saanut hyviä vinkkejä ehtiä tehdä käsitöitä:-)

Anonymous said...

Mäkin olen sun vakilukija, ettäs tiedät! Kyllä mua kiinnostaa sun kuulumiset mahdottomasti, ihan kaikki fiilikset on tuttuja täälläkin päässä!

Carita said...

Lohtuhalaus täältä aikas läheltä!
Tunsin piston omassatunnossani, olen nimittäin todella huono pitämään yhteyttä ystäviini. Kun olosuhteiden pakosta tapaamme harvoin, (välimatkaa on kuitenkin 200 km), niin pitäis edes joskus soitella...

Anonymous said...

*kröhöm* Niin, että ne treffit mistä oli yks pv puhe????

Siis, miks tää ei löydä mun nimeä... Grrr...

Kati

Susanna said...

Kati, minuakaan ei aamulla bloggeri löytänyt :D Eiks se treffiasia jääny siihen et koska sopii? Mä en tiedä vielä ens viikon vuoroja. tod näk jari on joka päivä töissä, koska sit viikonloppuna on isot juhlat mitä varten se otti vapaata. ääh. mä sitten vihaan vuorotyötä...

tikru said...

Heip. En keksi mitään lisää sanottavaa, mutta ilmoitan, että vierailin :)

Anonymous said...

Syksymorkkis vaivaa täälläkin. Tekisi mieli tehdä vaihteeksi jotain vähän enemmän aivoja vaativaa kuin mikropuuron lämmitys, mutta lapset on vielä liian pieniä. Vaikka näin onkin järjellä ajateltuna parempi, kyllä se ajoittain ällöttää kun kaikki muut tuntuvat saavan aikaan jotain, ja oman työn tulokset näkyy ehkä 20 vuoden kuluttua.

Kati E said...

Juu jäi se. :S Toi on kyllä hassua, että ne saa vuorot vasta tosi myöhään. Vaikeuttaa koko elämän suunnittelua. *suunnittelufriikki*

Mut joo, palataan siihen. Ja mulla on kyllä samanlaisia tuntemuksia kun sulla, ystävistä siis. No yhdellä se selittää, et ne molemmat on töissä ja se mun ystävä opiskelee ja niillä on pieni tyttö. Mut toisella ei o muksuja, mies ja työ vaan... Mut minkäs voit. :S

Tosin mä olen ihminen, jonka on saatava joskus olla myös yksin. Muuten mä tulen hullucsi. ;D

Susanna said...

Kati, mun on kans saatava olla välillä yksin. Siksi usein mieluummin menen yksin stadiin ku vaikka neulemiittiin, vapaata on niin vähän että pakko jotenkin priorisoida. Ja tosiaan on kurja et j saa vuorot miten sattuu. Ärsyttää pirusti ettei se edes valita sinne duuniin että prkl.. ei ole mitään vittumaisempaa ku olla töissä pienessä yrityksessä missä on ihana pomo; vaikea sille mitään sanoa.

Anonymous said...

Haastoin sut kirjameemiin!

Anonymous said...

Miksihän tää haamupäivittyy, ainakin kerran päivässä?