Friday, December 29, 2006

Puhdas pöytä

Tänäkin vuonna haaveilin joku aika sitten, että olis kiva aloittaa uusi vuosi puhtaalta pöydältä. Mutta kun on niin kiva tehdä kaikenlaista eikä ole kiva tehdä kivoista jutuista pakollisia, niin eihän se nyt ihan onnistunut... Mut melkein kuitenkin!

Kuvassa Mystery shawl ykkönen (vai kakkonen? vai mikä?) mihin en ole edes koskenut herran aikaan, ja oikealla Rogue, mikä sentään on edennyt kuvanottamishetkestä huomattavasti.

Näiden lisäksi edellisen postauksen sukalta uupuu pari (varsi on jo tehty), yksistä tumpuista puuttuu peukut ja Kitten mohaireista tekeillä oleva salaisuus-huivi on kesken. Koska Jari saa nuo harmaat sukat niin taidan purkaa aloittamani Sisu-sukat ja säästän langat Söderoihin niinkuin tarkoitus alunperinkin oli. Ja Petticoat socksit mitä tein ihan muutaman sentin vain, taitavat mennä purkuun ja odottamaan uutta innostusta. Noin!

Olen siivonnut ahkerasti lankavarastoa aina kun lastenhuoneessa on tyyntä ennen myrskyä -tilanne. Ihan hyvältä alkaa näyttää varaston tilannekin, huopuvien lootan pohjakin jo näkyy! Sain setvittyä kaikki 7veikan jämät ja aloitetut kerät erilleen, nyt pitää tsekkaa tuleeko joistain langoista vielä sukkia vai meneekö apupupuiksi. Ehkä lahjoitan ne jollekin joka oikeasti myös tekisi niistä jotain, taitaa mulla jäädä aina ajatuksen tasolle nämä hyväntekeväisyysjutut. Mä olen niin paljon (monta vuotta lähes joka päivä) tehnyt vapaaehtoistyötä, ja osasta jäi vähän paha maku suuhun, että on tullut ihan sellainen kyllästyminen kaikkiin keräyksiin ym tempauksiin. Ehkä se tästä, kyllä mä jo hieman pohdin että jotain olisi taas mukava tehdä, mutta lähellä ei taida olla mitään kiintoisaa paikkaa.

Hups nostetaas juna takas raiteilleen :D. Ensi vuodelle on paljonkin suunnitelmia moniin asioihin, mutta kuulostaa niin kliseiseltä sanoa että "ensi vuonna ostan vähemmän lankaa", niin en sit sano. Mutta lupaan että alan pitämään paremmin kirjaa töistäni/suunnitelmistani. Nykyään mulla on hieman paha tapa kirjoitella ties mille paperilappusille muistiin asiat, ja jos suurennan kaavioita teen ne ensimmäiseen käsillä olevaan ruutuvihkoon (joita on monta!!) ja sitten ne on aina hukassa. Esim Branching outin kaavion olen piirtänyt käsin uudelleen joka kerta kun olen huivin tehnyt, plus kerran kun Jocsu piirteli omiaan kaavion päälle... Tosi fiksuu. Ostin Tiimarista ihqun pinkin kirjan missä fiksusti on myös kierrekannet (hankalaa kylläkin vasurille) että pääsee eroon söherryksistä :D

**
Melinda ja Jocsu rakastavat piirtotaulujaan, siis niitä sellaisia mihin voi piirtää ja pyyhkiä sitten pois ja uusiks. Tänään Melinda toi mulle sata kertaa taulun ja sanoi "äiti piirrä kukka eikun piirrä LEHMÄ". Ja minähän piirsin. Jossain vaiheessa alkoi mennä hermo, ja piirsin Pikku Prinssi-tyyliin laatikon mistä tuli tosin häntä ulos. Sekin vielä kelpasi, ja oli tyttären mielestä hauskaa. Sitten piti Jocsullekin piirtää lehmiä. Piirsin yhden mistä tuli hassu, ja sanoin;

Äiti ei ole kovin hyvä piirtämään, kelpaako tämä?
Jocsu: Ei, tämä ei kyllä kelpaa, ei tämä ole yhtään lehmä!!!
minä: no opettele sitten itte piirtämään parempi!
Jocsu: opettelen opettelen. Kaikki pitää tehdä itse.
:D:D:D

4 comments:

tikru said...

Tuo suunnitelmien ylöslaitto on kyllä oikeesti aika hyödyllistä. Mulla on nyt vuoden aikana kulunu sellanen kierrekantinen paksu a5 ruutukirjanen, johon on aina heitelly ylös asioita, laittanu silmukkamääriä, kerroksia, piirroksia yms. ylös. Sieltä mä nykyään kaivelen blogin lisäks silmukkamääriä langoille jne.
Ideoita on myös kasa toteuttamista vaille siellä.

Tää tietty vaatii sen, että ko. vihko on käsillä ja kynässä terää tarpeen vaatiessa :)

Mullon vähän sama onkelma noitten hyväntekeväisyysjutskien kanssa. Nolottaa toisaalta, toisaalta taas ei. Mut ehkä se onkin sit hyvää hommaa, kun se tuntuu sille, eikä pakkovääntämiselle...
Odotamma sitä tunnetta.

Hanna said...

Yllytyshullu kaiveli varastoaan ja löysi muistiinpanoille soveltuvan vihkon, josko muistaisin kirjoitella ylös asioita. Ja jottei heti unohtuisi muistelin saman tien viimeisimmän valmistuneen sukkaparin tiedot ja kirjoitin ne ylös.

Minä tunnen huonoa omaatuntoa neuleitsekkyydestäni, en saa juurikaan aikaiseksi hyväntekeväisyysneulomuksia vaan keskityn vain itseeni ja lähipiiriin. Joulun alla annoin pois lankojani parempiin tarkoituksiin, kun en osaa sanoa milloin olisin nekin langat neulonut.

Minä olin lapsena sitä mieltä, että meidän äiti on tosi hyvä piirtämään. Vähän isompana olen huomannut ettei äiti ollutkaan mikään mestaritaiteilija, eikä sellaista tullut tyttärestäkään.

Anonymous said...

Siis ootko siekin vasuri? Voi miten kiva että meitä on muitakin tässä neulojaporukassa:-)
Nimim. vasuri joka teki gradunkin vasuriaiheesta

Susanna said...

Villapallo, olen vasuri, mutta neulon ihan tavallisesti, samoin saksia käytän oikealla kädellä. Joskus osasin kirjoittaakin molemmilla käsillä. Meikkaan toisen silmän oikealla kädellä ja toisen vasemmalla ;)

Ei mulle koulussa annettu edes vaihtoehtoja, vasta aikuisena tajusin että jotkut neuloo toisinpäin :D