Onnea ja ihanuutta

En ole päivittänyt, kun ei ole ollut mitään positiivista sanottavaa... Ei kyllä kamalasti hymyilytä vieläkään, mutta menneistä viisastuneena pitää ottaa kaikki irti jokaisesta onnenhippusesta, ja etenkin jokaisesta auringonsäteestä.
Sunnuntaina käytiin kävelyllä, oli aivan ihana ilma.
Tää kävelytie varsinkin tuolta toisesta suunnasta katsottuna tuo aina mun mieleen sen "maan korvessa kulkevi lapsosen tie" -virren. Se on mun all time favorite, en tiedä missä sen olen edes oppinut. Yksin täällä kävellessä mua aina pelottaa. Yks kerran sanoi, että ei ole hyväksi jos koko ajan on varuillaan ja peloissaan, ja aina tuosta kävellessä mietin sitä, ja joka kerta kurkkaan harvemmin olan yli metsään. Ehkä jos kävelisin tosi monta kertaa, en enää pelkäisi ollenkaan.
Aurinko pilkisti ihanasti puiden välistä. Auringon alla on tarhan Mörrimetsä, sinne kun menee niin pitää ensin koputtaa puuhun jotta portti avautuu, ja viimeisen lähtijän pitää laittaa portti kiinni.
Kirkolla oli markkinat, käytiin pyörimässä ja ostettiin pystybaarista suklaakaurakeksejä ja mehua. Lapset haluaa aina kirkon ohi mennessä ehdottomasti käydä myös sisällä, kun siellä on "mageeta ja kaunista". Olisivat halunneet jäädä istumaankin, mutta ehkä joskus toiste sitten. (niin me ei kuuluta kirkkoon ja uskonkin kanssa on vähän niin ja näin. mutta lapset osallistuu uskonto-opetukseen ja senkun käyvät kirkossa, jos kerran tykkäävät.)
Vaahterat alkaa olla aika mahtavan värisiä. Kohta ne onkin sit ihan reikäsiä ja kuolleita :(.

Syötiin välipalaa kudonta-aseman pihalla. Mein naapuri on siellä opettajana, ja mua hieman (paljon) polttelis päästä purkamaan raivo kangaspuihin. Ehkä jonain päivänä ehdin.
Markkinoilta mukaan tuli kärpässieni. Aivan ihana, ja maksoi vain vitosen! Yksi pikku varas oli sen jo tänään vienyt mukanaan, Jocsu onneksi näki. Sanoin pikkupimulle, että jos vielä viet Susannan kärpässienen, Susanna soittaa poliisille. Jos vaikka pysyisi viis minuuttia mielessä :D.