Friday, November 07, 2008

Kaavoituksen ja ompelun näyttö

Suoritin työssäoppimispaikassani kaksi näyttöä, kaavoituksen ja leikkuun sekä ompelun. Näytön pitää olla työ mitä on saanut harjoitella, joten tein ensin itselleni kotelomekon, kuvia siitä myöhemmin. Sitten kaavoitin ja ompelin ohjaajalleni mekon.

Mekko on villasekoitetta, ja tarkoitettu pidettäväksi paidan kanssa. Mekko on kokonaan vuoritettu, takana on vetoketju.


Tämä on viimeinen sovituskuva, napin paikkoja ei vielä ollut päätetty. Olin tosi tyytyväinen tekemääni kaavaan; sovitusmuutoksia ei oikeastaan ollut, vain kädentietä hieman avarrettiin ja halkiosta tehtiin matalampi.

Ihku.


***
Edelliseen postaukseeni haluan lisätä, että missään tapauksessa en tarkoita että opettajan ehdottomasti pitäisi olla muodollisesti pätevä, tiedän että on hyvin paljon mahtavia opettajia ja avustajia, sellaisiakin joilla ei edes ole koulutusta, mutta jos ei ole sellaista maalaisjärkistä pätevyyttä tajuta lapsia, niin sitten olisi toivottavaa että olisi edes sitä koulupohjaa.... ADHD ja hahmotusongelmat sun muut on mun mielestä niin perusjuttuja, että ei erityisluokan opettaja voi olla neuvoton niiden edessä. Mutta palaan tähän asiaan taas joskus ;).

14 comments:

kaisa said...

Hieno! Sä oot kyllä taitava ompelija!

Inkeri said...

Upea! Ja miten siistiä työtä.

Anonymous said...

Todella hieno! Istuu kuin hanska! Olipa kiva pitkästä aikaa vierailla blogissasi. Iahnan valoisat hymyilevät lastesi kasvotkin olit julkaissut taannoin. Heidän hymynsä tarttui läpi ruudun! Kiitos.

Terv. hiljainen lukijasi Katja

Anonymous said...

siis ihanan... näytti ihan lahnan ...

terv. nimim. "Kunpa oppisin kirjoittamaan"

Anonymous said...

Onnistunut työ, halkio takana on kiva yksityiskohta. Ja vielä kärsivällisyyttä eskariasioiden kanssa, tuntematta teidän tilannettanne ollenkaan, kyllä kouluissa on jokin punainen lanka, jota seurataan ja opetkin on vaan ihmisiä jotka yrittävät parhaansa. Kauhistuttaa ed. postaukseesi saama kommenttia, että opettajille pitää näyttää paikkansa. Silleen (siis omalla käyttäytymisellään) voi aiheuttaa todella pitkän ja kivisen koulutien (kummipojan äidin mielestä koulussa aina ollaan väärässä,ja poika ja sen veli ovat aina oikeassa, ja vanhemmat eivät esim. ole koskaan ehtineet yhteenkään vanh. iltaan ja tutustuneet kouluun tai sen aikuisiin, mutta mielipiteitä riittää, ja se heijastuu lapsiinkin). Ei ne henkilökemiat aina kohtaa, mutta niin kuin muutenkin elämässä joskus on parempi yrittää tulla toimeen. Oma poikani sai juuri ala-asteen käytyä. Joka vuosi vaihtui opettaja, enkä voi sanoa pitäneeni kuin yhdestä niistä opettjista, mutta silti se koulu oli käytävä. Vinkiksi vielä, usein tieto koulun sisällä diagnooseista ym. asioista ei kulje, ja monesti erityisopet tai muut jotka tietävät, ne vetoavat salassapitoon. Jos haluaa olla aktiivinen, voi itse, lasta auttaakseen jutella muidenkin lapsen kanssa tekemisissä olevien aikuisten kanssa.

Susanna said...

Kiitoksia!

Marianne, juu tuo on ihan totta että pitää itse osata käyttäytyä myös. Tässä kyseisessä koulussa on se ongelma, että koulu on ihan uusi, niin heillä ei ole vielä vakiintuneita tapoja toimia erilaisissa tilanteissa yhdessä. Ja esimerkiksi näiden erityislasten suhteen heillä ei ole mitään punaista lankaa, ja opettaja on ihan sanonut että tämä on niin haastava luokka jne. On kai se haastava jos ei ole ennen ollut tekemisissä ongelmien kanssa.

Olenkin ollut yhteydessä kaikkiin jotka poikani kanssa ovat tekemisissä koululla, ja myös kaikkiin muihin vanhempiin. Eikä niillä henkilökemioilla ole mitään tekemistä tämän ongelman kanssa varsinaisesti, ne vain vaikeuttavat asioiden hoitamista. Mutta toivotaan että tämä tästä. Harmittaa vaan helvetisti, mun mielestä pitäisi voida luottaa siihen että opettajat osaa asiansa eivätkä leiki mitään kasvatuskokeiluleikkejä..

Anonymous said...

Ihanan mekon olet tehnyt. Lapsiasioihin en osaa sanoa mitään. Toivon kovasti että kaikki järjestyy.

Romulus said...

Vautsi vau, mekko on tosiaan hyvin onnistunut!

käsveska said...

Luin sun aiempia postauksia. Ihanaa löytää hengenheimolainen. Mä olen itse siellä toisella puolella, opettajana ja ihmettelen samoja asioita kuin sinä: hyshys-palavereja, oireiden hoitoa, ongelmien silmiin katsomisen välttämistä. Miten surua täynnä oleva lapsi jää vaille oikeuksia, miten sossut pompottaa ja lupailee liikoja äitiään ikävöivälle. Työpäivän päätteeksi itkin. Olen ajatuksineni aika yksin.. lapsia saa ilmeisesti laillisesti kiusata. Olen todella turhautunut tänään! Voimia meille kaikille.

Tiina said...

Erityisopena minä olen sinun kanssa eri mieltä! :P Kyllä lapsi ansaitsee pätevän opettajan!

Kaunis mekko, olet tosi taitava!

Maj said...

Mekko on kyllä upea. Muistin sinua blogissani merkillä. Liian harvoin tulee kommentoitua tänne, vaikka säännöllisesti näitä sinun töitä käynkin ihailemassa.

Rouva Nordman said...

Todella hieno luomus! Nuo saappaatkin sopivat hyvin tyyliin.

Anonymous said...

Upea mekko ja istuu kantajalleen tosi hyvin ;-) Hienoa työtä! -terde

Arteeni said...

Vau, tosi hyvän näköinen mekko! Ja istuu niin hyvin! Olet kyllä taitava!!