Kun nyt on esitelty lapset ja ihastuksen kohteet ja kerrottu tarinat jos toisetkin, niin aika taitaa olla kypsä kissaesittelylle. Tässä kissoista ensimmäinen, nimeltään Hetfield. Toinen kissa on nimeltään Copperfield, mutta se ei halunnut kuvaan.
Taustalla kuvausrekvisiittana tohveli, jonka tein tänään alusta loppuun siinä sivussa kun odotin että poika nukahtaa päiväreille. Sain tehtyä yhden tossun kokonaan ja toisesta noin 10cm. Ja ei, tässä välisäs teidän ei kuulu huokailla, että oletpas nopea virkkaamaan, vaan kauhistella, että miten sillä lapsella voi mennä 2h 35min nukahtamiseen!!! PRKL! Kyllä minä muutamaan otteeseen kirosin, mutta sain nyt sitten ylimääräistä neulomisaikaa noin paljon, ja nyt voin rauhassa surffailla sen aikaa kun toinen nukkuu. Melinda pörisee tuossa lattialla, siitä ei paljoa haittaa ole äitin puuhasteluille. Kuvassa tossujen alla on Melindan pinnasuoja, mitä en edelleenkään ole ehtinyt ompelemaan. Ihanaa kangasta!
Tohvelit virkkaan Novitan ohjetta rankasti soveltaen, lankana on Sandnessin Fritidsgarn. Saa nähdä millaiset niistä tulee! Jättiläistossu hahtuvasta valmistui eilen, mutta koska en ollut kerinyt tarpeeksi lankaa, en saanut toista tossua aloitetuksi vielä. Kiekko olisi ollut yläkerrassa, mutten jaksanut hakea, joten aloitin siinä sitten yhtä patalappua. Nyt ensimmäisen kerran tuntuu siltä että ehkä minä jollekin jonkun joululahjan saankin tehtyä. :) Mutta tuntuu joka tapauksessa kivalta tehdä itse lahjat, ei ole stressiä siitä että mitä kellekin ja milloin ehtii kauppaan jne. Ja itsetehdyllä on kuitenkin tietty arvo, vaikka se olisikin vain jokin ihan pieni juttu, se on silti tehty ajatuksella ja rakkaudella.
Tuesday, November 30, 2004
Kissa ja tossu
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
5 comments:
Teillähän kuulostaa olevan yhtä lailla nukkumisvastainen pikkumies kuin meilläkin. Onni rupeaa jo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoaikaa messuamaan: "nukkumaan ei, nukkumaan ei…" Joskus on kyllä vitsit vähissä, kun istuu pimeässä huoneessa, ja odottaa että toinen luovuttaa. :-/
Kivoja töitä olet tehnyt! Jättiläistossu näytti hauskalta, tuollaiset voisi tehdä Onnillekin, jos kehittäisi niihin sitten jonkinlaiset liukumattomat pohjat.
Joskus ei tosiaan ole itku kaukana nukuttaessa. Mutta olen huomannut että on ihan sama onko valo päällä tai ei, poika on nukahtanu joskus niinkin että puhun puhelimessa samaan aikaan :) Joten nykyään pidän pientä lamppua päällä ja neulon, ei mene aika hukkaan, päinvastoin :)
Suutarilla kuulemma voi käydä laitattamassa kumipohjan tossuihin, ei mitään havaintoa paljon maksaa, mutta tuskin kovin kallista. Tai kohoväreillä voi itse tehdä liukuesteet.
Kissasihan on ihan kuin minun Ritu-kissani:-) Paitsi se että taitaa olla hieman hoikempi...;-) Näyttää viekkaan suloiselta niin kuin tämä minunkin kehrääjäni!
T: Pia T
Kun kysytään, että lähdetäänkö nukkumaan, niin meidän Veeti sanoo, että EI, olen alakerrassa. :S
Nukkumaanmeno venyy ja vanuu täälläkin... Ja aamulla kun pitäisi nousta päiväkotiin. *huoh*
Liukuesteistä, jossain olen nähnyt myytävän sellaisia tossun pohjaan silitettäviä liukuesteitä. Ne kestävät 40 asteen konepesun.
Silloin kun minun lapseni olivat pieniä en tehnyt lainkaan käsitöitä. En olisi millään pystynyt keskittymään. Ihailen sinua kun ehdit tekemään vaikka mitä!!
Post a Comment