Ihana mies!

Susanna: Ihanaa kulta kun olen nyt oppinut miten voidaan vaihtaa työhön joku toinen lanka ku ohjees on!!!
Jari: ??? Ai onko sen jotenkin haastavaa?
S: (ignooraa kysymyksen) Kato ku tässäkin olis tää ihana ohje tässä uudessa Modassa. Mutta kun tää ohjeen lanka on aa kallista ja bee siin on liika akryylia. No minäpäs keksinkin juuri että sen vois vaihtaa Isoveli-lankaan
J: no sehän on kiva. Tämä Isoveli siis on sellaista mitä sulla on kätköissäsi, ja siksi parempi?
S: öö... eikun siinä on vaan parempi koostumus. Ja se on halvempaa.
J: mikset voi muokata sitä ohjetta niin et voit tehdä sen niistä langoista mitä sulla jo on?
S: no mutta kun mitään lankaa ei ole tarpeeksi aikuisen puseroon. Kaikkea on vaan vähän.
J: ai jaa (hyväksyvällä ja ymmärtäväisellä äänellä), no mutta sittenhän sun TÄYTYY päästä ostamaan sitä lankaa. (Olen luvannut toistaiseksi hillitä langanostovimmaani, koska on ollut vähän ylimääräisiä rahareikiä. Olen ikionnellinen etten mennyt määrittelemään tätä toistaiseksi-käsitettä. Lupasin vain että teen nyt parit keskeneräiset ensin pois...ja kohta ne on tehty!)

Hmm, olemme vaihteeksi samaa mieltä langan ostamisen tarpeellisuudesta :D

Aiemmin päivällä Jari siivoili tietokone/ompeluhuonetta (eikö kuulostakin pramealta! Ihan kuin ois iiiso talo), nosti jotain pussukkaa mikä oli mun pöydän alla, ja totesi että hei, täällähän on lankaa! Ja mä oon siinä sillai että kappas vaan, en tiennytkään. Nostelee sitten muutamia nyssäköitä ja kurkkaa vielä pöydän kaappiin. Täällähän on lankaa joka puolella!!!! Ja mä vaan pyörittelen silmiäni että juu, näin on päässyt käymään. Ne langat on olleet siinä ties kuin kauan, mutta jotenkin Jari vasta nyt heräsi tajuamaan että kodin surffailuhuone voisi yhtälailla olla lankakauppa :D

Miehet on niin suloisia. Toisin kuin kiljuvat kakarat. Tällä hetkellä olen kurkkuani myöten täynnä kitinää ja valvomista ja huutamista, ja sitä että kaikki illat menee Melindaa kantaessa kun mikään ei ole hyvin missään muualla kuin sylissä. Ja älkää nyt käsittäkö väärin, tottakai mieskin voi hoitaa, mutta en mä pysty mitään silti tekemään, mulle on aivan sama missä se tyttö parkuu, se on stressaavaa silti. Pitäs päästä viikon lomalle. Tai edes päivän. Rupeaa olemaan pinna niin tiukalla että ens viikolla lähden Menitan reissulle kaikessa rauhassa ja torstaina neulontatapaamiseen, kiljukoot lapset vaihteeks jollekin toiselle :) . Nyt yritän päästä neulomaan, puikoilla on pojan keskeneräinen palmikkopusero, jonka olen päättänyt saada valmiiksi.