Sunday, January 09, 2005

Palmikkopusero / cable sweater

Tällainen tuli pojan palmikkopaidasta. Marjutin ohjeita noudattaen itkin ja tein sen loppuun melkein yhdeltä istumalta. Huh! Harjoittelin oikein kunnolla kappaleiden yhdistämistä oikeat puolet päälläpäin, ja tuloksesta tuli oikein kaunis. Paitaan olen muutenkin oikein tyytyväinen, olen sen suunnitellut päässäni täysin itse. Ei mitään havaintoa miten se onnistuikin noin hyvin. Mitään en ole kirjoittanut ylös, ja kaventelin ja lisäilin vähän miltä tuntu. Opettelin tekemään palmikkoa viime keväänä, kun istuin sairaalassa kaksi tuntia sokerirasituskokeessa. Mukana oli lankaa ja pari puikkoa ja vierellä istuvat mummot kilpaa antoivat vinkkejä. Paidan aloitin sitten kotiin päästyäni. Onneksi olen laskenut kuitenkin sen verta reilun kokoiseksi paidan, että se yhä mahtuu pojalle! Ainoastaan kaulus on sen verran pieni, että jätin toisen olan auki ja laitan siihen napin.

My sons sweater is also finished now. Following Marjut´s advice, I sat, cried, and finished the sweater during one night. Practised hard on sewing parts together with the right sides up, and the result is very beautiful. Not perfect, but going there. I´m truly satisfied with the sweater as a whole, I have designed the pattern in my head. Don´t have a clue how it managed to succeed so well! I learned to make cables last spring when I was sitting in the hospital lobby for 2 hours, having my blood sugar levels measured. Several grandmother aged women gave me plenty advice! So, when I got back home I started the sweater. Happily I had made it so big, that it still fits Joachim! Only the collar hole is too small, so I decided to leave the other shoulder seam open, and put a button there.

9 comments:

Ninni said...

Ihana paita! Kas kummaa ku ollaan samoilla linjoilla. ;D
Miekii nimittäin sain just jokin aika sitten valmiiksi Luukakselle itse suunnittelemani palmikkopaidan. Siitäkin puuttuu vaan vielä napit.
Mitä tuo lanka on? Itse tein Isoveli-langasta. oli nopeatekoinen.

Susanna said...

Tämä on 7veljestä, sitä sattui silloin olemaan kaapissa. Isoveli on kyllä ihana lanka. Joskus olen aloittanut pitkän villatakin tekoa, jonka ohje oli jossain ikivanhassa lehdessä. Se neulottiin ysin puikoilla kaksinkertaisesta Isoveljestä, ja edistyi kyllä huimaa vauhtia. Mutta en sit koskaan saanut tehtyä sitä loppuun :D

Anonymous said...

Hyvännäköinen paita! Kannatti tehdä se loppuun, eikös niin? :-) - Marjut (ja Frank-kissa, joka istuu tuossa näppiksen päällä, joten pahoitteluni mahd. kirotusvihreistä)

Anonymous said...

Hieno paita! t. Tiina

Susanna said...

Kiitos kiitos :D Ja kannatti tosiaan tehdä loppuun. Oon tosi tyytyväinen että opettelin nyt kunnolla sen yhdistämisen. Aikaa meni mutta seuraavalla kerralla sitten nopeammin.

Jenni said...

Se on tosiaan vaivan arvoinen se siisti kappaleiden yhdistäminen. Mulle ainakin kävin niin että en enää muulla tavalla suostu tekemään, vaikka aikaahan se vie.
* Jenni

Anonymous said...

Onneksi olkoon tytteli!
Seuraavaksi sitten teetkin papalle synttärilahjaksi ihanan veneilypuseron, eikö :)
haleja
t äiti (joka EI kunnon mummon tavoin ehdi neuloa...)

Kati E said...

Hei, vähänkö hienoa. Susanna sun äiti käy täällä lukemassa. Waude! Ja hyvä Susannan äiti! :D

Susanna said...

Kati, eikös olekin hienoa. Mä aina välillä vähän patistelen sitä.

Hyvä että äiti jätit kommenttia, ku mä jo ajattelin ettet ollenkaan lue :D