Töks töks tökkii kaikki

Taas jäi tämä kirjoitteleminen, anteeksi... Mä elän jossain ihme ristiaallokossa, enkä saa mitään tehtyä. Ja ne mitä tekisin, niin loppuu lanka tai puikot tai jotain :D Lila virkattu poncho on ihana, mutta kun en ole XS-kokoa, niin eihän ne 200g mihinkään riitä. Mistä ne ohjeenkirjoittajat oikein on saaneet päähänsä, että joku voi olla "yksi koko". Anyway siitä tulee ihana, kunhan mä pääsen vaihteeks ostamaan lisää lankaa. J löysi sattumalta yhden kuitin, missä oli ostettu 2 kerää Teddyä ja kerä Ainoa, luki sitä otsa kurtussa ja totes "just joo". :D


Jocsun Samos-paita on valmis, vielä vaan pähkin että teenkö siihen hupun ja jos niin millaisen. Mielessä siintää suunnitelma lyhyestä poolokauluksesta, mihin huppu kiinnitettäisiin napeilla tai neppareilla, ja sen saisi siis tarvittaessa pois. Yritän raapustaa ohjetta Ullaan, mutta tuntuu raskaalta ottaa vastuulleen se ohje. Entä jos siinä on joku virhe? Entä jos muunnankin koot väärin? En minä halua olla vastuussa jonkun murheesta, kun on ensin kuukausi väännetty paitaa ja sitten todetaan että hihat on metrin mittaiset mutta paita ei sopis edes kääpiölle...

Tein tällaisen hatun sopimaan paidan väreihin. Olin tekemässä ihan tavallista pipoa, mutta kun en löytänyt sopivia sukkapuikkoja kun tuli kavennusten aika, keksinkin tehdä piiitkä pipon ja sitten vain reikäkerroksen ja vielä muutama rivi, ja sitten vaan nyörillä kiristin pipon kiinni. Kiva tuli, voisi vaan ehkä tulla vähän enemmän korville näin syksyä ajatellen.


Kauhea kasa kankaita ja kaavoja leikattuna. Tuntuu vaan etten ikinä pääse ompelemaan. Tänään mun piti saada rauhassa olla, niin kas, Jocsu veti sellaiset raivarit, eikä suostunut lähtemään isin kanssa ulos eikä tekemään oikein mitään muutakaan, ompele siinä sitten... Tunnin verran sain tehtyä Melindan mekkoa, mihin tulee kaikenlaisia ihmeellisiä brodyyriväsäyksiä mitä en ole ennen tehnyt, ja sitten totesin että tulipa tehtyä pieni virhe, ja koko hoito purkuun. PRKL! No ei se mitään. Otetaan uusiksi. Mutta koska? Äitin häät on ensi lauantaina, siis viiden päivän päästä, eikä lapsilla ole mitään vaatteita. Voi olla että luovutan, marssin H&M:lle ja törsään omaisuuden ylihinnoiteltuihin hepeniin. Nyt kun olen todennut miten paljon halvemmalla saa kun tekee itse, en enää oikein osaa ostaa ainakaan ns turhia vaatteita (siis niitä mitä ostetaan kun ne on niin kivoja ja kun eihän meillä ole vasta kuin 20 mekkoa kaapissa -vaatteita). Katsoin Lindexillä ihanaa Rasmus-nalle samettimekkoa, mikä maksoi 14.90. Seuraavana päivänä ostin samettia kolmen mekon verran, 8e. Jos haluaisin, Rasmus-nalle merkit maksaisi vain 3e/kpl. Kannattaa siis tehdä itse.

Säästäminen ei kylläkään ole se syy miksi haluan oppia tekemään itse vaatteet. Syy on se, että olen niiiin kyllästynyt kaupan valikoimiin, ja siihen että ompeleet ei kestä ja kankaat on heikkoa laatua. Nykyään edes kalliimmat lastenvaattet ei välttämättä kestä kuin yhdellä lapsella.

No nyt tästä taas tuli tällainen maraton teksti. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea tänne saakka! Kerrottakoon vielä, että poncho Ainosta on edennyt lähes loppuun, mutta nyt on pakko saada lyhyempi pyörö, kun en tosiaan jaksa enää senttiäkään väkisin runnoa niitä silmukoita etenemään siinä puikolla... Huomenna kauppaan... Aamulla on edessä Ikean reissu Jennin kanssa, ja iltapäivällä matka käy Iso Omenaan, kun valitettavasti lapset eivät ole ainoita jotka tarvii päälle pantavaa sinne häihin :D . Morsian -siis mun äiti- oli kyllä löytänyt itselleen kerrassaan upeat vermeet, punainen täyspitkä upea puku, punainen kirjailtu korsettiyläosa ja aivan ihqut törkeän kalliit korkkarit. *K-A-T-E-E-L-L-I-N-E-N* Kuvia tästä sitten viikon päästä. Lupaan ja vannon päivittäväni kyllä muutenkin tässä viikon kuluessa. Ugh.