otsikko
Taas luvassa asiasta toiseen -postaus, enkä nyt millään keksi otsikkoa.
Kuva oli pakko kehittää kuitenkin, kun kuvattomat höpinät on aina tylsempiä :D Olen opetellut tekemään sisältä juoksevia keriä. Olen samaa mieltä kuin Kirsi, Stitch n´Bitchin ohje on ihan surkea :D Sormien päälle väänneltynä teen pallosta ihan liian tiukan, ei toimi. Jossain oli vinkki tehdä homma kynän päällä, sitä tässä on harjoiteltu, ja toimii hyvin. Pallojen teko on mun mielestä vielä vähän hankalaa, mutta eiköhän se tästä. Olen kerinyt jämälankakeriä, ei ole niin suuri homma... Kuvassa poseeraa Mayflowerin loput, mitkä varmaan kyllä tarvitaan vielä Melindan paitaan.
Tilasin saumurin Anttilasta, se pitäisi tänään noutaa :D Samalla sain syyn siivota ja tyhjentää ompelupöytäni. Nyt tajusin miksi mua ahdistaa niin paljon. Kaikki tekemättömät työt, odottavat hommat, keskeneräiset neulomukset ym, lojuvat näkyvillä ja muistuttavat mua joka hetki siitä miten paljon on kesken, ja miten vähän aikaa mulla nykyään on itselle. Pelkään kai jotenkin, että jos sullon ne kaapin perälle, ne unohtuvat sinne. Mikä nyt tietenkään ei ole ihan turha pelko...
Kasasin kaikki työt siististi laatikkoon, ja tein -once again- listan kaikesta. Johan helpotti! Nyt sitten vaan yksi kerrallaan hommien kimppuun!
Uskon vakaasti että saumuri helpottaa ompeluksia kummasti. Mä inhoan trikoon reunojen huolittelua, jotenkin siitä vaan ei tule nätti pelkällä siksakilla. Tai sitten se pitäisi vielä leikata, blääh miten turhaa. Mieheltä kysyin, että saanko mä nyt sitten ottaa sen jo käyttöön, vai pitääkö odottaa joulua :D Saan kuulemma ihan itse päättää. No, tuskinpa tuo itsekään aikoo pitää Xbox 360:a kaapissa kuukautta :)
Viikonlopun tulo saa olon tuntumaan yksinäiseltä. Kaikilla on jotain tekemistä, mulla ei. Tai on, mutta se on tätä samaa kuin kaikkina muinakin päivinä. Huomenna J on illan poissa, ja mä inhoan olla täällä yksin. Silloin aina en pidä mitään kiirettä lasten nukkumaan menon kanssa, on kiva että on jotain ääniä ympärillä.
Ai niin, niistä Tusshenoista. Mä tilasin yhden (lue seitsemän) vyyhdin violettia, mikä oli aivan taivaallisen väristä. Siitä tulee Roosa, tai näin ainakin sovimme kun tilasin sitä. Sitten tilasin yhden (neljä) vaaleanpunaisen vyyhdin. Todella kaunis sävy! Tekisi mieli tehdä siitä Melindalle jotain, mutta ehkä haluan jotain säilyvämpää, kuten huivin...
Kati, ei saa kommentoida ennen ko on valmista!
Friday, October 14, 2005
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
15 comments:
Sisältä alkava kerä? Mäkin opettelin tekemään noita joku aika sit. :D
Suunnilleen samat tunnelmat viikonlopun suhteen...kotona kuten aina, yksin kuten aina... Joskus olis kiva tehdä jotain muutakin!
nimetön, niinpä. Jotenkin mä oon aina ollut "ulkopuolinen". Tuntuu, että kaikilla muilla on aina joku mökki/bileet/risteily tiedossa uutenavuotena, vappuna ja juhannuksena. Vkonloppuisin sitten perheen kanssa tuhat asiaa, tai ryyppäämässä. Kyllähän mekin perheenä tehdään asioita, ja mielelläni olen perheeni kanssa, mutta ihan mieluusti voisi joskus vaikka kyläillä jossain, mutta kun ei koskaan kellekään näytä sopivan. Äitikin on aina niin kiireinen. Kaikilla on aina niin kiire. Blaah.
Täytyy käyttää nyt tota klisheetä (kirjoitinko edes oikein) että kirjoitit ihan niin kuin olisin itse kirjoittanut. Naapurista kuuluu aina iloista mekastusta, aina ollaan jonnekin menossa tai jostain tulossa, vieraita käy ja aktiivisia ollaan. Sama sukulaisten ja tuttujen kanssa. Olen lasten kanssa kotona eikä meidän perhe kai oikein osaa käydä missään. Ollaan kai tylsä perhe ja se tekee surulliseksi. Kun olisi itsekin niin mielellään aktiivinen ja sosiaalinen.
hei espoolaistylsimys, pitäskö meidän yhdistää voimat :D Täällähän minäkin löhöilen...
Mulla on kyllä vähän sekin, että en edes jaksaisi koko viikonloppua rehata ympäriinsä, haluan myös vain olla ja yrittää edes rentoutua. Kun kuitenkin arki on aika hektistä välillä. Silti olis kiva että joskus olis seuraakin.
"Nimetön" täällä taas...
Mäkin tykkään kyllä olla paljon kotona ja yksin / avokin kanssa, mutta EN aina. Kaveripiirit vaan on niin onnettoman suppeat ettei niistä oikein löydy seuraa. Ulkopuolisuus on mullekin tuttu tunne! Just uudetvuodet, juhannukset yms. on pahoja, kun olisi ihanaa kerrankin juhlia kunnolla, mutta käytännössä kaikki juhlat meneekin sitten tosi arkisesti. Tosin sitä aina kuvittelee että kaikilla muilla on hauskaa ja kauheasti ystäviä ja tekemistä ja vaikka mitä, mutta todellisuudessa näin ei taida ihan olla. Ja joillain ehkä onkin paljon ystäviä ja tekemistä, mutta onko ne nyt sitten sen onnellisempia?
Mutta silti: taas viikonloppu kotona! Paska!!!
Täällä on niin samalla lailla ajattelevia ihmisiä että ihan pelottaa :D
No minulla on just siten että vaikka kauheasti kuvittelen että se "oikea hauska elämä" on siellä jossain toisaalla niin kun sitten kokeilen elää näin, en oikein osaakaan. Onkohan minusta tulossa erakko vastoin tahtoani?! Se on oikeasti aika kauheata kun haluaisi elää niin kuin ne muut iloiset ihmiset muttei sitten oikein osaa aloittaa mistään.
Niinpä niin, ihan ypöyksin täälläkin ja on niin tylsää ja Kaikilla Muilla on hauskaa ja kivaa ja ystäviä ja vaikka mitä, mulla vaan ei ole mitään. Olis kiva kun joskus olis joku täälläkin seurana. Ja sais joskus laittaa kunnon päivällisen jollekin ja silleen. Että meitä on monta tällaista täällä blogistaniassakin. Tulikos nyt Susannan kommenntisivusta terapiasivu;)
hej! olisi mahtavaa jos viitsisit tehdä ohjeen miten noita keritään? olisin kiitollinen :)
No, meitähän on monta yksinäistä :D Yksi hyvä syy lisää tehdä myös viikonloppuisin päivityksiä. yleensä en jaksa kun tuntuu että aina niitä ei kukaan lue :D
mun kommenttisivut on toimineet myös kysy-ja vastaa -palveluna, toimikoot nyt sitten terapiasivunakin :D
voin kirjoitella pallo-ohjetta myöhemmin, ja etsiä sen linkinkin, missä on kuvat, mutta periaatteena se että kieputetaan palloa paksun tussin päällä, niin että sisältä tuleva lanka jää kuitenkin näkyviin.
Onnea uuden saumurin omistajalle :) Se on kyllä tosi kätevä trikoiden ompelemisessa.
Onnea uudelle saumurille, minäkin tahtoisin sellaisen, vaikken ole moista kapinetta koskaan vielä kokeillutkaan.
Tuosta yksinolosta viikonloppuna on meidän perhe eri mieltä. Ollaan onnellisia, kun ei tapahdu mitään eikä tartte mennä mihinkään, kirpputoreja lukuunottamatta tietenkään :-), ja ollaan vaan kotona, käydään korkeintaan kaupoilla tms. Ja jos joskus ahdistaa, lähdetään ex tempore jonnekin, eläintarhaan, isommin shoppaamaan tms. Suurkaupunkien keskellä asumisessa on myöskin etunsa, kun tarjontaa löytyy paljon.
Mutta viikonloput, jolloin mies on työmatkalla, ovat kyllä supertylsiä. Juuri silloin minulla on noita samoja tuntemuksia kuin teillä muillakin. Onneksi tätä tapahtuu nykyisin tosi harvoin.
Stricker, minäkin olen ommellut saumurilla viimeksi joskus peruskoulussa. Nyt olen hetken surruutellut, ja kyllä se on just niin ihana vehje kun muistinkin.
Niin, piti sanoa, että ei minuakaan haittaa että ollaan perheen kesken ja puuhaillaan kotona, en edes jaksaisi lähteä pyörimään ympäriinsä, tuntuu että viikonloppuna pitää rentoutua. Mutta koska mulle kaikki viikon 7 päivää on aivan samanlaisia, olisi kiva että joskus tulisi vieraita tms.
Arkena kaikki painaa töitä niin myöhään ettei ehdi/jaksa, tai sitten on muita minua tärkeämpiä menoja. Viikonloppuisin on sitten kaikenmaailman ohjelmaa. Ja lopputulos se ettei mua ilmeisesti kukaan edes näytä kaipaavan. Sitten kyllä kun joku asia ei menekään hyvin, tai kun tarvitaan lapsille tumppuja, tullaan mun ovelle...
*liittyy samoin ajatteleviin*
Itsellä on samankaltainen tilanne myös. Mies on töissä kaikki viikonloput ja minä nökötän suurimmaksi osaksi kotona... Tosin mikäs estäisi lähtemästä liikenteeseen/kyläilemään kun ei lapsiakaan ole. Ehkä sitten se kavereiden puute ja kyläpaikkojen puute. Tuntuu tosiaan että kaikilla on omat touhut ja puuhat ja kiireet ja niihin kuvioihin ei itse sovi. Ja puhelin kyllä soi sitten kun joku tarvitsee jotain...
Ja mikäs tämän vuodatuksen tarkoitus oli. Ei ainakaan kaataa omia turhautumia niskaasi vaan ennemminkin lähettää teetä ja sympatiaa sinne päin <3
Ja onnea vielä uuden saumurin johdosta! Itsekin olen haaveillut sellaisesta mutta en ole saanut aikaiseksi perehtyä aiheeseen...
Henna
*tirsk ja tyrsk* Mä en tajunnut, että siihen tulee vielä tekstiäkin. :D Mutta anteeksi, ei sais kyllä kommentoida puolvalmista. Tosin puolustuksekseni voidaan sanoa, et kommentoin vaan sitä kuvaa.
Ikävä kun sulla on tylsää. Höh. Josko joku viikonloppu yhdistetään voimat ja ollaan yhdessä, neulotaan ja ja ja... jotain?
Post a Comment