Sunday, October 16, 2005

Varsinainen tapaus

Minä siis. Eilen illalla sain lapset nukkumaan minuutti ennen kuin Huuma alkoi, jippii. Siitä sitten sohvalle istuskelemaan ja neulomaan. Ajattelin, että vois hakea vähän mehua. Meen jääkaapille, ja muistan että ai niin, on limuakin! Sitten tajuan että oluttahan mun teki koko illan mieli, jospa vaikka jois yhden oluen sittenkin! Otan oluen, laitan sen keittiön pöydälle, laitan sipsit kippoon ja menen sohvalle. Yhdeksän aikaan totean että hitto kun on jano, jospa haen mehua. Ja löydän sen oluen keittiön pöydältä. Onneksi en ollut muistanut avata sitä :D

Sain illalla neulottua Lacy kerchief scarfia kerän verran. Se on nyt noin 150cm pitkä! Vielä vähän puuttuu. Kun kavennukset alkoivat, on työ edennyt huimaa vauhtia, tai siltä se tuntuu. Vaikka kavennus tehdään vain joka 6. krs ja silloinkin vain yksi silmukka lähtee, tuntuu työ etenevän silmissä.

Molemmat lapset heräsi kerran joskus ennen yhdeksää, mutta nukahtivat onneksi heti uudelleen. Melinda aloitti heräilyn puol yksitoista, nukahti, heräsi, blaah... Päätin sitten mennä nukkumaan. Väsyttikin kyllä, mutta mä oon niin säpsy yksin ollessani, että tuntuu paremmalta olla selkä seinää vasten sohvalla, ja käydä välillä tarkistamassa ettei Sam Fisher ole hiippailemassa takapihalla :D Tiedän, kahjoa. Sitten kun meen nukkumaan, mulla on aina valot päällä ja puhelin kädessä, että voin heti soittaa 112 kun kuulen epämääräistä kolinaa alakerrasta... Onneksi Melinda uskollisesti heräsi taas, ja tuli mun viereen sitten nukkumaan. Ihana nukkua kun vaavi tuhisee kainalossa. Lapset on niin suloisia kun ne nukkuu.

Tänään toivon saavani Lacy huivin valmiiksi. Huomenna alkaa uusi jakso (tai saattoi kyllä alkaa jo torstaina, en ole varma...) koulussa, ja matkaneulomuksena on edelleen Aibhlinn. Sitä on nyt noin puolet tehtynä. Mummi toi mulle Tallinnasta ihanaa hahtuvaa, mikä liukuu viininpunaisesta pinkkiin. Siitä on tulossa Melindalle kissahattu, en vaan ole ehtinyt paljoa tehdä vielä. Sen kyllä sutaisis tunnissa valmiiksi, täytyy yrittää ehtiä :D

Mies oli eilen tutustumassa Microsoftin uuteen Xbox 360 -konsoliin. Vaikka tuli aika ajoissa kotiin, eikä ollut paljoa juonutkaan, niin on silti aikas väsynyt, ja voipi olla että lapset on vähän niinku mun niskoilla tänään. No, toivotaan silti että saan jotain tehtyä. Eilen muuten surrailin yhden mekon Melindalle! Kyllä vaan saumuri on parasta mitä aikoihin olen ostanut!

5 comments:

KirsiÄr said...

Minulla häviää lyhytmuisti aina stressin ollessa päällä. Saatan unohtaa kesken lauseen, mitä olin sanomassa. Ja tavaroiden unohtelut ovat just tuota luokkaa kuin sullakin.

Mua ei pimeä juurikaan pelota. Jos joskus tuntuu, että ääniä on liikaa, laitan tulpat korviin. Ei taida vain lasten kanssa olla paras ratkaisu.

Harkitsen juuri huomisen työmatkan reissuneuletta. Haluttaisi aloittaa toinenkin Lacy-huivi. Edellinen näyttää tosi hyvältä kaverini yllä, joten pitänee valita joku oma väri. Vanharoosa ei ollut mua.

Kati E said...

Jassåå, että samoja ajatuksia sulla kun mulla. Mä en tykkää olla yksin lasten kanssa. Tarkistan sata kertaa illalla et etuovi on kiinni, turvaketju kans jne. ja et takaovi on kiinni ja lukossa (vaikka sitä ei olis päivän aikana edes avattu!).

Tosin mä en pelkää et Sam Fisher olis mestoilla, se nyt kuitenkin on edes vähäsen hyvä.

Ja juu, olen kuulkaas harkinnut pariin kertaan et otan Hackmannin kovanaaman (tai watevör se onkaan) viereen nukkumaan, voin sit kolkata kaikki hiipparit.

Susanna said...

Kirsi, mä olen harkinnut korvatulppien 24/7 käyttöä. Jos se poistaisi ylimääräiset kiljunnat :D

Kati, joo, ehkä Sam Fisherin hiippaillessa pihalla voisi olla vaan turvallinen olo... Sitä paitti se on söde :D Mä oon kans joskus ajatellu varustautua kättä pidemmällä, mutta pelkään että kolkkaan kakarat jos ne sattus heräämään yöllä :D

Nyt pitäs raahautua ulos. Tuli taas talven eka tenkkapoo - mitä helvettiä puetaan päälle kun ulkona on +2? aaargh. Ja tätä tietysti seurasi toteamus, että pitäs varmaan suunnata vaatekauppaan, lapset on taas niin venähtäneetkin...

mursuliina said...

apua.... oon jonkin aikaa haaveillut, että ehkä oma talo olis sittenkin ihana juttu, mutten taida kumminkaan koskaan uskaltaa. kesällä kävin ihan onnessani kurkkimassa mummon lapsuudenkodin (äiti kunnostaa sitä itelleen) naapurissa kauan asumattomana olleen talon ikkunoista sisään. oisin halunnu muuttaa sinne vaikka heti! ihana tunnelma! mutta samaan ajatukseen jatkona: ei ikimaailmassa uskaltaisi olla siellä yksin yöllä tai talvella..... vaikka oli niin söpö pikku mökki ränsistyneine puutarhoineen (on aikoinaan ollu upea piha) ja piharakennuksineen.asutteko te jossain syrjemmässä vai onko naapurit lähellä? kuka on sam fisher? apuaaaaa...

Susanna said...

Mursuliina, me asutaan espoossa ihan sivistyksen keskellä ja lähin naapuri on vieressä, silti pelottaa. Tai ehkä jossain pellon keskellä pelottais vähemmän, ku näkis jo kilometrin päähän että joku on tulossa :D

Sam Fisher on yksi pelihahmo, Splinter Cell -peleistä.