Monday, October 17, 2005

Illan iloksi, aamun ratoksi

Kerron teille kivan pienen tarinan.

Olipa kerran isi joka tuli töistä ja äiti joka lähti kouluun. Ja lapset jotka jäivät huutamaan isin kanssa kotiin. Siis eivät huutaneet koska joutuivat isin kanssa jäämään, vaan koska sattuu olemaan sellainen geenivika. Äidiltä peritty vaikea luonne.

Nooh, äiti nautti junamatkan rauhasta, ja onnistui jopa pysymään hereillä matikan tunnilla, vaikka derivaatat ja funktiot sun muut menivätkin suloisesti sekaisin hänen päässä. Koulun jälkeen äitiä ei vielä huvittanut mennä kotiin, joten kävi kaupungin kautta, ja lorvi huvikseen vähän siellä sun täällä. Ja joo, osti myös vähän lankaa. Pysäkillä bussia oottaessa mies soitti, on käynyt vähän hassusti. Tää on hauska juttu jos sen ottaa niin. Äitee oli ihan et what.

Lapset, nuo suloiset pikku kullannuput, tai lähinnä ihana esikoinen, oli löytänyt jostain purkin karkkiväriä, ja levittänyt sitä sitten, no, joka paikkaan. Kaikki jotka joskus ovat värejä käyttäneet, tietävät että puolella desillä voi maalata talon. Ei muuten naurata. Paitsi ehkä ihan vähän...

Eipä tullut äidin sitten paljoa neulottua illanmittaan. Mutta äitee oli hyvin, hyvin, hyvin onnellinen, ettei ollut paikalla silloin kun ihan joka paikka oli sininen. Ja äitee on hyvin, hyvin onnellinen että saa vihdoinkin ottaa lisää velkaa ja ostaa uuden sohvan edellisen rumiluksen tilalle.

Lapset on muuten ihan smurffien näkösiä kun ne on sinisii :D

12 comments:

tikru said...

Hei!
Kiitos tuolla Ziinalla olleesta puikkotelineen linkistä. Pitänee varmaan ottaa asiakseen, koska nuo pyöröpuikot mutkalla ärsyttää aikas paljon.

Anonymous said...

:-D voi ei! Toivottavasti ei tarvi kuitenkaan tapetteja ruveta vaihtamaan/seiniä maalaamaan? Vaikka siniset laikut saattavat olla oikein taiteellisia ja kauniitakin..
Ikeasta saa siitä käteviä sohvia että niissä on vaihtopäälliset *vinkvink*

Susanna said...

Tikru, eipä kestä :D

espoolaistylsimys, kyllä niitä poikkitaiteellisia pilkkuja on vähän siellä täällä, koko ajan löytyy lisää... Mutta kyllä ne irti lähtee, leviää vaan niiin perkeleesti. Ikävää on se, että kun lapset on ihan sinisiä. Ja vaikkei se töhnä mukamas ihosta lähde, niin kun vähän on kostea iho, niin kummasti se leviää joka paikkaan.... prkl!

taitaa olla siivouspäivä edessä. Olkkarin lattia on sinisävyinen vaikka sitä on hinkattu ties kuin monesti jo :D

Kati E said...

*repsahdus* Juu, kaikkea kivaa ne lapset keksii... ;D

Espoolaistylsimys on kyl oikeessa, meillä on kans Ikean ihana sohva, jossa on kokonaan irrotettava päällinen. Siis tyynyjen sekä rungon päältä lähtee kaikki kankaat irti ja huis vaan pesuun 60 astetta ja kiitos taas on puhdasta. Oikeen superjutska ipanoiden kanssa.

Tiina said...

Smurffeja *reps*

Tiina said...

Kaiken ne keksii, kaikki kätköt ne löytää ;-)

nanna said...

Ei sais varmaan nauraa, mutta vähän kyllä naurattaa... Onneksi mulla on vaan niitä nelijalkaisia, ne ei tuhoa koko taloa - tai siis ainakaan samalla tavalla.

Mutta mitäs siitä tyhjästä paikasta tekstiä puutuikaan? Ostin vähän lankaa??? ;-)

Susanna said...

huuh, oon siivonnu koko aamun, eikä loppua näy :D Ja kakarat on ihan riiviöitä, tietty aina just silloin kun jotain pitäs tehdä.

Nanna, nuo valkoiset kohdat aukee maalamalla se teksti :D se on miehen huijauskonsti :D

Kati, Ikeaan mekin suunnataan. Ostetaan se klippan sohva, halpa ja simppeli ja irtopäällinen. Periaatteessa olen skeptinen näitä ikean isompia huonekaluja kohtaan, mutta budjetti ei paljoa jousta. Ja mua miellyttää ajatus, että jos haluankin jonkun toisen värisen sohvan, 45e maksaa uusi päällinen :D

Jenni said...

:D Kai sun langat oli turvassa?

Onko karkkiväri sama kuin apteekista ostettava elintarvikeväri? Kääk! Me värjättiin yläasteella 90-luvulla hiukset sillä...

Susanna said...

Jenni, samaa tavaraa :D pirullista tököttiä. Onneksi ei kuitenkaan myrkyllistä... ja langat oli turvassa, ainakaan toistaiseksi en ole löytänyt kärsineitä vyyhtejä :D

Anonymous said...

Mullekin tuli juuri ensiksi mieleen että ne on mennyt värjäämään sun langat :) eipä ole ainakaan tylsää teillä. Täälläkin on nyt serkut kylässä ja ovat ehkä maailman vilkkaimpia lapsia :)

KirsiÄr said...

Miehen tuttu oli joskus jossain ohjelmatoimisto/keikkamyyntifirmassa töissä ollessaan tuottamassa "smurffeja" Suomeen (eikä tullut linnaa eikä sakkoja). Oli kuulemma ollut hysteerisen hilpeää kanniskella smurffinnahkapukuja lentokentällä...

Nythän voit testata, minkä värisiksi smurffit menee, kun niitä kuristaa (hyihyi mua).