EN! KYLLÄ! E-EI! *TTU *TANA

Nyt meni hermo, ja sen kyllä huomaa. Välillä musta tuntuu että vihaan lapsia, kaikkia lapsia. Miksi niiden pitää olla niin saatanan vaikeita??? Ja ennen kaikkea, miksi niiden pitää kiljua ja pitää niin kovaa mekkalaa aina? Pää hajoo. Oli niin ihanaa aamulla kun oli niin rauhallista, kun vain toinen oli hereillä. Sitä miettii, miten helppoa elämä olisi, jos olisi vain yksi Melindan ikäinen. Ja taas toisaalta, miten hankalaa olisi jos olisi vain yksi Jocsun ikäinen, joka vaatii leikkikaveria ja aktiviteettia koko ajan. On se ihanaa että niitä on just nuo kaks, mutta välillä kyllä tekis mieli pistää ne pihalle jäähtymään vähäks aikaa (meidän naapuri muuten tekee niin, sato tai paisto...). Ja mikä siinä omassa huoneessa on vikana??? blääh.

Päätin tänä aamuna, että uusi vuosi aloitetaan puhtaalta pöydältä. Eli kun kaikki joululahjatkin pitää vääntää, niin tekemistä riittäis. Ja sitten opettelen uuden tavan neuloa niin, että valmiiksi saadut työt myös viimeistellään siltä istumalta. En enää jaksa näitä nurkissa pyöriviä "vain peukku puuttuu" -nyssäköitä. Meinasin ihan postata listan taas vaihteeksi, mutta huomenna on neuletapaaminen, en mä halua että kaikki kattoo että toi on se jolla on sata keskeneräistä. :D No ei vaiskaan, en vaan pysty täällä keskittymään nyt mihinkään tähdelliseen, ja sitten taas toisaalta voin käyttää listantekoajankin neulomiseen.

Onkohan meillä korvatulppia? Hmm. Tarkennetaan vielä, en mä tietenkään oikeasti vihaa lapsia, ei tarvii soittaa sossuntädeille :D