Mikään ei edisty

Vaikea keksiä mitään päivitettävää, kun asiat on niin...keskeneräisellä tolalla. En ole saanut aikaiseksi sitten mitään. Tuntuu että mikään ei etene, saati valmistu. Pöh. Enkä ole edes juoksennellut halki sateisen Pasilan, vietin kylläkin muutaman tunnin Espoontorin Hesellä opiskelemassa yhtälöjuttuja. Espoontorilla on kyllä sellainen tunnelma, etten olisi yhtään yllättynyt, vaikka joku olisi yhtäkkiä alkanut ammuskella :D .


Kuva neuleen pinnasta.


Hertan etukappaletta ei ole voinut päätellä, koska lapset ovat hukanneet alakerran mittanauhan, ja yläkertaanhan on aivan liian pitkä matka...


Tämän mekkosen olen tehnyt sängyssä maaten silloin kun Melinda syntyi. En voinut liikkua kahteen viikkoon juuri ollenkaan, Jari kävi Prismasta hakemassa mulle Palmaa kun ehdottomasti just siitä piti saada paita väsättyä. Silloin mulla ei vielä ollut lankavarastoa. Enkä osannut oikein suunnitellakaan. Mekosta tuli liian iso, enkä muutenkaan ollut oikein tyytyväinen siihen. Kuitenkin sen tekoon liittyy niin paljon muistoja ja tunteita, että säästin sitä kaapissa. Nyt totesin, että se olis just passeli Melindalle nyt. Tein helmaa vähän pidemmäksi, ja päätin tehdä sitten hihatkin. Ärsyttää, kun olen tehnyt puikkosuosituksen mukaisilla puikoilla, eli käsiala on aivan liian löysää. Mutta ei se mitään. Kirjon tähän vielä kukkasia ym, niin eiköhän siitä hyvä tule. Selällään neulominen on muuten aika vaikeaa.