Thursday, November 17, 2005

Sukka parhaassa vaiheessaan



















Mun mielestä sukanteon paras kohta on tämä; sukka alkaa jo näyttää siltä mikä siitä on tulossa. Tässä vaiheessa näkee jo hyvin tuleeko siitä hyvä vai ei. Nyt olen oppinut tekemään sukat vaiheittain niin, että tuntuu niinkuin ne valmistuisi ihan humps vaan! Teen molemmat sukat samaan aikaan, ja sukan teko koostuu neljästä vaiheesta: varsi (aivotonta neulontaa), kantapää (sukan ainoa ajattelemista vaativa kohta), jalkaosa (aivotonta neulontaa) ja kärkikavennukset (menee nopeasti koska kohta on valmis sukka!). Ja nämä osat neulon siis vuoron perään molempiin sukkiin, tulee takuulla samanlaiset, ja kerroskorkeuksia on helpompi tarkistaa. Ja ennen kaikkea, sukka ei jää parittomaksi! Jostain syystä mulla menee suunnilleen sama aika kahden sukan tekoon tällä tavoin, kuin yhden sukan tekoon yksinään :/ Kun tekee tuollai vaiheittain, työ etenee vaihe kerrallaan, eikä pari riviä kerrallaan :D

Ulkona on pakkasta. Maanantaina on matikan kokeet. On just mun tuuria, että kun koeviikko on ma-to, niin ne kaikista vaikeimmat kokeet on tietty maanantaina. Pöh. Mutta ehdinpä ainakin lukea psykkaa sitten vasta ensi viikolla, ja keskityn tällä viikolla vain matikkaan. Eilen ei jostain syystä tullut luettua. Olin niin puhki sekä henkisesti että fyysisesti, että istuin vaan sohvalla enkä olis millään jaksanut edes teekuppia nostaa.

Kohta on joulukuu, ja joulukalenteri ei ole valmis!!! AARGH! Ja ei, en ota tästä asiasta stressiä. Mutta täytyy se silti tehdä. Ihanaa! Mä ajattelin tehdä mummille (siis mun mummille) mummojoulukalenterin, missä olis kirjekuorissa joka päivälle jotain kivaa, lastenlasten kuvia, ristikoita, namia, tupakkaa, lankaa, ym kivaa. Varmasti mummi tykkäis!

Mun lapsilla on tuollainen lasten kokoinen pirttipöytä täällä työhuoneessa. Mun pikku vaavi kiipesi siihen äsken itse istumaan... Siis ok pääseehän se jo sohvallekin ja menee rapuissa kuin vanha tekijä, mutta silti... Niin se aika vierii.

6 comments:

laurar said...

Kurinalaisesta sukanneulomistavasta voisi tääkin ottaa opikseen... Ihananväristä lankaa muuten, mitä?
Jouluressi pahenee sitä mukaa, kun tajuaa mitä lähempänä joulua ollaan ja miten vähän oon mitään vasta tehnyt. Ai niin, tänä vuonnahan mä päätin ollaa ressaamattaa ja neulomatta älyttömästi.

Anonymous said...

Toi on muuten tosi kätevää tehä sukat tollee yhtaikaa. *nimerkillä muuten pirusti parittomia sukkia*

Susanna said...

Laura, tuo on Santorinia. Tulossa Jocsulle kotisukat :D

ai niin, minäkin unohdin ettei pitäny ottaa stressiä...

laurar said...

Höh, mun kaks tuonväristä Santorinia ovat nykyään äidin Fifi, jota en oo kertaakaan nähnyt käytössä. Otan sen kyl takasin :)

Susanna said...

Johq, enpä tiedä, nätiltä ne vahvistetutkin näyttää. Minäkin yleensä olen sen tehnyt, mutta nämä eivät varmaan ole kovin pitkäikäiset muutenkaan, meinasin eka tehdä unisukiksi kokonaan ilman kantapäätä mutta päädyinkin sitten tähän :D

derea said...

Munkin pitää alkaa tehdä noin sukat. Tai no polvisukat aloitinkin, mutta kun oli kahta väriä ja kumpaakin ulkoa ja sisältä niin tulos oli sekasotku!