Sukka parhaassa vaiheessaan



















Mun mielestä sukanteon paras kohta on tämä; sukka alkaa jo näyttää siltä mikä siitä on tulossa. Tässä vaiheessa näkee jo hyvin tuleeko siitä hyvä vai ei. Nyt olen oppinut tekemään sukat vaiheittain niin, että tuntuu niinkuin ne valmistuisi ihan humps vaan! Teen molemmat sukat samaan aikaan, ja sukan teko koostuu neljästä vaiheesta: varsi (aivotonta neulontaa), kantapää (sukan ainoa ajattelemista vaativa kohta), jalkaosa (aivotonta neulontaa) ja kärkikavennukset (menee nopeasti koska kohta on valmis sukka!). Ja nämä osat neulon siis vuoron perään molempiin sukkiin, tulee takuulla samanlaiset, ja kerroskorkeuksia on helpompi tarkistaa. Ja ennen kaikkea, sukka ei jää parittomaksi! Jostain syystä mulla menee suunnilleen sama aika kahden sukan tekoon tällä tavoin, kuin yhden sukan tekoon yksinään :/ Kun tekee tuollai vaiheittain, työ etenee vaihe kerrallaan, eikä pari riviä kerrallaan :D

Ulkona on pakkasta. Maanantaina on matikan kokeet. On just mun tuuria, että kun koeviikko on ma-to, niin ne kaikista vaikeimmat kokeet on tietty maanantaina. Pöh. Mutta ehdinpä ainakin lukea psykkaa sitten vasta ensi viikolla, ja keskityn tällä viikolla vain matikkaan. Eilen ei jostain syystä tullut luettua. Olin niin puhki sekä henkisesti että fyysisesti, että istuin vaan sohvalla enkä olis millään jaksanut edes teekuppia nostaa.

Kohta on joulukuu, ja joulukalenteri ei ole valmis!!! AARGH! Ja ei, en ota tästä asiasta stressiä. Mutta täytyy se silti tehdä. Ihanaa! Mä ajattelin tehdä mummille (siis mun mummille) mummojoulukalenterin, missä olis kirjekuorissa joka päivälle jotain kivaa, lastenlasten kuvia, ristikoita, namia, tupakkaa, lankaa, ym kivaa. Varmasti mummi tykkäis!

Mun lapsilla on tuollainen lasten kokoinen pirttipöytä täällä työhuoneessa. Mun pikku vaavi kiipesi siihen äsken itse istumaan... Siis ok pääseehän se jo sohvallekin ja menee rapuissa kuin vanha tekijä, mutta silti... Niin se aika vierii.