Tänään on päivä uus

Hyvällä mielellä heti aamusta alkaen. Päätin että tänään mua ei lannista mikään. Ei edes se että ulkona on niin pimeää että tekis mieli mennä takaisin nukkumaan. Otetaanpas tähän väliin (pehmeä lasku pitkään postaukseen) pikku kuva mitä tarttui Sokokselta mukaan:

Eikös ole söpöjä? Ne on kirjanmerkkejä, ja ainakin yksi näistä on matkustamassa kauas... öö... jonnekin päin Suomea.



Otetaanpas vähän takapakkia, ja kerrotaan mitä tapahtui ennen Sokosta. Käytiin lasten kanssa kirjastoautolla, mies tuli kotiin ja mä lähdin kouluun. Käytin puolisen tuntia matkasta pohtimiseen, että mikä lankakauppa olisi lähinnä reittiä, ja miten hoitaisin mahdollisimman sujuvasti siellä käynnin, ja ehtisin silti kouluun ajoissa. Päätin mennä Hakaniemen Priimaan, koska en ollut käynyt siellä aiemmin, ja koska tiesin että siellä myydään Tekstiiliteollisuuden lankoja. Mietin vielä että käynkö myös Vihreässä vyyhdissä siinä samalla, mutta totesin että aika ei mitenkään riitä, eikä siellä mitään kivaa ikinä ole, tai siis kauhean kallista ja tylsää.

Priima yllätti positiivisesti, musta on ihanaa että on panostettu myös siihen miltä näyttää, eikä vaan heitelty niitä keriä ympäriinsä. Eikä ole mitään keltaisia pahvihintalappuja tai hyllynreunakirjoituksia. Mä saan ihottumaa Neuletikissä kun ne hinnat on niin epäselvästi ja suttuisesti..argh. Aika pieni valikoima kuitenkin Priimassa. Jos mulla olis lankakauppa ja noin vähän lankoja, panostaisin kuitenkin ennemmin johonkin mielenkiintoiseen, ja jättäisin perusSisut ym vähemmälle. Plussaa siitä, että kun ehdotin että voisi ottaa hahtuvaa myyntiin, omistaja oli heti ihan kiinnostunut, ja sillä asenteella että miksikäs ei.

Mukaan tarttui lukuisista houkutuksista huolimatta ainoastaan nämä:

Nää on sukulaispoikien liekkipipoja varten. Ja tietty ne olis pitänyt päästä aloittamaan HETI, eikä sitä typerää ohjelehtistä löydy mistään. Pitäs lailla kieltää kaikki pikkujulkaisut jotka uppoaa sisustukseen :D Lanetissa ei ollut kunnollista keltaista kirjailuja varten, joten ostan sitä joskus myöhemmin, tai sitten jätän koko kirjailun väliin...

Priimasta hyppäsin kutosen sporaan eli siis raitiovaunuun, lepuutin silmiä ja odottelen että kohta pääsen koululle ja sitten kotiin. Ja sitten huomaan olevani miltei Arabiassa saakka. Hmm. Mistäs lähtien kutonen tänne on mennyt prkl? Hyppään pois ja menen toiselle puolen odottamaan uutta sporaa. Raivokohtauksen väärästä reitistä estää ainoastaan pieni ääni päässä, joka on 100% varma, että kutonen ei ole ikinä mennyt Mäkelänkatua pitkin, ja että jos olisin hetken ajatellut asiaa, olisin kyllä tiennyt sen. Hitto vie. Helsingin paras puoli on se (siis tuolla keskustan nurkilla), että ikinä ei tarvitse katsoa aikatauluja, kyllä aina joku kulkuneuvo ihan kohta tulee. Ja niin tälläkin kertaa. Istahdan hetkeksi, muistelen aikoja kun asuin siellä päin. Miten erilaista elämä olikaan silloin! Jaahas, tässä onkin minun pysäkki. Jäin pois kyydistä ja ihmettelen kun on aika autiota. Perhana olin jäänyt yhtä pysäkkiä liian aikaisin! Hei, kuka näitä katuja ja pysäkkejä oikein suunnittelee? Muutaman kilometrin matkalla 6 lähikauppaa, 20 sporapysäkkiä mutta vain yksi pankkiautomaatti....

No joo, loppu hyvin kaikki hyvin, kävin koululla hoitamassa asiani, Valintatalosta (mistä sain karsean pinkin muovikassin) löytyi JOULUSUKLAATA, törkeään hintaan tosin. Sokokselta shoppailin kirjanmerkkien lisäksi kaunistusjuttuja ja lapsille uudet hammasharjat ja Nalle puh -tahnaa, mikä oli sitten illan hittituote :D

Nyt mä laitan jälkikasvun vaunuihin ja valjaat kiinni, mitään mutinoita ei kuunnella, nyt me mennään Ikeaan :D Tämä tosin oli aika turha kommentti, molemmat muksut rakastaa kaupoissa käymistä, ja istuvat kyllä kiltisti. Jocsu on hauska kun se kysyy joka ikisen rojun kohdalla "äiti mikä tuo on?"