Friday, December 09, 2005

Huppari!

Hieno siitä tuli, vaikka olikin vähän säätöä. Hupun kanssa säädin niin paljon, että olis melkein pitänyt tehdä uus, muttei ollut kangasta. Hyvä se on noinkin. Seuraavan teen sitten huolellisemmin.




Parasta hupparissa on kengurutasku :D


Pikkuneiti loikoilee penkillä :D Iso tyttö jo...

13 comments:

KirsiÄr said...

Täällä yks aikuinenkin haluais tuollaisen hupparin. Lapsille on aina kaikkea kivaa.

Carita said...

Nyt jo valmis huppari, sää oot kyllä tosi ahkera !
En oo muistanut laittaa sulle meiliä, mutta sopiiko, että me tullaan teille kylään joskus ensi vuoden puolella ? Näin joulun alla tuntuu, että vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja.

KatjaL said...

Tosi kiva huppari! Minäkin haaveilen ompelemisesta, mutta koneet vaan pölyttyy kaapissa, koska aina kun saan ne nostettua keittiön pöydälle, niin sitten joku keksii mulle jotakin tähdellisempää puuhaa... ehkäpä sitten, kun nuorinkin menee muutamaksi tunniksi päiväkerhoon, niin vois taas kokeilla. Mutta noin siistiä jälkeä ei taida multa syntyä ikinä ;)

Susanna said...

Kirsi, kyllähän tuollaisen hupun voisi lykätä aikuisenkin ohjeella tehtyyn huppariin!

Nyt kun tuo ompeleminen alkaa sujua, niin paita valmistuu nopeasti; enää ei tarvi joka kerta miettiä että miten päin se hiha tohon lykätään että se on lopputuloksessa oikein päin jne....

Katja, mulla alkoi tapahtumaan ompelurintamalla, kun aloin pitämään koneita esillä, ja nythän mulla on oma pöytä. Piirtelen kaavoja iltaisin, leikkaan kankaita kun lapset syö aamupuuroa, ja ompelen kun ne leikkii hetken keskenään, tai illalla kun jari kattoo niiden perään.

Jälki on aika siistiä joo. Kieli keskellä suuta saa kyllä tehdä, mutta mä haluan oppia ompelemaan niin hyvin että vermeet näyttää paremmilta ku kaupan :D tavoitteita pitää ihmisellä olla!

Ja taas me puhutaan tätä japania ja Kati ei ummarra ;)

Susanna said...

Niin ja Carita, sopii ihan milloin vaan :D

Kati E said...

Suski, nää mä vielä ymmärrän. Mut en sitä, että joku ompelee vapaaehtoisesti. *cauhistus*

Ne eiliset rypytykset, ylä- ja alalangat jne. oli ihan täyttää japsikieltä. :P

Jenni said...

No hitto! Nyt mäkin haluan ommella jotain kun kerta noinkin siistiä jälkeä voi saada aikaiseksi... *kiirehtii kotiin miettimään uutta järjestystä jotta ompelukone mahtuu pysyvästi johonkin esille*

Ellilli said...

No ei kyllä hupun säätämiset näy pääle päin. Upea huppari! =) Voisi Oivallekin tehdä tuommosen, kaikki korvalliset vaatteet on nyt aikamoinen hitti pojalla. Eikö toi ole jostain vanhasta Ottobresta toi kaava?

Mä toivoin että ompelukoneen esille ottaminen auttaisi ompeluinnostuksen löytämistä mutta kun ei. Tossa kone ja saumuri nököttää omalla pöydällään olkkarin nurkassa, mutta tuntuu että pöytä kerää vain roinaa. Koneet täytyy aina kaivaa sieltä kamakasan uumenista esiin jos haluaa ommella, ja se on jo niin iso homma että ompelut jää turhan usein "huomiseen"... No, aina välillä innostun ja sitten surruutan kuukauden edestä vaatteita. Sulla kyllä näyttää toimivan se koneiden esillä pito. Sen verran tiuhaan tahtiin täällä näkyy uusia, upeita ompeluksia! :)

Susanna said...

Jenni, kone esiin vaan ja surruuttelemaan!

Paumau, on se mullakin välillä vähän niin, että ompelupöytää pitää siivota tunti ennen kuin pääsee koneeseen kiinni :D Tuo ohje on ottobre 2/2000 lehdestä. Ja välillä tuntuu ettei mitään koskaan valmistu, mutta nyt on taas joku spurtti, ja sain tänään Melindan pörröhupparin melkein valmiiksi! Olit muuten ihan oikeessa, että saumuri helpottaa ompelua huomattavasti!

MysteryKnitter said...

Hieno huppari, sanon vaan! Great work!

Marita said...

Todella ihana huppari..ei ihme että on noin iloinen ilme kasvoilla =)

derea said...

Ooh, sä osaat sitten ommella! Minkä ikänen Jocsu muuten on?

Susanna said...

Kiitos kehuista :D

Derea, Joachim täytti just kolme.