Annoin periksi

Mun mielestä suurin osa lapsille suunnitellusta säilytys- ym roinasta on aivan järkyttävän väristä ja toteutuskin on välillä hyvin kyseenalainen. Meillä on nyt lastenhuoneen sisustusviikko. Vaikka Jocsu on jo kolme, meidän lastenhuone ei vielä koskaan ole ollut "hyvä", varsinkaan mun mielestä. Oikeastaan tähän asti koko huone on ollut turha, äitin jaloissa syntyy parhaat leikit. No enivei, nyt jouduin toteamaan että tarjonta ja kysyntä sekä käytössä olevat varat ei yhtään kohtaa. Halusin kuitenkin huoneeseen "jotain kivaa" uutta. Ja koska Ikean sälä näyttää kivalta kaikkien muiden lastenhuoneissa, ajattelin että miksei siis meilläkin, ja suunnattiin Briot kohti Ikeaa.














Hauska torni mihin saa kivasti tungettua kaikki pienet pehmolelut. Idean nappasin naapurilta, meiltäkin löytyy tuollainen kuollut nurkkaus mihin ei mahdu oikein mitään. Ostin myös punaisen pienemmän tällaisen, lapset tunki unisukat ja kaikki pikkujunat siihen. Taustalla näköjään vähän heikosti näkyy mun suurin sisustuksellinen myönnytys kautta aikain; kirkuvan rairuohonvihreä lootapenkki missä on yhtä kirkuva keltainen kansi. Mutta itse asiassa se on ihan suloinen, Jocsu tykkää ihan omppuna, ja vastaavaa saa tuosta hintaluokasta (alle 8e) etsiä, muttei löydä.














Nämä valokuvahyllyt on mun mielestä paras keksintö kautta aikain. Tällaisia pitää ostaa pyökinvärisinä lisää, saan keittiöön vihdoin valokuvat seinälle. Ikean halpiskehyksissä on vain yksi miinus; niiden ripustusmahdollisuus, tai siis se että sellaista ei ole. Lapset sai kaksi hyllyä (joista toinen on majaillut meillä jo monta kuukautta), alemmalle tulee kaikki muumit ja ylemmälle valokuvia. Nyt siellä on vaan sekalainen seurakunta kaikenlaista.

Oli tosi mukava päivä! Onnistuin jopa huijaamaan lapset pois Ikeasta ilman pehmistä :D Ennen lähtöä oltiin jo oltu pari tuntia ulkona, ja koska pyykkitupaan oli pakko vielä mennä, otin lapset sisälle vaan pikaisesti syömään. Muksujen mielestä oli huippuhauskaa, että haalarit avattiin vaan vyötäisille ja otettiin hattu ja hanskat vaan pois, ja sitten mentiin heti ulos takaisin.. Meinasin jo etten jaksa lähteä kävelemään, mutta poika alkoi sitten roikkua vaunuissa ja itkeä että äiti mennääääään ikeeeen. Mitä tohon nyt voi sanoa?? Mentiin sitten. Melinda nukkui lähes koko reissun. Ja mä olin sitten tehokas, ajattelin että musta saattaa virta loppua kesken kaiken, joten täytyy olla ripeä. Aatelkaa, alle 2 tuntia ja oltiin jo takas kotona!!! Eikä rahaakaan mennyt kuin pari kymppiä. Löysin myös uuden kohtuullisen ihqun suihkuverhon, nyt ei puutu sit ku se suihku...














Mysteerityöstä piti tulla mun viimeinen hamsterityö, mutta ei se taidakaan ehtiä valmiiksi; hihat on vielä vaiheessa. Isoveljestä löytyi kiva ylläri; kymmenen sentin välein solmut :/ Ja kyllä, niissä kohdissa on oikeasti lanka myös poikki. Outoo... Kulmassa pilkistää uusin Image, ostakaa ja nauttikaa. Siinä muuten lehti missä päätoimittajakin osaa kirjoittaa niitä pääkirjoituksia, toisin kuin joissain nimeltä mainitsemattomissa julkaisuissa...

Nyt. Puhki. Voi kun saisi nukkua.