Friday, March 17, 2006

Mitäs tekis

Eilen aloitin uuden työn, huivin On linen Picnic -langasta. Siitä tulee sellainen kapea pitkä, ah niin muodikas huivelo. Jari huomautti, että kulta kohta on huhtikuu, et sä enää kaulaliinaa tarvi. Näytin sille sitä lankaa, ja kysyin, että luuletko että tästä hösellyksestä saa liian lämpimän huivin aikaiseksi :D No joo, mun neulomisajasta kertoo paljon se, että eka kerä tuli neulottua reilussa tunnissa, ja toista en ole ehtinyt vielä aloittaa.... Kolmiohuivikin on ihan ok vaiheessa...kai.

Tänään aloin siivoomaan kaappeja. Inspiraation sain, kun luulin lankakerään tarttunutta roskaa joksikin öttiäiseksi. Vaikka se siis olikin vain roska, tuli taas mieleen ajatus miten peestä olis jos jotain pikkuötököitä kaapeista löytyis. Saan näitä spurtteja onneksi aika usein, joten ei ainakaan ole mitään pimeitä rauhallisia koloja ötököille pesäntekoon. Tästä voisi saada käsityksen että meillä on sitten kaapit aina hyvässä järjestyksessä, mutta se ei kyllä pidä ollenkaan paikkaansa...














Öttiäispelko aiheuttaa myös usein sen ajatuksen, että oikeasti ei ole kamalan fiksua varastoida karmeita määriä lankoja mitä ei kuitenkaan koskaan neulo. Tai no, onhan viime aikoina taas todistettu useasti, että kaikilla langoilla on joku tarkoitus, niillä karseimmillakin.

Mä tahdon eroon mun sekalaisesta novitavarastosta. Ja sitten en enää niitä osta, paitsi jos se tulee heti neulottavaksi. Pinkistä moniraidasta Melindalle mekko Kotilieden ohjeella, hippystä (tän kohtalo vaihtuu usein) kämmekkäät tai jotain, cool flammesta Bibo tai Eowynit tai kolmiohuivi (sitä on kaks kerää).

Puuvillaa laatikossa. Ehei, ei tässä kaikki puuvilla ole mitä talosta löytyy, vain ne mitä tähän laatikkoon mahtuu :D Beiget Butterflyt ostin Nannalta, ne halusi jo silloin Fifiksi, saa nähdä mitä niistä tulee. Laatikossa myös useita keriä Violaa mistä tulis Melindalle kesähattuja. Jari ystävällisesti muistutti mua, että eikö olis aika jo alkaa valmistautumaan kesään..Hmm. Voishan sitä miettiä :D

Mä sitten en ymmärrä lapsia. Tekisi mieli sanoa että vihaan niitä välillä, mutta joku taas käsittäs väärin kuitenki. Taas pyöritään jaloissa, ja sen viis minuuttia mitä viihtyi(vät) omassa huoneessaan, avasi ja sulki ikkunaa ja huuteli pihalla oleville. Perhana. Ja kun yritän siivota, pitää tulla joka pussi penkomaan ja levittämään. Lastenhuoneesta lähti tänään cd-soitin jäähylle, kun löyty titinallecd lattialta. Kohta lähtee muumilaiva jos se ei pikkuhiljaa ala palautua tonne hyllyyn. Kohta niillä ei ole yhtään lelua, ja mulla kaapit väärällään :D Pahinta on ettei siitä taida olla mitään apua. Oppi lähtee ku vesi hanhen selästä tai jtn. Moiks poiks.

5 comments:

derea said...

Noista puuvilloista vois kans tehä vaik laukkuja tai vöitä? Mä aijon tehdä just noita lähiaikoina. Ostin tänään jopa vyön soljen :D

Ps. ne ei oo aina ne lapset jotka on ärsyttäviä, vanhemmatkin osaa olla ;)

Susanna said...

Derea, niinpä niin, mutta minähän en ole yhtään ärsyttävä, mä oon aina oikeassa ja muutenkin ihan täydellinen :D

Päivi, *reps*. Mä oon yrittänyt nyt pitää linjan, että en laita jäähylle jos poika selvästi ei tajua asiayhteyttä. Sekin on kyllä raivostuttavaa, jos uhkaan että imuroin kaikki lelut kohta, niin poika aivan innostuu, että joo imuroi! ...

Pehmolelut on itse asiassa kamalimpia kaikesta. Kuka niillä IKINÄ leikkii? On vaan ne pari lempparia, muut on miten sattuu. Vie Jonnalta ne levyt niin ei ole mitä kuunnella. Tai vedä salaa isoja naarmuja johonkin sen lemppariin, niin sitten voit sanoa että hähhää, mähän sanoin ettei niitä saa levitellä :D

Anonymous said...

Huoh! Mä ymärrän täysin jos joku sanoo välillä "vihaavansa"... nimim. tänään itkupotku raivarin saanut äiti =)

muoriska said...

" Lastenhuoneesta lähti tänään cd-soitin jäähylle, kun löyty titinallecd lattialta."
- Ai teilläkin... huok. Meillä keskimmäinen totesi tänään mummolle, että "älä ota äidin lehteä tai joudut pihalle". Miten niin meillä joutuu joskus jäähylle??
Onneksi nuo vanhemmat eivät enää kisko puikkoja irti kudelmista, mutta kuopus rakastaa lankakeriä kuten kissanpennut , huok.

KirsiÄr said...

Minä hermostuin kerran kyläilemssä olleeseen siskonpoikaan (alle kouluikäinen silloin) ja paiskasin parvekkeelle jäähylle. Ihan oikeasti unohdin lapsen olemassaolon muutamaksi hetkeksi. Aika kamalaa. Lapsi sitten koputti oveen ja huikkasi haluavansa takaisin. Oli siis kesäaika, ja tuulettumista kesti max 5 minuuttia. Mutta kuitenkin.