Huhtikuu purkissa

Taas on kuukausi vaihtunut. Niin se aika kuluu, vauhdilla, ainakin näin jälkikäteen ajatellen. Huhtikuussa en saanut aikaan oikeastaan mitään, ainakaan jos vertaa muihin kuukausiin. Ompelin kyllä paljon, mutta langanostokiellosta huolimatta taisin shoppailla tarvikkeita enemmän kuin valmistin itse tuotteita....ei hyvä ei.

Saunasukat (minulle)
Puuvillapipo (Melindalle)
Unisukat (jotka totesin itselleni vähän pieniksi ja annoin siskolle)
Reikäsukat (minulle)
virkattu baskeri, mikä joutui heti purkutehtaalle
yhdet tumput

Vaikka kuin mietin, niin en mä tosiaan muuta ole tehnyt. Ja unisukkia väännettiin tammikuusta asti että ne ei varsinaisesti ole mikään saavutus. Ompeluksia en jaksa listata edes, niitä on jonkin verran. Enemmän pitäs tehdä, mutta tuntuu ettei ikinä ehdi. Nyt olis pakko ryhdistäytyä, ettei tarvi pukea kersoja lakanaan..

Arvatkaa mikä kans on ärsyttävää. Se kun ihmiset väittää vastaan. Esim näin:

mummo: no jos katellaan sit vaikka torstaina, ellei teille tule jotain menoa
minä: ei meillä koskaan ole mitään
m: no onhan teillä, kyllähän sulla on kamalasti kiireitä
minä: ai mitä kiireitä, ei mulla ole ikinä mitään kiireitä, mulla on viimeksi ollut ohjelmaa joulukuussa kun ramppasin vielä lukiossa
mummo: no mutta jos teille tulee vaikka vieraita
minä: ai niinku ketä??? Usko nyt jo, että jos mä sanon että tänne voi tulla koska vaan niin tarkoitan sitä kans.


Ja jos mummolle erehtyy sanomaan jotain mikä sivuaa demareita tai pam-liittoa tai tes:in noudattamista negatiivisessa valossa, saa kuulla sellaiset esitelmät että hohhoijaa. Ja miksen mä ikinä opi? Mulla kun ei ole mitään positiivista sanottavaa esim liitosta, niin miksen vaan pidä päätäni kiinni?? Voi huoh. Selvennettäköön vielä että en tarkoita äitiäni, vaan minun mummoa. Äitiliinistä ei ehkä saa ay-aktiivia ihan helposti ;)