Wednesday, May 10, 2006

Kerta se on ensimmäinenkin

Mä olen ollut paperimassaneitsyt tähän asti. Aina on kyllä pitänyt tehdä ja kaikenlaista on suunniteltu ja jotain tarvikkeitakin joskus ostettu. Suurin este on ollut se, että ohjeita paperimassalle on noin 2 miljoonaa, joiden tarvikesisältö voi olla mitä tahansa kolmen ja viidentoista tuotteen välillä. Päätä siinä sitten.

Yleisesti ottaen minä en ole luova ihminen, tarvitsen aina jonkun pitämään kädestä ja näyttämään mallia. Kahden viime vuoden aikana tämä minä-kuva on kyllä alkanut hämärtyä, ja olenkin miettinyt, että ehkä olenkin aina ollut omalla tavallani luova, minulle on vaan aina sanottu että teen jotenkin väärin. Muistan ikuisesti kun piirustusmaikka sanoi mulle, että lapset piirtää auringon tollai (siis pallo ja säteet), sun on aika tajuta että ei sitä noin piirretä vaan näin (utuinen keltainen valopilvi). Pah. Vähän sama juttu, ku muksusta asti mulle on toitotettu milloin kenenkin toimesta, että olen lihava tms, ja nyt vasta kun oikeasti olen, tajuan, että olen oikeasti ollut hoikka, en vain sellainen kuin muut. No joo whatever. Menee turhan syvälliseksi.

Seuraa paaljon kuvia sisältävä matka paperimassailun syvimpään olemukseen. Ohjeen otin omasta päästä ku kaikki muut oli niin hassuja :D

Ensitöikseni silppusin noin sentin paksuisen pinon puhelinluettelon lehtiä. Tein niistä sellaisia 2cmx2cm suunnilleen. Päälle pari litraa vettä ja annoin liota yön yli, oikeastaan pitkälle seuraavaan päivään...

Päätin kaataa osan vedestä pois koska sitä oli aika paljon. Silti suikaleet selkeästi vielä lilluivat vedessä. Surruuttelin sauvasekoittimella (myös vatkainta kokeilin) paperit massaksi. Otin puoli litraa vettä kannuun ja pistin sekaan 3tl askarteluliisteriä. Liisterin olen ostanut Sinooperista kun muutin ekaan omaan Helsingin asuntooni, kun olin 18... kymmenen vuotta sitten. Maksoi muuten 28mk/100g, aika kallista mun mielestä! Noo, ei ollut mitään ohjetta liisterille, eikä edes tietoa toimisko se enää, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Monissa ohjeissa käsketään laittamaan liitujauhetta, tulee vaaleampi lopputulos ja kuivuu nopeammin.Mistäs liitujauhetta? Kipsijauhetta löytyi, sitä jäi jostain tiimarin askartelupakkauksesta. Laitoin sitä muutaman lusikallisen ja sekoitin koko mönjän paperisössöön. Annoin seistä, totesin että on vielä aika löllöä ja heitin perään muutaman lusikallisen liisterijauhetta. Hetken päästä lopputulos vaikutti siltä, että se voisi pysyä aloillaan ja muodossa pahvin päällä.


Piirsin sydänääriviivat pahville ja lätkin massaa päälle. Tein kaikista eripaksuisia nähdäkseni millainen lopputulos olisi paras. Ohuin, missä oli alle puoli senttiä massaa, kuivui parissa päivässä, paksuin missä oli noin 2cm, kuivui sekin alle viikossa.


Leikkasin sydämet irti mattoveitsellä ja muotoilin reunoja samalla.


En ollut jotenkin tajunnut että pahvi tietysti jää kiinni massan kuivuessa. Mutta ei se ollutkaan huono asia. Revin irti tuon aaltopahvimaisen kerroksen, ja jäljelle jäi tasainen taustapinta.


Maalasin sydämet tiimarin akryyli(?)maalilla, jota oli jo reippaasti ohenneltu kun se meinasi loppua jonkun aiemman produktion aikana. Näistä maaleista saa muuten uskomattoman riittoisia kun heittää vähän vettä aina sekaan :D Halusin jotain kimallushäsellystä, ei ollut paljetteja tms, joten laitoin tipat pikaliimaa ja hilettä päälle. Liimasin sydämet Melindan vaatekaapin oveen karhuntarralla (Millään keveämmällähän ne ei missään tapauksessa pysyisi. harkitsin myös kuumaliimaa...)


Nättejä tuli, mun mielestä! Piti vielä lakatakin ne, mutta lakkapurkki oli niin toivottoman kiinnijymähtänyt, etten saanut sitä auki.


Jocsu halusi välttämättä että laitan hänestä kuvan jumppanauhan kanssa. On se vaan niin iso poika jo :D

13 comments:

laurakoo said...

Mnjaahas, et sellutehdas :D
Kivoja sydämiä!

Kati E said...

Ihania sydämiä. :D

Carita said...

Ihania sydämiä! Sinä se ehdit/viitsit tehdä kaikenlaista kivaa.

thiire said...

Mä haastoin sut! Katso mun blogia :D

Anu said...

Tosi kauniita tuotoksia sinulla taas kerran!

Susanna said...

Kiitos! Kiva että muutkin tykkää :D

Carita, musta tuntuu että pää hajoo jos ei jotain puuhastele. Mä en osaa vaan olla lapsiani varten tai jtn.

Thiire, katsotaan, jos jaksaisin väsätä vastauksia seuraavan postin yhteyteen :)

KirsiÄr said...

Olen väistellyt paperimassa-askartelua vähän samoista syistä (ohjeita, tarvikkeita, säätöä). Mutta että vuorokausien kuivumisajat! Ei minun kuppini teetä, vaikka todella kivaa jälkeä näyttääkin syntyvän.

derea said...

mä tein kerran kanssa jotain ton tyyppistä, mutta mun massa oli ihan vaan paperisilppua(just puhelinluetteloista) ja vettä. kivoja sydämiä :)

vikke* said...

Kivoja sydämiä!!

Mä en kans vaan osaa olla, jotain pitää aina näprätä =)

TiinaV said...

Liitujauhetta löytyy maaliliikkeistä, meidän puuveneeseen tarvittu löytyi pienestä antiikkihuonekalujen entisöintiliikkeestä. Taisi olla kilotavaraa, ettei ihan ämpärillistä tarvinnut ottaa... ;D

Susanna said...

Tiinav, kiva tietää! Mutta näemmä se ei ollut kovin tarpeellinen ainesosa ;) Mä yritän nyt päästä mahdollisimman vähillä ostoksilla :D

TiinaV said...

Mut jos tuttavapiirissä jollakin sattuu olemaan joku korjausta tarvinnut puupaatti, niin kantsii kysyä!

En uskalla lähettää epämääräistä valkoista jauhetta postissa... ;D

Susanna said...

Tiina, sattuu kyllä olemaan, täytyypä kysyä! Ja ei ehkä tosiaan kannata lähetellä jauheita :D