Lisko

Huomenna alkaa virallinen paita- ja mekkoviikko. Se tarkoittaa sitä, että tehdään kasapäin erilaisia paitoja ja mekkoja ja T-paitoja lapsille ja ehkä myös itselle. Tänään olen siivonnut työhuonetta ja misaillut kankaita ja tarvikkeita, sekä ottanut myös osittaisen varaslähdön. Mutta se ei haittaa koska viikko on ihan itsejärjestämäni ja olen (ainakin toistaiseksi) ainoa osanottaja. Siihen varaslähtöön:
Jocsun t-paitakangas on ollut jo pari päivää leikattuna. Tänään etsin ja löysin kivan kuvan, ja nyt iltasella pääsin painantahommiinkin. Sapluunaa leikatessa kirosin noin kaksi miljoonaa kertaa, totesin että vihaan kankaanpainantaa, totesin että jos aion sitä harrastaa pitänee panostaa parempiin välineisiin, kirosin lisää ja totesin että oli miten oli tämä saa olla viimeinen kerta. Ja sitten sapluuna olikin jo valmis.

Hengitin syvään ja lätkin mustaa väriä kankaalle. Sapluuna pois, toinen heti perään ilman välihengitystä. Valmis. Pikkusen uskalsin raottaa silmiä tässä vaiheessa, ja oo, siitähän tuli hieno! Samantien kaikki edelliset kiroukset meni pois mielestä; paidasta tulee ihana, lisko on ihana, siitä tuli hieno, lisää näitä, kyllä, se on kaiken vaivan ja tuskan arvoista.