Voi väsymys

Voi hertsileijaa että voi pientä ihmistä väsyttää!!! Oltiin aamulla puistossa picnikillä (vegewrappeja nam) ja nyt on ihan uuvahtanut olo. En sitten millään jaksais enää tonne pihalle, missään ei ole edes varjoa.

Jotta on se pakollinen kuva niin näytän missä tilassa Jocsun pellavapaita on. Liki valmis! Siis mä oon vääntäny tätä niin kauan ja hartaasti. En tietenkään joka päivä, mut tässä oli niin paljon hankalia kohtia, että tuntui etten lasten kanssa pystynyt ollenkaan tekemään.

Kaulukseen jouduin jo Ihan itsestä kyselemään apuja. Mutta en vaan saanut sitä oikein vaikka kuin mallailin ja neulasin. Aina puuttui reunasta pari kolme senttiä. Olin jo ihan varma että olen leikannut väärän kokoisen kaavan. No sitten päätin että en tosiaankaan rupea enää leikkelemään uutta, vaan etsin paidan keskitakakohdan ja kauluksen myös, ja siitä alan kiinnittämään ja kaulus päättyy sitten kun sitä huvittaa. Ja kas, yhtäkkiä se menikin just oikein. En tajua, miten se ei aiemmin muka yltänyt...

Ajatuksissani suosin napinläpiä kun ne nepparit on muka niin vaikeat. Mutta pah, vähänpä tiedän. Kyllä siinä on oma hommansa saada napinlävet ja napit samoille kohdille. Ja se nappien kiinnittäminen. Kuten kuvasta näkyy, yhden sain paikoilleen ja siihen se sitten jäi. Kai sitä täytyy parkkeerata itsensä sohvannurkkaan ja purra hammasta.

Ranteesta viis olisin halunnut päiväreiden aikaan neuloa Jocsun palmikkopaitaa, mutta onnistuin kadottamaan palmikkopuikon. Ja kun sellainen on, ei mikään muu tietenkään käy. Jarilta yritin kysellä että muistaako nähneensä, jätin sen eilen kahvinkeittimen viereen mutta näköjään joku pitkäkynsi on löytänyt sen. Mutta mies kulta laittoi viestin: rehellisesti sanoen en yhtään ymmärrä minkälaista puikkoa tarkoitat.

Tästä tulee vielä niin pitkä päivä. Olen niin väsynyt, että passiivisesti vain istun tässä, enkä jaksa komentaa lapsia, jotka ovat kaivautuneet petauspatjan alle ja leikkivät jotain maan matosia tms. Sängyssä ei tietenkään saa pomppia. Mutta musta tuntuu etten edes jaksaisi korottaa ääntäni niin paljoa että kuulisivat. :D

Mä niiiiin haluisin jotain neulomissisältöä tähän blogiin. Tuntuu olo ihan vajaalta. Mutta minkäs teet. Nyt lähden kokeilemaan jos vesi olisi muuttunut vissyksi jääkaappiin päästyään. Hehei!

Ai niin yks hauska juttu. Tänään vastaan tuli mustalaisnainen oikein hienossa hameessa, Jocsu jäi paikoilleen seisomaan ja sanoi unelmoivalla äänellä: "äiti katso, ihan oikea prinsessa" :D