Totesin eilen että ei se muu auta ku ryhtyä tekemään jotain, jos mielii saada hommat tehtyä ennen kuin dl koittaa. Ja aloitin siltä istumalta virkkaamaan bilehattua. Melkein kehitin ongelman lankavalinnasta mutten sit kuitenkaan. En tajunnut ottobren ohjeesta mitään, niinkuin en yleensä tajuakaan kun virkkuusta on puhe. Menin sit sieltä missä aita on matalin eikä onnistumisprosentti ollut kovin kaksinen. Lapset sai (taas) uuden patalapun leikkikeittiöönsä. Yhtäkkiä kuitenkin hiffasin ohjeen ja aloitin heti uudelleen, nyt hattu on melkein valmis (=alta puolenvälin..) ja siitä tulee hieno.
Oli kiva virkata kun naapurin pennuilla oli kivat kemut. Ei tarvinnu huolehtia musiikista, sitä piisas niin että peilit tärisi. Vitutti. Lopettivat sentään yhdeltätoista (aloittivat kuudelta), ja huokaisin jo helpotuksesta. Mua jotenkin ahdistaa aina nämä tilanteet, koska kyllä mä muistan varsin hyvin mitä 16-17 vuotiaana ajateltiin keski-ikäisistä naapurintädeistä jotka paasasivat että pitää olla hiljaa. Mutta muistan senkin, että jos meillä juhlittiin, mutsi pakotti etukäteen tekemään laput naapureille ja jos jotain ylimääräistä meteliä tuli, piti jälkikäteen pyytää anteeksi. Eikä me kyllä todellakaan saatu usein edes pitää mitään bileitä. Meidän naapurin nuoret ei sano edes moi ikinä.
No, nuoriso palasi suurella joukolla yhdeltä, ja olivat sitten vissiin vielä baaritunnelmissa kun piti huudattaa niin että koko talo kuuli taas. Kuuntelisivat edes kunnolla, mutta ei kun pitää vaihtaa biisiä minuutin välein ja volyymia vedetään ylös alas koko ajan. Vitutti sitten niin paljon että soitin kytät, ja ystävällisesti kerroin että mussukat ovat vielä alaikäisiä, ihan just in case olisi hiljaisuus tullut ennen poliisia. No ei ollut hiljaista mutta voi sitä paniikinomaista juoksemista kun maija tuli pihaan. Enkä edes katsonut ikkunasta niinkuin ne keski-ikäiset naapurintädit tekee, kuuntelin vaan :D . Poliisit viettivät hyvän tovin ovella ja kävivät kai sisälläkin. Porukasta pari kotiutui tuossa kahdeksan aikaan aamulla aika rähjäsen oloisena, että liekö tullut sitten putkareissu. Voi voi.
Tänään katsotaan V niinkuin verikosto. Thiire ei ollut tästä tykännyt, mutta mä oon kyllä sitä mieltä että kaikki missä on Natalie Portman on katsomisen arvoista ;)
Eilen käytiin mutsin kanssa Ikeassa. Meneillään on Xtreme Makeover, minkä jälkeen lapsilla on oma huone ja mulla ja Jiillä oma. Vihdoinkin. Ostin aivan ihqut lipaston ja kirjahyllyn ja kaikenlaista muuta sälää, nyt on vaan se kasaus edessä...huoh.
Jocsu on oppinut hienosti laskemaan kuuteen, joskus kymmeneenkin asti. Melinda oppii siinä sivussa, ja piilosta leikkiessä laskee näin: yksi, yksi, saako? (yksi, kaksi....saako tulla..) :D.
Saturday, August 05, 2006
Pannukakkulappu
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
6 comments:
Minun sisäinen naapurintätini on kummasti kasvanut lasten synnyttyä. Kun he vihdoin nukkuvat, ei ylimääräisiä herätyksiä kaipaa.
Hyvä Jocsu! I laskee kanssa kymmeneen ja sen jälkeen on 13, 15 ja yksikymmenen.
Hei pitkästä aikaa! Taas olet ahkeroinut, aivan upeaa jälkeä *ihailua* Terveiset Jarille, tirskuin ääneen (ja luin Puolisolle: kato nyt, en mä ole vielä pitkälläkään, kun keittiön kaapeissa ei ole lankaa)
Hanne, saman minäkin olen huomannut. Ja ikäväkseni huomaan itsessäni paljon niitä piirteitä mitä pidin omassa äidissäni huonoina juttuina: "pienemmälle sitä musiikkia, taas täällä on sotkuista" jne.. :D
Mari, kiva kuulla susta! Ja Thiirelle vilkutus kans :)
Koukuttaja, meillä on yhdet itänaapurista kotoisin olevat naapurit myös, jotka bilettää hyvin usein, ja sinne taas en oikein uskalla soittaa edes niitä poliiseja, kun ne on aika villiä porukkaa, istuvat vuorotellen linnassa jne... Ei kiva. Mä oon kans aina ollut vähän samanlainen ku itseäs kuvaat, silloinkin kun itse viihteellä niin yritän aina ajatella muita. Vähän liikaakin ehkä :D
Meillä lasketaan lähtövauhtia mopolle: "N-Y-T-kuus". Ei hajuakaan mistä tuo on kotoisin. Tunnustuksia: näin viikonloppuna vaaleanpunaista pinkkikukallista hyllypaperia kaupassa ja ajattelin, että toi sopis Melindalle. NOLOA!!! terkkuja, Pia
Täälläkin kompataan tuota naapurintäti-mentaliteettia, eipä se niinkään iästä ole kiinni vaan enemmän yhteisten sääntöjen kunnioittamisesta.
Tässä talossa on harmittavan usein vuokralla lyhyen aikaa nuoria, jotka käyttävät viikonloput lähinnä bilettämiseen. Naapureista ei välitetä, koska asutaan niin vähän aikaa ettei kiinnosta jos joku suuttuu. Siitä klo 23 hiljaisuudesta ei taideta edes tietää. Sitten kun lähdetään tai tullaan baarista, melutaan rapussa jne. Erityisen paljon tuo hatutti, kun lauantaiyön unet menivät pilalle mökäämisen takia ja tiesin vielä joutuvani heräämään ennen seitsemää ehtiäkseni töihin.
Insinöörillä on pitempi pinna bilettäjien kestämisessä kuin minulla (teekkari kun on ;) ) enkä siis tähän mennessä ole soittanut poliiseja paikalle, joskus napakasti käynyt sanomassa rapussa mökääville tai soitellut harvoin isännöitsijälle.
Kotona minäkin opin kunnioittamaan hiljaisuussääntöä, unirauha pitää taata toisille vaikka itsellä olisi minkälainen bilevietti päällä. Eikä viikonloppu ole mikään peruste riehua pitempään ja äänekkäämmin, jotkut käyvät silloinkin töissä. Eli jatka samaan tapaan vaan, ihanaa kuulla että on muitakin jotka vielä välittävät yhteisestä viihtyvyydestä! :)
Post a Comment