Monday, November 20, 2006

Täyttä ymmärrystä vailla

Lapsilta puuttuu ymmärrystä kun kiusaavat itseään, toisiaan ja äitiään. Ja äitiltä puuttuu ymmärrystä ihan kaikkeen...

Tänään piti olla kiva päivä, olin suunnitellut jo etukäteen että mennään heti aamusta ulos, ja tehdään iltapäivällä pipareita ja helmijuttuja. No tunti meni siinä tapellessa että saatiin edes sisävaatteet päälle, ja sitten kaikenlaista kränää ja riehumista ja kiusaamista. Sitten olikin jo syömisaika käsillä, päätin et turha sinne ulos enää mennä, että syödään ensin. No syötiin ja jatkettiin tappelua. Yritin kovasti saada Melindan päiväreille, neiti kun valvotti mua puolet yöstä, mutta eihän se mitään nukahtanut ja poika ramppas minuutin välein ties mitä kyselemässä. Luettiin sitten yhdessä satuja noin 10min kunnes mä kyllästyin siihen että kukaan ei kuuntele, ja että molemmat vaan tökkivät toisiaan mun ylitse.


Tähän sitten katkes kamelin selkä. Pitäkää piparinne perkele, ei enää huvita leipoa yhtään mitään. Kaks maailman eniten raivostuttavaa asiaa; että revitään vaatteet pois ja viskotaan minne lie, ja että tyhjätään petivaatteet sängyistä ja heitellään lattialle. Ja näköjään on hyllynpäällinenkin tyhjentynyt. Ovat kuulemma uimassa, hmph.

13 comments:

Anonymous said...

Tutulta kuulostaa, onneksi siitä on kulunut jo yli kymmenen vuotta.
Aika ei ole kullannut muistoja. Pärjäile ihanien lastesi kanssa.
T. Elina

Susanna said...

Elina, mä luulen et menee ehkä pari vuosikymmentä ennenkuin nämä muistot kultaantuu :D . Samaahan tämä kai kaikissa lapsiperheissä, mutta voi piru että on uuvuttavaa välillä! Ja vielä kun ei ole nukkunut kunnolla niin voi elämä...

Nyt tytär sitten kirkuu ja itkee että kun on niin väsynyt. Melkein tekis mieli laittaa se nukkumaan, mutta toisaalta katson mielelläni täydelliset naiset ihan ilman lapsiseuraa...

Paula said...

Jaksuja, muistot eivät itsellä vielä ole kultaantuneet. Omani ovat nyt 7v., 9v. ja 10v.

muoriska said...

*reps*
Kiitos vertaistuesta... kuvittele joukkoon vielä 1,5v. dementikko, jalat toimii pää ei.. :D

thiire said...

Ei ne varmaan kultaannu ikinä!
ODotan kauhulla meidän tortunleipomissessioita. Pitää varmaan pyytää mummut ja papat ja Sisko kylään siksi päiväksi, että olisi apukäsi. Semminki syö muuten kaiken taikinan ja jauhotkin :D

Johanna K said...

Toi on NIIN tuttua...

Susanna said...

Niin kivaa et muillakin on tällaista. Eilen itkin Jarille että kun tuntuu joskus että muilla on niin helppoa. Mutta eihän sitä tule tuolla hiekkiksellä puhuttua niinkään näitä helvetin kakara -juttuja :D

Thiire, mä kovasti yritin sulle kommentoida mutta vuodatus ei nyt tykkää musta... vaihda bloggeriin?

Satu U said...

Samaa se on täälläkin...usko tai älä.. ei auta yhtään että se vanhin on jo kohta täysikäinen...kuopus on 1v2kk. Eri leikit on mutta samat sotkut aina vaan....paitsi että esikoisen lattialla ne vaatteet on HIKISIÄ ja muuten inhottavia... Ja aina se meidän äiti nalkuttaa.....kuulemma ;D

Kati E said...

No meidän lapset ei kyllä te tuollasta, mutta se johtuu (Veeran mukaan) siitä, että me ollaankin ilkeitä ja tiukkispäisiä pöllöjä.

Saa nauraa ihan vapaasti, joko meille tai Veeran mielipiteelle. Se ilmaistiin kovin tiukan tuijotuksen ja huudon kera, erään kurinpalautuksen yhteydessä. :DD

Minnie said...

Tuo kuvahan vois olla meiltä, ihan samaa meidän 2- ja 4-vuotiaat harrastavat päivät pitkät. Nakuilu ja äidin ja toistensa kiusaaminen ovat varmaan parasta mitä apin...lapset tällä hetkellä keksivät. Että oli tosi tuttua tarinaa! :D

Kirsi said...

Se on lohduttavaa kuulla, että muilla on samanlaista..
Paljon jaksuja sinne suuntaan!!

Nuttula said...

Tuo on vähän kuin meiltä :) Mua riipii eniten just se, kun petivaatteet kiskotaan lattioille, ja se että matot rytätään ja tyynyt heitellään ympäriinsä, ja kuljen sitten perässä niitä keräilemässä.

Olen hirveän huono jättämään kommentteja, mutta käyn aina lukemassa sun blogia, kun olet niin mahdottoman energinen ja teet aina lapsille kaikkea kivaa.
nina

Anonymous said...

Kultaantuu ne, 20 vuodessa ainakin. Ette kuulkaa likat tajua, miten l-y-h-y-t aika se on, kun lapset on pieniä. Yhtäkkiä omanikin olivat isoja karvaisia miehiä ja menivät armeijaan. No, on se tietty kivaakin että ne kasvaa, muttamutta....
Hyvää joulun odotusta (tontut jo kurkkii)!
outi