Tuesday, January 16, 2007

Yllätys

Vieläkään en ole ihan täysissä voimissani. Eilen kuitenkin puri siivouskärpänen kun aurinko erehtyi säteilemään keittiöön noin 5min ajaksi. Uskomatonta muuten millaisen sekamelskan valtaan koti joutuu, kun ei pariin viikkoon tee muuta kuin ihan pakolliset! Jotenkin sitä ei niin tule ajatelleeksi, miten usein tulee pyyhkästyä sormenjälki sieltä, kastiketahra täältä ym.

Lapset ovat jotenkin... sydäntäsärkevän kamalia. Muuten enkeleitä, mutta heidän keskinäiset välinsä ovat ihan persiillään, ja siitä aiheutuu loputonta huutoa ja kiljumista ja komentelua. Ennen parhaat kaverukset, rakkaat sisarukset, nyt pahimmat kilpakumppanit. Tappelu saadaan aikaan aiheesta kuin aiheesta, kuten nyt; Melinda on mun sylissä ja Joachim pyörii lattialla tekemässä ei-mitään. Melinda sanoo riidanhakuisesti: mä oonki mun äidin sylissä. Ja jocsu vastaa: ÄLÄ puhu. älä yhtään puhu! Eihän tässä mitään, mutta näitä lauseita sitten toistetaan maailman tappiin ja ääni kovenee joka kierroksella. Ja tämä tappelu saadaan aikaan ihan mistä tahansa asiasta, tyyliin mun on nälkä/ EIKÄ OLE!

Melinda sai joululahjaksi ihanan pinkin prinsessa-astiaston ja nukelle syöttötuolin, ja nämä kivasti virkistivät keittiö/kotileikkejä, varsinkin kun nyt molemmille on kunnon nukke. Äsken leikittiin toista tuntia kotia, ja siitäkin tuli tappelua ihan koko ajan. Ja mulla pää täys räkää ja kaikki äänet särkee korvia, ei hirveesti huvita lastenhuoneessa oleilla...

Uskon ja toivon että toi kiukkutappelu johtuu jostain monimutkaisesta sisarkateussysteemistä, molemmat varmaan kaipaa omaa aikaa kahden kesken äidin/isin kanssa. Sitä yritetään nyt järjestellä erilaisin keinoin, toivottavasti auttaa. Kaks viikkoa kuitenkin oltu aika naimisissa keskenään, ei ole kellään juuri hengitystilaa ollut. Kai se on lapsille rankkaa siinä missä aikuisillekin.

Mä olen kuumeisesti yrittänyt löytää paikkaa missä pääsis pilatekseen/joogaan/jumppaan/ihan mihin vaan, mutta kas! se ei olekaan niin helppoa. Luotin jotenkin siihen että uimahallilla olisi jos mitä, mut ei, muutama hassu vesijumppa, eikä niistäkään yksikään ollut tavallisille ihmisille, mummoille ja erityisryhmille vain. Espoon keskuksessa on kaksi kuntosalia, joista toisen jäsen olin viime vuonna ja se oli niin karsea ettei kiinnosta enää, ja niiden aukioloajat on tyhmät. Toinen taas on aivan ylihintainen, eikä mulla ole varaa maksaa 70e kuussa jos pääsen kerran viikossa jumppaan. Motivuksella vois maksaa myös kertamaksulla minkä hintaa ei tietenkään kerrota missään (anyone?), mutta sinne taas menee se liki tunti matkaan per suunta, ja viikonloppuisin vielä enemmän (ja viikonloput ylläri se ainoa päivä kun pääsis ehkä). Voi huokaus. Ehkä mä vaan käyn uimassa ja unohdan rentoutumiset...

Otsikossa jo lupailtiin ylläriä. Siitä lisää myöhemmin, tarkemmin sanottuna noin viiden rivin kuluttua. Tässä esimakua.
Tää menis nyt tekemään ruokaa...

9 comments:

Anonymous said...

Meilläkin likat aika kivasti tukkanuottasilla ja istuvatkin jäähyllä vuoron perään.
Osta sellainen kotijumppavideo, tai sitten menet muualle kuin jumppaan rentoutumaan. Stressihän tollaisesta tarjonnasta tulee :=)

PS. käy hakemassa itsellesi kuuri

Kati E said...

Nätti malli on yllätyksessä. Oli se sitten mikä vaan. :DD

Susanna said...

Thiire, on mulla video, muttakun rauhaa ei ole ikinä. ja pitäs nimenomaan tuollaiseen rentoutusjumppaan päästä, lääkärin määräys sen yhen jutun takia.

tikru said...

mites tohon jumppajuttuun kansalaisopiston anti? ainakin täälläpäin suomea sieltä löytyy vaikka mitä. tai sit paikalliset voimistelu-liikuntaseurat, naisvoimistelijat yms. Testi niitä.

Tuo ylläri..näytääää *vonkuu* Pinta näyttää hienolle.

Tanja said...

Meidän 3- ja 6-vuotiaat lapset leikkivät välillä kuin parhaat kaverit ja toisina päivinä ei sitten yhtikäs mitään suju, vaan yhteiselo on yhtä riitaa ja huutoa heti aamusta lähtien. Siinä ne sisarukset taitavat koulia toisiaan, että pärjäävät myöhemmin elämässä. Yksi kaverini, joka on ainoa lapsi, sanoi, että koulussa hän jäi jalkoihin, kun ei kerta kaikkiaan osannut pitää puoliaan, kun ei ollut koskaan pakkoa opetella.

Anonymous said...

Yllättävän nihkeetä on välillä jumppa- ym. liikuntatarjonta isoissakin kaupungeissa. Treella ihan sama juttu vesijumpparyhmissä; pitää kuulua johonkin erityisryhmään (eläkeläinen, painonhallinta, jonkin yrityksen työntekijä jne.) että pääsee ohjatusti heilutteleen raajojaan altaassa. Ei riitä että on ihan tavis vaan. :)

Tosin en oo enää viime aikoina viitsinyt ottaa selvää, oisko asiat muuttunu; into vesijumppaan kerkis jo kuihtua kun en oo päässy kokeileen.

Anonymous said...

Kokeilepa toimiiko tuo linkki
http://www.motivus.fi/hinnastot/index.php?keskus=1

sitä kautta näet Hesan muiden paitsi Stockmannin hinnat.

Anonymous said...

Piti tuohon edelliseen jo kommentoida: Ainosta tehty paita ei itseasiassa ole kovinkaan kuuma... Se on ainoa villapaita mitä tämäkin kuumakalle voi ihan rauhassa pitää normaalilämpöisessä kodissa päällä. Ja Aino on muuten Leppävaaran Prismassa tarjouksessa.

Susanna said...

Tikru, noita opisto tms -tunteja yritin löytää aiemmin, mutta just tällä alueella ei ole, vaan kaikki sen verran hankalissa paikoissa ettei oikein ilman autoa pääse. Alkoi ihan kiinnostamaan, että miksi täällä ei ole, eikö ole tiloja vai mikä mättää.. Vielä on muutama taho tarkistamatta.

Tanja, juu varmasti on ihan hyödyllistä että on tappelukaveri ;)

Vilma,vesijumppa/hydrobic etenkin on aivan ihanaa, mutta joka paikassa taitaa olla vähän se ongelma että tulijoita olisi tuhat ja allaspaikkoja 10.. tyhmää. vesispinning olisi kans varmasti ihqua mut taitaa jäädä ikuisuushaaveeksi.

Marika, kiitos! Mä onnistuin jotenkin missaamaan ton, löysin vain kk-hinnat. 7,5e per jumppa, aika suolasta mutta ehkä sen arvoista.

Jenni, mä luulen kyl et jocsulle aino on liian kuuma, ainakin sisäpaidaksi. Mieluummin teen sit vaiks itselle :D