Voihan sadepäivä

Tänään on periaatteessa hyvä päivä mutta periaatteessa mieli on yhtä musta kuin taivas. Kelassa käyminen aina aiheuttaa sellaisen tunteen... (mistä ne muuten löytää niitä virkailijoita, kun eivät mistään mitään tiedä eivätkä edes välitä??)

Kävi ilmi, että vaikka mulla on lapsia, on tuloraja opintojen aikana kuitenkin sama kuin sinkuillakin, eli n. 500e/kk (brutto). Onko se sitten reilua? Moninkertaiset menot samoilla tuloilla? No me tietysti saadaan infernaalinen summa asumistukea, ja saan tienata 290e jotta asumistuki ei putoa. Mutta sitten taas jos tienaan vaikka vain 5e, laskee toimeentulotuki 5e. Eli nyt pitäs taas löytää jostain se asenne, että tyhmä työtä tekee, viisas täyttelee vain hakemuksia. Mutta kun on kasvatettu sillai, että jos tarvitset rahaa, teet töitä, niin on pirun vaikeaa lyödä hanskat tiskiin. Ja suoraan sanottuna vituttaa, että taloudellista tilannetta on täysin mahdotonta yrittää jotenkin kohentaa, köyhä vaan ei saa pärjätä "vähän paremmin", vaan se on joko tai, oot köyhä tai sitten et. Mutta jos tahtoo joskus nähdä perhettäänkin niin pelkillä vkonlopputöillä ei tarpeeksi tienaa että voisi kaikista tuista luopua. Pöh ja pah.

Ja jotta ei vaan vahingossakaan rahareiät loppuisi, niin kamerakin vetää viimesiään. Näyttö toimii enää satunnaisesti ja kuvistakin tulee tällaisia sävyttyneitä.

Uusi terassi sen sijaan aiheuttaa vain ilonhäivähdyksiä. Kuvassa lapset lepäilevät terassin nurkassa, katoksen alla lepotuoleissa, katselemme sadetta ja minä luen Beatrix Potterin tarinoita heille ja neulon. Oli todella mukavaa. Istuin itsekin koko päivän pihalla, viltti jalkojen päällä ja lapset suhaili vuoroin sisälle ja ulos. Ihanaa!

Taidankin mennä terassille päiväkahville ja yritän unohtaa kaiken rahaan liittyvän.

**kun blogilista ei nyt jostain syystä koko päivänä tätä postausta huomannut, niin poistin pahimmat valitukset.. Eipä se rahatilanne valittamalla parane.