Sunday, August 19, 2007

Perkele

Jumala rankaisi melkein heti; kun ei jaksettu yhtä sairasta kissaa, niin ei sitten saada pitää sitä tervettäkään. Virtsakiviä ihan selvästi, ja tietysti sunnuntaina! Voihan helvetin kuustoista!!!

Lapset riemuitsee, kun nyt Copperi ja Laku saa kaverin taivaaseen. Ei ne pienet oikein näe kokonaisuutta. Vai näinkö sitä pitäisikin ajatella? Että sitten on kaikki hyvin kissalla, ja taivaassa kavereita? En vaan pysty. Istun tässä koneella ja itken, enkä voi mennä alas kun en kestä.

Voi helkkari. Pitää vaan keskittyä olennaiseen, mulla on mun perhe ja lapset, kaikki suht terveinä, ei millään muulla pitäisi olla mitään väliä.

5 comments:

amma said...

Voi ei.. Lohduttaa en osaa, haluaisin kyllä. Tiiän miten kipeetä se tekee kun pelkää ja suree rakkaan lemmikin puolesta/takia. Lapset on lapsia, se on ihan hyvä kun niillä on oma selviytymis konsti. muistan ite miten lohdutin itteeni kun kissani kuoli ett nyt se on lentävällä matolla koiravainaan kanssa-kai se helpotti. Voimia ja jaksuja. Jospa kaikki menis parhain päin!Ja sitä paitsi ei sairaasta eläimestä luopumisesta VOI tulla rangaistusta

Maija said...

No voi kun kävi ikävä tuuri. Jaksamista vain.

AnneM said...

voi itku! Koita jaksaa...

Mari said...

Voi kisupientä. Mulla on ollu virtsakiviä 3 kissalla (kaikki uroksia) ja ruokavaliolla ne pysyi sitten kurissa. Se on kyllä äklöä, että sunnuntaisin on niin vaikea päästä eläinlääkäriin.

sini said...

kyllä sillä on väliä..noi on ihan hirmusen surullisia juttuja. näissä tilanteissa sitä aina iteki toivois osaavansa ajatella lapsen lailla..elää vaan tässä hetkessä ja ajatella kaikesta parhain päin. koita jaksaa.