Thursday, September 27, 2007

Väsynyt

Ja sama tukiviittomilla.

Olin eilen muutaman tunnin koulussa enkä saanut aikaan mitään. Joko ei ollut konetta vapaana tai ei voinut vaihtaa erivärisiä lankoja. Kaavan piirto tuntui liian haastavalta neljän tunnin yöunien jälkeen. Päätä särki. Kävin terkkarillekin itkemässä ihan hetken mielijohteesta.. Päätin sit lähteä kotiin, mun mielestä jos mulla on kaikki työt siinä vaiheessa että en niille oikein mitään voi tehdä, ja tilanne kotona on mikä on, niin se on ihan riittävä syy lähteä. Ei tietenkään kaikkien mielestä. Koti-koulu ristipaine alkaa tuntua; meillä on nyt joka viikko monta erilaista lääkäri-tms käyntiä, neuvolaa, vanhempainiltaa ynnä muuta. Ei niistä voi olla pois. Ja kaikki varmaan tietää miten vaikeaa ylipäänsä on edes saada aikaa esim puheterapiaan, ei siinä todellakaan enää kysellä että koskas teille sopii tulla, vaan silloin mennään kun aikoja saa. Nämä on muutenkin niin raskaita asioita, ei haluaisi edes ajatella niitä enempää kuin on pakko. Saati sitten selitellä ja puolustella omia poissaolojaan yhtään kenellekään. Ensinnäkin jos tilanne on se että on pakko olla pois sai lupaa tai ei, niin onko sillä mitään väliä miten hyväksyttävä syy poissaololle on opettajan mielestä? Kuka edes voi sanoa, että joku mun lapsiin liittyvä asia ei olisi riittävän hyvä syy?

Meillä on aika rumba käynnissä. Ollaan otettu käyttöön pcs-kuvat, millä on vuorattu jokanen hylly ja kaapin kulma että mitä missäkin on. Tai no kaikkia ei vielä ole jaksanut laittaa. Seuraavaksi pitäs opetella noita tukiviittomia. Osittain tuntuu että aika pointless, kun poikahan puhuu kyllä. Mut toisaalta tarhassa laulut lauletaan myös viittomin, ja poika on oppinut sekä sanat että viittomat lauluihin tosi nopeasti. Ennen ei lauleltu (perfektionisti ei voi laulaa jos ei osaa jokaista sanaa ;). Joten opetellaan sit. Tässäkin on mielenkiintoinen juttu, tarhassa sanottiin että ei viittomia/pictoja ole pakko opetella kotona, mutta hirmu kiva jos jaksatte. Puheterapeutti taas painaa koko ajan päälle uusia juttuja. Tänään kehuin Jocsua et miten hienosti se osaa kaikki värit, johon terapeutti tokaisi, että paitsi oranssia. Ei kuulemma just tällä kertaa ollut sanonut oranssia kertaakaan. No, minähän tiedän että esim tarhan testissä poika oli eritellyt joka ikisen pinkin vivahteenkin eri nimellä, ja myös sen oranssin. PT:n mielestä vaan se, että joskus muistaa joskus ei, on osoitus hahmotushäiriöstä (mitä siis sitäkin kyllä on), että jos osaa värit osaa ne aina. Pah sanon minä. Ja kaivan samalla kirjoja missä on erityisen paljon oransseja kuvia. Ens kerralla osataan sit oranssi stana :D.

Puh ja huh. Mulla piti olla joku pointti tässä, mutta se tais kadota yleisen vaahtoamisen alle. Pakko puhdistaa mieltä. Ai niin, Melindan röntgenissä ei näkynyt erikoista, nyt aloitettiin astmalääkkeet (kivan hintaisia muuten) kokeiluna (kiva kokeilla hakuammuntana lääkitystä 3veelle) ja kuukauden päästä lopetetaan ja katsotaan kuin käy. Huh. Tähän asti meillä on ollut kinaa siitä, että miksi Melinda ei saa lääkettä kun Jocsu saa. Nyt tapellaan sit siitä, ku Jocsu saa vain yhtä lääkettä ja Melinda kolmea :D.

Nyt mä alan siivoamaan, tänään tulee mun ihkaensimmäinen mittatilausasiakas *kädet tärisee* :D.

10 comments:

Carita said...

Lapset oppivat tukiviittomat yllättävän nopeasti ja tykkäävät käyttää niitä. Meidän lasten päiväkodissa käytetään tukiviittomia koko ajan (ryhmissä on paljon maahanmuuttajien lapsia). Meerikin käyttää viittomia automaattisesti, kun lauleskellaan tuttuja lauluja. Riku taas osaa jo paljon jokapäiväisiä viittomia, kun on tukilapsena erityisryhmässä.
Lasten sairastaminen on varmasti rankempaa aikuisille kuin lapsille itselleen. Jaksamista koko perheelle!

pirren said...

Ikävä kuulla, että joudut taistelemaan noista poissaolo-asioista. Kuitenkin se kuulostaa niin tutulta. Joskus jouduin jopa omasta neurologiajasta tappelemaan. Mutta näissä asioissahan ne tärkeysjärjestykset ja arvot mitataan. Opettajilla ne on joskus vissiin hiukan päälaellaan ;-) Tsemppiä ja jaksamista taisteluun!

Sahrami said...

Voimia. Meidän "perusterveet" mukulat ovat olleet viikon oksennustaudissa, kuumeessa, räkätaudissa ja kuuhulluna valvomassa. Valvonhan mä, onhan ne mun mukuloitani, mutta haluaisi sitä joskus nukkua... Onneksi meillä mies pystyy olemaan kotona ja käyttää noi lekurit sun muut, niin mä voin "luoda uraa" eli ajaa takapuoli puutuneena ympäri maakuntia. Mulla on onneksi pomolla itsellään "erikoislapsi" eli hän ymmärtää, jos ja kun tulee noita kaikenlaisia koulupsykologikäyntejä tms.

Mä olen joskus ajatellut, että voisi ottaa noi viittomat käyttöön ihan sen takia, että ei tulisi aina huudettua väsyneenä...

Jaa että oranssin muistamattomuus on merkki tarkkavaisuusongelmista... Sen puheterapeutin ongelma on varmaan se, että hän näkee NIIN kapean kaistaleen ja keskittyy VAIN siihen, että hahmotuskyky kokonaisuuteen voi olla hieman hakoteillä.

Pauliina said...

Mä liputan kyllä tukiviittomien ja pcs -kuvien puolesta. Meillä kakkonen oppi viittomat "vahingossa" ekana kielenään, kun kehitysvammaisen esikoisen kanssa viitottiin. Hyvä niin, sillä tämä kakkonen sai myöhemmin dysfasia -diagnoosin ja oli onneksi joku keino, jolla likan kanssa kommunikoitiin. Lapset todellakin omaksuvat viittomat nopeasti. Ja noista kouluhommista: ole pois just niin paljon kuin itsestä tuntuu, taakan alle uupuminen ei palvele kenenkään etua. Tsemppiä :).

JaanaV said...

Ole vaan poissa, kun tuntuu. Aikuisena vastuullisena henkilönä pystyt kyllä varmaan hoitamaan koulunkin ok - poissaoloista huolimatta. Ja ota yhteyttä myös koulusi kurattoriin ja puhu hänelle perheesi tilanne. Sieltä pitäisi - ainakin tavallisesti - löytyä tukea koulunkin käyntiin. Tsemppiä!

Maijamirjami said...

JaanaV:n neuvo oli hyvä. Kuraattorille jutteleminen tarkoittaa sitä, että koulussa on joku, joka pitää sun puoliasi jos yksittäinen opettaja päättää olla näkemättä kokonaisuutta. Mielipide siis taas näin koulun (eri koulun, en sentään oo Roihiksessa...:) henkilökunnan puolelta. Ja ihan omana itsenäni arvioisin, että kuraattori voi parhaimmillaan auttaa kuin terapeutti; vähän voimia itsellekin, kun ammattilainen kuuntelee.

Sanna said...

Luin tuon sun postauksen ja oli monta aisaa mihin halusin kommentoida, mut noissa aikasimmissa viesteissä ne tulikin pääpiirteittäin ja loput ajatukset katosi päästä.

Mitä noihin tukiviittomiin tulee niin itselläni on 2v 1kk. poika ja hittasti alkanut puhumaan, mutta meillä tukiviittomia tulee ihan minun oman ammatinini puolesta. Viltsullakin on jo monia viittomia kielessä. Nyt kun olen ollut kauan kotona (kohta 3 v.) niin haluan pitää omia taitoja yllä ja käytän niitä ihan näissä arjen normaaleissa rutiineissa. Pictojen puolesta liputan. Minusta on parempi että niitä on kotona ja päivähoidossa. Mielestäni niitä voitaisiin käyttää paljon enenmmänkin.

Jaksamisia ja voimia

Susanna said...

Kiitos kaikille kommenteista! Tuli hyvä mieli..

Pictoista ja viittomista: mä henk koht olen tosi innoissani niiden käyttöönotosta, ja harmittaa oikeastaan etten tiennyt aiemmin että mistä kuvia saa ym. Jarikin on innostunut viittomien opetteluun. Että siis en koe sitä mitenkään raskaana, mutta onhan tässä hommaa! Meidän tarhan lto on niin ihanan kannustava, sen mielestä on fantastista että me halutaan kuvat käyttöön, kun monet vanhemmat kuulemma ei jaksa :/.

Hyvä vinkki jutella kuraattorin kanssa. Tai vaikka rehtorin tms. Mun mielestä aikuisen pitää olla kykenevä näkemään poissaolonsa seuraukset jne, onhan se sanomattakin selvää että joitain asioita täytyy sit ehkä tehdä kotona tms. Jep jep, nyt nukkumaan.

Petra said...

Voih - on siinä jo kaikenlaista...
*Jaksuhaleja*

Kirsikka said...

Kiitos että olit tukena tänään koulussa, helpotti oloa paljon. :)