Väsynyt

Ja sama tukiviittomilla.

Olin eilen muutaman tunnin koulussa enkä saanut aikaan mitään. Joko ei ollut konetta vapaana tai ei voinut vaihtaa erivärisiä lankoja. Kaavan piirto tuntui liian haastavalta neljän tunnin yöunien jälkeen. Päätä särki. Kävin terkkarillekin itkemässä ihan hetken mielijohteesta.. Päätin sit lähteä kotiin, mun mielestä jos mulla on kaikki työt siinä vaiheessa että en niille oikein mitään voi tehdä, ja tilanne kotona on mikä on, niin se on ihan riittävä syy lähteä. Ei tietenkään kaikkien mielestä. Koti-koulu ristipaine alkaa tuntua; meillä on nyt joka viikko monta erilaista lääkäri-tms käyntiä, neuvolaa, vanhempainiltaa ynnä muuta. Ei niistä voi olla pois. Ja kaikki varmaan tietää miten vaikeaa ylipäänsä on edes saada aikaa esim puheterapiaan, ei siinä todellakaan enää kysellä että koskas teille sopii tulla, vaan silloin mennään kun aikoja saa. Nämä on muutenkin niin raskaita asioita, ei haluaisi edes ajatella niitä enempää kuin on pakko. Saati sitten selitellä ja puolustella omia poissaolojaan yhtään kenellekään. Ensinnäkin jos tilanne on se että on pakko olla pois sai lupaa tai ei, niin onko sillä mitään väliä miten hyväksyttävä syy poissaololle on opettajan mielestä? Kuka edes voi sanoa, että joku mun lapsiin liittyvä asia ei olisi riittävän hyvä syy?

Meillä on aika rumba käynnissä. Ollaan otettu käyttöön pcs-kuvat, millä on vuorattu jokanen hylly ja kaapin kulma että mitä missäkin on. Tai no kaikkia ei vielä ole jaksanut laittaa. Seuraavaksi pitäs opetella noita tukiviittomia. Osittain tuntuu että aika pointless, kun poikahan puhuu kyllä. Mut toisaalta tarhassa laulut lauletaan myös viittomin, ja poika on oppinut sekä sanat että viittomat lauluihin tosi nopeasti. Ennen ei lauleltu (perfektionisti ei voi laulaa jos ei osaa jokaista sanaa ;). Joten opetellaan sit. Tässäkin on mielenkiintoinen juttu, tarhassa sanottiin että ei viittomia/pictoja ole pakko opetella kotona, mutta hirmu kiva jos jaksatte. Puheterapeutti taas painaa koko ajan päälle uusia juttuja. Tänään kehuin Jocsua et miten hienosti se osaa kaikki värit, johon terapeutti tokaisi, että paitsi oranssia. Ei kuulemma just tällä kertaa ollut sanonut oranssia kertaakaan. No, minähän tiedän että esim tarhan testissä poika oli eritellyt joka ikisen pinkin vivahteenkin eri nimellä, ja myös sen oranssin. PT:n mielestä vaan se, että joskus muistaa joskus ei, on osoitus hahmotushäiriöstä (mitä siis sitäkin kyllä on), että jos osaa värit osaa ne aina. Pah sanon minä. Ja kaivan samalla kirjoja missä on erityisen paljon oransseja kuvia. Ens kerralla osataan sit oranssi stana :D.

Puh ja huh. Mulla piti olla joku pointti tässä, mutta se tais kadota yleisen vaahtoamisen alle. Pakko puhdistaa mieltä. Ai niin, Melindan röntgenissä ei näkynyt erikoista, nyt aloitettiin astmalääkkeet (kivan hintaisia muuten) kokeiluna (kiva kokeilla hakuammuntana lääkitystä 3veelle) ja kuukauden päästä lopetetaan ja katsotaan kuin käy. Huh. Tähän asti meillä on ollut kinaa siitä, että miksi Melinda ei saa lääkettä kun Jocsu saa. Nyt tapellaan sit siitä, ku Jocsu saa vain yhtä lääkettä ja Melinda kolmea :D.

Nyt mä alan siivoamaan, tänään tulee mun ihkaensimmäinen mittatilausasiakas *kädet tärisee* :D.